Toisten auttamisessa täytyy olla raja.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015
JW
Aweb
JW
Toisten auttamisessa täytyy olla raja.



Miksi?



Ensinnäkin se on resurssikysymys. Sehän tarkoittaa sitä, että muiden pitää raapia jatkuvasti leipää myös sille toiselle.



Tämä "Toisten auttamisessa täytyy olla raja" on sellainen lause, että kun olen tiedustellut missä se raja sitten on tai missä se voisi sijaita, saan vastaukseksi yleensä hiljaisuutta. Tämä foorumi voisi olla sellainen, missä vastausta voisi lähestyä ilman että vastaaja vaihtaa puheenaihetta alta viiden sekunnin. Kysymys on toki vaikea, ja joutuu pohtimaan enemmänkin ja perustelemaan kantansa, onhan se toki ymmärrettävää että mielummin vaihdetaan takaisin small-talkiin tai mukavempiin puheenaiheisiin.

Linkola vs. Valtaojaketjussa puhuttiin paljon humaaniudesta, mutta se ainakin toteuttamisen suhteen jää länsimaisilta ihmisiltä lähes poikkeuksetta sanahelinäksi. Jos puolet maailman väestöstä elää alle kahdella eurolla päivässä, ja toisilla on
"400 neliön omakotitalot, huviveneet, luksusautot, moottoripyörät" sekä vedenkeittimet, taulu-tv:t, kesämökit, tietokoneet, mönkijät, vesiskootterit, ulkomaanmatkat, risteilyt jne, niin miten se länsimainen ihminen konkreettisesti toteuttaa tätä ihmisen "jaloa aatetta" tasavertaisuudesta? Milloin sillä länsimaisella ihmisellä on riittävästi sitä tavaraa ja elintasoa että voi kohdistaa sitä ajatusta vähäosaisiin? Milloin sitä on niinkuin tarpeeksi? Milloin se auttamisen raja alkaa? Ja jos ei ole mitään "rajaa", niin milloin se oma napa on kyllästetty riittävästi, että katseen voi siirtää oman pihatontin ulkopuolelle? Ja onko niin, että kun oma napa on kyllästetty, se katse siirtyy oman pihatontin ulkopuolelle, vai siirtyykö se ollenkaan?

Varsinkin kun on huomattu, että materiaalin omistaminen ja sen jatkuva hankkiminen ei ainakaan sitä onnellisuutta tuo, niin miten siitä materiasta on niin vaikea luopua? Kokemukseni onnellisuuden korreloimisesta materiaaliin ei toki pidä sisällään kuin muutaman keskustelun kokeneemman psykiatrin kanssa, mutta jostain syystä suomalaiset miehet eivät voi paikata itsemurha-alttiuttaan ja masennusta edes mönkijöillä, moottoriveneillä, pleikkareilla, bemareilla, dvd-soittimilla, leffateattereilla, mäkkäreillä, millään?

Ateistina myös ihmettelen suuresti kristittyjen sääntöjen peruspilareita, "jos sinulla on kaksi vaatetta, anna toinen sille kenellä ei ole" jne. -niin missään tämä ei ainakaan näy. Ja jos toisten auttamista ei lainkaan tapahdu, niin miksi ne ihmiset kuuluvat kirkkoon, jos eivät vähäisissäkään määrin toimi uskonsa mukaan?

Puhutaan paljon myös suomalaisten nuorten, lasten, sairaiden, vanhusten huono-osaisuudesta, niin mitä suomalaiset tekevät, jotka eivät näihin katergorioihin kuulu ? Sisustavat, matkustelevat ja harrastavat.

Ja jos sinä olet tehnyt jotain humanismin toteutumisen hyväksi, niin mitä. Ja jos et ole, niin miksi. Jos et ole, kutsutko itseäsi humanistiksi? Jos kutsut, miksi?

Ja mitä luulet olevan tämän kummallisen epäsuhdan taustalla? Ovatko ihmiset niin ahneita että eivät kykene käsittelemään aihetta omalta narsismiltaan ja toteavat että "maailma on paska paikka" -ja suuntaavat Ikeaan shoppailemaan.

Vai onko aihe psykologisesti niin ahdistava, että toteavat "maailma on paska paikka" -ja suuntaavat Ikeaan shoppailemaan.

Vai onko ihmisen empatiakyky oikeasti puutteellinen ja ei tunnemaailmassa koeta sitä samaa kuin mitä järjellä sanahelistään? -Ja suuntaavat Ikeaan shoppailemaan.

Mitä muita vaihtoehtoja on? Keisarilla ei ole vaatteita- ilmiö?

Sivut

Kommentit (99)

Vierailija

Vitun aittamisintoilijat auttakaa itseänne ja maailmaa ja tunkekaa haulikko suuhun jos on noin vaikeaa.

Auttakoon kukin ketä huvittaa, kunhan tekee sen omilla rahoillaan eikä tule multa rahaa pummaamaan.

Minä en auta ketään muita kuin sukulaisia ja tuttaja, enkä varsinkaan ulkomaalaisia. Ne joutaa mun puolesta vaikka kuolla!

Vierailija

^ Sinunkin rahoillasi autan tuntemattomia ihmisiä sairaanhoitajana.
Ehkä sinuakin joku päivä, tai sukulaisiasi. Haulikkoa en viitsi suuhuni työntää, sairaanhoitajia on muutenkin niin vähän. Ei, en tarvitse lisää palkkaa mutta olisipa kiva joskus kuulla perusteluja sille, miten ihmiset ovat maailmansa ja oman "olen hyvä ihminen" roolinsa sinne rakentaneet. Muutenkin kuin parilla lauseella.

Muutamaa ulkomaalaista voisin auttaa ilman rahaakin, kuten vaikka niitä tiedemiehiä kenen työn tuloksista tämäkin foorumi versoaa.

Vierailija
Merituuli

Ateistina myös ihmettelen suuresti kristittyjen sääntöjen peruspilareita, "jos sinulla on kaksi vaatetta, anna toinen sille kenellä ei ole" jne. -niin missään tämä ei ainakaan näy. Ja jos toisten auttamista ei lainkaan tapahdu, niin miksi ne ihmiset kuuluvat kirkkoon, jos eivät vähäisissäkään määrin toimi uskonsa mukaan?



No mitä tarkoitat sillä ettei näy? Ettet ole koskaan sattunut näkemään kun joku antaa toisen paitansa toiselle? Minä olen uskovainen, enkä mene väittämään etteivät ateistit koskaan voisi toimia empaattisesti.

Kävin juuri keskustelua tästä toisaalla. (Jos olet sama tyyppi, niin kiva )
Mm. siitä että mitä moraali on. Jos se on kykyä tuntea empatiaa, sitä on kaikilla. (paitsi psykopaateilla)

Mutta onko empatia sellaista, että kaikilla pitäisi olla sitä yhtä paljon, vai onko jokin luonnon suunnittelema juttu että jotkut ihmiset ovat vähemmän empaattisia?
Yhtä hyvin voi olla evoluution synnyttämä se tarve, että jotkut ihmiset aina välillä joukkomurhaavat vaikkapa kuusi miljoonaa juutalaista. Jotta ihmisiä ei olisi liikaa.

Uskovaisen moraali pohjautuu ajatukselle, että on annettava itsensä alttiiksi, uhrauduttava. Ja se pohjautuu velvollisuudelle, totta.
Ja sille että on olemassa oikea ja väärä. Moraalinen totuus, joka voi olla tilannekohtainen tai absoluuttinen. Mutta on joku joka tietää ja ratkaisee mikä on oikein.

Ateistilta saa usein vastauksen, että toimimalla sovinnollisesti kaikki toimii paremmin jne. (Näin vain eroja hahmottaakseni)

Jos ei ole Jumalaa, kaikkitietävän moraalisen auktoriteetin antamia ohjeita ja velvoitteita, silloin ei ole oikeastaan mitään muuta kuin se empatiantunne.
Joka voi olla hyvin epämääräinen ja harhaanjohtava. Sitä seuraamalla, sen varassa elämällä ja tekemällä ratkaisuja sen pohjalta, voi pahimmassa tapauksessa saada aikaan pelkkää vahinkoa.
Silläkin voi tehdä vahinkoa että lahjoittaa tavaroita ja rahaa vähäosaisille. Esim. kadulla.

Joka tapauksessa erilaisia moraalikäsityksiä on pilvin pimein. Kuka päättää mikä on oikein, ja kenen pitäisi korjata moraalikäsityksiään?
Joku ihminen voi ajatella tekevänsä oikein kun on "rehellinen" sanoessaan mielipiteitään muista, ja loukkaa siten toisia ja aiheuttaa heille vahinkoa.
Joku taas voi ajatella tekevänsä oikein hyysäämällä empatiantunteessaan ihmistä, jonka pitäisi ottaa vastuu teoistaan.


Vai onko ihmisen empatiakyky oikeasti puutteellinen ja ei tunnemaailmassa koeta sitä samaa kuin mitä järjellä sanahelistään? -Ja suuntaavat Ikeaan shoppailemaan.
[/quote]



Voiko jokin olla "puutteellista", jos ei ole täydellisyyttä mihin verrata?

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
Merituuli
Tämä "Toisten auttamisessa täytyy olla raja" on sellainen lause, että kun olen tiedustellut missä se raja sitten on tai missä se voisi sijaita, saan vastaukseksi yleensä hiljaisuutta. Tämä foorumi voisi olla sellainen, missä vastausta voisi lähestyä ilman että vastaaja vaihtaa puheenaihetta alta viiden sekunnin. Kysymys on toki vaikea, ja joutuu pohtimaan enemmänkin ja perustelemaan kantansa, onhan se toki ymmärrettävää että mielummin vaihdetaan takaisin small-talkiin tai mukavempiin puheenaiheisiin.

Linkola vs. Valtaojaketjussa puhuttiin paljon humaaniudesta, mutta se ainakin toteuttamisen suhteen jää länsimaisilta ihmisiltä lähes poikkeuksetta sanahelinäksi. Jos puolet maailman väestöstä elää alle kahdella eurolla päivässä, ja toisilla on
"400 neliön omakotitalot, huviveneet, luksusautot, moottoripyörät" sekä vedenkeittimet, taulu-tv:t, kesämökit, tietokoneet, mönkijät, vesiskootterit, ulkomaanmatkat, risteilyt jne, niin miten se länsimainen ihminen konkreettisesti toteuttaa tätä ihmisen "jaloa aatetta" tasavertaisuudesta? Milloin sillä länsimaisella ihmisellä on riittävästi sitä tavaraa ja elintasoa että voi kohdistaa sitä ajatusta vähäosaisiin? Milloin sitä on niinkuin tarpeeksi? Milloin se auttamisen raja alkaa? Ja jos ei ole mitään "rajaa", niin milloin se oma napa on kyllästetty riittävästi, että katseen voi siirtää oman pihatontin ulkopuolelle? Ja onko niin, että kun oma napa on kyllästetty, se katse siirtyy oman pihatontin ulkopuolelle, vai siirtyykö se ollenkaan?
...


Tähän nyt sellainen kommentti, että sinulla on melkoista kärjistämistä tuossa asunto-osastossa. Valtaosa noista 2 euron tyypeistä hengailee maissa, joissa ei tarvita ilmaston puolesta läheskään niin paljon kuin täällä Suomessa. Ei se, että ihminen asuu savimajassa tmv. tarkoita lähtökohtaisesti sitä, että sillä menisi huonosti. Luultavasti sen suku on vuosisatoja asunut savimajoissa, ja asumismukavuus ilmasto-olosuhteisiin nähden voi olla ihan hyvä. Ei länsimainen hapatus ole mikään itseisarvo.

Toiseksi... aika paljon porukkaa, köyhää siis, asustelee maailman luonnonvaroiltaan rikkaimmilla alueilla.

Syy on siis, ainakin osittain, jossain muualla kuin siinä, miten paljon me sitä lompsaa levitellään.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi kurjuudessa eläviä ihmisiä ja että heiltä pitäisi silmänsä sulkea. Kaikki asiat eivät vain kulje suomalaisen mallin mukaan. Kannattaa muistaa, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla. On siis parempi perehtyä "autettavaan" kuin vain kauhistella omista lähtökohdistaan.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Auttamisessa tai hyväntekeväisyydessä on kaksi ääripäätä. Toinen ääripään henkilö on sellainen, joka ei koskaan elämässään anna centtiäkään köyhille. Toinen henkilö viettää vuosia elämästään esim. Intian slummeissa, antaen kaiken kapasiteettinsa äärimmäisessä köyhyydessä ja ankeudessa elävien hyväksi.
Me "keskivertoauttajat" annamme pari kertaa vuodessa muutaman lantin hyväntekeväisyyteen tai Punaiselle Ristille.

Oma filosofiani tässä asiassa on se, että auttaa pitää, jos joku apua tarvitsee, mutta ei niin että auttaja köyhtyy.

Vierailija

Toisten auttamisessa on minusta aivan selkeät rajat.

Biologisella puolella raja menee siinä, että ei enää itse pysty selviämään, kun kaikki resurssit menevät toisten hyysäämiseen.

Filosofisella puolella taas ihmisellä on oikeus omaan elämäänsä, ts. toisen ihmisen elämä ei ole arvokkaampi kuin ihmisen oma elämä.

Jos ihminen ei koe elämäänsä elämisen arvoisena, voi saada edes jotain merkityksen tunnetta siitä, että omistaa elämänsä aatteen, järjestön tai yksilön tukemiseksi.

Minä yritän aina auttaa ihmisiä, jos se on vain mahdollista. Semmoinen "en auta ketään, paitsi itseäni" -asenne on todella epäkypsä ja lyhytnäköinen. Mitä esimerkiksi fysiikka olisi nykyään, jos Stephen Hawkingia ei oltaisi autettu vaikean sairauden kanssa? Ehkäpä se ihminen, jota autoit 10 vuotta sitten, pelastaa henkesi huomenna.

Lippa Luke
Seuraa 
Viestejä484
Liittynyt18.12.2005
Cubemon
Toisten auttamisessa on minusta aivan selkeät rajat.

Biologisella puolella raja menee siinä, että ei enää itse pysty selviämään, kun kaikki resurssit menevät toisten hyysäämiseen.

Filosofisella puolella taas ihmisellä on oikeus omaan elämäänsä, ts. toisen ihmisen elämä ei ole arvokkaampi kuin ihmisen oma elämä.

Jos ihminen ei koe elämäänsä elämisen arvoisena, voi saada edes jotain merkityksen tunnetta siitä, että omistaa elämänsä aatteen, järjestön tai yksilön tukemiseksi.

Minä yritän aina auttaa ihmisiä, jos se on vain mahdollista. Semmoinen "en auta ketään, paitsi itseäni" -asenne on todella epäkypsä ja lyhytnäköinen. Mitä esimerkiksi fysiikka olisi nykyään, jos Stephen Hawkingia ei oltaisi autettu vaikean sairauden kanssa? Ehkäpä se ihminen, jota autoit 10 vuotta sitten, pelastaa henkesi huomenna.




Jotenkin nain kuin Cobemon sanoo>

Vanha sananlasku sanoo etta: "Kolmessa paivassa Kala ja Vieras alkavat haista" ja nainhan se on.
Itsella auttamisen raja kulkee siina kuinka usein kayt lompakollani. Jos en tunne saavani mitaan vinkkia siita etta apuni jotenkin auttaisi, poistan ko henkilon avustuslistaltani.

Joku viisas sanoi aikanaan: "Ala anna ihmiselle kalaa vaan anna hanelle onki ja opeta hanet kalastamaan". Kalan/Ruuan antaminen on vain hetkellinen apu ja kun opetat jonkun henkilon tekemaan jollakin valineella tyota ja jos tahtoa on, han hoitaa sen jalkeen ruuan kankkimisen itse.

Toki jos on fyysisesti tai henkisesti kyvytyn/vajavainen huolehtimaan itsestaan, silloin voinen auttaa enemman.

Mutta, ensin oma ja perheeni, sitten muut

Ihminen kuolee muutenkin… Miksi siis tapamme toisiamme? Me kuolemme ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Maa jää, mutta me poistumme. Miksi siis sotia maan vuoksi,..

Oho
Seuraa 
Viestejä2004
Liittynyt2.3.2008
Hans Lankar
Auttamisessa tai hyväntekeväisyydessä on kaksi ääripäätä. Toinen ääripään henkilö on sellainen, joka ei koskaan elämässään anna centtiäkään köyhille. Toinen henkilö viettää vuosia elämästään esim. Intian slummeissa, antaen kaiken kapasiteettinsa äärimmäisessä köyhyydessä ja ankeudessa elävien hyväksi.



Niin ja sitten on vielä kolmas ääripää, humanistiset sosialistit, jotka haluaisivat antaa muiden rahat köyhien auttamiseen.

Vierailija
V. Kosola
***** aittamisintoilijat auttakaa itseänne ja maailmaa ja tunkekaa haulikko suuhun jos on noin vaikeaa.

Auttakoon kukin ketä huvittaa, kunhan tekee sen omilla rahoillaan eikä tule multa rahaa pummaamaan.

Minä en auta ketään muita kuin sukulaisia ja tuttaja, enkä varsinkaan ulkomaalaisia. Ne joutaa mun puolesta vaikka kuolla!




Voi kehvatsu mikä oksennus!
Joka jääköön ihan omaan arvoonsa.
_ _ _

Auttaminen, se ei takoita aikuistenoikeesti mitään pelkän oman napanöyhdän pöyhimistä ja testamenttaamista dna-testatuille jälkeläisille.

Aloitetaan asian tarkastelu siitä että me kirjoitetaan täällä ulkomaalaisvalmisteisilla tieokoneilla ja osataan jotenkuten välillä kirjoittaakkin niin että muutkin saa selkoa siitä mitä on kirjoitettu. Toki.. riippuen siitä mikä on sisvistystaso ja miten tulkitaan. Tai.. mikä on mielenterveyden taso ja miten tulkitaan. Joitakuita *tuttaa aamusta iltaan pelkästään joittenkin pärstä ja vaan se mitä oman napanöyhdän ympärillä puhutaan, se tuntuu tärkeältä.. hm.. ehkä siksi että siihen on valtaa?

Rahojen jakelu.. Rahojen keruu..

Tuota noin..
[size=150:3vlwvo28]Pitäisiköhän pakkoverottaminen lopettaa ja siirtyä vapaaehtoiseen verotukseen?![/size:3vlwvo28]

Ne, jotka ei halua maksaa veroja, ne vois allekirjoittaa sellaisen sopimuksen jossa kieltäytyvät ottamasta vastaan apua yhteiskunnalta. Heidän ei tarvitsis mennä äitiysneuvolaankaan. Voisivat irtisanoutua kaikesta laista ja oikudesta. Edellyttäis kylläkin johonkin reservaattiin siirtämistä kun valtaosa valitsis varainkeruun ja sillä kustannetun infran kaikkineen. Infrahan siis tarkoitti kaikkea katuvaloista terveyspalveluihin ja ihan mitä vaan mihin ikinä ei yksilöllä ole varaa eikä resursseja.

Ok.
Ne jotka ei halua osallistua siihen yhteisöön jossa toimitaan systemaattisesti toinen toisiaan auttaen, he voivat siirtyä reservaattiin missä kukin koittaa tulla omillaan toimeen.

Ei muuta kuin lycka till vaan lulkutaidottomille maakuoppiin tai johonkin risumajoihin puuhun. Pitäkää kivaa!

Minä olen maksanut veroni ihan kiitollisena vaikka olenkin tienannut ompelijana, tekstiilitaiteilijana, siistijänä, vanhustenhuollossa, sairaanhuollossa, koulukeittiöapulaisena, postinkantajana, jne. minimin mukaan. Rikka se on kuitenkin rokassa sekin ja yhteiskunnan sisäinen tulonjako henkii vain ihmisten itsekkyyttä kun jotkut on valmiita ottamaan vaikka miten suuria palkkioita kevyistä ja miellyttävistä työtehtävistä ja jotkut jopa kitisevät vielä siitäkin että niistä pitäis maksaa veroa josta hyötyisivät muutkin kuin he itse.

Meitä on joka junaan ja jotkut jää asemalle.

Ihan asiasta kukkapurkkiin. Tapasin eilen nuorukaisen joka on ½ suomalainen, ½ Afrikkalainen. Oli just palannut isänsä luota Afrikasta. Isänsä opiskeli täällä Suomessa 7v. DI:ksi vesialalta ja on nyt hyvässä asemassa kotimaassaan ja siellä ns. rikas.
Muistan yhden keskustelun kanssaan aikoinaan liki20v. sitten kun hän oli vielä täällä käymässä. Kinattiin siitä voiko afrikkalaisiin kyliin rakentaa ns. sosiaalikaivoja kaikkien vapaaseen käyttöön? Hän oli jyrkästi sitä mieltä ettei missään tapauksessa. sanoi että niitä on kokeiltu eikä se systeemi toimi. Jonkun pitää ne omistaa ja niissä pitää olla kustannuksia vastaavat käyttömaksut.

Minä allekirjoitan tuon.
(Kukkuu siellä "vihaajani" en ole kommari, en ole ollut sitä koskaan ) Se että asioita persutellaan, sehän on kaiken a ja o.

Windhoek, Namibian pääkaupunki alkaa olla aika tyypillinen maailmanmetropoli.
http://www.southafrica.to/transport/Air ... dhoek.php5

http://windhoekcitylights.iblog.co.za/files/2009/06/windhoek.jpg

Huomionarvoista Namibiassa on se että sinne on mennyt paljon Suomalaisia niin lähetystyöntekijöinä kuin muutenkin. Luonnonrikkaudet houkuttaa tietenkin raadollisesti. Elämä ei pyöri tyhjän ympärillä. Inhimillistä eriarvoisuutta löytyy joka maailmankolkasta mutta kun aatellaan että maapallo on pyöreä ja afrikasta ollaan koko popula alkujaan kotoisin niin ihan ok että autetaan aina sieltä käsin missä planeetalla elinolosuhteet on parhaat. Eihän tätä Tellusta kukaan mitenkään muuten omista kuin hallinnollisesti niin että on tasan vastuussa siitä mitä ottaa hallitakseen.

Jos joku haluaa hallita vain omaa olemistaan ja asua risumajassa puussa erakkona niin kyllä siihenkin joku mesta löytyy jostain reservaatista. Ei siinä kovin laajaa reviiriä yks tarvi jolla ei ole mitään muuta kulkupeliä kuin apostolinkyyti tai liaani. Fillaria olis aika vaikee keksiä hokkuspokkus jos olis vastasyntyneenä jätetty sinne puuhun roikkuun.

Yksin ihminen ei selviydy.
Ei kukaan.
Joskus tuntuu että kuta enemmän ihminen on yksin tai eristyksissä muista vaikka mielensä takia niin ettei saa kontaktia, ei osaa kommunikoida, ei ymmärrä muiden viestintää, jne. sitä tyhmemmäksi jää.
Vaikka sanotaan että joukossa tyhmyys tiivistyy niin eiköhän se niin ole että sellainen joukko kostuu just tollasista yksilöistä ja ne joukot missä viisaus tiivistyy, ne on sosiaalisten yksilöiden suvaitsevaisia ja pelottomia yhteisöjä, joissa ollaan avoimia uusille ideoille.

Dogmaattiset fanaatikot edustavat konservatiivisuutta joka ilman muutosvoimaa lamaannuttaa kulttuurin joka lakkaa kehittymästä. Mutta siitä viis, sillä ei ole mitään tekemistä älykkään suunnittelun kanssa. Uskontoja syntyy niissä piireissä.

Vierailija
Oho
Hans Lankar
Auttamisessa tai hyväntekeväisyydessä on kaksi ääripäätä. Toinen ääripään henkilö on sellainen, joka ei koskaan elämässään anna centtiäkään köyhille. Toinen henkilö viettää vuosia elämästään esim. Intian slummeissa, antaen kaiken kapasiteettinsa äärimmäisessä köyhyydessä ja ankeudessa elävien hyväksi.



Niin ja sitten on vielä kolmas ääripää, humanistiset sosialistit, jotka haluaisivat antaa muiden rahat köyhien auttamiseen.



Pidä kukkarostasi kiinni, kristitty.

Mulle tulee humanistista sosialistista aina mieleen Jeesus, vaikka taisi kyllä olla kommunisti hän.

Vierailija
Oho
Niin ja sitten on vielä kolmas ääripää, humanistiset sosialistit, jotka haluaisivat antaa muiden rahat köyhien auttamiseen.



Olkiukko.

Vierailija

Yksi auttamisen lieveilmiö on se, että aletaan normittamaan hyvinvointia, eli sanelemaan ihmisille, millä tavalla heidän tulee olla onnellisia. Länsimaisen ihmisen kalloon ei meinaa mahtua, että joku voi kokea elämässään tyytyväisyyttä ja mielenrauhaa suhteellisen vaatimattomissa oloissa. Jos joku alkaa vaikka duunaamaan omavaraistaloutta suomalaisessa hyvinvointivaltiossa, häntä pidetään helposti jotenkin vähäpäisenä: "Kai sinäkin nyt haluat oman mikroaaltouunin ja laajakaistayhteyden?" Viime kädessä ihminen saattaa tulla pakotetuksi "hyvinvointiin", jonka hän kokee tosiasiassa pahoinvointina.

Tämä on hyvin arka aihe suomalaisen sosiaalidemokraattisen hyvinvointi-ideologian kannalta. Eihän hyvinvointia voi tuputtaa sellaiselle "vähäosaiselle", joka tyytyy vähempään. Vielä vähemmän sellaiselle, joka aktiivisesti vaatii oikeutta niukkuuteen.

Perinteisen vasemmiston liepeillä on kuitenkin aina lymynnyt joukko toisinajattelijoita, jotka eivät hyväksy korrektia käsitystä valtion ohjaamasta hyvinvoinnin tasajaosta. Moderniteetin kriitikko Ivan Illich sai nokilleen vasemmistolaisilta, koska hän vastusti avoimesti hyvinvointivaltiota. Illichin mielestä ihmisen tulee pyrkiä onnellisuuteen oman lähiyhteisönsä tukemana, käyttäen hyväksi omia luontaisia valmiuksiaan. Hänen mukaansa ihminen ei ole todella onnellinen, jos hän elää passiivisesti jonkin kasvottoman hyvinvointibyrokratian talutushihnassa. Ihmisen on otettava aktiivinen rooli oman ja yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseksi. Illich oli kiusallinen tapaus vasemmistolle, koska hän oli selvästi ei-oikeistolainen yhteiskuntakriitikko, mutta uhmasi samalla avoimesti valtiokeskeistä hyvinvointi-ideologiaa.

Vierailija

Random ajatuksia:
Jossain oli aikoinaan juttua että köyhien auttaminen säteilee koko ihmispyramidin läpi tuoden onnea ja turvallisuutta myös varakkaimmille.

Teeman eräässä ohjelmassa joku afrikkalainen jamppa selitti että toi tuen saanti on välillä ongelmallista koska moni ajattelee että heidän kuuluu saada kaikki apu koska heillä ei vielä ole sitä JVC:n 52" Taututöllöä.

Ja taas nälkää näkevien auttaminen saa ne jatkamaan lisääntymistään ja tuo mieleen sorsien ruokkimisen ja ne jäävät talveksi tänne pohjoiseen. Toisaalta hädän väheneminen ehkä vähentää tarvetta jatkaa sukua, mutta nälkäkuolema olisi kerrasta poikki ratkaisu kärsimyksen saagalle.

Itse autan hyvin vähän, välillä spr:älle ja eläintensuojeluun. He eivät sentään raahaa niitä parempiosaisia tänne ja jätä huonon arpaonnen saaneita kärsimään kun omatunto on puhdas.

Ihminen ei ole niin jalo kuin pitäisi. Tämä auttaminen pitäisi tehdä veroin ja verohelpotuksin. Esimerkiksi ohjata massojen käyttäytymistä pois halvasta lihasta, joka on pois köyhän viljasadosta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat