Polynesialaiset

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Käsittääkseni Polynesiaa ja monia muita Tyynenmeren saaria on asutettu jo tuhansia vuosia ennen minkäänlaista Eurooppalaista kontaktia. Saaret ovat pienikokoisia ja useimmat käsittääkseni valtavien välimatkojen päässä toisistaan.

Miten näiden saarien alkuperäisväestö on alunperin päätynyt näille saarille? Millaiset välineet heillä oli ylittää niin valtavat välimatkat, miten löysivät perille (navigoivatko) ja miten tajusivat ylipäätään lähteä ylittämään niin pitkiä välimatkoja siinä toivossa, että löytäisivät asuinkelpoisia saaria?

Lisäksi on hämärän peitossa, että mistä he alunperin lähtivät ja mistä löytyy heidän lähimmät geneettiset sukulaisensa?

Kiitos jo etukäteen.

Kommentit (13)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

"Focusing upon the voyaging canoe, the artifact that made the migration possible, Hawaiians, Tahitians, New Zealand and Cook Island Maori, and other Pacific Islanders have begun to reconstruct their ancient craft and sail them over the long seaways of the Pacific in order to rediscover their oceanic heritage." http://www.pbs.org/wayfinders/polynesian.html

http://www.pnas.org/content/97/15/8225.full.pdf?ck=nck

http://asiapacificuniverse.com/asia_pac ... 8/766.html

Googlaa itse lisää sanoilla "polynesians" ja "origin."

Hämmentää.

T-Bolt
Seuraa 
Viestejä3602
Liittynyt6.5.2009

Jared Diamond kirjassaan Guns, Germs and Steel väitti että polynesialaiset ovat Taiwanin suunnalta kotoisin.

Too many protest singers, not enough protest songs...

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
T-Bolt
Jared Diamond kirjassaan Guns, Germs and Steel väitti että polynesialaiset ovat Taiwanin suunnalta kotoisin.

Samaa annettiin ymmärtää tuossa keskimmäisessä linkissä, jonka linkitin. Pnasissa julkaistu artikkeli geeneistä on siinä.

Hämmentää.

Vierailija
John Carter
Thor Heyerdahl taas aikoinaan osoitti Kon-Tiki retkikuntansa kanssa, että Polynesia on voitu hyvinkin asuttaa myös Etelä-Amerikasta käsin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kon-Tiki




Heyerdahl itse asiassa osoitti vain, että matka olisi ollut teknisesti mahdollinen. Viimeistään dna-todisteet ovat osoittaneet hänen teoriansa vääräksi. Myös arkeologia ja kielitiede puhuvat sen puolesta, että Polynesia on asutettu Aasiasta päin. Sinänsä on täysin mahdollista, että polynesialaisilla on ollut kontakteja Etelä-Amerikkaan.

Vierailija
Rere
John Carter
Thor Heyerdahl taas aikoinaan osoitti Kon-Tiki retkikuntansa kanssa, että Polynesia on voitu hyvinkin asuttaa myös Etelä-Amerikasta käsin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kon-Tiki




Heyerdahl itse asiassa osoitti vain, että matka olisi ollut teknisesti mahdollinen. Viimeistään dna-todisteet ovat osoittaneet hänen teoriansa vääräksi. Myös arkeologia ja kielitiede puhuvat sen puolesta, että Polynesia on asutettu Aasiasta päin. Sinänsä on täysin mahdollista, että polynesialaisilla on ollut kontakteja Etelä-Amerikkaan.



Höh!
Jaaha ja Rere kaikkitietävä jälleen eetterissä:
Heyerdahl itse asiassa osoitti vain, että matka olisi ollut teknisesti mahdollinen.
Kai se oli mahdollinen, koska Ramses II:lla jo oli vatsassa perulaista tupakkia. Entä perulainen coca Egyptin hovissa?

Jatketaan:
Viimeistään dna-todisteet ovat osoittaneet hänen teoriansa vääräksi.
Esitä ihmeellä haplotyyppeinä unohtamatta mtDNA:ta. Oletko varma, ettei Titicacan mtDNA-B olisi lopultakin polynesialaista? Sitä esiintyy jopa paikoitellen 100%, mutta luokiteltu mtDNA-B1:ksi, mitä ei todellisuudessa esiinny virallisessa fylogeneettisessä puussa.

Polynesian naisten mtDNA- motif , B4a1a1/16189C, 16217C, 16247G ja 16261T, pitää esiintyä jopa dnatribesin karttojen mukaan Amerikassa.

Venäläiset repivät – ihme kyllä – jo 11 Y-DNA-markkeria ikivanhoista luista, mutta jo Helsingin Olympiadian aikoina löydetyistä LAPITAN luista ei vieläkään ole löydetty mitään – lahettäkää Moskovaan tutkittaviksi!
Systemaattinen DNA-salailu (Lapita, Egypti, Tarim, Inka etc) jo riittää.

Polynesian ensiasutus lähtee Lapitasta ja se on HLA:n perusteella paikannettu Indus-laaksoon HLA:n perusteella (HLA-B27 ja A taisi olla muistivaraisesti HLA-A10(?).

http://en.wikipedia.org/wiki/Lapita
Further clarifying the significance of Taiwan, Katsushi Tokunaga noticed that Native Taiwanese populations carry the purest form of Asian specific Human Lymphocyte Antigens (A24-Cw8-B48, A24-Cw9-B61 and A24-Cw10-B60) . His studies showed that the Taiwan area was the centre of dispersal for the; Tibetans, Thais, Tlingit, Kwakuitl, Haida, Hawaiian, Maori, Pima, Maya, Yakut, Inuit, Buryat (mm. 90% Y-DNA-N1c1), Man, Japanese from Shizuoka and Orochon from North East China.

http://www.users.on.net/~mkfenn/Genetic ... istory.htm

Toivoisin hartaasti Rere:n antavan hieman lisää Y-DNA- ja mtDNA-tietoja Polynesian alkuperäisestä asutuksesta, jotta voisimma jatkaa mielenkiintoisen topicin parissa.
Anna nyt vaikka edes Rapa Nuin Perusta tulleet Q- ja R1b-haplotyyppit. Löytyvät helposti Googlella...ja muovikortilla.

Voin toki auliisti auttaa - minulla on Google ja sinulla muovikortti!

Vierailija
Vatkain
"Focusing upon the voyaging canoe, the artifact that made the migration possible, Hawaiians, Tahitians, New Zealand and Cook Island Maori, and other Pacific Islanders have begun to reconstruct their ancient craft and sail them over the long seaways of the Pacific in order to rediscover their oceanic heritage." http://www.pbs.org/wayfinders/polynesian.html

http://www.pnas.org/content/97/15/8225.full.pdf?ck=nck

http://asiapacificuniverse.com/asia_pac ... 8/766.html

Googlaa itse lisää sanoilla "polynesians" ja "origin."




Ilmeisimmin indoeurooppalaistaustainen termi "mana" (magma, magna, magia, mania, pers.) näyttää toimineen "henk(ell)isen elämän" perustana... Eteläisin alkuperäinen IE-kieli malaiopolynesialsiten kielten keskellä on male Malediiveillä. Itäisin on assami.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mana

post1129004.html?hilit=mana#p1129004

Vierailija
Arkkis
Vatkain
"Focusing upon the voyaging canoe, the artifact that made the migration possible, Hawaiians, Tahitians, New Zealand and Cook Island Maori, and other Pacific Islanders have begun to reconstruct their ancient craft and sail them over the long seaways of the Pacific in order to rediscover their oceanic heritage." http://www.pbs.org/wayfinders/polynesian.html

http://www.pnas.org/content/97/15/8225.full.pdf?ck=nck

http://asiapacificuniverse.com/asia_pac ... 8/766.html

Googlaa itse lisää sanoilla "polynesians" ja "origin."




Ilmeisimmin indoeurooppalaistaustainen termi "mana" (magma, magna, magia, mania, pers.) näyttää toimineen "henk(ell)isen elämän" perustana... Eteläisin alkuperäinen IE-kieli malaiopolynesialsiten kielten keskellä on male Malediiveillä. Itäisin on assami.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mana

post1129004.html?hilit=mana#p1129004




Sorry, Vatkaimellehan, se oli osoitettu, mutta....

Quechua: Mana (kieltosana)
Manakaw. interj. No; no pues, de ningún modo; no quiero. Significa
desobediencia a una orden o mandato.
Chakraykita llank'ay — manakaw, trabaja tu chacra — no quiero.
Q: Mana allin. adj. Mal, mal ejemplo,
Incorrecto.
Mana allin ruasqa,
mal hecho;
Mana allintan rimashanki, estás hablando mal;
Mana allinmi kashian, está mal de salud.
Finnish: Manala(?), manata (admonish, warn; bewitch, curse, wish evil to)

Estonian: Mana=abuse,curse,slander, indicate, give to understand;

Lapp/Saami: Muone=appoint,order,prescribe,conjecture

Samoyed: Manťś=to talk

Penuitan monse: to tell,advise,inform;maccaw=to speak,talk,lang

Finno-Ugric: Musε ==charm, enchant, magic (religion)

EmeGir/Sumer: Maš-maš =sorcerer,incantation; me =the god given words & creations; mu=speak;

Magyar/Hung: Müv-ész =entertainer, mese=a story,fairy tale, mü(v) =creation; ?ima=prayer;

Vogul/Mansi: Mul- ,mut- = offer to the gods, prayer; mûl=curse, enchant;

Ostyak/Khanty: Mut=pray; mul=the magic words;

Cherem/Mari: Muž=prophesy; muž-edä- =divine, prophesy, conjure, practice magic
ALTAIC m>b bü
Finn Manala = a devil of the underworld
Hungarian Manó =a devil of the underworld
Etruscan Mania = a guardian of the underworld

Mihin nuo Polynesian ensiasuttajat eli Taiwanin LAPITAT rantautuivat uudella mantereella?
Ehkä tuo lippu antaa osviittaa etenkin kun heidän kielensä väitetään muistuttavan sanskriittia ?

Ainoa paikka, missä uudella mantereella on todella vanhaa R1a-haploa intaanien joukossa.

Vierailija
Näringsvärde
Käsittääkseni Polynesiaa ja monia muita Tyynenmeren saaria on asutettu jo tuhansia vuosia ennen minkäänlaista Eurooppalaista kontaktia. Saaret ovat pienikokoisia ja useimmat käsittääkseni valtavien välimatkojen päässä toisistaan.



Muistelisin, että Tyynenmeren saarten asutusta on viime aikoina ajoitettu entistä käsitystä vanhemmaksi? Melanesia ja Mikronesia tulee myös liittää tarkasteluun, ja asutuksesta puheenollen myös Filippiinit.

Näringsvärde

Miten näiden saarien alkuperäisväestö on alunperin päätynyt näille saarille?



Veneillä toki. Veneilyä edisti saarten pieni koko ja kalastus: Kun joka tapauksessa liikuttiin vesillä, ja sukulaisia edellisessä saaressa tuli ikävä, opittiin tekemään yhä pidempiä matkoja.

Kun yksi saari tuli ylikansoitetuksi, tai poikkeuksellinen kuivuus aiheutti (puutarha)viljelyn epäonnistumista ja juomaveden puutetta, osa porukasta päätti muuttaa muualle. Veneet olivat jo valmiina.

Näringsvärde
Millaiset välineet heillä oli ylittää niin valtavat välimatkat, miten löysivät perille (navigoivatko) ja miten tajusivat ylipäätään lähteä ylittämään niin pitkiä välimatkoja siinä toivossa, että löytäisivät asuinkelpoisia saaria?



Valtameri on sitä mitä on aivan pikkusaarten rantaan asti, joten päästäkseen kalastamaan näköetäisyydelle kotisaarestaan täytyi olla valtyamerikelpoinen vene/kanootti. Saarelaiset keksivät nopeasti liittää kanootteihinsa sivupuun, ja valtameren ylitykseen kelvollinen vehje oli valmis. Loppu oli rutiinia.

Saarten yllä leijuu useimmiten cumulus-pilvi, joka paikallaan ollen paljastaa saaren myös horisontin takaa. Mikronesiassa ollaan nykyisin hyvin ylpeitä punotuista aalto-kaavioista, joiden avulla saattoi meren mainingeissa havaittujen epäsäännöllisyyksien (ristiaallookkoa tms.) perusteella otta suunnan tuntemattomaan saareenkin.

Myös tähtien avulla navigoitiin. Tämä taito on säilynyt.

Näringsvärde

Lisäksi on hämärän peitossa, että mistä he alunperin lähtivät ja mistä löytyy heidän lähimmät geneettiset sukulaisensa?



Polynesian kielet kuuluvat malaijilaiseen perheeseen, eli valtaosa jengistä tuli Itä-Aasian suunnasta. Polynesialaisista saa ehkä kuvan siitä, millaista oli väki Aasian itärannoilla ennen myöhempien kansojen invaasioita?

Heyerdahl näki Tiki-patsaat ym. kivitaiteen alkuperän Etelä-Amerikassa. sieltä on siis tullut myös väkeä tai ainakin know-howta. Muistutan, että Tiki-kivipatsaat eivät ole vain itäisen Polynesian ilmiö, vaan niitä on hyvinkin lännessä. Kerron myöhemmin missä.

Japaniin on arveltu tulleen saariketjua pitkin myös polynesialaisia, joiden perimää pitäisi olla japanilaisillakin.

Polynesialaiset asuttivat (myöhään) myös joitakin Mikronesian ja Melanesian saaria. Ja toki Uuden Seelannin. Polynesialaiset kielet ovat läheisempiä toisilleen kuin mikronesialaiset, puhumattakaan melanesialaisista, jotka kuuluvat (?) eri kieliryhmään: Austro-aasialaisiin kieliin, kuten Papualla. (menik oikein?)

Polynesialaisten muistitarinoiden mukaan heidän alkukotinsa oli "Suuri Hawa-iki", joka sijaitsi Tahitilla. Siellä Mikronesiasta (?) tullut väki oli muodostanut oman kulttuurinsa, lisääntyneet saaret täyteen, ja lähetti siirtolaisia koko valtamerelle. Maorit Uudessaseelannissa ovat myös sieltä.

Pääsiäisaari l. Rapa Nui l. Te-Pito-O-Te-Henua sai asukkaiden perimätiedon mukaan asutuksen sekä idästä että lännestä.

Koko valtameren asutukselle merkitsi katastrofia 1800-luvulla alkanut kontrolloimaton eurooppalainen ja amerikkalainen tunkeutuminen. "Blackbirderit" olivat orjakauppiaita, jotka aiheuttivat todellisia kansanmurhia monilla saarilla. Myös eurooppalaisten levittämät taudit tekivät tuhoa, ja valtameren alkuperöisväestö ei koskaan toipunut näistä verenlaskuista.

Eurooppalaiset liikemiehet myös tuhosivat monien saarten kasvillisuuden täysin, joskus lopullisesti, hamutessaan arvopuuta ja guanoa. Monia saaria on siitä alkaen uudelleenmetsitetty kookospalmuilla ulkomaisten plantaashien toimesta. Aina se ei ole onnistunut.

Siirtomaavallat ottivat saaret haltuunsa osin estääkseen blackbirdereiden ja amerikkalaisten valaanpyytäjien riehumisen.

Monia ennen asuttuja saaria on yhä täysin autioina kasvillisuuden hävittämisen aiheuttaman juomaveden katoamisen seurauksena. Makeaa vettä valtameren saarille tuottava ilmiö näyttää olevan jonkinverran herkkä?

1900-luvulla jenkit, englantilaiset ja ranskalaiset räjäyttelivät atomipommeja saarilla. Britit taisivat tuhota eräältä saarelta ensimmäisellä vetypommillaan ikivanhan pyramidin. Saatanan barbaarit! Ei mitään sivistystä.

Tää niingon ulkomuistista. Lähteet saa googeloimalla.

Näringsvärde

Kiitos jo etukäteen.




Eipä kestä.

Vierailija

Heyerdahlin mukaan Pääsiäissarella oli kaksi erilaista populaatiota, tummatukkaiset lyhytkorvat ja vaaleammat (usein punatukkaiset) pitkäkorvat. Muistakseni pitkäkorvat olivat jonkinlainen yläluokka ja jossakin vaiheessa lyhytkorvat nousivat kapinaan ja tappoivat pitkäkorvat lähes viimeisen mieheen. Kun Heyerdahl oii Pääsiäissaarella 1950-luvun alussa, niin silloin siellä oli punatukkaista väkeä, joka väitti olevansa pitkäkorvien jälkeläisiä. Kirjassa Aku-aku heistä on kuvia, ja niiden perusteella asia on selvä. Myös kansanperinne kertoo, että pitkäkorvat tulivat idästä. Lisäksi Pääsiäissaarelta löytyy kasveja ja veistoksia, jotka viittaavat Etelä-Amerikkaan.

MInusta on jotenkin kummallista, kuinka yliolkaisesti Heyerdahlliin suhtaudutaan. Hänhän tuli tämän alan tieteiden ulkopuolelta (koulutukseltaan kai biologi), ja tämä saattaa aiheuttaa ärtymystä. Näkemissäni televisio-ohjelmissa ja lukemissani lehtijutuissa Heyerdahlin esittämät todisteet on yleensä sivuutettu ja häntä on kuvattu lähes humpuukimaakarina. Aikoinaan vahvana todistuksena Heyerdahlin ajatuksia vastaan esitettiin, että purjehtiminen idästä Polkynesiaan olisi mahdotonta (väittäjät eivät kiinnittäneet huomota merivirtoihin). Heyerdahl osoitti kokeellisesti, että tämä on varsin hyvin mahdollista. Heyerdahl ei kai myöskään ole väittänyt, että koko Polynesian väestö olisi tullut idästä vaan ainoastaan, että osa väestöstä on voinut tulla sieltä. Nämä vaaleat pääsiäissaarelaiset ovat jonkinlainen todiste, mutta voivathan he tietysti olla aiempien eurooppalaisten vierailijoiden jälkeläisiä. Epäilemättä saarelle tulleet merimiehet ovat olleet hyvinkin halukkaita touhuamaan sikäläisten naisten kanssa, ja polyneisialaiset tavat ovat tätä jopa suosineet.

Vierailija
Kommentoija
.... Heyerdahl ei kai myöskään ole väittänyt, että koko Polynesian väestö olisi tullut idästä vaan ainoastaan, että osa väestöstä on voinut tulla sieltä. Nämä vaaleat pääsiäissaarelaiset ovat jonkinlainen todiste, mutta voivathan he tietysti olla aiempien eurooppalaisten vierailijoiden jälkeläisiä. Epäilemättä saarelle tulleet merimiehet ovat olleet hyvinkin halukkaita touhuamaan sikäläisten naisten kanssa, ja polyneisialaiset tavat ovat tätä jopa suosineet.



Pääsiässaaren l. Rapa Nuin asukkaat, joiden punaisista hiuspehkoista raportoi jo ensimmäinen eurooppalainen kävijä, heräsivät kiinnostumaan menneisyydestä juuri Heyerdahlin suorittamien kaivauksien ja tutkimusten kautta. Nyt vuosittainen Tapati-juhla on osa itsetietoista identiteetin uudelleenrakentamista:

Yleisöä:

Esiintyjiä:

Huomaa, ettei tätä showta esitetä turisteille vaan Tapati-juhla on saarelaisten juhla itselleen.

Perinneurheiljoita:

Moai-kivipatsailla oli myös punaiset hiukset satoja vuosia ennen eurooppalaisten eksymistä Tyynellemerelle:

Vierailija
Johan

Mihin nuo Polynesian ensiasuttajat eli Taiwanin LAPITAT rantautuivat uudella mantereella?
Ehkä tuo lippu antaa osviittaa etenkin kun heidän kielensä väitetään muistuttavan sanskriittia ?

Ainoa paikka, missä uudella mantereella on todella vanhaa R1a-haploa intaanien joukossa.




Mitäh! Ovatko cuna-intiaat...???!!! Siis: Ovatko he Suomen ilmavoimien kavereita:

Vierailija
Arkkis
Vatkain
"Focusing upon the voyaging canoe, the artifact that made the migration possible, Hawaiians, Tahitians, New Zealand and Cook Island Maori, and other Pacific Islanders have begun to reconstruct their ancient craft and sail them over the long seaways of the Pacific in order to rediscover their oceanic heritage." http://www.pbs.org/wayfinders/polynesian.html

http://www.pnas.org/content/97/15/8225.full.pdf?ck=nck

http://asiapacificuniverse.com/asia_pac ... 8/766.html

Googlaa itse lisää sanoilla "polynesians" ja "origin."




Ilmeisimmin indoeurooppalaistaustainen termi "mana" (magma, magna, magia, mania, pers.) näyttää toimineen "henk(ell)isen elämän" perustana... Eteläisin alkuperäinen IE-kieli malaiopolynesialsiten kielten keskellä on male Malediiveillä. Itäisin on assami.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mana

post1129004.html?hilit=mana#p1129004




http://www.sciencemag.org/cgi/content/f ... /5984/1344

" News Focus

Beyond Kon-Tiki: Did Polynesians Sail to South America?

Andrew Lawler

After decades of taboo and controversy, Pacific Rim archaeologists are finding new evidence that Polynesians reached South America before Europeans did, voyaging across the world's largest ocean around 1200 C.E.

Figure 1

Seaworthy. The reach of Polynesians, shown here in this 18th century engraving, may have extended as far east as South America.

CREDIT: PHILIP DE BAY/CORBIS

http://www.sciencemag.org/content/vol32 ... 344_F1.gif

It was late in the day in December 2007 when the curator pulled out a half-dozen ancient human skulls from dusty drawers in the museum in Concepción, Chile. The skulls, of varying ages, had been found during the past century by locals as well as scientists on the windswept island of Mocha, 30 kilometers off the southern Chilean coast. "I nearly dropped to the floor," recalls Lisa Matisoo-Smith, a biological anthropologist at the University of Otago in New Zealand. She immediately noticed that some crania had characteristics hinting at a Polynesian origin, such as a pentagonal shape when viewed from behind.

Mocha is 3700 kilometers east of Easter Island, the closest known prehistoric Polynesian settlement. Matisoo-Smith was in Chile on a hunt for rat bones that might show Polynesian contact with South America; she hadn't imagined stumbling on human remains that might bolster that case. She and Chilean colleague José-Miguel Ramírez- of the Universidad de Valparaiso hope to win agreement from local peoples and the Chilean government for an excavation on Mocha to seek signs of Polynesian settlement, artifacts, and human and animal remains.

Their effort is one part of an ambitious drive to settle a long-standing controversy among archaeologists and anthropologists. Considered the realm of crackpot theorists until recently, the idea of prehistoric contact between Polynesians and South Americans has gone mainstream. A new generation of researchers is using DNA analysis of varied organisms such as humans, chickens, and sweet potatoes to add compelling data to a case previously based on more nebulous linguistic and artifact similarities. Given current views of Polynesian expansion (see sidebar, p. 1346), many researchers now think it likely that Polynesians reached South America by about 1200 C.E., after the settlement of Easter Island, and several centuries before Europeans arrived around 1500 C.E.

"This is a watershed moment," archaeologist James Bayman of the University of Hawaii, Manoa, told participants at a session on the topic at the meeting of the Society for American Archaeologists (SAA) in St. Louis, Missouri, in April. "New methods no longer give us an excuse to ignore the issue." Some skeptics point out that there is still no incontrovertible evidence that Polynesians went to South America and then returned to Pacific islands, and contact with North America remains questionable (see sidebar, p. 1347). Bayman admits that the research "is still a work in progress." But he and many colleagues agree that resistance to the idea of prehistoric contact is starting to crumble, giving archaeologists a chance to rethink the way technology and innovations spread in prehistory.

Heyerdahl's ghost

The idea that Polynesians and South Americans were in touch more than 500 years ago is as old as archaeology itself. In 1837, a French writer noted that plank boats used by locals on the west coast of Chile were remarkably similar to those found in Tahiti. Two years later, a British sea captain pointed out that the Patagonian and Polynesian words for canoes—kialu and kialoa, respectively—were nearly the same, notes Kathryn Klar, a linguist at the University of California (UC), Berkeley. An archaeologist suggested in the 1930s that the sweet potato diffused from its home in the Andes to the Pacific before Columbus. And researchers at a 1968 conference concluded that the pre-Columbian presence in Polynesia of indigenous South American plants like the sweet potato were likely signs of prehistoric contact.

Figure 2

CREDIT: ADAPTED FROM GOOGLE MAPS

http://www.sciencemag.org/content/vol32 ... 344_F2.gif

There is no question that the Polynesians were the great premodern seafarers, spreading east from Asia and Melanesia in outrigger canoes and arriving on the shores of Fiji by 1000 B.C.E. (Science, 2 March 2001, p. 1735). By 1200 C.E., using sails and sophisticated navigation techniques, they had peopled most South Pacific islands, including Hawaii and Easter Island on the eastern edge of the Pacific. But did they go all the way to South America?

Scientists largely blame Thor Heyerdahl, the famous Norwegian writer and adventurer, for souring academia on that idea. In 1947, Heyerdahl and a crew of five sailed nearly 7000 kilometers from Peru to French Polynesia on a balsa-wood raft dubbed the Kon-Tiki to prove that ancient Americans could have sailed east to colonize the Pacific. The trip and resulting book made him a worldwide celebrity. Heyerdahl thought that the original seafarers came from the Middle East via South America, where they bestowed civilization on dark-skinned peoples before setting off across the world's largest ocean.

Such racist assumptions and a lack of scientific rigor horrified many anthropologists and tarred researchers who wanted to examine such prehistoric long-distance connections more thoroughly. "People asked me if I wanted to ruin my career and be considered a fool," recalls Terry Jones, now a professor at California Polytechnic State University in San Luis Obispo. The topic is still controversial, though no longer taboo. "We have to tiptoe back and reexamine just what the connections are," says archaeologist Terry Hunt of the University of Hawaii, Manoa.

The most compelling evidence, scholars say, centers on the humble sweet potato. That tuber is widely recognized to have been domesticated only once, about 6000 B.C.E. in the uplands of Peru, where it became an important staple, according to Andrew Clarke, a molecular biologist at the University of Otago. Unlike the coconut or the gourd, which can naturally float from island to island, "the sweet potato needs people" to spread, he says. Some scholars in the past argued that the sweet potato was exported to Southeast Asia by the Spanish and Portuguese in post-Columbian times, then spread east across the Pacific. But the tuber, still a mainstay of the Polynesian diet, has shown up frequently in much earlier Pacific sites. Patrick Kirch of UC Berkeley, for example, dated a carbonized sample from the Cook Islands northeast of New Zealand at about 1000 C.E.

Figure 3

Stone age. Ramírez- (right) notes that Maori hand clubs (top row) resemble Mapuche versions from Chile.

CREDIT: COURTESY J.-M. RAMÍREZ- (2)

http://www.sciencemag.org/cgi/content/f ... 84/1344/F3

Such ancient samples have been known for decades but received little attention. Now genetic tools are clinching the argument that sweet potatoes were brought to Pacific islands before the advent of Europeans. "It is easy to spot changes in the sweet potato genome over time," explains Clarke, who presented some of his data at the SAA meeting. That's because his team of researchers from New Zealand and Japan is using a high-resolution molecular marker technique to illuminate the large amount of genetic variation found in the plant. They examined 300 samples collected from around Oceania, South America, and Southeast Asia and found that the varieties common in Polynesia differ from those brought by Europeans to Southeast Asia; the Polynesian varieties are more directly related to the South American ones, Clarke says, strongly suggesting prehistoric contact.

Chicken feed

Just how a highland Andes crop appeared in Polynesia in pre-Columbian times remains controversial. "The sweet potato shows movement from South America to Polynesia, but not how it happened or who was involved," says Atholl Anderson, an archaeologist at the Australian National University in Canberra. Given the crop's highland origin and the prevailing winds, he argues that it is more likely that Amerindians dispersed the tuber to Pacific islands, moving west as Heyerdahl had proposed.

But most researchers see few signs of Amerindian excursions into the Pacific. Cultural anthropologist Richard Scaglion of the University of Pittsburgh in Pennsylvania instead argues that Polynesians may have arrived at the southern coast of South America and sailed north using the prevailing current to the Ecuadorian port of Guayaquil, the only sheltered port in South America north of the rocky southern coast of Chile. The Canara people once lived from this area of the coast into the Andes highlands, making the sweet potato accessible to coastal visitors. And here the current veers sharply west. Computer simulations show that "the most successful return [westward] from the coast would be from Guayaquil to Polynesia," Scaglion adds, making this area "a possible locus of trans-Pacific contact."

Climate change may also have played a role in prehistoric contact. Heyerdahl argued that South Americans went west to colonize Polynesia in part because the winds at mid-latitudes blow from east to west. But paleoclimatic data from a 2002 study suggest that prolonged El Niño events reversed those winds around 1000 C.E., providing a window for Polynesians to voyage more easily to the South American coast. "The change in winds enabled them to go in new directions," says Hunt.

Archaeological evidence for Polynesians in the area around Guayaquil—or anywhere else in South America—remains elusive. But researchers note intriguing similarities between objects found along the coast and those of a similar vintage common on distant Pacific islands. Some, such as stone fish weirs or fish hooks, could have evolved similar shapes independently, says Ramírez-. But other artifacts from the Mapuche culture, centered on south-central Chile and including the area near Mocha Island, are strongly reminiscent of Polynesia. Polished stone hand clubs, wide at one end with a rounded short handle, look like wooden clubs used by the Maaori people of New Zealand, who are of Polynesian descent. Stone clubs from the Chatham Islands off New Zealand's eastern coast also look similar to another Mapuche type; both resemble stylized birds. And a Mapuche stone ax called a toki—the same word is used in Polynesia—resembles adzes used in Polynesia.

Figure 4

Land ho. Mocha Island is drawing the interest of archaeologists seeking Polynesian remains in South America.

CREDIT: MARIO HAHN

http://www.sciencemag.org/content/vol32 ... 344_F4.gif

Some cultural traditions are also surprisingly similar. Both the Mapuche and the Polynesians celebrated the New Year with the rising of the Pleiades after the winter solstice and used a magic toki to cut trees. Both play a game similar to field hockey, pai pai in the Austral Islands and palin in Mapuche.

Despite the sweet potato's strong evidence, so far there is no evidence for other common Polynesian animals, like the dog and rat, in South America. But there are signs of pre-Columbian chickens. Domesticated in Southeast Asia, the chicken spread to Europe and was thought to have arrived in the Americas with Columbus. Then in 2007, a team led by Alice Storey of the University of New England in Armidale, Australia, dated three chicken bones from El Arenal in Chile, about 100 kilometers from Mocha Island, to between 1300 C.E. and 1450 C.E. The claim grabbed headlines around the world.

But geneticist Jaime Gongora of the University of Sydney in Australia isn't convinced by those few bones, saying that "a large number of specimens" need to be found and dated in independent laboratories to ensure reliable radiocarbon results. Storey says that she has new data that will soon be ready for publication.

Figure 5

Contact clues. This Araucana chicken and these New Zealand sweet potatoes (below) may be legacies of Polynesian contact with South America.

CREDIT: WIKIMEDIA COMMONS; JAMES SHOOK/WIKIPEDIA

http://www.sciencemag.org/cgi/content/f ... 84/1344/F5

Fiction to fact?

Sweet potato and chicken data will likely not be enough to convince skeptics. "We should be pursuing other lines of evidence," such as Polynesian settlements in South America and ancient DNA, says Hawaii's Hunt. "Human evidence would be the key."

The skulls that Matisoo-Smith examined in Concepción provide intriguing hints of Polynesian ancestry. But DNA data would be more conclusive, and to date, few studies have sought Polynesian genetic markers in modern South Americans. Analyses of mitochondrial DNA in indigenous South Americans so far show no sign of a Polynesian incursion, says Matisoo-Smith. If contacts were minimal, those markers may be hard to find in living people. And because people of Polynesian ancestry settled in South America after Europeans arrived, researchers will need to look at DNA from ancient South Americans. Given that most prehistoric voyagers were likely male, scientists say they need uncontaminated nuclear DNA from an archaeological site in order to pinpoint the Y chromosomes of a Polynesian.

Mocha so far is the best candidate for such evidence and for signs of a Polynesian settlement on the continent. "A wider excavation will allow us to look for the settlement pattern, more burials, and of course more artifacts" from any Polynesian colony, says Hunt. But first the team is working with Mapuche leaders, the New Zealand embassy, and the Chilean government to take into account sensitivities among indigenous peoples in the Americas about archaeological digs.

The work by young researchers like Clarke, Storey, and Matisoo-Smith is a sign that the taboo put in place a half-century ago in the wake of Kon-Tiki has lost its power. Clarke, for example, is eager to push on to study the bottle gourd, the tomato, soapberry, the coconut, and other plants that may have moved across the Pacific before European ships arrived. But that work still holds little interest to most scholars who focus on the Americas. "There's been a glass wall separating the two regions," says Hawaii's Bayman.

That is changing, says Ramírez-, who experiences less resistance among his South American colleagues to the idea of contact than in the past. Trade clearly was a two-way street, "so this takes nothing away from native American groups," says Matisoo-Smith.

Skeptics like Anderson and Gongora insist that much more data is necessary before they will accept the idea of seafaring Polynesians trading with ancient South Americans, and that scenario remains for now absent from world-history textbooks. Bayman cautions that overthrowing entrenched views will require additional lines of decisive evidence. But many Pacific Rim scientists say it is only a matter of time before a once-heretical notion becomes accepted wisdom. "When you put all of it together, I don't see how you can interpret this any other way," says Jones. "This is moving from compelling to accepted truth."

Uusimmat

Suosituimmat