Seuraa 
Viestejä9265

"Onnen odotus on onni itse, onnen täyttymys on sen surma." - Jos tiedät tekeväsi jotain viikon päästä, viikkosi on nautinnollisempi odotuksen takia ja varsinainen suunniteltu viihtyminen (eli nautinto) ei välttämättä tuo suurta nautintoa, latistaessaan onnea ohi mennessään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hedonismin_paradoksi

Miksi se on noin? Tajusin joskus 10 vuotta sitten, että asia on ainakin omalla kohdallani juuri näin, en ollut silloin vielä kuullutkaan tämmöisestä, törmäsin tuohon vasta nyt sattumalta. Mutta että kyllä pätee omalla kohdallani aika tarkkaan. Nautin siitä "matkasta" eniten, en itse päämäärästä välttämättä niinkään, oli asia mikä tahansa. Ja silti jostain syystä se päämäärä pitää olla siellä kuitenkin. Ilman sitä se matkakaan ei tuntuisi samalta. Kuitenkin se on silti se matka, joka eniten tuottaa onnea. Mistä ihmeestä tässä on kyse? Siis kun olen miettinyt, että tämä pätee oikeasti ihan pienissäkin asioissa. Ruokailukin. Asetan tiedostamattani päämääräksi jonkun muun kuin itse ruuan mausta nautiskelun, vaikkapa itseni ravitsemisen ja nälän poistamisen. Tätä kautta kykenen vaivihkaa siinä syödessä nauttimaan myös ruuan mausta ihan überisti. Jos pitäisin itse tarkoituksena sitä makunautintoa, se jotenkin karkaa käsistä jännästi, enkä pysty nauttimaan siitä samalla tavalla. 

Minulla on tämän kautta vähän sellainenkin ongelma että kun en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen, ja pitäisi nauttia elämästä, niin en kykene, koska silloin se on itse tarkoituksena. Sen sijaan jos elämä olisi vain matka kohti jotain muuta, olisi tilanne aivan toinen. Kuulostaa pöljältä, mutta tuossa on jotain voimakasta psykologiaa taustalla, joka oikeasti vaikuttaa. En siksi sinänsä ihmettele, miten kuoleman jälkeiseen uskovat ovat usein niin onnellisia ja autuaita. Olisin minäkin. He ovat matkalla, minä olen jo päämäärässä. 

くそっ!

Sivut

Kommentit (30)

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006

Tuhannen miljoonaa asiaa ja projektia on kyllä kieltämättä jäänyt kesken kun on jossain vaiheessa tullut täyttymys. Eli siis olen saavuttanut sen mitä hain. Joka harvoin on loppuun asti hiottu toimiva lopptulos.

Ehkä siksi ulkopuolisen on vaikea hahmottaa että mitä järkeä on askarrella tiatsikan ruutua tuijottaen kolvin käryssä päivä tolkulla jos kuitenkin konkreettinen lopputulos on keskeneräinen kasa roskaa.

 

 

faq1
Seuraa 
Viestejä415

Onni on aina eilisessä, tai huomisessa, ei koskaan tässä päivässä. Tai jos onkin, niin sitä ei tunnista. Se on myös kuin kangastus. Sen kun saavuttaa, niin se on silloin kadonnut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jesper
Seuraa 
Viestejä691
Ronron

Minulla on tämän kautta vähän sellainenkin ongelma että kun en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen, ja pitäisi nauttia elämästä, niin en kykene, koska silloin se on itse tarkoituksena. Sen sijaan jos elämä olisi vain matka kohti jotain muuta, olisi tilanne aivan toinen. Kuulostaa pöljältä, mutta tuossa on jotain voimakasta psykologiaa taustalla, joka oikeasti vaikuttaa. En siksi sinänsä ihmettele, miten kuoleman jälkeiseen uskovat ovat usein niin onnellisia ja autuaita. Olisin minäkin. He ovat matkalla, minä olen jo päämäärässä. 

Itseäni on joskus vähän kummastuttanut se sanonta, että pitää ottaa elämästä kaikki irti. Pitää elää täysillä, koska on vain yksi elämä. Mitä tuo täysillä eläminen oikeastaan tarkoittaisi? Kuulostaa jotenkin epätoivoiselta. Elämässä hienoimmat hetket eivät välttämättä ole suunniteltuja, ja pienet arjen hetket ovat monesti niitä hienoimpia. Jos elämää pitää suorittaa onnellisuutensa maksimoiden, niin silloin saattaa jäädä moni elämän hieno yksityiskohta huomaamatta. "Jumala on yksityiskohdissa".

 

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Minijehova
Seuraa 
Viestejä8154

Tunnepuolen ongelmia ei kannata lähteä järjellä ratkomaan... Minä suosittelen sieniä ;)

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Jos ihminen tietää että jotain hyvää on tulossa, hän saattaa suurennella sen päässään niin järjettömiin mittoihin että sitten kun se on kohdalla, se ei vastaakaan sitä fantasiaa mikä päässä on ehtinyt muodostua.

Itse en kuitenkaan näe mitään ihmeellisen ihanaa onnen odottamisessa. Minusta odottaminen on vain sietämätöntä. Tärkeintä on matka -tyyppinen lässytys on mielestäni tyhjää sanahelinää, koska jos haluan jonkin tietyn asian, haluan sen asian enkä sitä prosessia mikä sen saamiseen johtaa.

Onneksi kykenen nauttimaan etukäteen suunnittelemistani asioista jos ne menevät täysin nappiin (esim. rantareissu johonkin tiettyyn paikkaan). Mutta jos sitä yhtä ja samaa suunnitelmaa toistaa toistamistaan, vaikka suunnitelman kohteita vaihtelisikin, niin alkaahan se maistua puulta. Siinä mielessä olen itse sitä mieltä että odottamaton onni on paras onni. Eli osuu kohdalle jotain sellaista hauskaa mitä ei ole itse suunnitellut eikä osannut odottaa.

Mutta harvemmin mitä hauskaa tapahtuu jos ei itse tee mitään sen tapahtumisen mahdollistamiseksi. Silloin jotenkin pitäisi vaan osata pitää se päänsä kylmänä eikä ajatella lopputulosta jo etukäteen. Jos ei nauti prosessista eli matkanteostakaan (kuten en nauti), niin kannattaisi ajatella ihan jotain täysin muita asioista siinä samalla kun prosessia vetää läpi että saa sen lopputuloksen.

faq1
Seuraa 
Viestejä415

Uskon myös tuohon, että ylirealistiset odotukset eivät vastaakaan sitä, mitä todellisuus tuo, kun sitä haavetta alkaa oikeasti elämään.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332

Minun käsityksen mukaan tuo, että jonkun kivan odottaminen on niin kivaa, johtuu siitä, että se yleensä nostaa aivojen dopamiinitasoa. Ainakin osin samasta syystä rahapelit ja lotot sunmuut on monille niin koukuttavia. Ja samasta syystä lume- ja uskomushoidot tehoaa niin hyvin Parkinssonin tautiin - siinähän on kyse dopamiinin puutteesta keskushermostossa. Mutta ikävä kyllä teho on tietenkin vain väliaikainen. Voisi myös tehdä tällaisen maallikkopäätelmän, että jos, niin kuin Rousseau tuossa kuvaa, kivan odottaminen ei ole kivaa, niin kyseessä voisi olla häiriö aivojen välittäjäaineenvaihdunnassa. Mutta hyvä kuitenkin, jos edes se kivan asian tekeminen itsessään on kivaa ja aktivoi mielihyvähormoneja, niin ei niin toivotonta ole kuitenkaan.

Ja siihen, että mieliala lässähtää kun sen kivan asian pääsee toteuttamaan, auttaa tietenkin se, että sen kivan jälkeen on suunnitteilla jo jotain uutta kivaa jota voi alkaa suunnitella ja odottaa, ja sen jälkeen taas uutta ja uutta... :)

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18401

"Ja esimerkiksi; mikäli mihin tahansa lähtiessä olet todella huonolla tuulella, eikä mikään huvittaisi, ei hedonistista ajattelutapaa voi käyttää tilanteen pelastamiseksi, koska ethän voi vain päättää nauttia ja lähteä ovesta."

Mua tää kohta tossa wikimagiassa jäi hiukka häiritseen. Koska mä teen aina noin. Tai no, en mä mitään päätä, enää, mä tiedän, että kun ulko-ovi kolahtaa takana kiinni, niin maailma alkaa tapahtua. Kai toi on sitte kiinni siitä, mistä kulmasta elämää lähestyy ja millä asenteella.

Tosin, Ronron, meillä on se ero, että mulle se maali on hauta, ja se tekee tästä reissusta auringon ympäri aina yhtä omituisen, hauskan ja ihmeellisen. Toki asiat menee joskus aivan päin hel..., mutta ei koskaan vielä niin pahasti, etteikö asioille pystyis jossain kohtaa nauramaan.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Vaihdokas
Minun käsityksen mukaan tuo, että jonkun kivan odottaminen on niin kivaa, johtuu siitä, että se yleensä nostaa aivojen dopamiinitasoa. Ainakin osin samasta syystä rahapelit ja lotot sunmuut on monille niin koukuttavia. Ja samasta syystä lume- ja uskomushoidot tehoaa niin hyvin Parkinssonin tautiin - siinähän on kyse dopamiinin puutteesta keskushermostossa. Mutta ikävä kyllä teho on tietenkin vain väliaikainen. Voisi myös tehdä tällaisen maallikkopäätelmän, että jos, niin kuin Rousseau tuossa kuvaa, kivan odottaminen ei ole kivaa, niin kyseessä voisi olla häiriö aivojen välittäjäaineenvaihdunnassa. Mutta hyvä kuitenkin, jos edes se kivan asian tekeminen itsessään on kivaa ja aktivoi mielihyvähormoneja, niin ei niin toivotonta ole kuitenkaan.

 

Ja siihen, että mieliala lässähtää kun sen kivan asian pääsee toteuttamaan, auttaa tietenkin se, että sen kivan jälkeen on suunnitteilla jo jotain uutta kivaa jota voi alkaa suunnitella ja odottaa, ja sen jälkeen taas uutta ja uutta... :)

No no. Kun olen viisi vuotta odottanut sitä kivaa että löytäisin kumppanin, enkä ole löytänyt, niin onko aivoissani jokin häiriö kun en ole kyseistä viittä vuotta pitänyt kivana...? Paremminkin saatanallisena kidutuksena, josta olen vaipunut onneksi sen verran vahvaan apatiaan että välillä ei tunnu. Enää mikään miltään.

No, tietty jos kivan odottaminen on sellaista odotusta että palkinto on taattu, niin eihän se toki yhtä helvettiä ole. Mutta jos nyt ei tulevaa kivaa sillä pilaa että odotellessa on paisutellut odotukset niin korkealle ettei lopputulos vastaakaan odotuksia, niin toinen ongelma voi olla sellainen että mitäs jos se "palkinto" peruutetaankin? Omalla kohdallani asia jota aina eniten odotan on ihana päivä rauhallisella rannalla, ja voi käydä joskus niin että ei ole ihanaa, eikä rauhaa. Tietty kai tuollaisina kertoina pitäisi vaan ajatella että shit happens ja ikävät kokemukset korostavat entuudestaan hyviä kokemuksia vertailun kautta. Mutta kun asutaan Suomessa, se ei ole niinkään taattua että ihan lähiaikoina tulee taas tilaisuus ihanaan päivään, joten jos se ainoa ihana päiväkään ei ole ihana päivä, niin kyllähän siinä aika ryytynyt olo tulee. Jos koko kesä menee säiden takia pilalle, tuntuu että siinä on jo koko vuosi ihan hevosille heitettynä kun kuitenkin talvikausia aina jaksaa silläkurin että odottaa kesää.

Nyt kun ei saa edes talvistakaan nauttia, kun ei tule enää talvia. Mitä lie ympärivuotista syksykevättä tai mitä helvettiä lie.

Odottaminen ei siis useinkaan ole kivaa koska se stressaa mikäli on pahinta pelkäävä, ahdistunut ihminen.

Mitkä lopputulokset ikinä ovat taattuja? Kaupastakin voi juuri se herkku olla loppu jota on antaumuksellisesti ajatellut koko päivän, että ostanpa sen ja nautin niin että roiskuu.

Ainoa(?) keino pettymysten tullen pärjäilemiseen taitaakin olla se että joustavasti siirtyy jonkin toisen ilon pariin, eli järkkää asiat niin ettei ikinä ole yhden ainoan onnen varassa.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Rousseau

No no. Kun olen viisi vuotta odottanut sitä kivaa että löytäisin kumppanin, enkä ole löytänyt, niin onko aivoissani jokin häiriö kun en ole kyseistä viittä vuotta pitänyt kivana...? Paremminkin saatanallisena kidutuksena, josta olen vaipunut onneksi sen verran vahvaan apatiaan että välillä ei tunnu. Enää mikään miltään.

No ei minusta se, että et ole onnellinen vastentahtoisesta sinkkuudestasi, liity tähän oikein mitenkään. Minusta tässä oli puhe toisenlaisista asioista. Niin kuin vaikka siitä, että matkan suunnittelu saattaa joskus tehdä onnellisemmaksi kuin itse matka, tai keskeneräinen projekti tuottaa enemmän iloa kuin valmis. Ei sellaista minusta voi verrata tuollaiseen odottamiseen, joka ei ole minkään konkreettisen odottamista, vaan ennemminkin tyytymättömyyttä nykytilaan ja toivetta että voisi olla toisin. Ei suoraan sanottuna käynyt mielessäkään että saattaisit tulkita noin. Luulin että itsekin puhuit samasta kuin minä, kun puhuit rantareissuista ja niiden odottamisesta.

Jos tämän kuitenkin tuohon parinhakuasiaan haluaisi jotenkin liittää, niin tulee mieleen, että ehkä nettideittailussa saattaisi olla samantapainen kuvio kuin lottoamisessa. Että kun laittaa deitti-ilmon, se nostaa toiveita (ja sitä dopamiinitasoa) samoin kuin loton tekeminen ja lottoarvonta. Ainakin alkuun, ehkä molempiin turtuu ajan kanssa. En minä tiedä.

Rousseau
No, tietty jos kivan odottaminen on sellaista odotusta että palkinto on taattu, niin eihän se toki yhtä helvettiä ole. Mutta jos nyt ei tulevaa kivaa sillä pilaa että odotellessa on paisutellut odotukset niin korkealle ettei lopputulos vastaakaan odotuksia, niin toinen ongelma voi olla sellainen että mitäs jos se "palkinto" peruutetaankin?

No mikään koskaan ei ole taattua. Mutta siihen, että paisuttelee odotukset liian korkealle, voisi auttaa tuo mitä aiemmin jo sanoinkin, eli se, että sen kivan asian jälkeen on suunnitelmissa jo uutta kivaa. Nimittäin jos niitä kivoja asioita on tyyliin kerran kymmenessä vuodessa, niin ei ihmekään, jos odotukset paisuvat niin korkeiksi, ettei mikään voi niihin yltää. (Ellei sitten vaihtoehtoisesti ole jo niin apatisoitunut ettei enää mihinkään kivaan uskokaan ja pilaa kaikki sen vuoksi.) Mutta jos tiedossa on jo jotain uutta kivaa, niin ei niin tarkkaa ole, jos kaikki ei mene ihan just niin kuin on suunnitellut, ja silloin sitä osaa nauttiakin paremmin kun ei ota paineita. 

Ja tuohon peruuntumisen aiheuttamaan pettymykseen voisi auttaa sekin, että tekee varasuunnitelmia. Jos vaikka suunnitelmissa on se rantapäivä, niin suunnittelee jo etukäteen jotain muuta kivaa sateen varalle.

Rousseau

Ainoa(?) keino pettymysten tullen pärjäilemiseen taitaakin olla se että joustavasti siirtyy jonkin toisen ilon pariin, eli järkkää asiat niin ettei ikinä ole yhden ainoan onnen varassa.

No tämä just. Niin hyvin kuin se nyt milloinkin on mahdollista toteuttaa. Jonkun kivan asian peruuntumisen kestää paljon paremmin - niin kurjalta kuin se kuitenkin tuntuukin - kun ei kuitenkaan ole menettänyt sitä ainoaa iloaan koko elämässä.

Ja Ronronilta (aloitusviestin loppuun) tekisi vielä mieli kysyä, että auttaisiko joku sellainen, että elämää ei ajattelisi niin isona kokonaisuutena. Tarkoitan, ettei ottaisi paineita että nautitko nyt elämästä, vaan järkkäilisi elämäänsä nautittavia asioita, niitä projekteja ja muita, jotka tuottaisi sitä matkalla olemisen iloa. Sellaisista pienistä iloista ja pienistä "matkoista" se elämästä nauttiminen voisi ehkä koostua, vaikkei koko elämää matkana näkisikään. Tai sitten voi, niin kuin DM sanoi, nähdä haudan sinä päämääränä, taikka määränpäänä, ja elämän matkana. Jos nyt yhtään osasin selittää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Jos on olemassa toivottu päämäärä ja joutuu odottamaan ennen kuin se toteutuu, niin minun mielestäni se on samantekevää mikä se päämäärä on. Tietty se on eri asia onko kyseessä asia jonka toteutuminen on taattu vai sellainen joka on ihan 50/50 taikka on olemattomat tsänssit.

Toistamistaan toistettu sama nautinto loppujenlopuksi myös voi käydä tympeäksi. Kun seuraan noiden seudulla asuvien ihmisten touhuja, näiden jotka eivät ikinä käy "missään", niin ihmetyttää että mistä he sitten saavat kiksinsä. Loputtomasta turpajumpasta kai. Eli keskinäinen juoruaminen ilmeisesti tyydyttää joidenkin ihmisten vaihtelun tarpeen?

 

MooM
Seuraa 
Viestejä7547
jesper

Itseäni on joskus vähän kummastuttanut se sanonta, että pitää ottaa elämästä kaikki irti. Pitää elää täysillä, koska on vain yksi elämä. Mitä tuo täysillä eläminen oikeastaan tarkoittaisi? Kuulostaa jotenkin epätoivoiselta. Elämässä hienoimmat hetket eivät välttämättä ole suunniteltuja, ja pienet arjen hetket ovat monesti niitä hienoimpia. Jos elämää pitää suorittaa onnellisuutensa maksimoiden, niin silloin saattaa jäädä moni elämän hieno yksityiskohta huomaamatta. "Jumala on yksityiskohdissa".

Itse ajattelen tuota enemmän niin, että elää täysillä ne mukavat hetket ja arvostaa niitä. Tietysti välillä on niitä suunniteltuja kohokohtia (matkat, juhlat, käynnit jossain konserteissa yms), mutta juuri nuo yllättävät arjen kohokohdat voivat jäädä huomaamatta, jos "ei elä täysillä", vaan menee korvat luimussa suorituksesta seuraavaan. 

Sen kyllä tunnistaa itsekin, että joskus iskee paine elää jotenkin tehokkaammin niitä suunniteltuja huippuhetkiä, vaikkapa juuri lomalla. Silloin kannattaa istahtaa alas ja miettiä, mitä oikeasti haluaisi tehdä tai olla tekemättä.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28220
Ronron

Minulla on tämän kautta vähän sellainenkin ongelma että kun en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen, ja pitäisi nauttia elämästä, niin en kykene, koska silloin se on itse tarkoituksena. Sen sijaan jos elämä olisi vain matka kohti jotain muuta, olisi tilanne aivan toinen. Kuulostaa pöljältä, mutta tuossa on jotain voimakasta psykologiaa taustalla, joka oikeasti vaikuttaa. En siksi sinänsä ihmettele, miten kuoleman jälkeiseen uskovat ovat usein niin onnellisia ja autuaita. Olisin minäkin. He ovat matkalla, minä olen jo päämäärässä. 

On näyttöä sille, että yhteisöllisyys lisää onnellisuutta. Ja luonnollisesti uskonnoton joutuessaan uskonnollisen yhdessä tekemisen ulkopuolelle, voi hän jäädä ilman yhteisöllisyydestä koituvaa onnellisuutta, mutta samalla on näyttöä myös sille, että uskonnollisten keskuudessa masennus olisi yleisempää kuin uskonnottomien keskuudessa. Patologiat eivät kuitenkaan aina seuraa trendiä ja on ainakin epäsuoraa näyttöä sille, että onnellisuus voisi olla tuosta korkeasta masentuneisuudesta huolimatta uskovaisten ryhmässä uskonnottomia yleisempää (tämä ei ole kuitenkaan suoraa näyttöä ja veikkaisin ilmiön olevan myös jollain tasolla kulttuurisidonnaista). Ääripäät näyttäisivät näiden aineistojen perusteella kuitenkin korostuvan uskovaisten ryhmässä uskonnottomia enemmän.

En ole kuitenkaan törmännyt tutkimukseen, joka suoraan käsittelisi spekulaatiotasi, mutta koska se on omanlaisensa tulokulma varsin yleiseen elämänviisauteen ja elämänviisaudessa ei tunnu olevan intuitiivisesti ajatellen mitään pielessä, pohdinnoissasi lienee perääkin.

Mielestäni kuitenkin ainoa keskeinen ero uskovaisella ja uskonnottomalla on tässä tavoiteasiassa siinä, mistä kummankin ryhmän jäsenet ottavat tavoitteensa. Uskovainen voi ottaa tavoitteensa raamatusta ja koska uskonnottomalla ei ole raamattua, on uskonnottomasta itsestään kiinni, ottaako tavoitteita mistään. Nähdäkseni voi ottaa elämässään erilaisia pienempiä tavoitteita, kulkea niitä kohti ja saada siitä elämäniloa vaikka ei itsellä olisikaan raamatullisia tavoitteita.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1772

Minä en lainkaan tuohon ilmiöön usko, eli siis kun joku sanoo että matka on kivempi kuin perille tulo niin oletan sen pelkästään valehtelevan(*). Varsinkin kun puhutaan ihan nimenomaan matkustamisesta, vaikka toki soveltuu myös muuhun tekemiseen. Eli tämäkin on sitä tyypillistä itselleen ja muille valehtelua mitä te ihmiset näytätte kaikessa jatkuvasti tekevän.

(*)En siis millään voi uskoa että joku vaikkapa Thaimaahan matkustaja nauttii siitä lentokentällä jonottamisesta ja lentokoneessa 13 tunnin istumisesta ENEMMÄN kuin siellä perillä olosta. Ei voi olla KETÄÄN ihmistä joka millään tavalla edes vähän nauttii siitä itse matkustamisesta. Toki nyt taas puhutaan siitä matkustamisesta mihin normaalilla taviksella on varaa.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28220
MooM
jesper

Itseäni on joskus vähän kummastuttanut se sanonta, että pitää ottaa elämästä kaikki irti. Pitää elää täysillä, koska on vain yksi elämä. Mitä tuo täysillä eläminen oikeastaan tarkoittaisi? Kuulostaa jotenkin epätoivoiselta. Elämässä hienoimmat hetket eivät välttämättä ole suunniteltuja, ja pienet arjen hetket ovat monesti niitä hienoimpia. Jos elämää pitää suorittaa onnellisuutensa maksimoiden, niin silloin saattaa jäädä moni elämän hieno yksityiskohta huomaamatta. "Jumala on yksityiskohdissa".

Itse ajattelen tuota enemmän niin, että elää täysillä ne mukavat hetket ja arvostaa niitä. Tietysti välillä on niitä suunniteltuja kohokohtia (matkat, juhlat, käynnit jossain konserteissa yms), mutta juuri nuo yllättävät arjen kohokohdat voivat jäädä huomaamatta, jos "ei elä täysillä", vaan menee korvat luimussa suorituksesta seuraavaan. 

Sen kyllä tunnistaa itsekin, että joskus iskee paine elää jotenkin tehokkaammin niitä suunniteltuja huippuhetkiä, vaikkapa juuri lomalla. Silloin kannattaa istahtaa alas ja miettiä, mitä oikeasti haluaisi tehdä tai olla tekemättä.

Tuli tuosta ristiriidasta mieleen käyttäytymistaloustieteen kehittämisestä nobelpalkitun psykologian tohtorin Daniel Kahnemanin luento kahdenlaista minuudesta. Ensimmäinen on kokevaa minuutta eli tässä ja nyt minuutta ja sitten on muistoihin liittyvä minuutta. Koska muisti on kehittynyt tallentamaan elämässä selviytymisen, lisääntymisen ja muiden primitiivisten tarpeiden kannalta tärkeää informaatiota, muistava minuus kehittyy yleensä vain negatiivisista ja positiivisista kohokohdista ja kohokohtien syntymisen aikana vietetty aika ja kuinka sen ajan koemme pyyhkiytyy pois muististamme. Asia on Kahnemanin mukaan niin, että kokemus voi olla ajallisesti elettynä kamalampi kuin siitä syntyvä muistijälki on ja taas päinvastoin kokemus voi olla ajallisesti positiivisempi kuin siitä syntyvä muistijälki on.

Lienee aika pitkälle temperamentti- ja mielipidekysymys, kumpaa kannattaa elämänvalinnoissaan painottaa, tuon kokevan minuuden elämänlaatua vai muistavan minuuden elämänlaatua ja järkevintä lienee varmasti ruokkia molempia, mutta epäilisin, että kokeevaan minuuteen panostavan arvio elämästään loppupeleissä on vähemmän onnellinen kuin muistavaan minuuteen panostavan arvio elämästään on, joskin voisin samalla olettaa, että yleisesti ottaen kokevaan minuuteen panostavan elämä sisältää onnellisuutta enemmän määrässä lasketuna kuin muistavaan minuuteen panostavan ihmisen elämä sisältää. Tosin näiden biassien lisäksi on vielä pessimistin negatiivisuus bias ja optimistin positiivisuus bias, jotka määräävät - kuten spekuloisin - yleisesti ottaen sitä painuuko mieleen (tai palautuuko mieleen) helpommin negatiiviset elämän kohokohdat vaiko positiiviset elämän kohokohdat.

Elämänlaadun kannalta olisikin hyvä olla optimisti, mutta jos ei ole, kumpaankohan olisi pessimistin tapauksessa parempi panostaa, kokevan minuuden elämänlaatuun muistavan minuuden elämänlaadun kustannuksella vaiko toisin päin?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat