Seuraa 
Viestejä14

Moni ihminen on voinut pihtia sitä että mistä elämässä on kysymys ja miksi olemme olemassa  ?

Uskonnot ovat yritäneet jollain tavalla vakuutella että totuus on uskomisessa uskontojen uskomuksiin  mutta kuka on oikeasti ymmärtänyt mistä elämässä on kysymys ?

Onko psykologia koskaan yrittänyt vastata kysymykseen miksi olemme olemassa ja millaisia todella olemme ?

En ole lukenut psykologaa mutta psykologia on joltain osin astunut uskoontojenn revirille  ja yrittää väittää tietävänsä ihmisestä jotain  enemmän kuin uskonnot ?

Elämä on kuin elokuva jossa olemme syntyneet johonkin tiettyyn rooliin ja tiettyihin  olosuhteisiin mutta miksi ?

Olemmeko vain "viihdettä Jumalille" jotka tarkailevat meitä kuliseista  ?

MIKSI on iso kysymys mutta kuka siihen voisi vastata  ?

Kommentit (13)

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006

Ei psykologia tuohon ota kantaa. Kun ei maailmankaikkeuden olemassaolon syy ja tarkoitus sillä selviä että ihmisen mieltä tutkitaan.

edit. oletan siis että "me" ja meidän "sielumme" ja elämämme ovat vain osa jatkumoa ajanhetkestä nolla tähän hetkeen.
Tällä oletuksella yhtä mielenkiintoista olisi miettiä että miksi kivi on olemassa.

pohjanakka
Seuraa 
Viestejä94

   

Elämää syntyy parittelun tuloksena. Niin eläinmaailmaan kuin ihmistenkin.

Tuskin millään on mitään sen suurempaa tarkoitusta. Eletään kun on alkumme saatu.

Aikansa kuluksi ja mielensä rauhoittamiseksi voi sitten keksiä mieleisensä selityksen kaikelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karahka
Seuraa 
Viestejä1112
pohjanakka

   

Elämää syntyy parittelun tuloksena. Niin eläinmaailmaan kuin ihmistenkin.

Tuskin millään on mitään sen suurempaa tarkoitusta. Eletään kun on alkumme saatu.

Aikansa kuluksi ja mielensä rauhoittamiseksi voi sitten keksiä mieleisensä selityksen kaikelle.

Elämää syntyy mielestäni myös jakautumalla. Ainakin on olemassa tunteet ja ne ovat olleet olemassa ikuisesti. On varmaankin olemassa jotain, joka ei tunne mitään?? En mene vannomaan kuitenkaan. 

Maailmankaikkeus on myös ääretön ja ikuinen. On ollut ja tulee olemaan. Mutta mitä tunteet oikeastaan ovat, niin on varmaan mielenkiintoisin kysymys, mitä olen keksinyt. Ne ovat olleet ikuisesti.

Zabi
Seuraa 
Viestejä2
karahka

Mutta mitä tunteet oikeastaan ovat, niin on varmaan mielenkiintoisin kysymys, mitä olen keksinyt. Ne ovat olleet ikuisesti.

Tunteet ovat opittuja reaktitoita eri asioihin/tapahtumiin, usein tiedostomattomia reaktioita. On mahdollista myös opetella tuntemaan tunteet, ennenkuin ne ilmentyvät, ja reagoit opitulla tavalla.

 

Kun tunteet eivät enää pääse ottamaan sinusta otetta ennenkuin itse oivallat ne, voit toimia kuten haluat. Toki tuskin on olemassa ketään ihmistä joka hallitsee aina tunteitansa, mutta kun edes osin osaa niiden kanssa elää, on elämä paljon levollisempaa.

 

MooM
Seuraa 
Viestejä7547
Zabi
karahka

Mutta mitä tunteet oikeastaan ovat, niin on varmaan mielenkiintoisin kysymys, mitä olen keksinyt. Ne ovat olleet ikuisesti.

Tunteet ovat opittuja reaktitoita eri asioihin/tapahtumiin, usein tiedostomattomia reaktioita. On mahdollista myös opetella tuntemaan tunteet, ennenkuin ne ilmentyvät, ja reagoit opitulla tavalla.

Ei kaikki tunteet ole opittuja. Osa on vaistomaisia.

Esimerkiksi pienellä vauvalla epämukavuus tai nälkä herättää negatiivisen tunteen, hoiva ja seura taas positiivisen. Samoin säikähdys ja/tai pelko on melko vaistomainen tunne, vaikkakin oppiminen voi ohjata olemaan välittämättä turvalliseksi tiedetyistä tapahtumista (jotka yllättävinä ja odottamattomina esim. säikäyttäisivät). Jopa sama tapahtuma eri kontekstissa voi aiheuttaa erilaisen tunnereaktion.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Utelias Aku
Seuraa 
Viestejä1

Ihminen ei ole älyllisesti tarpeeksi kehittynyt ymmärtämään näitä vastauksia, mutta tarpeeksi kehittynyt esittääkseen näitä kysymyksiä. 

Mielestäni elämämme tarkoituksen määrittää ihminen itse, tai suuremmassa mittakaavassa ihmiskunta itse. Onko meidän tarkoituksemme jäädä tellukselle vai yrittää laajentua? 

Mielenkiintoinen kysymys, johon ehkä ainoastaan korkeampi taho voi antaa vastauksen, jos sekään. Paradoksaalisesti sanottuna yksi elämän tarkoituksista voi elämän tarkoitusten miettiminen. Kaikki uteliaisuus ja halu ymmärtää ymmärtämättömiä asioita, tutkia ja tiedostaa ajaa meitä kohti lopullista päämääräämme, jos sellainen on olemassa ja määriteltynä. 

 

Zabi
Seuraa 
Viestejä2
MooM
Zabi
karahka

Mutta mitä tunteet oikeastaan ovat, niin on varmaan mielenkiintoisin kysymys, mitä olen keksinyt. Ne ovat olleet ikuisesti.

Tunteet ovat opittuja reaktitoita eri asioihin/tapahtumiin, usein tiedostomattomia reaktioita. On mahdollista myös opetella tuntemaan tunteet, ennenkuin ne ilmentyvät, ja reagoit opitulla tavalla.

Ei kaikki tunteet ole opittuja. Osa on vaistomaisia.

Esimerkiksi pienellä vauvalla epämukavuus tai nälkä herättää negatiivisen tunteen, hoiva ja seura taas positiivisen. Samoin säikähdys ja/tai pelko on melko vaistomainen tunne, vaikkakin oppiminen voi ohjata olemaan välittämättä turvalliseksi tiedetyistä tapahtumista (jotka yllättävinä ja odottamattomina esim. säikäyttäisivät). Jopa sama tapahtuma eri kontekstissa voi aiheuttaa erilaisen tunnereaktion.

Olet oikeassa.

Vaikka tunteet ovat osa vaistonvaraisia, mistä ne on opittu? Evoluution meille opettamia tunteita ja toimintamalleja. Opitut tiedostomattomat tunnereaktiot ja vaistonvaraiset tunnereaktiot eivät paljoa toisistaan eroa.

Madras
Seuraa 
Viestejä17

Jos JOTAIN on olemassa, MIKSEI elämä? Mikä sen ESTÄISI? (jos JOTAIN ei olisi olemassa, kysymystäkään ei olisi - asiat ovat vain niin kuin ne voivat olla).

Rellunpiinaaja
Seuraa 
Viestejä105

Väärin aseteltu kysymys, elämisen, ja maailmankaikkeuden selvittäminen ei liene simppeli lääkäri voi jotenkin selittää mistä elämisessä on kyse!

lisääntyminen lienee elämisen yksi tarkoitus, mutta miksi sitten on homoja, siinä propleemi, vai onko niin yksinkertaista että he ovat epätäydellisiä, kuten mahot eläimetkin!

Ei voitane ajatella että missään universumissa olisi lisääntymiskyvytön yhteisö.

karahka
Seuraa 
Viestejä1112

Elämään kuuluu syntymä ja kuolema. En ehkä ihan uskovainen ole, mutta olen alkanut pohtimaan, että jatkuisiko elämä kuoleman jälkeenkin. Muistaakohan kuoleman jälkeen kaikki entiset elämänsä? Jos muistaa, niin miksei niitä voisi muistaa jo eläessään? Mikä hyöty on maailman pyyhkiä pois muistot varhaisemmista elämistä?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat