Seuraa 
Viestejä4

Hei!

Minua on vaivannut pitkään kysymys siitä, mistä kaikesta kaksi yksityishenkilöä voivat sitovasti sopia keskenään. Rajoittuuko sopimusoikeus pelkästään kaupankäyntiin? Vai voiko kaksi ihmistä tehdä sitovan sopimuksen esimerkiksi jostakin vedosta tai muusta tapahtumasta?

Jos kaksi henkilöä esimerkiksi allekirjoittaa sopimuksen siitä, että mikäli toinen ei pyöräile Rovaniemeltä Helsinkiin kahdessa päivässä joutuu hän maksamaan toiselle 5000 euroa, onko hävinneen osapuolen lain mukaan tällöin maksettava kyseiset viisi tonnia?

Kommentit (11)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31264

Tuohon kysymykseen ei ole selvää rajaa. Oikeus ratkoo tarvittaessa riidat tapauskohtaisesti. Tuo sinun mainitsemasi sopimus tuskin kestäisi raastuvassa. Ne suhtautuvat melkoisen nihkeästi älyttömyyksiin, kuten vedonlyönteihin. Ehkä sen voisi saada siitä pitävämmän muotoilemalla sen jonkinlaiseksi liikesopimukseksi, mutta silloinkin voisi ongelmaksi tulla työlainsäädäntö, jos katsottaisiin että se pyöräilijä tekee työn palkkaa vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SamBody
Seuraa 
Viestejä6317

Pitää ymmärtää että nuo yksityisoikeudelliset sopimukset ovat oikeushierarkiassa pahnanpohjimmaisia eli häviävät jos tulee ristiriitatilanne, edelle menevät lait, asetukset, julkiset sopimukset mallia te-sopimus, tapaoikeus jnejne. Samasta syystä esim työsopimuksen lisäehdot kilpailunrajoituksista tms ovat usein oikeudessa pätemättömiä elikkä siis yhtä tyhjän kanssa. Vedonlyönnin "voittoja" on turha lähteä täkälaisesta oikeudesta peräämään, ne ovat korkeintaan  moraalisella pohjalla.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Temey
Seuraa 
Viestejä4

Voidaanko siis päätellä näin: Sopimukset ovat lain edessä päteviä ainoastaan jos ne liittyvät työntekoon tai kaupankäyntiin. Yksityishenkilöt eivät voi sopia "siviiliasioista" siten, että sopimuksen rikkojalle tulisi sanktioita.

Pseudohippi
Seuraa 
Viestejä14309
Temey

Voidaanko siis päätellä näin: Sopimukset ovat lain edessä päteviä ainoastaan jos ne liittyvät työntekoon tai kaupankäyntiin. Yksityishenkilöt eivät voi sopia "siviiliasioista" siten, että sopimuksen rikkojalle tulisi sanktioita.

Näin ei voi päätellä. Sen sijaan voi päätellä että yksityisoikeudellisia sopimuksia koskevat riidat ovat lakiteitse erittäin kalliita ratkaista. Jos haluat riidellä esim. 5000 € sopimuksesta oikeudessa, varaudu useampien kymmenien tuhansien eurojen kuluihin (mikäli vastapuolikin on riidanhaluinen). 

Sensuuri kärjistää yhteiskunnan polarisaatiota.

Temey
Seuraa 
Viestejä4
Pseudohippi
Temey

Voidaanko siis päätellä näin: Sopimukset ovat lain edessä päteviä ainoastaan jos ne liittyvät työntekoon tai kaupankäyntiin. Yksityishenkilöt eivät voi sopia "siviiliasioista" siten, että sopimuksen rikkojalle tulisi sanktioita.

Näin ei voi päätellä. Sen sijaan voi päätellä että yksityisoikeudellisia sopimuksia koskevat riidat ovat lakiteitse erittäin kalliita ratkaista. Jos haluat riidellä esim. 5000 € sopimuksesta oikeudessa, varaudu useampien kymmenien tuhansien eurojen kuluihin (mikäli vastapuolikin on riidanhaluinen). 

Eli mielestäsi homma menee kuitenkin niin että lain edessä kaikki kahdenkeskiset sopimukset ovat pitäviä? Jos vaikka teen jonkun kanssa kirjallisen sopimuksen, että maksan kymppitonnin jos aurinko nousee lännestä ja laskee itään, niin joudun siis kyseisen summan maksamaan mikäli näin sattuisi käymään?

Toki oikeusprosessi on asia erikseen, mutta minua kiinnostaa vain tietää toimiiko laki niin että käytännössä mistä vain voi tehdä sopimuksen. Googlettamalla en nimittäin tietoa aiheesta juuri löytänyt.

Pseudohippi
Seuraa 
Viestejä14309
Temey
Pseudohippi
Temey

Voidaanko siis päätellä näin: Sopimukset ovat lain edessä päteviä ainoastaan jos ne liittyvät työntekoon tai kaupankäyntiin. Yksityishenkilöt eivät voi sopia "siviiliasioista" siten, että sopimuksen rikkojalle tulisi sanktioita.

Näin ei voi päätellä. Sen sijaan voi päätellä että yksityisoikeudellisia sopimuksia koskevat riidat ovat lakiteitse erittäin kalliita ratkaista. Jos haluat riidellä esim. 5000 € sopimuksesta oikeudessa, varaudu useampien kymmenien tuhansien eurojen kuluihin (mikäli vastapuolikin on riidanhaluinen). 

Eli mielestäsi homma menee kuitenkin niin että lain edessä kaikki kahdenkeskiset sopimukset ovat pitäviä? Jos vaikka teen jonkun kanssa kirjallisen sopimuksen, että maksan kymppitonnin jos aurinko nousee lännestä ja laskee itään, niin joudun siis kyseisen summan maksamaan mikäli näin sattuisi käymään?

Toki oikeusprosessi on asia erikseen, mutta minua kiinnostaa vain tietää toimiiko laki niin että käytännössä mistä vain voi tehdä sopimuksen. Googlettamalla en nimittäin tietoa aiheesta juuri löytänyt.

Periaatteessa mistä vain voi tehdä sopimuksen. Laissa on erikseen lueteltu tapauksia joista tehdyt sopimukset eivät välttämättä ole päteviä (esim. lain vastaiset työsopimukset jne.) Lisäksi on sopimustyyppejä, joiden oikeuskäsittely on tavallaan normitettu (esim. velkakirjat) jolloin riitely ei yleensä muodostu kovin vaikeaksi. 

Käytännössä sattumanvaraisella sopimuksilla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä sinällään. Jos joku rikkoo kanssasi tekemäsi sopimuksen (vaikkapa jäämällä tulematta sovittuun tapaamiseen tms.) voit yrittää nostaa esim. petoskannetta tai ratkaista asiaa riitajuttuna käräjä- tai välimiesoikeudessa. Yksityisoikeudellisen sopimuksen rikkominen sinänsä ei kuitenkaan ole laitonta mikäli samalla ei rikota jotain lakia. Niinpä esimerkiksi pettämisestä avioliitossa ei joudu linnaan :) .

Sensuuri kärjistää yhteiskunnan polarisaatiota.

kokoma1
Seuraa 
Viestejä2

Lähtökohta Suomessa toki on se, että sopimukset on pidettävä ja sopimusvapaus. Toinen asia on se, mistä ylipäätänsä voidaan sitovasti sopia. tietenkään esimerkiksi rikoslain vastaisesti ei voida sopia, että toinen henkilö voisi sopimuksella antaa toiselle luvan tappaa toisen. Ja tietenkään esimerkiksi huumevelkojen perintää ei voi hoitaa käräjäoikeuden kautta, koska itse saatavan peruste on lainvastainen.

 

Oikeustoimilaissa on myös sopimuksen tai jonkin kohdan pätemättömyyttä koskeva lainkohta:

36 § (17.12.1982/956)

Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen kulutushyödykettä koskevan sopimuksen sovitteluun sovelletaan, mitä kuluttajansuojalaissa (38/78) säädetään. (16.12.1994/1260)

Kohtuuttomuuttomana sopimuksena voidaan tällöin helposti pitää sellaista sopimusta, joka yksipuolisesti velvoittaa vain ja aiinoastaan toista osapuolta. Sitten on tietenkin sitovaa lainsäädäntöä, kun kyseessä on jokin tietty oikeustoimi tai tietyssä asemassa olevat henkilöt (asunto/kiinteistökauppa, kuluttaja/elinkeinoharjoittaja, työntekijä/työnantaja jne). 

Ja sitten vielä tulee se esiin, että mitä voidaan vaatia. yleensä sopimuksen täytäntöönpanoa. Kuitenkin sopimuksissa, jotta ne eivät niin herkästi olisi kohtuuttomia, pitäisi olla jonkin sortin irtisanomismahdollisuus. Ja vielä se, että mitä aloituksen kaltaisessa sopimuksessa olisi se vahinko, joka sopimuksen täyttämättä jättämisestä seuraisi: ei mitään. Suomessa on vielä rikastumiskielto, jolloin osapuolet eivät saa hyötyä esimerkiksi vahingonkorvauksesta kuin todellisen vahingon määrän. Ja vedonlyönnin monopoli taitaa olla veikkauksella, jolloin edelleenkin saatavan mahdollisella perinnällä ei ole lainmukaista perustetta.

Ja vielä perusoikeudet tuovat oman lisänsä siihen, mistä voidaan pätevästi sopia: esimerkiksi sopimus, jossa toinen suostuisi orjuuteen määräämättömäksi ajaksi ja vaikka sopimuksen rikkominen toisikin vahinkoa toiselle osapuolelle ja sopimussakosta olisi yhdessä sovittu, niin tällainen kanne ei tietenkään tulisi menestymään.

 

 

Temey
Seuraa 
Viestejä4
kokoma1

Lähtökohta Suomessa toki on se, että sopimukset on pidettävä ja sopimusvapaus. Toinen asia on se, mistä ylipäätänsä voidaan sitovasti sopia. tietenkään esimerkiksi rikoslain vastaisesti ei voida sopia, että toinen henkilö voisi sopimuksella antaa toiselle luvan tappaa toisen. Ja tietenkään esimerkiksi huumevelkojen perintää ei voi hoitaa käräjäoikeuden kautta, koska itse saatavan peruste on lainvastainen.

 

Oikeustoimilaissa on myös sopimuksen tai jonkin kohdan pätemättömyyttä koskeva lainkohta:

36 § (17.12.1982/956)

Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen kulutushyödykettä koskevan sopimuksen sovitteluun sovelletaan, mitä kuluttajansuojalaissa (38/78) säädetään. (16.12.1994/1260)

Kohtuuttomuuttomana sopimuksena voidaan tällöin helposti pitää sellaista sopimusta, joka yksipuolisesti velvoittaa vain ja aiinoastaan toista osapuolta. Sitten on tietenkin sitovaa lainsäädäntöä, kun kyseessä on jokin tietty oikeustoimi tai tietyssä asemassa olevat henkilöt (asunto/kiinteistökauppa, kuluttaja/elinkeinoharjoittaja, työntekijä/työnantaja jne). 

Ja sitten vielä tulee se esiin, että mitä voidaan vaatia. yleensä sopimuksen täytäntöönpanoa. Kuitenkin sopimuksissa, jotta ne eivät niin herkästi olisi kohtuuttomia, pitäisi olla jonkin sortin irtisanomismahdollisuus. Ja vielä se, että mitä aloituksen kaltaisessa sopimuksessa olisi se vahinko, joka sopimuksen täyttämättä jättämisestä seuraisi: ei mitään. Suomessa on vielä rikastumiskielto, jolloin osapuolet eivät saa hyötyä esimerkiksi vahingonkorvauksesta kuin todellisen vahingon määrän. Ja vedonlyönnin monopoli taitaa olla veikkauksella, jolloin edelleenkin saatavan mahdollisella perinnällä ei ole lainmukaista perustetta.

Ja vielä perusoikeudet tuovat oman lisänsä siihen, mistä voidaan pätevästi sopia: esimerkiksi sopimus, jossa toinen suostuisi orjuuteen määräämättömäksi ajaksi ja vaikka sopimuksen rikkominen toisikin vahinkoa toiselle osapuolelle ja sopimussakosta olisi yhdessä sovittu, niin tällainen kanne ei tietenkään tulisi menestymään.

 

 

Jes, nyt oli muuten tyhjentävä vastaus lähteineen kaikkineen. Kiitokset tästä!

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1772

Entäs ihan perinteinen lapsitappelu, eli yksi henkilö väittää jonkun faktan olevan yhtä ja toinen toista. Voidaanko tällainen kirjata todistajien kanssa sitovaksi velkakirjan tapaikseksi, jossa väärässä oleva sitoutuu maksamaan jonkun summan kun oikea totuus on selvitetty? Tällaisia kättäpäällevetojahan ilmeisesti miesten (ja ehkä naisten) saunailloissa esiintyy, mutta voisiko tällaisesta tehdä sitovan sopimuksen?

kokoma1
Seuraa 
Viestejä2
Nobelaner

Entäs ihan perinteinen lapsitappelu, eli yksi henkilö väittää jonkun faktan olevan yhtä ja toinen toista. Voidaanko tällainen kirjata todistajien kanssa sitovaksi velkakirjan tapaikseksi, jossa väärässä oleva sitoutuu maksamaan jonkun summan kun oikea totuus on selvitetty? Tällaisia kättäpäällevetojahan ilmeisesti miesten (ja ehkä naisten) saunailloissa esiintyy, mutta voisiko tällaisesta tehdä sitovan sopimuksen?

Minusta tuntuu-mentaliteetilla sanoisin, että tuo voitaisiin katsoa kuuluvan arpajaislain piiriin (vedonlyönti, uhkapelit, arpajaiset ja niin edelleen), jolloin saatavan perusta ei olisi lainmukainen. Tällöin sopimuksen sitovuus riippuu ihan siitä, miten tällaisen sopimuksen osapuolet siihen suhtautuvat ;) Mutta sanoisin, että sitä ei saa perittyä käräjäoikeuden kautta.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat