Seuraa 
Viestejä1

Oli hyvä artikkeli aiheesta. Elämässäni oli vuosia kestävä kammottava vaihe. Yksi kevättalvi sairastin hirvittävää flunssaa. Lopulta ryömin lääkäriin, sain antibioottia ja yskänlääkettä. Ryömin sänkyyn sairastamaan. Yöllä heräsin hirvittävään meteliin, näet hälytyspillit soivat päässäni. Alkoi kuulumaan myös puhetta ja musiikkia. Siitä alkoivat esitykset päässäni. Milloin oli uutislähetyksiä, milloin luentoja eri aiheista, ja arvuutteluja, että mikä tämän kaiken takana on. Vuoden päivät yritin jatkaa elämääni ja käydä töissä. Sitten oli jo sellaiset harhat jo päässä, että sairaalaan siitä joutui. Jonkin ajan kulttua heräsin epätodellisuudesta vaan konsertit ja kuoroesitykset jatkuivat. Muutama vuosi meni, söin vaikka minkälaisia lääkkeitä, vaan mistään niistä ei ollut apua. Elämä oli yhtä helvettiä. Lääkäri lopetti sitten lääkityksen yli vuosi sitten. Konsertti on loppunut päästäni ja olen hengissä jälleen. Kun meteli oli pahimmillaan en voinut tehdä yhtään mitään. Ei lukea, ei kirjoittaa eikä katsia televisiota. Myöhemmin kun meteli oli hiukan laantunut aloin katsomaan televisiota ja vähitellen olin tilanteessa, jossa meteli ei kuulunut kun pysyi keskittymään telkkariin. Ei voi muuta sanoa kun kiitellä elokuvateollisuuden tuotoksista. Kyllä oli karmeat vuodet.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat