Voiko toista katsella pahana ihmisenä?

Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Elokuvissa, kirjallisuudessa,... ihmisen teko tai jokin hänen olemuksessa saa toiset näkemään hänet pahiksena tai pahana. Yksi esimerkki on mustavalkoiset sadut.

Onko yo oikein reaaliin vietynä? Näinhän usein tapahtuu. Miksi jonkun suhteen on menetettävä toivo ja niin, ettei häntä enää voida ymmärtää? Minusta näin ei tule käydä koskaan. On kokonaan eri asia miten itse reagoi toiseen.

Miksei kukaan ihmettele pahaksi leimaamista? Onko meidät kasvatettu siihen niin syvästi?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kommentit (7)

Vierailija

Tämä menee ehkä millin ohi aiheesta, mutta olen usein itsekin miettinyt esim. nykyään uudelleen katsastamissani lastenohjelmissa sitä toista puolta.

Otetaan esimerkiksi Alfred J. Kwakissa vaikuttanut hahmo, Korppi. Hänestä on tehty kertakaikkinen pahis, itse hahmokinhan muistuttaa Hitleriä. Toivottavasti joku täältä muistaa tämän hahmon.

No, kaveri tulee vanhaan kotimaahansa, halunaan tulla maan johtajaksi. Maan kuningas on laiska, eikä välitä politiikasta. Ihmisiä on työttömänä valtavasti, eikä kuningas tee mitään. No, Korppi perustaa puolueen, nousee valtaan ja ilmeisesti hommaa ihmisille töitä ja laiska kuningas karkoitetaan. Kun Korppi lujittaa valtaansa käytännössä pakottamalla kansalaiset liittymään korppipuolueeseen (ilmeisesti siihen eivät olleet liittyneet lähinnä rikkaat), alkaa mellakointi.

Loppujen lopuksi Korppi syöstään vallasta, hänen unelmansa tuhotaan ja typerä kuningas otetaan vastaan vapauttajana - korppipuolueen entiset jäsenet säilyttävät kuitenkin uskollisuutensa Korpille, joka yritti tehdä asioille jotain.

Aika julmaa.

Vierailija

Historianopiskelijan näkokantilta on myos mielenkiintoista, miten moni elämänkertojen ja omien kirjoitusten perusteella lähinnä fanaattisuuden takia suuria virheitä tehnyt, mutta oikeasti hyvää tarkoittava henkilo on päätynyt fiktion puolella absoluuttiseksi pahaksi. Maximilian Robespierre on tästä kiehtovin esimerkki. Aivan kuin elokuvaohjaajat ja kirjailijat olisivat usein liian laiskoja pohtiakseen ihmisten motiiveja tai perimmäistä luonnetta. Japanilaisessa mangassa ja animessa tuntuu olevan enemmän tätä harmaan alueen osastoa, kuin länsimaisessa.

Tolkien taas on hauska esimerkki siitä, miten kirjailija luo niin epäuskottavia, kauniita ja kaikin puolin täydellisiä sankareita ja hyviksiä, että lukija alkaa väkisinkin samaistua riiteleviin orkkeihin, jotka käytoksen puolesta muistuttavat enemmän reaalimaailman asukkaita.

On maailmassa kyllä aivan absoluuttisen pahojakin ihmisiä. Ainoa tapa, jolla voin ymmärtää tuollaiset, täysin vailla omaatuntoa toimivat ihmiset, on se, että heiltä puuttuu jotain.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
lucifel
On maailmassa kyllä aivan absoluuttisen pahojakin ihmisiä. Ainoa tapa, jolla voin ymmärtää tuollaiset, täysin vailla omaatuntoa toimivat ihmiset, on se, että heiltä puuttuu jotain.



Niin. Reaalimaailmasta tulee esimerkkejä mielenterveysdellisesti heikosti meneviltä. Jos ihminen sairastaa henkisesti, voi hän suhtautua ympäristöön vihamielisesti ja jakaa samaa mitä itse kokee saavansa. Tällästä ihmistä käsittääkseni pidetään herkästi täysin pahana, koska pahuus tulee täysin puskasta.

Äskeiseen ei tarvita välttämättä edes mielenterveysongelmaa. Riittää vihamielinen asenne muita kuin omaa joukkoa tai itseä kohtaan.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

el6
Seuraa 
Viestejä1457
Liittynyt12.2.2007
eskimo
Elokuvissa, kirjallisuudessa,... ihmisen teko tai jokin hänen olemuksessa saa toiset näkemään hänet pahiksena tai pahana. Yksi esimerkki on mustavalkoiset sadut.

Onko yo oikein reaaliin vietynä? Näinhän usein tapahtuu. Miksi jonkun suhteen on menetettävä toivo ja niin, ettei häntä enää voida ymmärtää? Minusta näin ei tule käydä koskaan. On kokonaan eri asia miten itse reagoi toiseen.

Miksei kukaan ihmettele pahaksi leimaamista? Onko meidät kasvatettu siihen niin syvästi?




Helvatan hyvä kysymys.
Leimataanko "pahaksi" aina se tyyppi , joka ei sopeudu yhteisön sääntöihin, siis vaikka hän ei ole sen pahempi kuin muutkaan.
Vai tämä klassinen kiilusilmä joka on yhteisönsä palvoma sotasankari, kenestä kukaan ei voi uskoa mitään pahaa.

Tyyppi on kuitenkin sodan raaistama psykopaatti. Ammattitappaja.

Tietenkin outo hippi on se pahis. Stna.

.

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006

Ihmisiin lienee iskostettu ajatus, jossa "kaikissa on jotain hyvää", mutta onko näin?

Olen ikävä kyllä tutustunut moniin ihmisiin, joiden suurin nautinto on toisten ihmisten loukkaaminen ja rääkkääminen, tavalla tai toisella. En näe heissä mitään hyvää, enkä toivo heille mitään hyvää.

Ihmiskunnassa on epäonnistuneita yksilöitä.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
eskimo
Elokuvissa, kirjallisuudessa,... ihmisen teko tai jokin hänen olemuksessa saa toiset näkemään hänet pahiksena tai pahana. Yksi esimerkki on mustavalkoiset sadut.

Onko yo oikein reaaliin vietynä? Näinhän usein tapahtuu. Miksi jonkun suhteen on menetettävä toivo ja niin, ettei häntä enää voida ymmärtää? Minusta näin ei tule käydä koskaan. On kokonaan eri asia miten itse reagoi toiseen.

Miksei kukaan ihmettele pahaksi leimaamista? Onko meidät kasvatettu siihen niin syvästi?


Satujen ja tarinoiden tarkoitus on opettaa jotain asioita (tai oli ennen lässynlässyn juttuja). Opetettaessa kärjistäminen on melko yleistä: hyvä ja paha. Selkeää ja yksinkertaista.
Jos varastat olet paha. Jos lyöt olet paha.
Jos autat mummoja olet hyvä.

Täälläkin näkee hyvin usein sitä, kuinka ihmisen kirjoitukseen suhtaudutaan, varsinkin alkuun, lähtökohtaisesti siten, että toinen tarkoittaa pahaa jossain hämärissä rivien väleissä.

Reaalimaailmassakin ihmiset ovat kohtuullisen usein varautuneita tuntemattomien ihmisten kohdalla. Voisi jopa sanoa, että se on kohtalaisen inhimillistä. Ja tietynlaiset stereotypiat ruokkivat lokerointia, joka entisestään luo estoja.

Jotkut jutut ovat aika raskaita elää mukana, varsinkin jos ei ole pakko. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa riesakseen alkoholistin tai narkkarin (näin esmex ja laatikoitahan piisaa)?

Se ei tarkoita, etteikö heillä olisi toivoa, mutta kenen kanssa ja koska on aivan eri kysymys.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
Toope
Ihmisiin lienee iskostettu ajatus, jossa "kaikissa on jotain hyvää", mutta onko näin?

Olen ikävä kyllä tutustunut moniin ihmisiin, joiden suurin nautinto on toisten ihmisten loukkaaminen ja rääkkääminen, tavalla tai toisella. En näe heissä mitään hyvää, enkä toivo heille mitään hyvää.

Ihmiskunnassa on epäonnistuneita yksilöitä.




Ei ole mitenkään tuntematon ajatus, tosin epäilen tarkoituksen olevan hyvää vähän erikoisella tavalla. Kyseessä on oikeudenmukaisuus ja tekijä vähintään ajattelee, että on oikein tehdä niin.

Tulee mieleen epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Eikö ole vanha tarina se, että kaunis nainen herättää muissa naisissa kateutta ja vihaa? Miehellä vastaavasti... Se, joka on jäänyt jo lähtöasetelmissa tappiolle, kokee tilanteen epäoikeudenmukaiseksi. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä pahaksi. Hyvä / normaali toiminta vain suurentaa kuilua menestyjään nähden.

Voisiko sanoa, ettei kannata pitää samalla tavalla myötätuntoisia ajatuksia.. häntä kohtaan, joka on tietoisesti valinnut pahan strategiakseen? Heidän on valintansa. On erikseen ihmiset, jotka eivät osaa murtaa huonoa toimintatapaa eivätkä välttämättä osaa edes haluta sitä.

(Dogville)

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Uusimmat

Suosituimmat