Seuraa 
Viestejä13878

 

Ensin oli tapahtuma ja oivallus jolla ei ollut nimeä. Joku keksi jotain, mutta ei kyennyt sitä selitttämään koska keksitylle asialle tai ovallukselle ei ollut merkitystä tai sanaa kielessä. Joku oli löytänyt jotakin oleellista, mutta ei kyennyt sitä havainnollistamaan. Tästä seuraa tarve ja kehitys kommunikoinnille ja ajattelulle. Kuinka minä puen sanoiksi tämän? Kuinka selitän sen ensin itselleni ja sen jälkeen niin että muut sen ymmärtää?

Esimerkki: On kaksi kädellisten heimoa. Toinen osaa käsitellä tulta. Toinen ei ole ikinä tulta nähnytkään. Se joka ei ole nähnyt tulta tulee sattumalta ohittaneeksi ryhmän jolla on tuli hallussa. Tulta aikaisemmin ikinä nähnyt kädellinen pysähtyy sitä ihmettelemään ja vie tiedon omalle heimolleen. Hänellä ei kuitenkaan ole sanoja kuvata tulta. Hän yrittää havainnollistaa sitä kaikin mahdollisin keinoin, mutta heillä ei ole heimossaan tietämystä tulesta tai mitä sillä voi tehdä. Muut voivat siis saada erittäin laimean käsityksen viestintuojan näystä.

Eli uusi oivallus luo siis tarpeen kyetä selittämään se asia muille, siirtää tieto ja kehittää kieli ja tapa kuvata tulta. Näin se menee muissakin asioissa. Nykymaailmassa ihminen törmää jatkuvasti asioihin joita ei oikeasti ymmärrä, mutta tietää että siihen on sana olemassa ja mihinkä se liittyy. Otetaan esimerkiksi oluen pano. Kaikki tietää mitä se suurinpiirtein tarkoitttaa ja mihin se liittyy mutta harva tietää mitä se aivan tarkalleen on ja mitä prosesseja se sisältää.

Esimerkki on tapa opettaa ja oivalluttaa. On satuja ja kertomuksia jonka avulla saadaan aikaan tunnetila ja oivallus. Kertomukset havainnollistaa esim. ”vaaran käsitettä”. Asian selittämiseen ei riitä pelkästään sanat vaan se täytyy kytkeä johonkin loogiseen jatkumoon jolla on sisältö. (satu)

Kaikessa on siis oleellista oma oivallus tai assosiaatio johonkin.

Kun puhutaan esimerkiksi uskonnosta tai meditoinnista niin helposti mennään alueelle jossa sanat eivät kykene kuvaamaan sitä prosessia mikä johtaa tiettyyn lopputulokseen. Kertomukset ja esimerkit on oivallutttamista jotka näyttää suuntaa, mutta eivät kykene johdattamaan suoraan lopputulokseen. Joku joka on ”Jumalan” löytänyt ei kykene selittämään sitä tunnetta mitä se on, mutta ehkä kuitenkin osoittamaan polkuja jotka johtaa samaan johtopäätökseen jos toinen ”etsii”.

Sama meditaatiossa. Korkealle edistynyt ei pysty täydellisesti selittämään sanoilla maallikolle mitä se on tai mikä on lopputulos (mikäli sitä ylipäätään on). Sitä voi havainnollistaa ja näyttää useita polkuja, mutta valmista vastausta ei pysty antamaan vaan se pitää itse kokea - sekä tie että päämäärä.

Kun nykypäivänä puhutaan ihmisen kehittymisestä ja sen kehityksen siirtämisestä tulee aina eteen kieli. Viestin viejänä mutta myös viestin tuojana. Jos kieli on eri kummasssakin päässä niin viestiä ei ymmärretä. Vaikka snoja ymmärretäänkin niin viesti voi kaikesta huolimatta jäädä pimentoon koska lähettäjä ei osaa sitä pukea taikka vastaanottajalla ei riitä kapasiteetti sen ymmärtämiseen.
Ja taas tarvitaan ”satuja ja tarinoita”...

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Kielen kehittyneisyyttä taikka sanojen paljoutta kielessä ei ehkä suoraviivaisesti voi käyttää mittarina kansakunnan kehityksestä, vaikka rikas kieli mielestäni heijastaa ihmisen henkisten kykyjen ja kehityksen tasoa. Vaikeus on sanojen mittaaminen.

Tämä ei tietenkään ole suoraviivainen veto vaan suurta vaihtelua yksilöiden välillä on.

Vierailija

Palstalla on viimepäivinä parissakin aiheessa sivujuonteena keskusteltu oleellisen asian oivaltamisesta ja tekstistä poimisesta, sekä siitä että asioita itse ympäristöstään havainnoimalla päättyy suurinpiirtein oikealle hehtaarille, vaikka ei kykennisikään tuolla menetelmällä tieteelliseen tarkkuuteen.

On myös keskusteltu noiden ominaisuuksien puutteista. Siitä että joku ei kykene löytämään olennaista asiaa tai ei piittaa siitä. Halu on suurempi puuttua johonkin epäolennaisuuteen ja yrittää horjuttaa sitä kautta jonkun henkilön luotettavuutta tai asemaa. Usein taustalla on alitajuinen valtapeli tai kilpailu huomiosta, mutta myös aito kiinnostus nippelitietoon.

Tämä kaikki kuuluu luonnnonjärjestykseen. On ihmisiä jotkä näkee kokonaisuuksia, suunnannäyttäjiä ja on ihmisiä joka näkee lähes pelkästään yksityiskohtia ja ihmisiä jotka hanskaa kapealta sektorilta lähes kaiken. Sitten on ihmisiä jotka kokoaa erilaisista ihmisistä toimivia kombinaatioita ja panee ryhmän toimimaan. Suunnannäyttäjä tarvitsee sen pilkunnussijan. Näin se ryhmä toimii. Suunnannäyttäjä ehkä tarkentaa kantaansa ja varmistaa että ollaan oikeessa suunnassa ja pilkunnussijakin saattaa välillä katsoa asiaa hieman laajemmalla skoopilla.
 Ihanteelisessa tilanteessa suunnannäyttäjä ja pilkunnussija täydentävät toisiaan. Ihmiset siis oppii jatkuvasti toisiltaan riippumatta siitä onko sunnannäyttäjä, pilkunnussija tai jotain siltä väliltä.

Itse tehdyn” tiedon arvoa ei kannata vähätellä. Se on pysyvintä laatua olevaa henkistä rikkautta ja jos johonkin johtopäätöksiin päätyy asioita itse tarkkailemalla ja oivaltamalla silloin on aina luonnut jotain. Saman asian voi myös oppia opettelemalla valmiista tai jonkun kertomana. Tämä on hyvä tapa myöskin, koska ihmisellä ei kertakaikkiaan riitä aika kaiken itse kokemiseen ja havainnointiin. Eli tarvitaan myös näitä ”pikashakin” siirtoja ja mitä enemmän niitä on plakkarissa sitä paremmin saa homman toimimaan. Näiden valmiiden opeteltujen siirtojen pohjalta voi oppia pelaamaan myös sitä varsinaista peliä ”pikashakkia”. Pelkät opetellut siirrot ei kuitenkaan riitä. Asioiden luominen vaatii myös sitä että kykenee tekemään omia johtopäätöksiä, riippumatta siitä mitä ”siirtoja” on valmiina. Kriittinen ajattelu suorastaan huutaa sitä.

Jotkut ihmiset tuntuvat näkevän tulevaisuuteen. Tietävät vaistonvaraisesti että näin se menee, nämä asiat tulee tapahtumaan ja he ovat usein oikeassa. Ihminen on siis muodostanut olemassaolevan tiedon, ”pikashakin siirrot”, oman itsenäisen päättelyn ja kaikenlaisen ympäristön havainnoinin, pohjalta vision. Vision siitä että mitä tulevaisuus tuo tullessaan tai että miten tämä tai tuo asia saadaan ”lentämään”. Visioita varmasti kariutuu myös suurempi määrä kuin lentää koskaan, mutta ne on kuitenkn tarpeellisia viemään kehitystä eteenpäin. Jokaisella siis on oma paikkansa ja kukaan ei ole tarpeeton.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18401

Itse tehdyn tiedon kanssa joutuu olemaan vaan melko skarppina. Ei ole tarkoitus vähätellä omaa oivallusta, päin vastoin, mutta jos nyt laitetaan vastakkain vaikka se, että mummo toteaa monen valkoisen kissan olevan kuuro, niin sen kertautumisvaikutuksien piiriin kuuluu melko todennäköisesti se, että kuulija mieltää useimmat valkoiset kissat kuuroiksi, eikä tästä johtuen kissaa harkitessaan vastaanota valkoista kissaa. Kun taas joku prosenttiosuus tukitussa jutussa ei samaa välttämättä aiheuta. Ei ainakaan yhtä herkästi. Mummot ja kumminkaimat ovat vaikutusvaltaisia persoonia asennemarkkinoinnissa ;)

 

Oman tiedon kanssa suosittelen lämmöllä olemaan hieman nöyrä, koska se saattaa osoittautua jossain kohti vain ennakkoluuloksi tai jopa virheelliseksi. Ei tule tonttiin niin korkealta, ja mieli on notkeampi ottamaan uusia ideoita vastaan.

 

Täällä oli joskus ketju, jossa tarina, jonka tulkintaa kysyttäessä vastauksia sateli mitä moninaisempia. Oivalluksia syntyy, mutta tarinan kertoja ei voi ennalta aavistaa millaisia ne oivallukset ovat ja vastaavatko ne tarkoitusta. Siksi se oivallus kertoo enemmän oivaltajasta kuin itse tarinasta tai sen kertojasta. Zen.

 

 

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
DedMoroz

Itse tehdyn tiedon kanssa joutuu olemaan vaan melko skarppina. Ei ole tarkoitus vähätellä omaa oivallusta, päin vastoin, mutta jos nyt laitetaan vastakkain vaikka se, että mummo toteaa monen valkoisen kissan olevan kuuro, niin sen kertautumisvaikutuksien piiriin kuuluu melko todennäköisesti se, että kuulija mieltää useimmat valkoiset kissat kuuroiksi, eikä tästä johtuen kissaa harkitessaan vastaanota valkoista kissaa. Kun taas joku prosenttiosuus tukitussa jutussa ei samaa välttämättä aiheuta. Ei ainakaan yhtä herkästi. Mummot ja kumminkaimat ovat vaikutusvaltaisia persoonia asennemarkkinoinnissa ;)

 

Oman tiedon kanssa suosittelen lämmöllä olemaan hieman nöyrä, koska se saattaa osoittautua jossain kohti vain ennakkoluuloksi tai jopa virheelliseksi. Ei tule tonttiin niin korkealta, ja mieli on notkeampi ottamaan uusia ideoita vastaan.

 

Täällä oli joskus ketju, jossa tarina, jonka tulkintaa kysyttäessä vastauksia sateli mitä moninaisempia. Oivalluksia syntyy, mutta tarinan kertoja ei voi ennalta aavistaa millaisia ne oivallukset ovat ja vastaavatko ne tarkoitusta. Siksi se oivallus kertoo enemmän oivaltajasta kuin itse tarinasta tai sen kertojasta. Zen.

 

Nöyryys on todellakin jossain asioissa hieno ominaisuus. Sitä myös kannattaa opetella koska aina ei tarvitse voittaa. Voittamalla voi myös hävitä ja häviämällä voittaa. Ei ollu tarkoitus rakentaa tästä kirjotuksesta mitään vedenpitävää vaan siinä on paljonkin aukkoja.
Mummo ja kissajuttu oli vaan hatara esimerkki johonka oli juuri nyt helppo vedota koska siitä oli keskustelua. Tottakai omaa itse tehtyä tietoa kannattaa tarkentaa ja "kilpailuttaa". Sille voi hakea myös tukea valmiista koska todenäköisesti samaa asiaa on aina joku jo aikasemmin ajatellu.

Kokeilin nyt kerrankin kirjoittaa asioista neutraaliin sävyyn ilman että se aiheuttaa tunnereaktiota. Eli pistää ajatuksia paperille ilman varsinaisia väitteitä tai jyrkkiä mielipiteitä.
Nämä olis voinnu kirjoittaa myös toisella tapaa. Eli pientä tunnustelua siihen että ottamalla esille jonkun asian ilman että lukija kytkeytyy tai samaistuu siihen mitenkään niin saako se ylipäätään aikaan keskustelua tai pohdintaa.

 

 

 

 

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18401

Arvaisin, että haasteellinen aihe, koska tahtomattaan ihminen puhuessaan sanoista joutuu itsensä äärelle liian helposti. Puhe on vain osa puhetta, ja henkilökemiat, henkilöhistoria, ajatusmaailma, toisen näkemisen taso jne. lilluvat siellä sanojen väleissä. Tavalla tai toisella. Puhe kun on luonteeltaan (ryhmän sisäisesti) sovittua symboliikkaa eikä vain suoria signaaleja kuten vaikka itku. Ja miten ihminen tulkitsee tuota symboliikkaa tai laajemmin Peircen ikkunasta: ikoneita, indeksejä ja symboleja.

semiotiikka

Toisaalta voi puhua neutraalimminkin, otsikossa pysyen, historiallisesta perspektiivistä alkaen Homo habiliksesta tai ylipäätään puheen, kielen ja ajattelun evoluutiosta. Käsittääkseni tutkijoilla on jos nyt ei erimielisyyksiä, niin erilaisia näkemyksiä siitä, miten ja miksi ihminen kehittyi puhuvaksi taapertajaksi.

Ihmisen kieli

Kuuloon verrattuna puhe on kehittynyt vasta varsin myöhään ja varsinainen kieli vielä paljon myöhemmin. Fossiililöydöt ja vertaileva eläintiede ovat opettaneet paljon ihmisen kuulon, äänen ja puheen evoluutiosta. Ihmisen tekee ainutlaatuiseksi kuitenkin kieli, jonka ansiosta pystymme kommunikoimaan toisten kanssa paljon täsmällisemmin kuin muut eläimet. Kulttuurievoluution edellytys on ollut kielen kehitys. Kielen alkuperää on ollut vaikeampi jäljittää kuin kuulon ja puheen. Vasta viimeaikaisten geenitutkimusten avulla on kielen evoluutiosta saatu uutta tietoa (Portin 2008). On mahdollista, että äänen ja puheen ja kielen evoluutiot ovat kulkeneet rinnakkain (Alter 2008).

Vaikka kielen luontainen ilmenemismuoto on artikuloitu puhe, toimivaa ääntä ei välttämättä tarvita. Onhan esimerkiksi osoitettu, että kirjoittaessa ja lukiessa aivojen puhekeskukset aktivoituvat kuten artikuloidussa puheessa (Corballis 2009). Geenitutkimukset ovat osoittaneet FOXP2-geenin olevan ihmisen puheen evoluution kannalta merkittävä (Zhang 2002). Tämä geeni vaikuttaa suun, nielun ja kurkunpään toimintojen ohjaukseen (Zhang ym. 2002).

Toimiva kuulo on ollut yksi puheen kehityksen edellytys, vaikka nykykäsityksen mukaan itse kieli onkin saattanut kehittyä ns. peilisolujen avulla eleitä matkimalla (Petkov ym. 2008, Corballis 2009). Ihmisaivojen peilausjärjestelmillä voi olla merkitystä kielen kehityksessä, mutta kuulon ansiosta elehtimistä ei tarvittu ja kädet saatiin muuhun käyttöön. Merkittävää kuulon kehityksessä on myös se, että luonnonvalinnan seurauksena ihmiselle on kehittynyt kuulo, joka on herkkä juuri puheäänten taajuusalueilla 200-4 000 Hz.

 

lähde

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
DedMoroz

Arvaisin, että haasteellinen aihe, koska tahtomattaan ihminen puhuessaan sanoista joutuu itsensä äärelle liian helposti. Puhe on vain osa puhetta, ja henkilökemiat, henkilöhistoria, ajatusmaailma, toisen näkemisen taso jne. lilluvat siellä sanojen väleissä. Tavalla tai toisella.

Toisaalta voi puhua neutraalimminkin, otsikossa pysyen, historiallisesta perspektiivistä alkaen Homo habiliksesta tai ylipäätään puheen, kielen ja ajattelun evoluutiosta. Käsittääkseni tutkijoilla on jos nyt ei erimielisyyksiä, niin erilaisia näkemyksiä siitä, miten ja miksi ihminen kehittyi puhuvaksi taapertajaksi.

 

... On mahdollista, että äänen ja puheen ja kielen evoluutiot ovat kulkeneet rinnakkain (Alter 2008).

Vaikka kielen luontainen ilmenemismuoto on artikuloitu puhe, toimivaa ääntä ei välttämättä tarvita. Onhan esimerkiksi osoitettu, että kirjoittaessa ja lukiessa aivojen puhekeskukset aktivoituvat kuten artikuloidussa puheessa (Corballis 2009). 

 

lähde

Kun kieli ja kirjoitus kehittyy niin kaikki eroavat aikalailla toisistaan. Siis jos vertaa suomen kieltä nyt esimerkiksi kiinan kieliin tai mihinkä tahansa aasialaisiin tai arabialaisiin kieliin niin kieli sekä kirjoitustapa eroavat suuresti toisistaan.

Jos haetaan kiinankielisiä sanoja joissa voi olla erilaisia intonaatioita ja kirjoitustapa on täysin poikeava omastamme niin mitä muutoksia se saa aikaan aivoissa? Tuon täytyy jollakin tapaa näkyä. Jos sanojen lukeminen on muistin selaamista jossa tietty kuvio synnyttää sen sanan vain katsomalla (lukemattta sitä tunnistamalla) niin silloin on kysymyksessä eri menetelmä kuin lukea sanoja "valuttamalla" kirjain kerrallaan. Mahdollisesti myös nopeampi tapa.

Eli kielen kehityksen on jotenkin täytynyt muovata aivojemme rakennetta tai aivojemme rakenteen kielen kehitystä? Niin erilaisia kielet ja kirjoitus on. Jos verrataan ulkonäöllisesti kiinalaista ja suomalaista niin ero on selvä. Jos kaivetaan ne aivot ulos niin luulisi että sieltä löytyy myös samanverran erilaisuutta kuin ulkoisesta olemuksestamme.

Toisaaltaan mikä olisi parempaa aivojumppaa kuin itselle täysin vieraan kielen ja oudon ääntämis-, ja kirjoitustavan opettelu? Siinä aivot joutuu todellakin ennen kokemattomalle alueelle ja joutuvat aktivoimaan alueita joita ei ehkä aikaisemmin ole juurikaan käytetty.
EN nyt tarkoita että kielialue olisi jotenkin eripaikassa, mutta kun sitä stimulodaan aivan uudella mekanismilla niin luulisi että kehitystä tapahtuu.

Sinänsä rupesin pohtimaan näitä kun sattuneesta syystä tuo on aika lähellä omaa kokemuspintaa.

 

 

 

 

 

Vierailija

Kehittyminen vaatii yhteisöllisyyttä. Ihminen ei kehity aivan yksin. Hemmingwaykin pakeni vuoristomajalleen ja huomasi että yksinäisyydessä ajattelu lähes lakkaa. Kaikki mikä on lähellä ei tarvitse puhetta kun ei ole kelle puhua. Kaikki mikä on kaukana menettää yksinäisyydessä merkityksensä ja niihin ei tunne tarvetta puuttua. Ajatellakseen ihminen siis tarvitsee ympärilleen vuorovaikutussuhteen, jotain kouriintuntuvaa tässä ja nyt.

 Maailma on täynnä tarinoita erakoista ja uskonnollisista johtajista jotka on aika-ajoin paenneet erämaahan, luolaan tai ylipäätään yksinäisyyteen ja palanneet takaisin henkisesti rikkaampina, suuren oivalluksen tehneinä, valaistuneina jne. Eli vaikka ihminen on yhteisöllinen eläin kehittyminen vaati myös hiljentymisen hetkiä. Pelkkä yhteisöllisyys ei kehitä ihmistä vaan yhteisöllisyyden ja siinä olevien elementtien jäsentely ja hetket tekemättä ”mitään”.

Ihminen on tunteellinen eläin ja omaa kapasiteettia jäsennellä sekä hallita tunteitaan. Kehittyäkseen ihminen ottaa etäisyyttä tunteisiinsa, katselee itseään tunteiden ulkopuolisena ja pitkälle vietynä varsinainen tunne lopulta liki häviää. Tunteiden hallinta ei kuitenkaan ole pikkujuttu vaan suuri sisäinen ristiriita. Aivan kuin hyvän ja pahan kamppaulu jokaisessa meissä sisällämme. Ollakseen hyvä ihmisen on täytynyt joskus olla paha ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Ymmärtäessään pahaa ihminen haluaa tuottaa hyvää. Hallitakseen tunteitaan ihminen lipsuu aina, se onnistuu hetken kunnes luiskahtaa taas. Tämä sisäinen kamppailu oivalluttaa ihmistä asioissa joita ennen ei ole koskaan kohdannut ja tuo kehitystä.

Eli tunteet on ihmisen sisäänrakennettu mekanismi ja niiden hallinta tie kehitykseen. Sisäinen hyvä ja paha on meidän jokaisen oma mekanismimme (oma sisäinen voimisteluliike) kehittyä ihmisinä. 

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18401
SamikoKu

Eli kielen kehityksen on jotenkin täytynyt muovata aivojemme rakennetta tai aivojemme rakenteen kielen kehitystä? Niin erilaisia kielet ja kirjoitus on. Jos verrataan ulkonäöllisesti kiinalaista ja suomalaista niin ero on selvä. Jos kaivetaan ne aivot ulos niin luulisi että sieltä löytyy myös samanverran erilaisuutta kuin ulkoisesta olemuksestamme.

Toisaaltaan mikä olisi parempaa aivojumppaa kuin itselle täysin vieraan kielen ja oudon ääntämis-, ja kirjoitustavan opettelu? Siinä aivot joutuu todellakin ennen kokemattomalle alueelle ja joutuvat aktivoimaan alueita joita ei ehkä aikaisemmin ole juurikaan käytetty.
EN nyt tarkoita että kielialue olisi jotenkin eripaikassa, mutta kun sitä stimulodaan aivan uudella mekanismilla niin luulisi että kehitystä tapahtuu.

Ensin tuohon aivoerojuttuun. En usko, että aivot eroavat mitenkään. Aivojen kannalta on se ja sama koodaako mutsia sana äiti vai mama tai joku muu äitiä tarkoittava sana tai merkkijono, sama mielleyhtymä aivoissa syntyy joka tapauksessa. Tietyt asiat vain ovat tarkoitussisällöltä samallaisia, vaikka ne eroavat ulkoisesti toisistaan.

Se, missä erot lähinnä tulevat on se äiti. Yhdellä hän on harmaahapsi ja jollain toisella jotain muuta. Yksi sana laukaiseen mielikuvaketjun, ja jos asiaan liittyy tunteita, niin myös se osio aktivoituu. Jos se äiti on vaikka rakas, niin kuullessa sanan äiti tulee mieleen se oma äiti ja tunnetasolla aavistellaan omia tunteita omaa äitiä kohtaan. Ja tämä on se operaattorikeskus, mistä ihminen vuotaa itseään teksteihinsä. Hih!

Vähän sama juttu kuin muinainen lausahdelma Nomen est omen, nimi on enne. Ihminen reagoi tunneperäisesti nimiin, niinko vaikka jos tuntee persoonan Päivi, joka on täys pöhlö, niin tutustuessa uuteen ihmiseen nimeltä Päivi tuon pöhlön aiheuttama tunnereaktio käy ensimmäisenä mielessä, koska tietynlainen pöhlöys on assosioitunut tuohon nimeen.

Aivojumppaosuuteen, lähinnä sitä sivuten, joskus 8 vuotta sitten tuli ulos tutkimus, jonka mukaan vastasyntyneellä on valmius kaikkiin kieliin ja ajan kuluessa hän unohtaa "tarpeettomat" äänteet. Siksi itse kokisin kielenoppimisen olevan helpompaa samalla menetelmällä kuin pienet lapset sen kielen oppii: kuuntelemalla ja matkimalla, kun vain oppikirjaa tahkoamalla. Aikuinen haluaa helposti ymmärtää heti, mitä joku uusi sana tarkoittaa, mutta oppimisen kannalta se ei ole ensimmäinen asia, vaan kuuleminen ja toistaminen. Merkitykset muovautuvat ajan kanssa, koska sanojen taustalla olevat merkitykset ovat sanaa suurempia asiakokonaisuuksia.

Vähän niinko se vanha juttu, jossa kissa ylitti tien.

Voi kysyä, että millainen kissa, millainen tie, mihin kellonaikaa, mikä vuodennaika, oliko liikennettä jne. ja jokainen me nähdään mielessä tuo tapahtuma erilaisena juttuna sen mukaan millaisia kokemuksia meillä kissan tienylityksistä on.

edit: tuohon hyvä-paha juttuun semmoinen pien mutka, että ymmärtääkseen pahaa, ei ole itse tarvinnut olla paha, pikemminkin niin, että on joutunut itse kokemaan pahaa. Paha ihminen ei välttämättä koskaan edes ymmärrä olleensa paha.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
DedMoroz
SamikoKu

Eli kielen kehityksen on jotenkin täytynyt muovata aivojemme rakennetta tai aivojemme rakenteen kielen kehitystä? Niin erilaisia kielet ja kirjoitus on. Jos verrataan ulkonäöllisesti kiinalaista ja suomalaista niin ero on selvä. Jos kaivetaan ne aivot ulos niin luulisi että sieltä löytyy myös samanverran erilaisuutta kuin ulkoisesta olemuksestamme.

Toisaaltaan mikä olisi parempaa aivojumppaa kuin itselle täysin vieraan kielen ja oudon ääntämis-, ja kirjoitustavan opettelu? Siinä aivot joutuu todellakin ennen kokemattomalle alueelle ja joutuvat aktivoimaan alueita joita ei ehkä aikaisemmin ole juurikaan käytetty.
EN nyt tarkoita että kielialue olisi jotenkin eripaikassa, mutta kun sitä stimulodaan aivan uudella mekanismilla niin luulisi että kehitystä tapahtuu.

Ensin tuohon aivoerojuttuun. En usko, että aivot eroavat mitenkään. Aivojen kannalta on se ja sama koodaako mutsia sana äiti vai mama tai joku muu äitiä tarkoittava sana tai merkkijono, sama mielleyhtymä aivoissa syntyy joka tapauksessa. Tietyt asiat vain ovat tarkoitussisällöltä samallaisia, vaikka ne eroavat ulkoisesti toisistaan.

Se, missä erot lähinnä tulevat on se äiti. Yhdellä hän on harmaahapsi ja jollain toisella jotain muuta. Yksi sana laukaiseen mielikuvaketjun, ja jos asiaan liittyy tunteita, niin myös se osio aktivoituu. Jos se äiti on vaikka rakas, niin kuullessa sanan äiti tulee mieleen se oma äiti ja tunnetasolla aavistellaan omia tunteita omaa äitiä kohtaan. Ja tämä on se operaattorikeskus, mistä ihminen vuotaa itseään teksteihinsä. Hih!

Vähän sama juttu kuin muinainen lausahdelma Nomen est omen, nimi on enne. Ihminen reagoi tunneperäisesti nimiin, niinko vaikka jos tuntee persoonan Päivi, joka on täys pöhlö, niin tutustuessa uuteen ihmiseen nimeltä Päivi tuon pöhlön aiheuttama tunnereaktio käy ensimmäisenä mielessä, koska tietynlainen pöhlöys on assosioitunut tuohon nimeen.

 

Aivojumppaosuuteen, lähinnä sitä sivuten, joskus 8 vuotta sitten tuli ulos tutkimus, jonka mukaan vastasyntyneellä on valmius kaikkiin kieliin ja ajan kuluessa hän unohtaa "tarpeettomat" äänteet. Siksi itse kokisin kielenoppimisen olevan helpompaa samalla menetelmällä kuin pienet lapset sen kielen oppii: kuuntelemalla ja matkimalla, kun vain oppikirjaa tahkoamalla. Aikuinen haluaa helposti ymmärtää heti, mitä joku uusi sana tarkoittaa, mutta oppimisen kannalta se ei ole ensimmäinen asia, vaan kuuleminen ja toistaminen. Merkitykset muovautuvat ajan kanssa, koska sanojen taustalla olevat merkitykset ovat sanaa suurempia asiakokonaisuuksia.

Vähän niinko se vanha juttu, jossa kissa ylitti tien.

Voi kysyä, että millainen kissa, millainen tie, mihin kellonaikaa, mikä vuodennaika, oliko liikennettä jne. ja jokainen me nähdään mielessä tuo tapahtuma erilaisena juttuna sen mukaan millaisia kokemuksia meillä kissan tienylityksistä on.

 

edit: tuohon hyvä-paha juttuun semmoinen pien mutka, että ymmärtääkseen pahaa, ei ole itse tarvinnut olla paha, pikemminkin niin, että on joutunut itse kokemaan pahaa. Paha ihminen ei välttämättä koskaan edes ymmärrä olleensa paha.

Totta, sana Äiti synnyttää saman tunteen kielestä riippumattta.

Kuitenkin myös Äiti sana ero kielissä suuresti. Jossain kielessä se voidaan visualisoida sanamerkkiin, joissain täysin poikkeaviin kirjaimiin ja joissain intonaation joka esim. suomalaisen korvaan kuulostaa täysin samalta, kuin joku muu sana mutta siinä on vivahde-ero. Eli sanojen visuaalinen muodostaminen, niiden lukeminen eritavalla, eli koko lukuprosessi on erilainen, voi perustua tunnistamiseen tai kirjain kirjaimelta etenevään lukutapaan. Tosin tunnistaminen tulee aina lopulta kokeneella lukijalla kirjoitustavasta riippumatta. Sekä sanojen erilainen sävelkorkeus joka tekee kielestä täyttä hebreaa siihen tottumattomalle.

Pahuutta voi oppia ymmärtämään myös jollain tapaa sitä kautta että on joutunut pahuuden kohteeksi tai uhriksi. Se opettaa tuntemaan uhrin aseman. Kuitenkaan pahuutta ei täysin voi ymmärtää olematta itse paha. Esimerkiksi lapsi satuttaessaan toista lasta saa hänet itkemään ja saattaa tuntea sen jälkeen syyyllisyyttä ja myötätuntoa, tai mitä ikinä tunteita mitä tilanteeseen saattaa liittyä. Väittäisin kuitenkin että pahuuden ymmärtäminen vaati sen että on itse ollut "paha" ja satuttanut toisia käsittääkseeen sen "kaksisuuntaisuuden". Aikuisilla ihmisillä se on usein muuta kuin "töniminen" leikeissä. Kaikki pahat ei kuitenkaan opi ymmärtämään hyvyyttä koskaan, vaikkakaan ihminen nyt ei yleensä ole täysin paha tai täysin hyvä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18401

Kyllä se "uhrikin" pahuuden kaksisuuntaisuuden havaitsee, herkemmin vain. "Uhri" joutuu tekemään töitä saadakseen kokemansa pahan johonkin edes välttävään kontekstiin, kun taas pahan ei välttämättä tarvitse koskaan edes pohtia tekojensa luonnetta. Pahuutta kun on moneen lähtöön ja kaikkia ei tuomita oikeudessa tekemästään pahasta, jotta joutuisivat pahuuttaan pohtimaan edes jollain tasolla. Luonnevikaset koirat lopetetaan mutta luonnevikaset ihmiset senku porskuttaa. Mutta kuten joskus mainitsin, niin elämä on oikeudenmukaista. Pahakin saa palkkansa, tavalla tai toisella, vaikka ei sitä ehkä itse ymmärtäisikään.

 

En toki väitä, etteikö pahatkin ihmiset joskus havahtuisi siihen, että tuottavat tuskaa ympäristössään, mutta monasti on vain näyttäytynyt tuo niin, että se ymmärrys tulee vasta sitten, kun "maalima potkasee takas".

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
DedMoroz

Kyllä se "uhrikin" pahuuden kaksisuuntaisuuden havaitsee, herkemmin vain. "Uhri" joutuu tekemään töitä saadakseen kokemansa pahan johonkin edes välttävään kontekstiin, kun taas pahan ei välttämättä tarvitse koskaan edes pohtia tekojensa luonnetta. Pahuutta kun on moneen lähtöön ja kaikkia ei tuomita oikeudessa tekemästään pahasta, jotta joutuisivat pahuuttaan pohtimaan edes jollain tasolla. Luonnevikaset koirat lopetetaan mutta luonnevikaset ihmiset senku porskuttaa. Mutta kuten joskus mainitsin, niin elämä on oikeudenmukaista. Pahakin saa palkkansa, tavalla tai toisella, vaikka ei sitä ehkä itse ymmärtäisikään.

En toki väitä, etteikö pahatkin ihmiset joskus havahtuisi siihen, että tuottavat tuskaa ympäristössään, mutta monasti on vain näyttäytynyt tuo niin, että se ymmärrys tulee vasta sitten, kun "maalima potkasee takas".

Niin se usein menee.
Mulla on tapana sanoa että ihminen oppii vasta sitten kun on liian myöhäistä.
Kaikkien omien tekojensa summaa kun katsoo taaksepäin niitä asioita ei voi muuttaa. 
Voi ainoastaan katsoa mitä on nyt ja eteenpäin, pyrkiä elämään paremmin.

Pahuuden ymmärtämisessä kuitenkin on monia lokeroita. Sen tuskan tajuaminen mikä toisessa syntyy, yleensä kykenee havaitsemaan normaali ihminen normaalilla tunneskaalalla.

Mutta ymmärtääkseen miksi joku on paha tai mistä se kumpuaa niin sen voi vain löytää jos on itse käynyt lähteellä, tosin sen asian tiedostaminen vaatii myös sen ristiriidan että itsellä on pyrkimys hyvään. Jos se puuttuu niin varsinaista oivallusta ei silloin synny. Itseasiassa uskon että monen hyvän ihmisen pohjalla on "sovittelu" menneitten tekojen takia.

Vierailija

Ihmisillä on tarve julkituoda oivalluksia ja ajatuksia.
Kaikki ajattelu on turhaa jos lopputulos jää vain oman pään sisään.
Suuretkin ajattelijat, mm. uskonnolliset esikuva tja poliittiset vetohahmot  ovat vetäytymisensä jälkeen halunneet julkituoda ajatustensa kehitelmiä yhteisössä. Erakoituminen ei siis toimi välttämättä pysyvänä olotilana vaan ihminen tarvitsee kanavan ja kuuntelijajoukon omille ajatuksilleen. Voiko edes olla olemassa ajattelijoita jotka tuottaa jotain, mutta pitävät hedelmät omana tietonaan, ei ohikiitävänä hetkenä tai oivalluksena vaan aina? Ehkä, mutta epäilen suuresti.
Ihminen voi tietysti olla tilanteessa ettei kertakaikkiaan ole mahdollista siirtää ajatuksiaan kenellääkkän toiselle, mutta usein tuo johtaa mielenterveydellisiin ongelmiin.

Vapaus kertoa ja vapaus puhua on suomalaiselle peruskauraa. Ei kuitenkaan tarvitse tulla kuin tänne omaan rakkaaseen ”taikamaahani” niin vapaus on pois pyyhitty. Omia ajatuksiaan ei kannata eikä saa kertoa julkisesti taikka sosiaalisessa mediassa. Joskus siitä saattaa seurata vankilatuomio ja jopa kuolema. Länsimainen ei ehkä käsitä kuinka suuri tuo vapaus on ja kuinka helposti sen voi menettää.

 

Ihmisen kehitystä vie eteenpäin tarve kertoa ajatuksiaan ja vapaus toteuttaa se.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18401

Tämä varmaankiin kuuluu tähän...

Miksi kiinan kieli ei olisi syntynyt Suomessa

Tiedetään, että ihmisen äänihuulet värähtelevät täsmällisemmin kosteassa kuin kuivassa ilmassa. Siksi voisi veikata, että tarkkaa sävelkorkeuden säätöä vaativia tonaalisia kieliä kehittyisi ennemmin kosteissa kuin kuivissa ilmastoissa. Veikkaus osuu oikeaan, osoittavat yhdysvaltalaiset, saksalaiset ja alankomaalaiset tutkijatPnas-lehdessä.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
DedMoroz

Tämä varmaankiin kuuluu tähän...

 

Miksi kiinan kieli ei olisi syntynyt Suomessa

 

Tiedetään, että ihmisen äänihuulet värähtelevät täsmällisemmin kosteassa kuin kuivassa ilmassa. Siksi voisi veikata, että tarkkaa sävelkorkeuden säätöä vaativia tonaalisia kieliä kehittyisi ennemmin kosteissa kuin kuivissa ilmastoissa. Veikkaus osuu oikeaan, osoittavat yhdysvaltalaiset, saksalaiset ja alankomaalaiset tutkijatPnas-lehdessä.

Katoppa, olikin päässy toi uutinen livahtamaan nokan alta lukematta.

Eli on sitten selityksiä kielien "sävel korvalle" keksitty. Kiinassa tosin on myös erittäin kuivia ja kylmiä alueita ja siitä huolimatta kieli on sävelkorkeudeltaan vaihtelevampaa.

pinklin1
Seuraa 
Viestejä3346
SamikoKu

 

Ensin oli tapahtuma ja oivallus jolla ei ollut nimeä. Joku keksi jotain, mutta ei kyennyt sitä selitttämään koska keksitylle asialle tai ovallukselle ei ollut merkitystä tai sanaa kielessä. Joku oli löytänyt jotakin oleellista, mutta ei kyennyt sitä havainnollistamaan. Tästä seuraa tarve ja kehitys kommunikoinnille ja ajattelulle. Kuinka minä puen sanoiksi tämän? Kuinka selitän sen ensin itselleni ja sen jälkeen niin että muut sen ymmärtää?

Esimerkki: On kaksi kädellisten heimoa. Toinen osaa käsitellä tulta. Toinen ei ole ikinä tulta nähnytkään. Se joka ei ole nähnyt tulta tulee sattumalta ohittaneeksi ryhmän jolla on tuli hallussa. Tulta aikaisemmin ikinä nähnyt kädellinen pysähtyy sitä ihmettelemään ja vie tiedon omalle heimolleen. Hänellä ei kuitenkaan ole sanoja kuvata tulta. Hän yrittää havainnollistaa sitä kaikin mahdollisin keinoin, mutta heillä ei ole heimossaan tietämystä tulesta tai mitä sillä voi tehdä. Muut voivat siis saada erittäin laimean käsityksen viestintuojan näystä.

Eli uusi oivallus luo siis tarpeen kyetä selittämään se asia muille, siirtää tieto ja kehittää kieli ja tapa kuvata tulta. Näin se menee muissakin asioissa. Nykymaailmassa ihminen törmää jatkuvasti asioihin joita ei oikeasti ymmärrä, mutta tietää että siihen on sana olemassa ja mihinkä se liittyy. Otetaan esimerkiksi oluen pano. Kaikki tietää mitä se suurinpiirtein tarkoitttaa ja mihin se liittyy mutta harva tietää mitä se aivan tarkalleen on ja mitä prosesseja se sisältää.

Esimerkki on tapa opettaa ja oivalluttaa. On satuja ja kertomuksia jonka avulla saadaan aikaan tunnetila ja oivallus. Kertomukset havainnollistaa esim. ”vaaran käsitettä”. Asian selittämiseen ei riitä pelkästään sanat vaan se täytyy kytkeä johonkin loogiseen jatkumoon jolla on sisältö. (satu)

Kaikessa on siis oleellista oma oivallus tai assosiaatio johonkin.

Kun puhutaan esimerkiksi uskonnosta tai meditoinnista niin helposti mennään alueelle jossa sanat eivät kykene kuvaamaan sitä prosessia mikä johtaa tiettyyn lopputulokseen. Kertomukset ja esimerkit on oivallutttamista jotka näyttää suuntaa, mutta eivät kykene johdattamaan suoraan lopputulokseen. Joku joka on ”Jumalan” löytänyt ei kykene selittämään sitä tunnetta mitä se on, mutta ehkä kuitenkin osoittamaan polkuja jotka johtaa samaan johtopäätökseen jos toinen ”etsii”.

Sama meditaatiossa. Korkealle edistynyt ei pysty täydellisesti selittämään sanoilla maallikolle mitä se on tai mikä on lopputulos (mikäli sitä ylipäätään on). Sitä voi havainnollistaa ja näyttää useita polkuja, mutta valmista vastausta ei pysty antamaan vaan se pitää itse kokea - sekä tie että päämäärä.

Kun nykypäivänä puhutaan ihmisen kehittymisestä ja sen kehityksen siirtämisestä tulee aina eteen kieli. Viestin viejänä mutta myös viestin tuojana. Jos kieli on eri kummasssakin päässä niin viestiä ei ymmärretä. Vaikka snoja ymmärretäänkin niin viesti voi kaikesta huolimatta jäädä pimentoon koska lähettäjä ei osaa sitä pukea taikka vastaanottajalla ei riitä kapasiteetti sen ymmärtämiseen.
Ja taas tarvitaan ”satuja ja tarinoita”...

Tämä on hyvä kirjoitus. Luin tämän jo tuoreeltaan, mutta nyt luin uudestaan. Juuri noin koen itsekin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat