Seuraa 
Viestejä2644

Olen aina miettinyt että lääkkeillä kun hoidetaan psykologisia ongelmia, niin itse ongelma ei poistu, vaan lääkkeet ehkä helpottaa eksistennssiä tai se miten koet maailman.

Hoitoalalla samalla melkein kokonaan puuttuu psykologinen apu potilaille.

Psykologinen apu ja psykoterapia ovat vieläkin lapsen kengissä, jossa potilas ei saa tarvitsemaansa psykoterapiaa.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Kommentit (8)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Eipä siinä tosiaan paljon lääkkeet lämmitä jos se tuskatila jota niillä yritetään hoitaa tai "hoitaa" on aiheutunut jostain seikasta X joka ei muutu yhtään miksikään jos kukaan ei halua tai pysty tekemään alkuperäiselle X-ongelmalle mitään.

Onhan se hyvä että on olemassa mahdollisuus rauhoittua edes mömmöin, taikka nostaa mielialaansa, jos mieli jumittaa pahasti. Eivät kaikki kestä kaikkea "raakana läpi". Mutta enemmän pitäisi tosiaan auttaa ihmisiä auttamaan itseään niissä konkreettisissa ongelmissa jotka ovat pahaa mieltä aiheuttaneet.

Esim. itselläni aikoinaan siinä vaiheessa kun pahin masennus pamahti 2004 tuputettiin työllistystä ja kun ajatuskin siitä aiheutti paniikkia ja pahaa oloa, sain sitten sairauslomaa. Mutta loma oli kirjoitettu niin lyhyeksi että se oli loppumassa pahasti ennen kuin pääsisin mielenterveystoimistoon. Hysteriaahan siitä sitten pukkasi omalla kohdalla. Minulle vain neuvottiin että kun sairausloma loppuu, niin menet työvoimatoimistoon ja ilmoittaudut työnhakijaksi. Siis muodon vuoksi, koska todennäköistä oli että saan kumminkin myöhemmin lisää sairauslomaa. Mutta minun päälläni ei tuollaista muodon vuoksi -systeemiä sillä hetkellä ymmärtänyt, ja kuvittelin että ne alkavat välittömästi tunkea minua siihen työllistykseen jos ilmoittaudun työvoimaan.

Byrokratiassa asiat hoidetaan miten hoidetaan, mutta ei tajuta ollenkaan millaisessa jamassa se byrokratian kohteeksi jäänyt ihminen voi olla. Jokin "heille" normaali käytäntö aiheuttaakin hirvittävän tuskatilan. Itselleni lopulta kävi niin että olin aivan sekaisin päästäni pelkoni vuoksi, ja hakeuduin terveyskeskukseen. Siellä joku sijaislääkäri tarjosi vain lämmintä kättä ja sanoi ettei hän voi sairauslomaa lisää kirjoittaa. Sen jälkeen olinkin sitten jo suurinpiirtein tappamassa itseäni, kunnes päätin vielä toisen kerran käydä siellä TK:ssa ja seuraavaksi päivystäjäksi osui joku erikoislääkäri joka oli erikoistunut työterveyslääketieteeseen ja hän kirjoitti minulle lisää sairauslomaa (kuin myös SSRI-lääkkeitäkin kyllä).

Joka ei ole kuunaan kokenut työelämässä mitään ikävää tietysti ajattelee että ziisus mikä hullu ämmä, mutta minulla silloin vuoden 2004 alkupuolella yhtäkkiä pamahti kaikki vanha paska kerralla mieleen ja kaikki 80-luvulta asti koetut työpaikkakiusaamiset (2 kpl + 1 lähentelijä) ja burn outit sun muut epäoikeudenmukaisuudet ja stressit alkoivat pyörimään mielessä kuin olisin vasta äskettäin kokenut sen vuoden 2001 viimeisimmän häppeningin...

Mieli kun on siitä jännä juttu että se ei tunnusta AIKAA, eikä jätä ihmistä rauhaan sillä mentaliteetilla että "mitä tätä enää parkumaan kun tästä on jo vuosia".

Nykyään onneksi poraankin jo ihan muita asioita, sentään.

Ei kauhun vallassa oleva ihminen tajua mistään mitään, jos hänelle aletaan asioita perustelemaan byrokraattisilla säännöillä ja toimintatavoilla...

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644

Voiko tilanne olla se, että virkavalta hoitoalueella on niin SOKEA, että ei osaa huomata ihmisten psykologisia ongelmia. Olin viime vuonna hoidossa ja sielläkin tuntui olevan ykkös kanta se että minut pitäisi heti työllistää. Osaakohan kukaan astua potilaitten saappaisiin ja huomaamaan heidän tilanteensa? Tuntuu että EI.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taucalm
Seuraa 
Viestejä7047

Lainaus:
Voiko tilanne olla se, että virkavalta hoitoalueella on niin SOKEA, että ei osaa huomata ihmisten psykologisia ongelmia. Olin viime vuonna hoidossa ja sielläkin tuntui olevan ykkös kanta se että minut pitäisi heti työllistää. Osaakohan kukaan astua potilaitten saappaisiin ja huomaamaan heidän tilanteensa? Tuntuu että EI.

 

Ei kyse ole sinun hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi vaan yritystoiminnasta. Jos verojen maksu vähentyy voi valtion työntekijät huonommin taloudellisesti. Jatkuva talouden kasvu tarkoittaa enemmän rahaa valtion työntekijöille.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
taucalm
Voiko tilanne olla se, että virkavalta hoitoalueella on niin SOKEA, että ei osaa huomata ihmisten psykologisia ongelmia. Olin viime vuonna hoidossa ja sielläkin tuntui olevan ykkös kanta se että minut pitäisi heti työllistää. Osaakohan kukaan astua potilaitten saappaisiin ja huomaamaan heidän tilanteensa? Tuntuu että EI.

 

Ei kyse ole sinun hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi vaan yritystoiminnasta. Jos verojen maksu vähentyy voi valtion työntekijät huonommin taloudellisesti. Jatkuva talouden kasvu tarkoittaa enemmän rahaa valtion työntekijöille.

 

Valtiollinen suurin päämäärä olisi että kansa voi hyvin ja siten olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa sekä henkisesti ja fyysisesti. Jos näin ei ole, ollaan tyritty totaalisesti.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432

Niinhän se on, että lääkkeillä harvoin (jos koskaan) ketään parannetaan. Se vaan tuppaa olemaan niin, että terapiaan ei ole resursseja, joten annetaan lääkkeet siitten edes. Ohan tuo tutkittu juttu, että lääkkeiden ja terapian yhdistelma toimii paremmin kuin kumpikaan yksinään. Huonoiten toimii pelkät lääkkeet.

Itse näkisin niin, että oikeat mielen sairaudet kuten skitsofrenia, kakssuuntanen yms. hoidetaan pääsääntöisesti lääkkeillä, koska niissä on kyse aivokemian epätasapainosta. Terapia on enemmän psykoedukaation tyyppistä ja siinä keskitytään opettelemaan tulemaan toimeen sairauden kanssa, havaitsemaan sen paheneminen, elämänhallintaa jne. Nämä tällä tavalla sairaat saattavat oikeiden lääkkeiden kanssa pärjätä vaikka loppuikänsä tarvitsematta terapiaa sen kummemmin.

Sen sijaan mielen häiriöt, kuten masennus, pakko-oireiset häiriöt yms. sielulliset sairaudet, joissa syy on jokin elämän kurjuus, niin hoidon tulisi tapahtua terapiassa, jossa pureudutaan taudin syihin. Lääkkeillä on kyllä roolinsa näissäkin oireiden livittäjinä ja tavallaan sen varsinaisen hoidon mahdollistajina. Lääkkeillä voidaan poistaa ahdistusta, katkaista unihäiriöitä jne. mutta ainoaksi hoidoksi niistä ei ole.

Hämmentää.

Emotion Science
Seuraa 
Viestejä451

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei hoidu kuin lääkkeillä. Skitsofrenian kohdalla tilanne on mutkikkaampi. Nimittäin on todettu, että kehitysmaissa, joissa lääkkeitä annetaan skitsofreniaan niukasti, niin skitsofrenian oireista toivutaan nopeammin. Kehitysmaissa läkkeitä annetaan usein vain sairauden akuutissa vaiheessa, ja pitkä vuosien jälkihoito psykoosilääkkeillä jää pois.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Emotion Science

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei hoidu kuin lääkkeillä. Skitsofrenian kohdalla tilanne on mutkikkaampi. Nimittäin on todettu, että kehitysmaissa, joissa lääkkeitä annetaan skitsofreniaan niukasti, niin skitsofrenian oireista toivutaan nopeammin. Kehitysmaissa läkkeitä annetaan usein vain sairauden akuutissa vaiheessa, ja pitkä vuosien jälkihoito psykoosilääkkeillä jää pois.

Itse olen ymmärtänyt, että syy miksi kehitysmaissa toivutaan jossain määrin paremmin ei ole lääkkeettömyys vaan sanan toipuminen erilainen käsittäminen. Kehitysmaissa nimittäin jotkin pikkuoireet eivät haittaa. Niihin ei kiinnitetä huomiota vaan potilas saa olla sellainen kuin on. Kehitysmaissa myös sosiaaliset verkot usein mahdollistavat toisten avun varassa olemisen eri tavalla kuin kehittyneemmissä maissa. Kaikki tämä yhdessä luo stressittömän ilmapiirin, jossa taudin oireiden vähäinen maifestoituminen ei haittaa. Sallivuus ruokkii hyvää oloa, ei suinkaan lääkkeettömyys.

Hämmentää.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat