Kuka historiaa kirjoittaa ?
Kuka historiaa kirjoittaa ?
Jos seuraa valtamedian kuvaa historiasta (Viasat History, Discovery, CNN, BBC) ja vertaa niitä vaihtoehtoisiin kuten AL Jazeera, RT, CCTV niin on aika hämmentynyt. Siihen jos ottaa netin mukaan ja vaikka magneettimedian tapaiset sivustot niin on varmasti ihmeissään tai sitten entistä varmempi mielipiteistään.
Ihminen toimii siten, että hyvinkin nopeasti muuttaa käyttäytymistään ja mielipiteitään, jos on riittävän loogiset perusteet siihen. Mutta jos tilanne on epävarma ja tieto epäloogista sekä ristiriitaista niin ihminen pysyy aiemassa mielipiteessään ja käyttäytymismallissaan. Tämä mielestäni luo informaatioyhteiskuntaan ongelmia.
Minusta tuntuu että historian kerronta, varsinkin toisen maailmansodan osalta on puolueellista. Hitler, Saksa ja Suomikin siinä sivussa on ollut syyllisiä kaikkeen pahuuteen. Liittotuneiden tai Neuvostoliiton sotarikoksista(joita varmasti tapahtui) ei paljoakaan puhuta.
Mikä on tiedeyhteisön mielipide historiankerrontaan, onko se totuudenmukaista ? Ja onko virallisessa historiankuvassa joku selkeä puolueellisuus tai epäkohta?
Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.
Historiaa kirjoittavat aina voittajat.
Tämän totuuden älyämiseen ei kummoisia hengenlahjoja tarvita.
Hävinneet ovat aina väärässä.
Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.
Minusta fasistit tulisi bannata foorumilta, erityisesti natsi-fasismin välittäjät. Se että Venäjä uudelleenkirjoittaa omaa mielipuolista maailmanhistoriaansa ei tarkoita sitä että muun maailman tulisi hyväksyä semmoista. Historiankirjoituksessa on vain se ongelma (tai siis "outous") että äärifasistinen Venäjä ryhtyi näyttävästi väärentämään sitä ja käyttäytyy esikuvansa natsi-Saksan tavoin. Epäkohtahan se ei varsinaisesti ole mutta ihmetyksen aihe kylläkin ja varsinkin se että miten hyvin suomea puhuvat edes ilkeävät kirjoittaa muista potaskaa kuten sinä.
Muoks selventämistä
Keijona
Kirjoitit:
”Minusta tuntuu että historian kerronta, varsinkin toisen maailmansodan osalta on puolueellista. Hitler, Saksa ja Suomikin siinä sivussa on ollut syyllisiä kaikkeen pahuuteen. Liittotuneiden tai Neuvostoliiton sotarikoksista(joita varmasti tapahtui) ei paljoakaan puhuta.”
Ongelmana tässä lienee se, että et tiedä yhtään mitään historiantutkimuksesta. Hitu oli paska jätkä, mutta niin oli Stalinkin. Hitu tapatti miljoonia, kuten Stalinkin.
Se, että sinä et tiedä tästä mitään, ei tarkoita etteivätkö historioitsijat siitä kirjoittaisi. Lukisit jotain muutakin kuin Aku Ankkoja ja Helsingin Sanomia, niin ei tarvitsisi sinunkaan ihmetellä.
Toisen maailmansodan siviileihin kohdistetut pommitusterrorit olivat yksiselitteisiä rikoksia, eikä niistä yhtään syyllistä tuomittu sodan jälkeen. Kun englantilaiset tajusivat etteivät osu yöllä mihinkään sotilaskohteeseen ja päivällä ne ammutaan alas, ne aloittivat yölliset terroripommitukset. Niiden oman tutkimuksen mukaan vain neljännes pommeista osui alle 10 km päähän kohteesta.
Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro
Kyllä Saksan näytöt terrorista olivat niin hyviä, että turha nyyhkiä.
Siis toinen roisto mitätöi toisen teot. Niin politrukkimaista.
Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro
Jos luet historiatieteen tutkimuksia, niin voit itse tehdä päätelmän siitä, ovatko historiantutkimukset puolueellisia vai ei. Jokaisessa työssä on lähdekriittinen osio, jossa lähteiden luotettavuutta pohditaan sekä sitä, kuinka ko. lähteitä voidaan tulkita.
Historian kirjoittaminen on narraation luomista. Ilman narraatiota ei ole historiaa. Historiallinen tutkimus on keskustelua lähdeaineiston kanssa. Historioitsija käy työssään vuoropuhelua lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden kanssa, luo narraation ja tekee tulkintoja. Nämä työt käyvät sitten läpi tiedeyhteisön mankelin ja ne joko hyväksytään tai tyrmätään.
Historiantutkimus on menossa koko ajan parempaan ja parempaan suuntaan siinä mielessä, että historiaa kirjoitetaan nyt laajemmin kuin koskaan ja historiatiede soveltaa useita aputieteitä tutkimuksessaan. Kokonaiskuva menneisyydestä tarkentuu, kun tutkimusta tehdään sukupuolihistorian näkökulmasta, arjen historian näkökulmasta tai vaikka uuden sotahistorian näkökulmasta. Kaikki uudet näkökulmat ja painotukset lisäävät tietämystämme jostain tutusta aiheesta tai ilmiöstä. Siinä mielessä historiantutkimus on tarkempaa kuin koskaan aiemmin.
Uusia historiatieteen metodeja ovat vaikkapa kuvatutkimus, muistititetotutkimus tai diskurssianalyysi. Kun otetaan jokin tunnettu historiallinen tapahtuma, esimerkiksi toinen maailmansota, ja sovelletaan siihen uusia tutkimusmetodeja, saadaan esiin uutta tietoa. Uusi tieto ei kuitenkaan kumoa vanhaa (ellei löydy kokonaan uusi lähteistöryhmä, kuten jossain määrin kävi kun Neuvostoliiton arkistot avautuivat) vaan tarkentaa ja laajentaa sitä.
En nyt varsinaisesti sitä tarkoittanut, muuta meillä on väärin ymmärtämisen vapaus.
Historian totuudet ovat aika vaikeasti löydettävissä, varsinkin ajoilta, joista on vähän tietoa. Tuntuisi itsestäänselvältä, että historiantulkinta on täynnä kanonisoituja mielipiteitä, joita on vaikea kiistää aineiston vähäisyyden takia, mutta joita on tarpeeksi kauan toistettu ja näin puolivillaisesta on tullut vähitellen 100-prosenttista totuutta.
Napoleon eli vuoden 1800 molemmin puolin. Napoleonista tiedämme, että hän oli Ranskan keisari, joka kävi valloitussotia ympäri Eurooppaa. Lisäksi "tiedämme", että hän oli pieni mies, joka kärsi "Napoleon-kompleksista". Itse asiassa Napoleon oli tuolloista keskimittaa pidempi mies! Vähintään 150 vuotta "historia" tarjosi helposti tarkistettavasta asiasta väärää tietoa. Kun näinkin selvä asia pääsee vääristymään, voi vain kysyä, kuinka moni muu yleinen totuus ei pidä paikkaansa.
Jos historiankirjoissa on kerrottu, että Napoleon oli n. 157-168 cm pitkä niin eihän se silloin historiankirjoituksen vika ole että me tiedämme että hän oli pieni mies.
Mielenkiintoisempi kysymys onkin, että miksi sellainen mielikuva on olemassa. Ehkä Napoleonin sotien aikainen propaganda on suurin syyllinen.
Tai siis kuinka moni yleinen totuus on vain kuvitelmien varassa, koska asiaa ei viitsi vaivatua tarkistamaan.
“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams
"Jos luet historiatieteen tutkimuksia, niin voit itse tehdä päätelmän siitä, ovatko historiantutkimukset puolueellisia vai ei. Jokaisessa työssä on lähdekriittinen osio"
Historia on kiinnostanut minua koko ikäni, voisin jopa sanoa että se on intohimoni. Ja virallisessa historianopetuksessa on muuttunut moni asia sen jälkeen kun peruskoulusta lähdin. Ja tuntuu siltä että muutoksia viralliseen historiankerrontaan tuleen yhä nopeammin. Joten tuo lähdekriittinen osio on lähinnä sananahelinää. Ihmisen täytyy olla kykeneväinen erottamaan uskon ja ymmärryksen ero jos haluaa historiaa tutkia.
Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.
En nyt ihan saanut kiinni siitä mitä yrität sanoa, voisitko täsmentää? Miten niin lähdekritiikki, lähteiden edustavuuden pohdinta, on uskon asia?
Reifengas, kiitos selkeästä vastauksesta, siltähän vaikuttaa.
Helposti oli tulkittavissa myöskin se, että aihe on joillekin tosi arka asia, kun mielipiteen kysymisestäkin saa natsisyytöksiä.
Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.