Kommentit (9)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31260
JPI
Mutta entäs jos juoksee vaikkapa Lauttasaaressa?

En tiedä onko tämä joku vitsi, jota en tajua, mutta jos tarkoitat sitä saarta Helsingissä, siellä ei taida juuri olla paarmoille sopivia lisääntymisympäristöjä eikä niin ollen paarmojakaan. Vaikka paarmat voivat lentää kilometrikaupalla (luultavasti paljon enemmänkin), niitä näkee harvoin tiheästi rakennetuilla kaupunkialueilla. Heptatoma pellucens yritti kerran pistää minua Hakaniemen torilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asdf
Seuraa 
Viestejä11899

Lehdessä julkaistusta Jaakko Kullbergin vastauksesta: "Ne voivat
edetä jopa 20–35 kilometrin tuntinopeudella ja pysyvät helposti hölkkääjän perässä. Usein ne kuitenkin jättävät jahtaamisen kesken, sillä luonto on täynnä hirviä, kauriita ja muita helpompia kohteita, jotka eivät yritä huitoa ahdistelijoitaan hengiltä."

Harvemmin pihassa touhutessa on ihan siinä hollilla paarmalle hirviä ja kauriita, joista voi valita helpomman kohteen.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31260
asdf
Harvemmin pihassa touhutessa on ihan siinä hollilla paarmalle hirviä ja kauriita, joista voi valita helpomman kohteen.

Lauttasaaressa ja vastaavissa paikoissa ei ehkä ole. Mutta Maalaistaajamissa ja kaupunkien laidoilla on jo metsiä, joissa elää hirvieläimiä. Paarman mielestä kilometrin päässä puskissa lymyilevä hirvieläin tai laiduntava kotieläin voi hyvinkin olla hollilla, helposti havaittava ja saavutettava.

Lähinnä pienet paarmalajit (Chrysops, Haematopota) käyvät hanakasti ihmisten kimppuun. Isommille (Tabanus, Hybomitra) ihminen on selvästi toisen luokan saalis. Mustilla tai tummilla vaatteilla voi tehdä itseään vähän houkuttelevammaksi. Isot paarmat ovat myös huomattavan arkoja. Ne säikkyvät kaikkia liiketilan muutoksia. Iso paarma voi pörrätä kävellessä ympärillä, mieluummin selkäpuolella, mutta kun pysähtyy ja kääntyy, se lentää tienvarren puuhun seuraamaan tilannetta. Ne pistävät lähinnä silloin, kun ihminen tekee jotain muuta eikä kiinnitä huomiota paarmaan. Paarmojen hermosto lienee kovakoodattu isojen nisäkkäiden käytökselle ja ihminen tuottaa jonkinlaisia harhasignaaleja. Ne käyvät ihan toisella päättäväisyydellä lehmien kimppuun.

asdf
Seuraa 
Viestejä11899

Ok. Itse asun pikkukaupungin keskustan ulkopuolella, lähellä pieniä metsäläiskiä, mutta kuitenkin useiden kilometrien päässä hirvieläimistä ja laitumista. Kävisi järkeen ja vaikuttaisi siltä, että siellä paarmat ovat lähinnä ihmisten riesa. Tai riesa tietysti vain niille, jotka eivät koe niitä kiinnostavina luontokohteina.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31260
asdf
Ok. Itse asun pikkukaupungin keskustan ulkopuolella, lähellä pieniä metsäläiskiä, mutta kuitenkin useiden kilometrien päässä hirvieläimistä ja laitumista. Kävisi järkeen ja vaikuttaisi siltä, että siellä paarmat ovat lähinnä ihmisten riesa. Tai riesa tietysti vain niille, jotka eivät koe niitä kiinnostavina luontokohteina.

Tuossa mielessä kyllä. Yleensä ihmiset kokevat jo yhden ison paarman kiertelyn ympärillään riesaksi ja tuohtuvat kovin pistosta, vaikka se on lähinnä vain eksyneiden tai kulinaarisista ääri-ilmiöistä kiinnostuneiden hajayksilöiden satunnaista kokeilua. Käynti eläinlaitumella kesäkuisena hellepäivänä voi tuoda valaistusta siihen, mitä sitten tapahtuu, kun isot paarmat käyvät suurin joukoin raivolla päälle. Niitä voi pyöriä 50 yksilöä yhden eläimen ympärillä, ne voivat viiltää isomman pitkään vuotavan haavan ja imeä suunnilleen ringissä haavasta tihkuvaa verta.

 

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31260

Voitko kuvailla niitä jotenkin? Uimarannoilla voi tavata paljonkin paarmalajeja. Yleensä ärsyttäväimpiä ovat Haematopota pluvialis ja Chrysops -suvun lajit (sokkopaarmat).

Haematopota on pienehkö pitkänmallinen harmaa laji, joka lentää myös pilvisellä säällä. Se käy kimppuun liki äänettömästi ja ilman turhia kaarteluja. Se on suorastaan uhkarohkea ja häiriöistä piittaamaton. Kokeilin joskus laittamalla käden, jossa oli verta imevä yksilö, veden alle. Paarma jatkoi ilman mitään ulkoista häiriön merkkiä, imi muutaman minuutin, irroittautui, nousi pintaan ja lähti lentoon. Ilmeisesti se sai pidettyä veden ja veren erillään. Suvussa on myös muutama muu ilmeisesti harvinainen laji, jotka on vaikea erottaa. En ole koskaan nähnyt niitä, vaikka olen syynännyt ainakin sata pluvialista.

Chrysopsit ovat "tavallisten" kärpästen muotoisia jonkin verran huonekärpäistä isompia, joilla on tunnusomaiset tummat laikut siivissä ja värikkäät silmät. Ne kiertelevät yleensä pään ympärillä ja yrittävät usein myös pistää päähän. Suvun suomenkielinen nimi on sokkopaarmat. 7 Suomessa tavattua lajia (voi olla vanha tieto) on kohtuullisen helppo tunnistaa takaruumiin mustista kuvioinneista.

Isompia paarmoja on harvoin suuria määriä, mutta herättävät huomiota äänekkään surinan ja koon takia. Ne kiertelevät yleensä hyvän aikaa ennen iskua ja luovuttavat helposti hätisteltäessä (ainakin haavilla). Useimmiten näkee Tabanus- ja Hybomitra -sukujen paarmoja. Lajeja on paljon ja useimmat ovat varsin haastavia määrittää ilman mikroskooppia (ja mikroskoopin kanssakin).

Noiden sukunimien avulla löytää Googlesta kuvia. Suomessa on muutama muukin paarmasuku, mutta nuo ovat niitä tavallisimpia.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432

Ne on semmosia harmaita/tummanharmaita ja kolmion muotosia siipineen. Ja jos sukeltaa niin ne jää väijyyn pitkäksi aikaa siihen kohtaan mihin sukelsi.

Hämmentää.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat