Seuraa 
Viestejä1045

Psyykkaus, meditointi sekä muut rituaalit ovat kautta aikojen ollut määrätietoisia kokeiluja, paremman tietoisuuden saavuttamiseksi. Itse olen kokeillut niitä oikeastaan kautta koko elämäni ja yrittänyt saavuttaa jonkinmoisen tason. Puhun siis "laatu-eksistöinnistä" jotta voisin nauttia ehjää sekä tervettä elämää. 

Mutta selväähän on että emme halua jäädä lopullisesti päivittämään aivojamme vaan me haluamme että ehjä ja toimiva tietoisuus vakiintuisi. Häiriötekijöistä voi oppia mielestäni sen, että ne pitää ottaa osaksi elämää. Sen sijaan että häiriöt yritetään poistaa psyykkamalla, pitäisi valaistua ja antaa niiden olla. Luulen että kirurgiset toimet ei voi edes toimia. Joustavuus on parempi kuin poisto.

Voidaan ajatella, että vakiintunut taso syntyy siten että ei havittele lopullista voittoa. Viisaat tietää että elämään kuuluu myös tietoisuuden häirikkötekijät. Se vääräoppinen tie vie sinne, missä olet erakkona ja syrjiintyneenä taistelemassa itseäsi vastaan. Häiriötekijät siis on vain hyväksyttävä. Kun toimit näin, voit kohta jo hymyillä, koska pikkuhiljaa ymmärrät mitä olet koko elämäsi tehnyt väärin. Sinun aivosi ei ollut vielä ymmärtänyt, että toleranssi häiröitä vastaan oli vain liian matala.

Kommentit (4)

Vierailija

Oman käsitykseni mukaan "häiriötekijöiden" olemassaolon tiedostaminen ja hyväksyminen on tavoite. Eli vaikka häiriö on olemassa se ei einää kykene vaikuttamaan, kun sitä tarkkailee ulkopuolisena ilman tunnesidettä. Se ei silloin enää pääse niin sanotusti nahan alle.

Mikä sitten on se ehjä ja toimiva tietoisuus?
Itse olen joskus funtsinut, että mikä vaikutus niinsanottuun "tietoisuuteen" on vanhenemisella.
Eli asioita yksinkertaisesti vaan tiedostaa ja hyväksyy koska oma ruumis ja mieli vanhenee.
Jos tähän yhdistetään meditointi niin sopivassa henkilössä saattaa tapahtua valtavia muutoksia.

On kuitenkin ihmisiä jotka eivät muutu tai jopa taantuvat vanhetessaan, meditoinnista ja muista harjoituksista huolimatta.

deep purpose
Seuraa 
Viestejä1045
SamikoKu

Oman käsitykseni mukaan "häiriötekijöiden" olemassaolon tiedostaminen ja hyväksyminen on tavoite. Eli vaikka häiriö on olemassa se ei einää kykene vaikuttamaan, kun sitä tarkkailee ulkopuolisena ilman tunnesidettä. Se ei silloin enää pääse niin sanotusti nahan alle.

Mikä sitten on se ehjä ja toimiva tietoisuus?
Itse olen joskus funtsinut, että mikä vaikutus niinsanottuun "tietoisuuteen" on vanhenemisella.
Eli asioita yksinkertaisesti vaan tiedostaa ja hyväksyy koska oma ruumis ja mieli vanhenee.
Jos tähän yhdistetään meditointi niin sopivassa henkilössä saattaa tapahtua valtavia muutoksia.

On kuitenkin ihmisiä jotka eivät muutu tai jopa taantuvat vanhetessaan, meditoinnista ja muista harjoituksista huolimatta.

Olen huomannut ikääntyessäni sen, että jotkut entuudestaan toimivat metodit ei enää nykyisin toimikaan. En tiedä että miten muilla on, mutta tavallaan myös saattaa olla niin, että jotkut psykologiset pulmat elää evoluutiomaisesti ja kärjistyy kohti kuolemaa, - eli jos jokin pulma on ollut pieni, niin se saattaa kerätä enemmän ja enemmän painolastia - ajan mennessä eteenpäin.

Selväähän se on että ikä rappeuttaa joitakin aivojen toimintoja. Toisaalta iän myötä jotkut muut tekijät saattaapi jopa parantua. Nuoruuden into esim. voi muuttua huonommaksi, mutta samalla kokemus astuu peliin ja se osa meissä vahvistuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
deep purpose

Olen huomannut ikääntyessäni sen, että jotkut entuudestaan toimivat metodit ei enää nykyisin toimikaan. En tiedä että miten muilla on, mutta tavallaan myös saattaa olla niin, että jotkut psykologiset pulmat elää evoluutiomaisesti ja kärjistyy kohti kuolemaa, - eli jos jokin pulma on ollut pieni, niin se saattaa kerätä enemmän ja enemmän painolastia - ajan mennessä eteenpäin.

Tän pitäis mun mielestä toimia toisin päin, eli kun tavallaan ihmisenä kypsyy ja kasvaa ne asiat menettää merkityksensä ihan itsestään, ilman sen kummempaa meditointia tai muutakaan harjoitusta. Jossain kohti pitäis tapahtua se "kääntöpiste". Voihan tietysti olla että on vasta niin sanotusti ylämäessä, eli jonkun pulman tai ongelmaalueen selkiintyminen ei ole vielä siiinä vaiheessa että se kääntyy luisuun. Oma kokemus on että paskakuormaa lähinnä keräsi jonnekkin 35 vuoden kieppeille jossa sitten pysyteltiin aikansa ja asioitten jonkunlainen "syvempi" sisäistäminen alko jossain 40 kympin kieppeillä.

Tässä saatta auttaa ohjaus. Asioita voi tiedostaa ja havaita aikasemminkin, mutta oma "kaari" nyt tuntuu menenvän noin.

deep purpose
Selväähän se on että ikä rappeuttaa joitakin aivojen toimintoja. Toisaalta iän myötä jotkut muut tekijät saattaapi jopa parantua. Nuoruuden into esim. voi muuttua huonommaksi, mutta samalla kokemus astuu peliin ja se osa meissä vahvistuu.

Rappeuttaa se varmaan jostain pisteestä eteenpäin, mutta itse tunnen nyt olevani n. 50 v paremmassa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa kuin esimerkiks 38 vuotiaana. Ideoita kuitenkin tulee nykyään lähes päivittäin. Eli ei se kehitys tai "into" mihinkään lakkaa, sekin riippuu asenteesta.

deep purpose
Seuraa 
Viestejä1045

No joo, me kaikki ollaan kummiskin jokseenkin erilaisia. Itselläni on ollut tosi jees vuosi toistaiseksi ja monet pitkään muhinut asiat on ruvennut tuottamaan tulosta. Saattaa olla että olen kyllästynyt negatiivisuuteen siinä määrin että päätin toleroida jopa niitä asioita jotka ennen tuotti suurta mielipahaa.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat