Seuraa 
Viestejä568
Liittynyt10.10.2013

Tieteentekijät ovat melko yksimielisiä siitä, että kvanttifysiikka tuo mikromaailman ilmiöihin aidon sattuman. Kvanttifysiikan yhtälöt antavat vain tilastollisia ennustuksia. Kuitenkin on vallalla käsitys, että makromaailma olisi determenistinen.

Väite: Myös makromaailmassa on sattumaa

Kaksi perustelua:

1) Ei voi olla tarkkaa rajaa sillä, kuinka monta hiukkasta täytyy ottaa että siirrytään mikromaailmasta makromaailmaan. Makromaailma on siis vain vähemmän satunnainen kuin mikromaailma.

2) Kaaosteoria opettaa, että pienetkin muutokset alkutekijöissä voivat saada suuria muutoksia aikaan lopputilanteeseen. Esimerkkinä tästä on kuuluisa perhosvaikutus: perhosen siivenisku voi saada aikaan hirmumyrskyn toisella puolella maapalloa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhosvaikutus Nyt kun otetaan huomioon mikromaailman satunnaisuus ja kaaosteoria, niin voidaan päätellä, että pienetkin satunnaiset muutokset mikromaailman alkutekijöissä mikromaailmassa voivat saada aikaan vaikutuksia makromaailman ilmiöihin. Vai onko sillä jotain alarajaa, että "kuinka pieni perhosen siivenisku saa olla, että sillä on vielä vaikutusta?"

Bernard Shawn: ”Tiede on aina väärässä: se ei koskaan ratkaise ongelmaa luomatta kymmentä lisää.”

Sivut

Kommentit (26)

Paul M
Seuraa 
Viestejä8626
Liittynyt16.3.2005

En usko tuohon perhosen siipihommaan. Johonkin tapahtuman energiarajaan asti vaikutukset ovat nopeasti suppenevia. Siihen voin uskoa.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

JPI
Seuraa 
Viestejä25981
Liittynyt5.12.2012
Minäitä

Tieteentekijät ovat melko yksimielisiä siitä, että kvanttifysiikka tuo mikromaailman ilmiöihin aidon sattuman. Kvanttifysiikan yhtälöt antavat vain tilastollisia ennustuksia. Kuitenkin on vallalla käsitys, että makromaailma olisi determenistinen.

Väite: Myös makromaailmassa on sattumaa

Kaksi perustelua:

1) Ei voi olla tarkkaa rajaa sillä, kuinka monta hiukkasta täytyy ottaa että siirrytään mikromaailmasta makromaailmaan. Makromaailma on siis vain vähemmän satunnainen kuin mikromaailma.

2) Kaaosteoria opettaa, että pienetkin muutokset alkutekijöissä voivat saada suuria muutoksia aikaan lopputilanteeseen. Esimerkkinä tästä on kuuluisa perhosvaikutus: perhosen siivenisku voi saada aikaan hirmumyrskyn toisella puolella maapalloa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhosvaikutus Nyt kun otetaan huomioon mikromaailman satunnaisuus ja kaaosteoria, niin voidaan päätellä, että pienetkin satunnaiset muutokset mikromaailman alkutekijöissä mikromaailmassa voivat saada aikaan vaikutuksia makromaailman ilmiöihin. Vai onko sillä jotain alarajaa, että "kuinka pieni perhosen siivenisku saa olla, että sillä on vielä vaikutusta?"

Olen samaa mieltä, jo yksin kvanttimekaniikasta ja varsinkin kaaosteorian kanssa seuraa se, että makromaailmankin on oltava perustaltaan satunnainen. Ihan toinen asia on sitten miten merkittävää tai havaittavaa kvanttimekaniikan vaikutus makroskooppiseen maailmaan on. Esim. tietokoneiden mikropiirit pelaavat täysin deterministisesti ja vaikka periaatteessa kuinka kauan, vaikka niiden toiminnassakin on paljolti kysymys kvanttimekaanisista ilmiöistä (esim. transistorit). Vastakkainen ääriesimerkki on vaikkapa se Schrödingerin kissa, jonka elämänkaareen kvanttimekaniikka vaikutaa merkittävästi. Siispä eri systeemien herkkyys perhosvaikutukselle vaihtelee suuresti, joissakin se voi johtaa täysin eri lopputulokseen (esim. sää) ja joissakin stabiileissa systeemeissä vaikutus katoaa merkityksettömänä muiden vaikutusten rinnalla .

3³+4³+5³=6³

Keckuli
Seuraa 
Viestejä568
Liittynyt10.10.2013
Paul M

En usko tuohon perhosen siipihommaan. Johonkin tapahtuman energiarajaan asti vaikutukset ovat nopeasti suppenevia. Siihen voin uskoa.

Mikä olisi se energiaraja, jota pienemmät tapahtuminen vaikutukset olisivat nopeasti suppenevia? Todellisuutta kuvaavissa matemaattisissa malleissa sellaista ei ole.

Ihmisen kannattaa perustaa näkemyksensä ja uskonsa kulloinkin vallalla olevaan tieteelliseen teoriaan ja tämän hetkiset teoreettiset mallit esimerkiksi sääilmiöistä ovat sellaisia, että ne ovat hyvin herkkiä alkuarvoille. Eli niissä malleissa "tapahtumat eivät ole nopeasti suppenevia" vaan päin vastoin matemaattisissa malleissa tietyillä alkuarvoilla mallin ennusteet hajaantuvat pois mistään suppenemisesta jotain tarkkaa arvoa kohti.

Tuossa on itseni kauan aikaa sitten aiheesta kirjoittama juttu:

http://www.petke.info/05.html

Sääilmiöitä ja muita dynaamisia systeemejä kuvaavissa matemaattisissa malleissa on eräänlaisia kriisikohtia alkuarvojen suhteen, joissa vaikka sadannekin (tai mielivaltaisen pienen) desimaalin muutos aikojen saatossa saa suuria muutoksia aikaan pitkän ajan kuluessa. Tällainen on todellisuutta kuvaava tieteellinen mallimme joistakin todellisuuden ilmiöistä.

Bernard Shawn: ”Tiede on aina väärässä: se ei koskaan ratkaise ongelmaa luomatta kymmentä lisää.”

Keckuli
Seuraa 
Viestejä568
Liittynyt10.10.2013
JPI

Olen samaa mieltä, jo yksin kvanttimekaniikasta ja varsinkin kaaosteorian kanssa seuraa se, että makromaailmankin on oltava perustaltaan satunnainen. Ihan toinen asia on sitten miten merkittävää tai havaittavaa kvanttimekaniikan vaikutus makroskooppiseen maailmaan on. Esim. tietokoneiden mikropiirit pelaavat täysin deterministisesti ja vaikka periaatteessa kuinka kauan, vaikka niiden toiminnassakin on paljolti kysymys kvanttimekaanisista ilmiöistä (esim. transistorit). Vastakkainen ääriesimerkki on vaikkapa se Schrödingerin kissa, jonka elämänkaareen kvanttimekaniikka vaikutaa merkittävästi. Siispä eri systeemien herkkyys perhosvaikutukselle vaihtelee suuresti, joissakin se voi johtaa täysin eri lopputulokseen (esim. sää) ja joissakin stabiileissa systeemeissä vaikutus katoaa merkityksettömänä muiden vaikutusten rinnalla .

Tässä joutuu vähän pohtimaan mikä on mallin ja todellisuuden välinen ero. Meillä on matemaattinen malli vaikka F=ma. Se kertoo kausaalisesti, että kun m massaista kappaletta kiihdytetään voimalla F, niin kappale saa kiihtyvyyden a=F/m. Tässä ei jää tilaa millekään satunnaisuudelle. Toisaalta taas todellisuus on pelkkää kvanttifysiikkaa, sillä kaikki koostuu materiasta ja materian käyttäytymistä kuvaavat yhtälöt ovat tilastollisia.

Sitten ovat taas ovat ne kaaosteoriassa esiintyvät alkuarvoille herkät dynaamiset systeemit, joita kuvataan sellaisilla matemaattisilla malleilla kuin esimerkiksi x:=1-q*x*x, missä siis systeemin seuraava tila x saadaan sen aikaisemmasta tilasta x.

Todellisuutta kuvaava matemaattinen malli ei ole sama asia kuin todellisuus, mutta onko meillä parempia ja tarkempia tapoja kuvata todellisuutta? Ei mielestäni, joten voimme ja meidän täytyy tehdä todellisuutta koskevia päätelmiämme pelkästään niistä.

Vaikka joudumme aina rajoittamaan tarkastelumme johonkin todellisuuden osaan, niin silti, kun ajattelin makromaailmaa, niin jotenkin kuitenkin ajattelin tätä koko ihmisten maailmaa ja sen tapahtumia kokonaisuutena. Ellei usko Jumalalliseen johdatukseen, niin sielllä on sijaa sattumalle. Jos kiinnitämme huomiomme sellaiseen todellisuuden osaan kuin tietokoneiden mikropiirit ja niiden toiminta, niin siellä ei tosiaan ole pahemmin sijaa sattumalle.

Bernard Shawn: ”Tiede on aina väärässä: se ei koskaan ratkaise ongelmaa luomatta kymmentä lisää.”

Paul M
Seuraa 
Viestejä8626
Liittynyt16.3.2005

"Mikä olisi se energiaraja, jota pienemmät tapahtuminen vaikutukset olisivat nopeasti suppenevia?"

Riippuu systeemin kokonaisenergiasta. Maailmandynamiikkaan on turha tulla esittämään että edes piian pissaamisella olisi jotain vaikutusta maanjäristykseen.

Annettakoon typerälle asialle määritelmä. Perhosvaikutus on naivistinen tapa esittää kyseinen asia. Tai suomeksi sanottuna moinen hypetys on ihan vain lapsellista.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Keckuli
Seuraa 
Viestejä568
Liittynyt10.10.2013

 

Vastustat nyt jotain, mitä et ymmärrä. Hirmumyrskyllä on suuri kokonaisenergia. Siihen tosiaan ei ole yhdellä perhosen siiveniskulla enää paljoa vaikutusta sen jälkeen kun se on lähtenyt käyntiin. Mutta jos kuukausia aikaisemmin olisi jokin perhosen siivenisku jäänyt tapahtumatta, niin hirmumyrsky oltaisiin voitu välttää tai toisiapäin. Tai se olisi voinut mennä monta kilometriä idempää talosi kohdalta.

 

Bernard Shawn: ”Tiede on aina väärässä: se ei koskaan ratkaise ongelmaa luomatta kymmentä lisää.”

Keckuli
Seuraa 
Viestejä568
Liittynyt10.10.2013
Paul M

En usko tuohon perhosen siipihommaan. Johonkin tapahtuman energiarajaan asti vaikutukset ovat nopeasti suppenevia. Siihen voin uskoa.

Tarkastellaan esimerkiksi hyvin yksinkertaista rekursiivista kaavaa x=1-qxx, jonka luontoisia dynaamisia systeemejä kuvaavat matemaattiset mallit ovat. Systeemin aikaisemmasta tilasta saadaan laskettua systeemin seuraava tila. Asetaan toisiksi alkuarvoiksi x=0.12345678 ja q=1.52222222 ja toisiksi alkuarvoiski x=0.12345679 ja q=1.52222221 - siis vain viimeiset desimaalit eroavat, vain pieni muutos alkutilan parametreissä.

 

Aluksi arvot ovat tietysti hyvin lähekkäisiä:

 

1    0.12345678      0.12345679

2    0.973750618235702   0.973750614135718

3    -0.632994345778843      -0.63299432254547

4    0.309936828922206   0.309936883585069

5    0.834561890458305   0.834561833063012

6    -0.199516666183656      -0.1995164942301

7    0.931443672164224   0.931443790732864

8    -0.494178150675249      -0.494178522403876

9    0.579412590389966   0.57941196008684

 

70 tuhannen kohdalla ne eroavat jo aika paljon.

 

70001    0.384635284077814   0.303809512135484

70002    0.745207036190641   0.841038511706779

70003    4.35922606546741E-2     -0.218206609320917

70004    0.996727286623193   0.917997897532435

70005    -0.710967986729867      -0.451351341705261

70006    0.129458899856816   0.649152277854703

70007    0.971136232853007   0.274257834308071

70008    -0.624237390435201      0.870458992582659

70009    0.328897672636058   -0.304925801339712

 

Miljoonaa lähestyttäessä arvot ovat jo ihan toisenlaisia.

 

999985   0.778676968520635   0.844864203762233

999986   -4.42484686769757E-2    -0.229314502762641

999987   0.996628014649463   0.909436701948508

999988   -0.710627185965409      -0.424407132134657

999989   0.130293283320725   0.68979090064539

999990   0.970762970591429   0.180546889981666

999991   -0.622989058862285      0.943860413512654

999992   0.33157909023328    -0.534280371671816

999993   0.810650806606665   0.50838217114629

999994   -0.131766478418164      0.554887481485425

999995   0.970098080601002   0.469727579852869

Bernard Shawn: ”Tiede on aina väärässä: se ei koskaan ratkaise ongelmaa luomatta kymmentä lisää.”

Vierailija

Yleisesti siis väitetään, että aitoa satunnaisuutta on olemassa, ainakin jossain kvanttitasolla. Onko se todistettu? Jos on, niin pystyykö joku esittämään todistuksen suomenkielellä sellaisella tavalla, että minäkin ymmärtäisin sen. Osaan perustaidot matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta, jos niitä tarvitaan, mutta tosiaan, vain perustaidot. 

QS
Seuraa 
Viestejä4587
Liittynyt26.7.2015

Tuuba kirjoitti:
Yleisesti siis väitetään, että aitoa satunnaisuutta on olemassa, ainakin jossain kvanttitasolla. Onko se todistettu?

Nykytietämyksellä näin on, kvantti-ilmiöt ovat todennäköisyyteen perustuvia, eli satunnaisia. Ei voida sanoa, onko lopullinen totuus. Voi olla, että kvanttiteoriat ovat emergenttejä jostain syvemmästä luonnon lainalaisuudesta.

On todistettu, että kvanttiteoriat pitävät paikkansa. Teorioilla lasketut todennäköisyydet vastaavat erittäin tarkasti havaintoja.

Tuuba kirjoitti:
Jos on, niin pystyykö joku esittämään todistuksen suomenkielellä sellaisella tavalla, että minäkin ymmärtäisin sen. Osaan perustaidot matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta, jos niitä tarvitaan, mutta tosiaan, vain perustaidot. 

Todistusta ei voida esittää matematiikalla. Voidaan osoittaa että kvanttiteorioiden matematiikka antaa oikeat tulokset, koska se vastaa havaintoja.

Tilanne on analoginen esimerkiksi Newtonin lakien kanssa. Matematiikalla ei voida todistaa että lait ovat oikeita, mutta voidaan verrata luonnon tapahtumiin ja todeta että ne ovat oikeita. Heh.

Vierailija

Quantum State kirjoitti:
Nykytietämyksellä näin on, kvantti-ilmiöt ovat todennäköisyyteen perustuvia, eli satunnaisia. Ei voida sanoa, onko lopullinen totuus. Voi olla, että kvanttiteoriat ovat emergenttejä jostain syvemmästä luonnon lainalaisuudesta.

Okei elikkä asia ei sittenkään ole mitenkään ehdoton. Kun minulla oli käsitys, että olisi jollain kokeella pystytty todistamaan, että ne jotkut jutut on vain puhtaasti todennäköisyysperusteisia, aidosti satunnaisia. 

QS
Seuraa 
Viestejä4587
Liittynyt26.7.2015

Tuuba kirjoitti:
Quantum State kirjoitti:
Nykytietämyksellä näin on, kvantti-ilmiöt ovat todennäköisyyteen perustuvia, eli satunnaisia. Ei voida sanoa, onko lopullinen totuus. Voi olla, että kvanttiteoriat ovat emergenttejä jostain syvemmästä luonnon lainalaisuudesta.

Okei elikkä asia ei sittenkään ole mitenkään ehdoton. Kun minulla oli käsitys, että olisi jollain kokeella pystytty todistamaan, että ne jotkut jutut on vain puhtaasti todennäköisyysperusteisia, aidosti satunnaisia. 

Kvanttimekaniikan näkökulmasta havaittu mittaustulos perustuu todennäköisyyteen. Lasketut todennäköisyydet vastaavat todennäköisyysjakaumaa, joka voidaan muodostaa mittauksia toistamalla. Eli kokeellisestikin osoitettu.

Nyt täytyisi pureutua tarkemmin sanapariin 'aidosti satunnainen'. Kvanttiteoriat ovat deterministisiä, eli tapahtuma ajanhetkestä 0 ajanhetkeen t kehittyy hallitusti ja deterministisesti matematiikalla. Tämä ei ole aidosti satunnaista, koska laskemalla saadaan oikeat todennäköisyydet. Ongelmallinen (jos se nyt ongelma edes on) puoli on siinä, että yhtälöt eivät kerro lopputulosta, vaan juurikin todennäköisyydet eri vaihtoehtoisille mitattaville lopputuloksille.

Mutta ei voida laskea mihin jokin hiukkanen päätyy, kuten newtonilaisessa maailmassa. Voidaan laskea millä todennäköisyydellä hiukkanen löytyy jostakin pisteestä (tai mihin suuntaan se etenee, tai mikä sen energia on, tai mikä hiukkanen on kyseessä jne), jos se mitataan/havaitaan.

Aiheen ympärillä on väännetty kättä pian 100 vuotta, ja lopullista konsensusta ei ole. Kädenvääntö kulminoituu käsitteeseen quantum measurement problem. Lyhyesti sanoen kyse siitä, että kukaan ei varmuudella tiedä mitä mittaustapahtuma fysikaalisesti tarkoittaa - miksi todennäköisyysjakauma yhtäkkiä muuttuu konkreettiseksi hiukkaseksi jossain avaruuden pisteessä. 

Titanic
Seuraa 
Viestejä1043
Liittynyt10.5.2014

En tiedä liittyykö tämä mitenkään aiheeseen, mutta luen juuri pintapuolisesti teosta: Vuorovaikutuksesta kenttiin. Pelkästään tuon teoksen alkusivujen perusteella sanoisin, että eikö makrokokoiset esineet, systeemit tai kentät ole omalla tavallaan sisäisesti neutraaleja ja stabiileja. Eli jos on esim. olemassa sähkökenttiä kaksi, joissa on toisessa kentässä varaukset A ja B sekä toisessa kentässä varaukset C ja D. Niin vuorovaikutukset ovat AC, AD, BC, BD, mutta ei kuitenkaan AB tai CD. Tämä riippuu kaiketi paljon kenttien välisestä etäisyydestä. Jos nuo kaksi kenttää tuodaan erittäin lähelle toisiaan niin silloin ehkä AB ja CD vaikutus alkaa sekoittaa laskuja sekä sattuma voi puuttua peliin.

Voisi ajatella, että systeemi esim. Hurrikaani on sisäisesti neutraali tai stabiili niin, että Hurrikaanin sisässä ei voi perhosefektillä olla vaikutusta. Ja jos ajatellaan kahta hurrikaania niin ne ovat niin isokokoiset, että niiden välissä tapahtuva perhosefekti on myös vaikutukseton.

Mikäli makrokoon systeemit ovat sähkökenttien tapaisia niin ainkin itse hyvin ymmärrän, että etäisyydellä on suuri vaikutus ja perhosefekti voi vaikuttaa vain harvoin, jos koskaan. Mitä lähemmäksi toisiaan kaksi makrotason systeemiä tuodaan niin sitä enemmän luulisi siinä tapauksessa sattumalla olevan vaikutusta, mutta maailmankaikkeus on laajeneva.

Nämä ajatukset saattavat olla harhaan johtavia, mutta tuli vain mieleeni soveltaa juuri lukemaani kirjaa.......

Hagbard
Seuraa 
Viestejä391
Liittynyt29.8.2007

Tuuba kirjoitti:
Yleisesti siis väitetään, että aitoa satunnaisuutta on olemassa, ainakin jossain kvanttitasolla. Onko se todistettu? Jos on, niin pystyykö joku esittämään todistuksen suomenkielellä sellaisella tavalla, että minäkin ymmärtäisin sen.

Ei sitä lopullisesti ole todistettu, jotkut sitkeät deterministit haluavat vielä vääntää aiheesta kättä piilomuuttuja- ja multiversumiteorioineen.  Mutta ei sen todistamiseen oikeasti tarvita muuta kuin hiukkasen älliä tajuamaan, mitä ympärillä näkyy.

Itse asiassa lähestulkoon kaikki satunnaisuus, mitä ympärilläsi näet, on aitoa satunnaisuutta. Kutakuinkin ainoan poikkeuksen muodostaa tietokoneohjelmien tuottama pseudosatunnaisuus. Lähdetään todistamaan asiaa negaation kautta, millaista olisi, jos satunnaisuutta ei olisi, jos maailma olisi deterministinen. 

Jos kaikki tapahtuisi aina vain jonkin syyn ainoana mahdollisena seurauksena, ei koko universumia voisi olla edes olemassa. Jo itse Big Bang oli aidosti satunnainen tapahtuma, ja kun energia alkoi tiivistymään kvanteiksi, siihenkin tarvittiin aitoa satunnaisuutta määräämään, milloin ja mihin kohtaan avaruutta kvantti syntyy ja mihin suuntaan se liikkuu. Myöhemmin, kun ainetta alkoi muodostua, sattuma ratkaisi, mihin kohtaan ilmestyy ainetta ja mihin antiainetta ja missä suhteessa. Tästä seurasi aineen satunnainen jakautuminen universumiin. 

Determinismin vallitessa mikään tästä ei olisi ollut mahdollista. Determinismin oletus nykyuniversumin peruslaaduksi vaatii olettamaan älykkään suunnittelijan, joka on aikojen alussa asettanut universumin palikat siihen järjestykseen, josta väistämättä seuraa universumin nykytila ja ainoa mahdollinen tulevaisuus.

Jos nyt näin olisi sattunut käymään, niin millaista olisi elää deterministisessä maailmassa? Hele-vetin tylsää. Sellaisessa maailmassa ei olisi mitään satunnaisvaihtelua, ei mitään kohinaa, ei mitään epätarkkuutta, kaikki sujuisi niinkuin Strömsössä. Ei olisi mitään kaoottista, kaikki soljuisi täsmällisen tarkasti predeterminoituja ratojaan. Maailma olisi sataprosenttisesti järjestyksessä ja järjestyksestä ei voi emergoitua kaaosta.

Koska näet, että maailma ei ole tuollainen, voit päätellä siitä, että aitoa satunnaisuutta on ja paljon.

Jupiter Pluvius ante-diluvius
higgledy-piggledy rainmaking chap
Poured all his masculine potentialities
all over Danaë's succulent lap

MooM
Seuraa 
Viestejä6930
Liittynyt29.6.2012

Pari kommenttia, liittyen siihen, miten maallikko usein näitä lukee:

Satunnaisuus ei tarkoita mitään "kaikki on yhtä todennäköistä"-ajatusta, vaan kuten QS sanoi, tapahtumilla on joku todennäköisyysjakauma, jonka mukaan lopputuloksia tapahtuu. Joskus jakauma tunnetaan, joskus ei, mutta se on yksi keskeinen kvanttimekaniikan suure. Jakauma voi olla 50-50, mutta ei todellakaan aina ole.  Lopputuloksiakin voi olla paljon enemmän, riippuu ihan ilmiöstä. On paljon tapahtumia, jotka ovat niin epätodennäköisiä, että ovat yhtä systeemiä katsellessa käytännössä mahdottomia. Silti valtavassa joukossa havaintoja näitäkin nähdään. (voittaahan joku välillä lotossakin)

Toinen kommentti liittyy fysiikkaan ja todistamiseen: fysiikassa ei todisteta, vaan haetaan todennäköisimpiä selityksiä. Todennäköisin selitys istuu havaintoihin ja mielellään myös liittyy muuhun  fysiikkaan niin, että reuna- alueilla ennusteet ilmiöille yhtyvät. Esimerkiksi kun kvanttimekaniikassa lisätään systeemin kokoa ja satunnaisuuden vaikutus katoaa, päädytään tuloksiin, jotka saadaan klassisella tarkastelulla. Sama myös esim. erityisen suhteellisuusteorian ja klassisen (ei-relativistisen, hitaan) maailman välillä. Eri aloilta löytyy pilvin pimein esimerkkejä eri ilmiöistä, joissa on eri malleja eri mittakaavan ilmiöille ja kun mittakaava alkaa siirtyä eri "luokkaan", mallit yhtyvät siinä rajalla. 

Teoriaa testataan jo tehtyjä havaintoja vastaan ja suunnitellaan kokeita, joissa nähdään, miten teoria onnistuu erilaisissa koeasetelman versioissa. Jos nämä testit menevät läpi, arkikielessä teoriaa pidetään todistettuna.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Käyttäjä3386
Seuraa 
Viestejä18
Liittynyt18.12.2016

Tästä perhosvaikutuksesta tuli keskusteltua erään fyysikon kanssa. Jäin käsitykseen, että kyseessä olisi pelkkä ulkoa opeteltu raflaava mantra vailla todellista ymmärrystä fysiikasta. Kun sitten ihan oikeasti ryhdyttiin perkaamaan, että paljonko perhosen siiveniskun tuottama lokaali ilmanpaineen nousu olisi, paljonko painepulssi vaimenee ilmassa ja monenko sentin päässä paineen muutos olisi ylipäätään enää mitattavissa, niin jätkä kyllä meni aika hiljaiseksi. Hirmumyrskyt my ass.

Kaikki viittaa vahvaan determinismiin. En näe kvanttimekaniikalle aitoine sattumineen mitään muuta käyttötarkoitusta kuin harhauttaa sinänsä fiksuja, mutta ah niin hyväuskoisia pölvästejä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat