Seuraa 
Viestejä2644

Tikittävä aika saattaa tikittää monelle ihmiselle siten, että tuntuu kuin lähestytään lopun aikoja.

Ihan kuin olisit kehittynyt pisteeseen jolloin ei ole enää pelivaraa tulevaisuudessakaan. Psykologiasta kiinnostuneet ja ehkä filosofiaa harrastaneet, saattaa olla kulkenut tätä tunnelia jo liian kauan. Meidän odotukset on usein pelkkää ilmaa, jota me haalitaan paremman kokemusmaailman nimessä. Olen pohtinut että mitkä tekijät minua yleensä vaivaa ja estää minua matkalla kohti tulevaisuutta.

Huomasin että minun käsitykset itsestäni ja maailmastamme ei ole tällä hetkellä kohdallaan. Ajattelin että minun täytyy kivuta korkeasta puusta alas, maan pinnalle. Minä olen unohtanut itseni puun latvaan, jolloin tulee fiilis, että pään yläpuolella ei ole enää tilaa.

Ihmisyys tarvitsee tilaa ja samalla on kiva kokea pienuutta. Ihminen haluaa ymmärtää, muttei olla kaik-tietäväinen. Me halutaan osata, mutta ei pelata peliä vielä loppuun. Me uskotaan usein siihenkin, että meidän sielu on ikuinen.

Haluan joskus olla kaikelta piilossa, koska maailman kovassa pelissä ei aina ole kiva olla. Me tarvitaan omaa rauhaa, kokea pienuutta ja ottaa oma lusikkamme pois sopasta.

Luulen että ajan myötä kertynyt olemassaolon taakka pitää tyhentää, ja puistattaa se säkki täysin tyhjäksi, johonkin metsän laitaan.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat