Seuraa 
Viestejä25

Joudun joskus puhumaan yleisön edessä ja siitä seuraa ajoittain puristava tunne rintakehän alaosan seutuvilla. Se aiheuttaa tunteen, etten saa happea ollenkaan ja puhe lähes salpautuu.

Osaako kukaan antaa vinkkiä, mistä tuossa on kyse ja miten noita oireita voisi helpottaa?

 

Kommentit (14)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960

Esiintymisjännityksestä voi päästä ehkä eroon sillä, että harjoittelee etukäteen, ja altistuu usein esiintymistilanteille.

Voi esimerkiksi harjoitella kotona puhumalla ääneen esitelmän (peilin edessä?) (niin monta kertaa kuin tuntuu tarpeelliselta), pitämällä koe-esitelmän yhden tai useamman tutun läsnäollessa, ja pyytämällä palautetta.

Jos isommissa ihmisryhmissä yleensäkin jännittää, voi ottaa tavakseen sanoa jotain, melkein mitä tahansa, jokaisessa kokoontumisessa, jossa on useampi ihminen koolla, ettei jää pelkäksi kuuntelijaksi ja sivusta seuraajaksi. Tällä tavalla siedättää itseään tilanteeseen, jossa kuulee oman äänensä ja on huomion kohteena. Mitä useammin puhuu julkisesti, sitä helpommaksi se muuttuu, eli kannattaa hakeutua tilanteisiin, joissa joutuu puhumaan julkisesti, niin kurjalta kuin se aluksi voikin tuntua. Psykologiassa puhutaan ns. habituaatio- eli tottumisilmiöstä, kun tilanteelle altistuu yhä uudestaan ja uudestaan, se lakkaa pelottamasta.

Jos pitää esitelmää tai muuta puhetta, kannattaa käsikirjoitukseen pyytää palautetta muilta ennen esitystä. Valmisteluun kannattaa käyttää riittävästi aikaa, sillä jos on varma siitä mitä esittää, ja tietää aiheesta riittävästi, ei jännitä niin paljon. Myös kuulijoiden kysymyksiä voi yrittää ennakoida, ja niihin miettiä valmiita vastauksia, mikä voi myös auttaa jäsentämään puhetta kuulijaystävälliseksi, kuulijan tarpeista lähteväksi.

Puhetta voi elävöittää ja viestiä terävöittää tiivissanaisilla powerpoint tms. kalvoilla (jotka eivät saa sisältää liikaa informaatiota, vain muutama lause per kalvo esim), ja kuvilla.

Paikalla kannattaa olla ajoissa, jotta voi kokeilla teknisten seikkojen toimivuutta, kuten videotykin- yms. kojeiden, ettei tarvitse sählätä katsovien silmien alla ja joutua paniikkiin siitä.

Itse joskus nuorena kun jännitin muistaakseni elämäni toisen esitelmän pitoa (vieraalla kielellä kaiken lisäksi), kirjoitin ensimmäiset lauseet ylös ja pystyin lukemaan ne, vaikka jännitin. Sen jälkeen puhe alkoi sujumaan paremmin. Onnistuin jotenkin olemaan innostunut aiheesta, ja luulen, että se välittyi kuulijoillekin, jotka sattumalta olivat aineopettajaopiskelijoita. Erään toisen kerran pidin esitelmää hyvin arvovaltaiselle yleisölle, ja tuon kerran jälkeen kaikki muut esitelmät tuntuivat helpoilta.

Esitelmien ja puheiden videointi voi auttaa hiomaan esiintymistaitojaan, ja niitä voi olla hyvä analysoida yhdessä jonkun muun kanssa. Esimerkiksi maneerien karsimisessa siitä voi olla hyötyä (tota, niinku, öö-sanat, tai kummat elehtimiset).

Yleisöstä voi saada voimaa. Kannattaa ottaa katsekontaktia yleisöön, eri puolille yleisöä, jotta näkee, uppoaako sanoma vai ei. Jos kamalasti jännittää, voi vaikka ottaa ensin katsekontaktia johonkuhun, jonka tiedät olevat ystävällinen taho, ja voit saada voimaa tältä. Puheen pitäminen on kommunikaatiota ja vuorovaikutusta. 

Kannattaa yrittää aktivoida yleisö, kysyä vaikka kysymyksiä ja antaa hetki aikaa miettiä vastausta, ja kysyä suoraan joltakin henkilöltä. Tällä tavalla yleisö pysyy hereillä. Jos yleisö alkaa pulista, ei kannata korottaa ääntä pulinan yli, vaan olla hetki itse hiljaa. Jos pulina ei lakkaa, voi pyytää pulisijoita hiljenemään. Jos yleisö on nukahtamaisillaan, kannattaa keksiä jokin tekosyy kehoittaa heitä nousemaan ylös ja vaikka katsomaan tai koskemaan vierustoveria. Puhetilaisuuteen kannattaa varata aikaa yleisön kysymyksille, ja jos on pidemmästä puheesta kyse, voi esimerkiksi kunkin pääjakson jälkeen kysyä, onko kysyttävää. Yli 45 minuttia ei kannata olettaa, että ihmiset jaksaisivat kuunnella ilman paussia ja jaloittelua (jolloin kannattaa avata ikkuna, jos mahdollista). Jos yleisösi on virkeä ja kiinnostunut, sinun hommastasi puhujana tulee helpompi. 

Puheen jälkeen voi pyytää yleisöltä palautetta esittämisestä ja sisällöstä ja kehittämisehdotuksia, ja voi kysyä, oliko puhe hyödyllinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MooM
Seuraa 
Viestejä9631

Hyvin paljon samaa mieltä BCK:n kanssa. Suurin osa jännittää julkista puhumista, ja mitä tärkeämmistä/tms puhumistilanteista tai isommasta yleisöstä on kyse, sitä useampi jännittää paljon.

Oma historiani on aika samanlainen BCK:n kuvauksen kanssa. Olin ujo lapsi ja pikku hiljaa kouluvuosien aikana ujous puhua omalle porukalle väheni, kun huomasi, että siitä selviää. Töissä sama kaari on ollut julkisten puhumisten kanssa (opetus, tieteelliset esitykset ja muu esiintyminen). Nykyisin epämuodollinen puhe ei jännitä, mutta isoille yleisöille tarkasti ajoitetun puheen pitäminen kyllä jänskättää niin, että pitää keskittyä rauhoittumaan.

Valmistelu on mulle tärkeää, yleensä opettelen tärkeissä puheissa ihan alun (minuutin, pari) ulkoa ja sitten, kun pääsee alun jännityksestä, voi luottaa enemmän (omaan muistiin ja siihen, että kerron tarinaa. Hyvä materiaali auttaa muistamaan, mitä piti sanoa ja miten homma menee.

Se ehkä auttaa, että muistaa, että toiset eivät näe lyhyitä jäätymisiä ja sekoiluja samalla tavalla kuin itse sen kokee. Tauot voivat jopa antaa rauhallisen ja harkitsevan kuvan ;). Sama äänen kanssa. Siihen auttaa myös tietoinen rentoutuminen, vaikka kesken puheenkin. Hartiat alas, pari syvää hengitystä (ei ihan mikkiin ;) ja kasvojen rentouttaminen.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

BCK
Seuraa 
Viestejä6960

Auttaisikohan muuten sellainen, että rehellisesti kertoo, että nyt jännittää aivan vietävästi tämä puhe? Luulen, että voisi auttaa, yleisö ehkä silloin ei olisi niin tuomitseva, jos toinen änkyttää, punastelee tai jäätyy.

Sepi
Seuraa 
Viestejä3265

Jotkut ammattinäyttelijät/artistit, joiden luulisi siedättämisen kautta oppineen vähentämään esiintymisjännitystä kertovat, että ramppikuume ei suinkaan ole helpottanut ajan myötä vaan jopa pahentunut. Lavallemenovuoroaan odottava näyttelijä tai artisti voi lähes panikoida ja yökkäillä ennen esitystä, mutta kun oma vuoro tulee ja ensiaskeleet tai -säkeet näyttämöllä on otettu, homma kulkee.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960

^ Tosiaankin. Itselleni siedättäminen on toiminut, mutta voi olla, ettei se kaikille toimi.

Toisaalta muistan myös lukeneeni ammattinäyttelijöiden haastatteluita, joissa he sanovat, että vähän pitääkin jännittää, muuten esityksestä ei tule hyvä. Ehkei silloin anna kaikkeaan tai jotain?

MAK
Seuraa 
Viestejä2692
Matti Salo

Propralia (betasalpaaja) 40mg ja voit pitää puheen vaikka koko Suomen kansalle ilman jännitystä. Jos jännittäminen tällaisissa tilanteissa on ongelma, suosittelen.

Nuorempana tuli käytettyä, nykyisin ei jännitä enää minkäänlaiset esiintymiset.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä7127

Kyllä paras konsti esiintymisjännityksen poistamiseen on karaokeharrastus. Minäkin olin tosi ujo lapsena ja nuorena ja inhosin niitä koulun esitystilaisuuksia. Sitten koitti onnellinen -90 luku ja karaoke rantautui Suomeen. Se ensimmäinen kerta jännitti tosi paljon, mutta onneksi mulla oli hyvä apu siihen: Mua ennen oli lauluvuorossa muuan nainen, joka lauloi täysin nuotin vierestä. Se karaoke on siinäkin mielessä hyvä, että alkuillasta saat esiintyä pienemmälle yleisölle kuin loppuillasta.

Sepi
Seuraa 
Viestejä3265

Karaoke muistuttaa puhetta tai esitelmää, jossa voi lukea koko tekstin näytöltä - vieläpä valmiiksi tahdistettuna - ja välttää katsekontaktin yleisöön. Käsilläkin on mielekästä tekemistä mikrofonin pitelyssä. Aika usein sekä esiintyjä ja kuulijat ovat enemmän tai vähemmän hönössä. Madaltaa kynnystä nousta lauteille muussakin yhteydessä.

MooM
Seuraa 
Viestejä9631
Sepi

Karaoke muistuttaa puhetta tai esitelmää, jossa voi lukea koko tekstin näytöltä - vieläpä valmiiksi tahdistettuna - ja välttää katsekontaktin yleisöön. Käsilläkin on mielekästä tekemistä mikrofonin pitelyssä. Aika usein sekä esiintyjä ja kuulijat ovat enemmän tai vähemmän hönössä. Madaltaa kynnystä nousta lauteille muussakin yhteydessä.

Riippuu siitä, miten suhtautuu laulamiseen ja omaan laulutaitoon. Minä pitäisin tuhat kertaa mielummin improvisoidun puheen mistä vaan aiheesta isollekin yleisölle kuin nousisin lavalle laulamaan julkisesti. Karaoke pienen tutun porukankin kanssa on tosi iso kynnys.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

BCK
Seuraa 
Viestejä6960

Semmoiselle, joka ei osaa laulaa, karaoke voisi toimia maksimaalisena shokkihoitona esiintymiskammoa kohtaan . Ehkä sen jälkeen ei paljon kammottaisi paljon mikään, kun on kerran kunnolla mokannut. 

Voisiko muun(kin)lainen tahallinen mokaaminen auttaa? Jos vaikka ottaisi elämäntavakseen mokailla pikkuisesti vaikka joka päivä, niin silloin siihen ehkä suhtautuisi rennommin. Mitähän mokailuja voisi kokeilla? 

faq1
Seuraa 
Viestejä415
BCK

 Ehkä sen jälkeen ei paljon kammottaisi paljon mikään, kun on kerran kunnolla mokannut. 

Voisiko muun(kin)lainen tahallinen mokaaminen auttaa? Jos vaikka ottaisi elämäntavakseen mokailla pikkuisesti vaikka joka päivä, niin silloin siihen ehkä suhtautuisi rennommin. Mitähän mokailuja voisi kokeilla? 

Jos ottaisi tavaksi joka päivä tervehtiä kädestä pitäen outoa kadulla vastaantulevaa ihmistä ja kysyä, muistatko:) Toimisko siedätyshoitona?

Ertsu
Seuraa 
Viestejä7127

Silloin, kun karaoke rantautui Suomeen, niin mulla oli sellainen toiveajatus, että nyt saan akan, kun oon hyvä laulamaan, kun en kerran naamallani pysty valloittamaan ketään. Eihän se mitään onnistunut, vaan tapasin naisen, joka oli/on jokseenkin epämusikaalinen ja tykästyi mun naamatauluun.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat