Seuraa 
Viestejä1441

Lahjakkaimmat skippaa tosikot heti, lahjattomat jumppaa pillin tahtiin kunnes totuus paljastuu.

  • ylös 0
  • alas 0

Kommentit (19)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä40768

Elaboroi, ole hyvä. Mitä totuutta tarkoitat? Ei ainakaan minulle valjennut mitään totuuksia, vaikka olin liikunnassa surkea ja pillille niskuroiva lusmu. Tuskin niille paremmillekaan. Moni niistä on nyt vielä lihavampi ja huonokuntoisempi kuin minä.

Sitä kyllä kritisoin, että miksi juuri liikunnassa ihaillaan avoimesti kilpailullisuutta, muiden voittamista ja tavoitellaan huippu-urheilijoiden edesottamuksia, kun kaikissa muissa aineissa pyritään täysin päinvastaiseen, vertailun hankaloittamiseen ja omien vahvuuksien kautta omiin tavoitteisiin etenemistä. Kyllä olisi lehdet täynnä vinkumista, jos vaikka matematiikkaa tai ruotsia opetettaisiin samalla asenteella.

Vierailija

Vastasin, että on. Vastaukseni tosin perustuu omiin kouluaikoihin joskus 80-luvulla ja 90-luvun alussa. En tiedä miten asiat nykyään on, toivottavasti paremmin.

Tuosta lahjakkuudesta. Ihmiset voivat olla paitsi mustavalkoisesti lahjakkaita tai surkeita liikunnallisesti, myös esim. lahjakkaita joissain liikuntalajeissa ja surkeita toisissa sekä kaikkea noiden ääripäiden väliltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Lapsille pieni leikillinen kilpailu on tärkeä täky muuten tylsälle ja monotoniselle jumpalle. sitten on aikuisen asia asettaa rajat ja pitää huoli että pysyy leikkinä. yks laji missä pieni lihavuus ei näyttäisi haittaavan on pingis. luulin olevani siinä hyvä kunnes pikkasen pyylevä duunikaveri pyykhi pöydän luuloillani.

 

Neutroni
Seuraa 
Viestejä40768
Tuhmeliini
Lapsille pieni leikillinen kilpailu on tärkeä täky muuten tylsälle ja monotoniselle jumpalle. 

Tuossa on se ongelma, että eri lapset kokevat leikillisyyden rajan hyvin eri kohdassa. Olen samaa mieltä, että paras kompromissi löytyy kohtuudesta. Ehkä niin, että jaetaan porukka löyhiin ryhmiin, joiden välillä voi siirtyä ennemmin kiinnostuksen asteen (eli työntekohalun) kuin osaamistason mukaan.

Mutta kuulisin mielelläni jonkin johtavan tason opetuspäällikön perustelun sille, miksi ainakin käytännössä liikunnassa ihannoidaan ja pyritään täysin toiseen ääripäähän kilpailullisuuden suhteen. Opetajiksi valitaan tai annetaan valikoitua täysin päinvastaisen asenteen omaavia kuin muihin aineisiin. Muissa aineissa pyritään vähentämään vertailukelpoinen arvostelu minimiin, mutta liikunnassa se on kaikki kaikessa.

Vierailija
Neutroni
Tuhmeliini
Lapsille pieni leikillinen kilpailu on tärkeä täky muuten tylsälle ja monotoniselle jumpalle. 

Tuossa on se ongelma, että eri lapset kokevat leikillisyyden rajan hyvin eri kohdassa. Olen samaa mieltä, että paras kompromissi löytyy kohtuudesta. Ehkä niin, että jaetaan porukka löyhiin ryhmiin, joiden välillä voi siirtyä ennemmin kiinnostuksen asteen (eli työntekohalun) kuin osaamistason mukaan.

Tuossahan se ongelma piilee mihin tavallaan annoin oman vastaukseni eli

Tuhmeliini

 sitten on aikuisen asia asettaa rajat ja pitää huoli että pysyy leikkinä

Jolla tarkoitan että aikunen toimisi sellaisena auktoriteettina jossa ohjaa toimintaa sillai että niin vähän kismaa lasten kesken kuin mahdollista syntyisi jumppatilanteissa. riippuu sitten ihan siitä opesta että miten tuo käytännössä onnistuu. kilpailuhenkinen ope voi tehdä joillekin lapsille jummppatuokiosta helvetin.

lisäys https://www.youtube.com/watch?v=LmktLedlCUU

Neutroni
Seuraa 
Viestejä40768
Tuhmeliini
Jolla tarkoitan että aikunen toimisi sellaisena auktoriteettina jossa ohjaa toimintaa sillai että niin vähän kismaa lasten kesken kuin mahdollista syntyisi jumppatilanteissa.

Ymmärsin sen, mutta lasten erot ovat niin suuria, että kaikille tai edes suurimmalle osalle toimivaa kompromissia ei ole. Se mikä on kolmasosalle armotonta natsisimputusta on kolmasosalle umpitylsää lällyilyä. Olisi paljon järkevämpää laittaa kilpailullisemmat urheilemaan ja vähemmän kilpailulliset metsään tai puistoon kävelylle. Se ei vaatisi välttämättä edes lisäresursseja nykyiseen verrattuna, jos tehtäisiin jako sukupuolen sijaan kilpailuhenkisyyden mukaan. Ja jos löysättäisiin pipoa sen verran, että päästettäisiin edes yläastelaiset itsenäisesti lenkille, voitaisiin jopa säästää.

 

Tannu Hanskanen
Seuraa 
Viestejä2134

Kyllähän ne verenmaku suussa intoilijat ja pakko voittaa ihmiset pitäisi erottaa näistä keskivertonuorista liikuntatunneilla. Tappaa innostuksen lajia kuin lajia kohtaan, jos nuori/lapsi tulee kokoajan runnotuksi ja dissatuksi liikuntaa harrastellessa. Veikkaan, että yli puolelle lapsista ei voittaminen ole ollenkaan tärkeää vaan se, että liikkuessa olisi hyvä ilmapiiri ilman kaiken alleen jyrääviä ylisuorittajia.

MooM
Seuraa 
Viestejä14678
Tannu Hanskanen

Kyllähän ne verenmaku suussa intoilijat ja pakko voittaa ihmiset pitäisi erottaa näistä keskivertonuorista liikuntatunneilla. Tappaa innostuksen lajia kuin lajia kohtaan, jos nuori/lapsi tulee kokoajan runnotuksi ja dissatuksi liikuntaa harrastellessa. Veikkaan, että yli puolelle lapsista ei voittaminen ole ollenkaan tärkeää vaan se, että liikkuessa olisi hyvä ilmapiiri ilman kaiken alleen jyrääviä ylisuorittajia.

Lapsille tärkeintä on onnistumisen kokemukset. Ja se on surullista, jos aikuinen kääntää asiat niin, että onnistumista on vain voittaminen, kun (useimmilla) lapsilla on kyky iloita ihan vaan sujuvasta tekemisestä ja uuden oppimisesta.

Hyvä ilmapiiri on tietysti tärkeä juttu sekin.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Vierailija
MooM

 

Lapsille tärkeintä on onnistumisen kokemukset. Ja se on surullista, jos aikuinen kääntää asiat niin, että onnistumista on vain voittaminen, kun (useimmilla) lapsilla on kyky iloita ihan vaan sujuvasta tekemisestä ja uuden oppimisesta.

Hyvä ilmapiiri on tietysti tärkeä juttu sekin.

 

Just noin. ihan pikkukersana osallistuin hiihtokilpaan ja olin varmaan se viimeinen mutta sain kuitenkin palkintolusikan. silloin ihmettelin ja hieman vanhenpana ymmärsin miksi mäkin sain lusikan.

Vierailija
MooM

Lapsille tärkeintä on onnistumisen kokemukset. Ja se on surullista, jos aikuinen kääntää asiat niin, että onnistumista on vain voittaminen, kun (useimmilla) lapsilla on kyky iloita ihan vaan sujuvasta tekemisestä ja uuden oppimisesta.

Omista muinaista kokemuksista jää mieleen se, ettei mitään lajia oikeastaan koskaan harjoiteltu vaan aina heti suorittamaan. Varmaan ihan ok niille, jotka viettivät kaikki illat jonkun urheilun tai pelailun parissa, mutta "nössöille" homma oli helvettiä. Missään vaiheessa ei saanut oppia esim. pallon hallintaa ja pienimmästäkin mokasta sai niiden veret suussa urheilevien vihat niskoilleen (muistan muutaman tyypin, joille liikuntatunnin ottelunkin voittaminen oli niin tärkeää, että he kävivät välillä fyysisesti kiinni...)

Joo - eli kyllä ne onnistumisen kokemukset jäivät aikalailla nollille. Toivottavasti asiat olisivat tänään jo paremmalla tolalla.

Anomalia
Seuraa 
Viestejä1784
Neutroni

Mutta kuulisin mielelläni jonkin johtavan tason opetuspäällikön perustelun sille, miksi ainakin käytännössä liikunnassa ihannoidaan ja pyritään täysin toiseen ääripäähän kilpailullisuuden suhteen. Opetajiksi valitaan tai annetaan valikoitua täysin päinvastaisen asenteen omaavia kuin muihin aineisiin. Muissa aineissa pyritään vähentämään vertailukelpoinen arvostelu minimiin, mutta liikunnassa se on kaikki kaikessa.

Tuo ei ole asiaintila enää nykyään. Fyysisen kunnon ja taitavuuden ohella arvioinnissa huomioidaan myös kyky toimia ryhmässä eritasoisten liikkujien kanssa, toisten kannustaminen ja auttaminen.

Uskoisin, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana valmistuneet liikunnanopettajat ovat asenteellisestikin aika lailla eri maailmasta kuin jumppamaikat 70- tai 80-luvuilla.

Voisi jopa väittää, että liikunta on melkein eri aina nykyään kuin 20-30 vuotta sitten. Onko kehitys sitten ollut hyvään suuntaa, niin siitä voi olla montaa mieltä.

Uudistunut virkamies: jokainen päivä on samankaltainen.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Meillä alkoi liikuntatunnit armeijamaisella juoksutusella ala-asteella. Hirveää. Tuosta toivuttuamme otettiin kaksi etevintä valitsemaan joukkueet. Jämät olivat aina samat järjestystä myöden ja heidät yritetiin pitää sivussa tosikkomaisesta pelistä monin keinoin.

Sitten oli sitä suullisen kuuluisaa telinevoimistelua, jossa jokainen suoritus kirjattiin ylös.

 

Juoksua yleisurheilukentällä, pituushyppyä, korkeushyppyä, joista kaikki merkittiin myöskin ylös. Kaikki huipentui loppusyksystä järjestettävään kunnan koulujenvälisiin kilpailuihin, jonne valittiin parhaat ja loput jäivät katsomoon.

 

Pesäpallo... seuratiin naama kovana palloon osumista ja heittotekniikkaa. Ja koulujen välisiä tietenkin tuli mukaan.

 

Että semmoista. Kaikki kaverini löytyivät yllättäen kanssani katsomojoukoista.

Koululiikunta oli ennekaikkea suorittamista ja tuloksen hakua, mutta hieman vähemmän kilpailullista. Armeija toi tuosta tutun tuulahdaksen takaisin: ei enää koskaan.

Saatan pyöräillä omaan tahtiini ja kävellä, mutta en koskaan pyri suorittamaan tuloksellisuus mielessä. Hirveän tylsää toimintaa sellainen. En ole kellotettava kone.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Vierailija

Koululiikunta oli vaan ihan helvetin tylsää. Isoissa ryhmissä sen odottelua, että opettaja ehtisi neuvomaan. Ja sitten umpitylsiä lajeja, kuten hiihtoa ja juoksua. Koskaan ei pelattu mitään ja sillon ku pelattiin niin vaan lyhyen aikaa.

Ite sanosin, että helvettiin lajiharjoittelut ja enemmän pelejä! Polttopalloa, pesistä, jalkapalloa, jääkiekkoa jne. Että oikeasti olisi sitä liikkumista eikä vaan sitä, että seistään rivissä ja ojennellaan nilkkaa jotta saadaan permanokuvio kuntoon.

ToriPas
Seuraa 
Viestejä67

Kuntopiiri ja tamburiinin tasainen pauke. Sitä ei voita mikään. Paitsi korismatsit jossa parhaat valitsi joukkueet. Minä yleensä viimeisten joukossa. Ja jotta nöyryytys olisi maksimaalinen, oli paidattomien ja paidallisten joukkueet. Näin lyllerönähän se oli mieltä ylentävää juosta pallon perässä manboobsit miehekkäästi löllyen. Saatana.

Vierailija

Minulla on ihan ok muistot koulujumpasta. alaluokilla luokkaope piti liikuntatunnit eikä yläasteellakaan mitään ongelmia vaikka kuuluin löysäilijöihin. jotkut mulle vittuili kun en ollut aktiivinen urheilussa mutta hiljenivät kun haastoin leuanvetokilpailuun jossa olin aika hyvä eli peittosin kaikki muut paitsi kaksi muuta kaveria veti enemmän ja ne harrasti välinevoimistelua. liikunta on hyväksi mutta liioiteltuna jopa epäterveellistä kun menee överiksi http://www.dailymail.co.uk/news/article-2182127/How-China-trains-children-win-gold--standing-girls-legs-young-boys-hang-bars.html

Kaapelijehu
Seuraa 
Viestejä390

Minullakin on huonoja kokemuksia koululiikunnasta, yleensä aina pelattiin jotain peliä, jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa, salibandya tai lentopalloa. Olin aina niissä umpisurkea ja yleensä tulin valituksi joukkueeseen viimeisenä ja muiden reaktio oli usein: "Höh me saatiin toi, nyt hävitään varmasti!"

Tämä ei tosiaankaan innostanut liikkumiseen, silti en voi sanoa että olisin ollut liikunnassa huono, lajit vain sattuivat olemaan vääriä. Olin hyvä pikajuoksussa, kuntotesteissä, leuanveto ja kädenvääntö ym., mutte ne hiton joukkuepelit. 

Kaapelijehu

Tannu Hanskanen
Seuraa 
Viestejä2134
wisti

Koululiikunta on syvien traumojen lähde. Asiaan ei ole helppoja ratkaisuja

Onhan siihen, erotetaan joukkue- ja kilpaurheilijat omaan tiimiinsä ja tavalliset lapset muodostavat omansa. Joukkue- ja kilpaurheilijat voidaan pistää heti ylisuorittamaan ja veren roiskumisesta myönnetään, vaikka päälle papukaijamerkki.

 

Normaalit lapset voivat sitten aloittaa alkeista ja hallinnasta rauhassa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä40768
Vatkain
Ite sanosin, että helvettiin lajiharjoittelut ja enemmän pelejä! Polttopalloa, pesistä, jalkapalloa, jääkiekkoa jne. Että oikeasti olisi sitä liikkumista eikä vaan sitä, että seistään rivissä ja ojennellaan nilkkaa jotta saadaan permanokuvio kuntoon.

En ainakaan minä kokenut pelejä oleellisesti mukavampina. Pelit loivat oppilaiden välille ristiriidat, koska lusmuilijat tulivat häirinneeksi pelit hyvin vakavasti ottaneiden harrastajien suorituksia. Kyllä ainakin meillä huudettiin välillä pää punaisena ja olisi varmaan käyty kiinni, jos ei opettaja olisi seissyt vieressä.

Liikunnassa, nyös peleissä, oli se ongelma, että niitä ei varsinaisesti opetettu. Oppilaiden taitotaso vaihteli paljon enemmän kuin lukuaineissa. Niissä oli maksimissaan yksi harrastava nörtti per luokka, joka voitiin ignoorata opetuksessa kokonaan, ja muutama tyhmä tai asennevammainen, jotka uhkailtiin olemaan häiriköimättä muiden oppimista mutta suuri valtaosa osasi jokseenkin sen mitä oli siihen asti opetettu. Liikunnassa vuosia harrastaneita oli paljon enemmän, yläastevaiheessa he alkoivat jo erikoistua lajeihin (monet juuri peleihin). Tyypillinen liikuntatunti olisi vähän sama kuin pantaisiin matematiikan tunnille sekaisin porukkaa ekaluokkalaisesta yliopisto-opiskelijaan ja vielä kilpailutettaisiin heitä avoimesti toisiaan vastaan.

Viime vuoden keskustelluin

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat