Seuraa 
Viestejä16844

Toinen puoli sukuani on sellaista ilotonta porukkaa että aina ollaan pahoinpäin siitä mitä joku on joskus sanonut. Seutu jolla asun on semmoista että täällä ei saa keskustella mistään mitään eikä ainakaan olla eri mieltä asioista. Jurnuttaminen selän takana mielensä pahoittaneena on kyllä ihan ok. Kunhan ei liikaa jurnuta, sitten siitäkin tulee taas sanomista.

Ihmiset ikäänkuin pyrkivät säätelemään toistensa tunteita, jakamalla määräyksiä siitä mitä saa puhua ja miten paljon saa puhua. Kukaan ei koskaan ajattele vahingossakaan että säätelisi omia tunteitaan - ei, paljon helpompi on määräillä muita.

Olen mietiskellyt että ehkä sylttytehdas löytyy lapsuudesta. Vanhemmat eivät ole osanneet tai kyenneet rakastamaan lasta, ja lapsi on ollut vanhempien mielivaltaisen käytöksen kohteena. Jostain syystä se tunne jää ihmiselle pysyväksi, se kokemus että hän on aina ollut ja on aina oleva muiden ihmisten mielivallan alainen. Usko tähän pitää jatkuvaa pelkoa yllä, että koskakohan joku taas tulee ja satuttaa minua.

Ja se väistämättä tapahtuu aina aika ajoin. Ihminen vajoaa kerta toisensa jälkeen siihen avuttomuuden tunteeseen että "muut saavat mitä vaan, mutta minä en mitään".

Luulen että ainoa ratkaisu tuohon jumitukseen on se että jotenkin veretseisauttavasti vain lopulta tajuaa että niin kauan kuin on riippuvainen siitä mitä muut sanovat tai tekevät, on ikuisesti toisten armoilla, halusi tai ei. Jos ei laita mitään merkitystä muiden tekemisille, katkaisee sen kahleen joka on lapsesta asti ollut muiden ihmisten ja oman itsensä välillä.

En usko että älyllinen päätös vaikuttaa, tai tunnepitoinen vouhottava ooh aah ihanaa nyt sen tajusin. Jossain syvissä tietoisuuden mutaisimmissa kerroksissa tuon pitää todella osua ja upota, sen pitää uuttua syvälle ihmisen persoonallisuuteen pysyväksi installaatioksi että hän ei enää anna itsensä välittää kaikesta mahdollisesta mitä muut tekevät.

Kuka tällaiseen kykenee? Ja mistä sellaiset ihmiset tunnista? Tuskin ainakaan älyllisistä ja pilkallisista hyökkäyksistä muita kohtaan, sillä olettaa sopii että vapautunut ihminen ei yritä ylläpitää vankilaa muille ihmisille, tietäen nyt omien kokemustensa pohjalta millaista helvettiä se on kun on henkisesti riippuvainen muista ihmisistä. Eiköhän vapautunut ihminen haluaisi muillekin vapautta. On niin paljon antoisampaa olla muiden kanssa tekemisissä kun huomaa että kukaan ei jännitä, kukaan ei pelkää kokoajan tulevansa taas satutetuksi.

Sivut

Kommentit (132)

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888
Vomies

Suomessa aikuiset voivat kai olla aika riippumattomia ja valita seuransa vapaasti.

Ihmisissä on eroja, mitä haluaa ja kuinka kohtelee muita ihmisiä. Ikä esimerkiksi vaikuttaa asiaan.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
deepndark
Seuraa 
Viestejä2644

Yleensä ihmiset jotka määräilee tai satuttaa muita, ovat kyrpiintyneitä ITSE, joten heidän toleranssi pettää ja silloin heitetään kuraa muiden niskaan. Kuinkahan moni uhrautuu - pakottamaan itseään kiltiksi? Miksi kilttien ihmisten pitää aina vaan antaa? Jos annat ja itse kärsit, et ole henkisesti vielä kypsä.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31260
Vomies
Suomessa aikuiset voivat kai olla aika riippumattomia ja valita seuransa vapaasti.

Niin voivat. Mutta siitä tässä oli kyse, että suurin osa ihmisistä ei pysty siihen käytännössä omien ongelmiensa takia, vaan ajautuu aina seuraan, jossa voi jatkaa ongelmissaan rypemistä.

Rousseau
Kuka tällaiseen kykenee? Ja mistä sellaiset ihmiset tunnista?

En tiedä kuka siihen kykenee. Usein se vaatii jonkinlaisen isomman kriisin, mutta en todellakaan osaa ennustaa kenelle kriisi on alkusysäys kasvuun ja kenelle vain lisää katkeroitumista. Toisinaan surkeuden kierteen katkaisu johtaa myös siihen, että ihminen alkaa tavoitella valtaa ja asemaa, jossa voi pompottaa muita.

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888
Neutroni
Vomies
Suomessa aikuiset voivat kai olla aika riippumattomia ja valita seuransa vapaasti.

Niin voivat. Mutta siitä tässä oli kyse, että suurin osa ihmisistä ei pysty siihen käytännössä omien ongelmiensa takia, vaan ajautuu aina seuraan, jossa voi jatkaa ongelmissaan rypemistä.

Minusta ristiriidat tulevat siitä, kun taistellaan ja pidetään kiinni omista reviireistä. Jos ei tarvitse pelätä, että joku vie oman naisen tms. Käyttäytyy eri tavalla. Jos on tarpeeksi itsevarma ja haluaa toisten ihmisten seuraa, ajattelee järjellä molemmin puolin, ainakin siinä tilanteessa ja sen hetken, ei tarvitse koko aikaa olla siinä tilanteessa.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Tannu Hanskanen
Seuraa 
Viestejä2134

Henkisesti kypsää ihmistä ei kiinnosta mitä muut ovat mieltä, tai pitävätkö he seurastasi vai eivät. Henkisesti kypsä ihminen on onnellinen sekä ihmisten seurassa, että ilman seuraakin.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Tannu Hanskanen

Henkisesti kypsää ihmistä ei kiinnosta mitä muut ovat mieltä, tai pitävätkö he seurastasi vai eivät. Henkisesti kypsä ihminen on onnellinen sekä ihmisten seurassa, että ilman seuraakin.

 

Just!

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6666

Kykenemisellä on asian kanssa loppujen lopuksi aika vähän tekemistä. Suurin osa ihmisistä lopulta kykenisi, mutta eivät halua. Aikaavievä ja tuskallinen prosessi.

Vanhempien lisäksi traumatisoijina mm. koululaitos ja myöhemmässä elämänvaiheessa työyhteisöt jne. Yhteiskunta on tarkoituksella järjestetty niin, että se vastaa muodoltaan toimimatonta perheyhteisöä, jossa eliitti heittelee alempiaan seinään huutaen mielipuolisia "totuuksiaan" muille toteltavaksi.

Enemmistö tuota leikkii koska ovat sellaisia ihmisinä. Ja myös haluavat olla. Niitä jotka eivät tykkää leikkiä kutsutaan lähinnä syrjäytyneiksi.

Tannu Hanskanen
Seuraa 
Viestejä2134

Enemmistö leikkii tuollaista itse luomiensa olosuhteiden pakottamana. Velkasilmukka, Perhe elätettävänä, Leipä tulee muiden käsistä yms. 

 

Heikot leikkivät, vahvat raivaavat omat polut.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6666
Tannu Hanskanen

Enemmistö leikkii tuollaista itse luomiensa olosuhteiden pakottamana. Velkasilmukka, Perhe elätettävänä, Leipä tulee muiden käsistä yms. 

Heikot leikkivät, vahvat raivaavat omat polut.

Eivät ne mitään heikkoja ole. Vaan valinneet omaksi polukseen joukkovoiman, koska saavat siitä eniten mannaa taivaalta tekemättä oleellisesti ottaen yhtään mitään.

On ihan täysin turhaa selittää pahuutta pois heikkoudella tms. Ei ole todellinen tilanne.

Esimerkkinä tuo velkasilmukka. Velkaa ottavat tietävät, että oleellisesti heidän ei koskaan tarvitse maksaa velkojaan takaisin ja että suurimpia voittajia ovat aina ne jotka ottavat eniten velkaa koska ne vapautetaan vastuistaan sosialistisesti ja voitot taas saa pitää ihan itse.

Vierailija
Neutroni
Rousseau
Kuka tällaiseen kykenee? Ja mistä sellaiset ihmiset tunnista?

En tiedä kuka siihen kykenee. Usein se vaatii jonkinlaisen isomman kriisin, mutta en todellakaan osaa ennustaa kenelle kriisi on alkusysäys kasvuun ja kenelle vain lisää katkeroitumista. Toisinaan surkeuden kierteen katkaisu johtaa myös siihen, että ihminen alkaa tavoitella valtaa ja asemaa, jossa voi pompottaa muita.

Ainakin yks henkisen kasvun edellytys on, että lakkaa syyttelemästä muita omasta kurjuudestaan. Tilanne on mikä se on ja syyt voi tiedostaa, mutta esim. vanhempien syyttely nyt vaan ei kanna. Vanhempien toimnnalla varmaan myös on omat syynsä ja niiden syiden ymmärtäminen saattaa auttaa antamaan anteeksi.

Kriisi saattaa toimia myös, silloin joku ehkä oivaltaa ne tärkeämmät asiat ja "arvot".

Uskoisin että lasten kasvattaminen avaa ovia myös.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Pitää erottaa toisistaan objektiivinen asian tiedostaminen ja syyttely. Epäilen että syyttelyn kääntöpuoli on syyllistyminen, eli jompikumpi tulee riivaamaan ihmistä aina jos hän ei onnistu neutralisoimaan koko systeemiä.(*

Innokkaimmin omia vanhempiaan syyttävät voivat salaa (tai tietoisestikin) epäillä olevansa itse niin paskoja etteivät he ole ansainneet rakkautta vanhemmiltaan. Varsinkin teini-ikäiselle varmaan on hyvin tyypillistä että hän vuoroin syyttää itseään, vuoroin vanhempiaan omissa tunnemelskeissään. Kaiken tuon jälkeen nuoresta voi kuitenkin kasvaa terve aikuinen. Mutta se nuori joka ei tajua teininä syytää vanhempiaan mistään (oli se oikeasti ansaittua syytöstä tai ei), kääntyy omaa itseään vastaan ja syyttelee nuorena itseään kaikesta. Aikuisena sitten, jos havahtuu tajuamaan yhtä sun toista, katkerana syyttää vanhempiaan. Liian myöhään. Vaikka hän sanoisi tai tekisi mitä, tilanne pysyy samana: häneltä jäi väliin se että olisi turvallisessa, rakastavassa ympäristössä saanut provosoida vanhempiaan ja huomata että on olemassa turvaverkko joka kestää. Ei, oli vain ammottava musta aukko jonne olisi singahtanut heti jos olisi vähänkin pullikoinut.

Ei tarvitse olla edes uskovainen perhe että noin voi käydä.

Jos ihminen ei ole saanut pullikoida vanhempiaan vastaan, hän tulee aikuisena pullikoimaan kaikkia muita vastaan. Tai alistumaan kaikille, jatkamaan sitä linjaa että luulot pysyvät pois otettuina. Olen tuota jälkimmäistä ihmistyyppiä kohdannut niin hemmetin usein että ihmetyttää toisinaan että onko tämä joku kansallinen sairaus. Nuorille ei annettu tilaa olla nuoria? Ja nyt heistä on sitten tullut keskenkasvuisia aikuisia. Ikä 40 - 70 v.

Mutta jos lähdetään sille linjalle että omassa päässään voi olla vapaa, voi henkisesti katkaista kaikki alistussuhteet muihin ihmisiin, niin siinä suurin ongelma on se että jos lakkaa välittämästä, pitäisi myös päästä eroon tästä pelosta:

"Jos ilmaisen että en välitä siitä mitä minulle on tehty, käykö niin että monet katsovat että he saavat ja voivat tehdä minulle (jatkossakin) aivan mitä tahansa, koska minä en välitä?"

Tässä oikeaa välittämättömyyden tilaa ei ole vielä syntynyt. Ollaan edelleen jännittyneitä, pelokkaita. Sen lisäksi että ei välitä muiden tunteista, pitäisi olla välittämättä myös omista tunteistaan. Mutta se on pirullisen vaikeaa tehdä myönteisellä tavalla, eikä niin että kuolettaa itsensä.

Pitäisi keksiä joku myönteisempi ilmaus sille että "ei välitä".

*) Siitähän ei mihinkään pääse että se mitä on lapsena kokenut, vaikuttaa kaikkeen omassa itsessä. Valintoihin, asenteisiin... On objektiivista tiedostaa se. Hedelmätöntä toki jäädä syyttelemään.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28217
Tannu Hanskanen

Henkisesti kypsää ihmistä ei kiinnosta mitä muut ovat mieltä, tai pitävätkö he seurastasi vai eivät. Henkisesti kypsä ihminen on onnellinen sekä ihmisten seurassa, että ilman seuraakin.

Sosiaalisesti täysin kypsymättömältä tuo kuulostaa.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11580
-:)lauri
Tannu Hanskanen

Henkisesti kypsää ihmistä ei kiinnosta mitä muut ovat mieltä, tai pitävätkö he seurastasi vai eivät. Henkisesti kypsä ihminen on onnellinen sekä ihmisten seurassa, että ilman seuraakin.

Sosiaalisesti täysin kypsymättömältä tuo kuulostaa.

Myöskin ylimieliseltä ja omahyväiseltä. 

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat