Neurologinen vamma vaikeuttaa usein parisuhteen syntymistä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Hesarissa:Neurologinen vamma vaikeuttaa usein parisuhteen syntymistä.

Hyvä artikkeli keskustelun pohjaksi.
Kehitysvammahuollon tietopankin laitan tukitiedoksi niin että näkyy miten erityyppisiä poikkeamia on, kyse ei siis ole vain jostakin adhd ja as-oireistosta.

Yksinäisyys voi olla surullista myös niille jotka ei ole niitä "alffoja". Ystävyys ja kumppanuus kantaa usein yli vaikeuksien ja vakituinen kumppani tarkoittaa käytännössä paljon muutakin kuin seuraa.. Aihe on siis ihan vakavasti otettava.
Parisuhde ei tarkoita aina että pitäis tulla lapsia. Ei toki. Joissakin kehityspoikkeamissa ulkopuolisten velvollisuus on suojatakin lisääntymiseltä ja joissakin se on mahdotonta. Usein niin että vakava kehityshäiriö sisältää lapsettomuuden mutta parisuhteilu voi onnistua silti vaikka olis hankalaa löytää kumppani ja aloittaa seukkaaminen.

Adhd:sta tuli mieleeni että se taitaa kyl useimmiten avittaa suhteen syntymisessä kun on ylivilkkautta ja keskittymishäiriö ei ehkä haittaa sinällään, mutta jatkossa voi ollakin tosi hankalaa saada suhdetta pysymään.
Parisuhteilu on kinkkinen kait valtaosalle ihmisistä ja kaikki apu mitä erityisongelmaiset etsii ja löytää, se voi hyödyttää niitäkin, joilla ei ole erityisongelmia!

Ei se ole simppeliä kun kaks erilaista yksilöä koittaa sovittaa omat etunsa yhteisiksi.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Hesarissa:Neurologinen vamma vaikeuttaa usein parisuhteen syntymistä.

Hyvä artikkeli keskustelun pohjaksi.
Kehitysvammahuollon tietopankin laitan tukitiedoksi niin että näkyy miten erityyppisiä poikkeamia on, kyse ei siis ole vain jostakin adhd ja as-oireistosta.

Yksinäisyys voi olla surullista myös niille jotka ei ole niitä "alffoja". Ystävyys ja kumppanuus kantaa usein yli vaikeuksien ja vakituinen kumppani tarkoittaa käytännössä paljon muutakin kuin seuraa.. Aihe on siis ihan vakavasti otettava.
Parisuhde ei tarkoita aina että pitäis tulla lapsia. Ei toki. Joissakin kehityspoikkeamissa ulkopuolisten velvollisuus on suojatakin lisääntymiseltä ja joissakin se on mahdotonta. Usein niin että vakava kehityshäiriö sisältää lapsettomuuden mutta parisuhteilu voi onnistua silti vaikka olis hankalaa löytää kumppani ja aloittaa seukkaaminen.

Adhd:sta tuli mieleeni että se taitaa kyl useimmiten avittaa suhteen syntymisessä kun on ylivilkkautta ja keskittymishäiriö ei ehkä haittaa sinällään, mutta jatkossa voi ollakin tosi hankalaa saada suhdetta pysymään.
Parisuhteilu on kinkkinen kait valtaosalle ihmisistä ja kaikki apu mitä erityisongelmaiset etsii ja löytää, se voi hyödyttää niitäkin, joilla ei ole erityisongelmia!

Ei se ole simppeliä kun kaks erilaista yksilöä koittaa sovittaa omat etunsa yhteisiksi.

Vierailija
Vatkain
Mä olen alkanut epäillä, että tämä mun "vamma" vaikeuttaa usein parisuhteen pysymistä.



Taitaa mennä niin että introverteille vammasta riippumatta on hankalaa päästä tilanteeseen missä on mahdollisuudet muodostua parisuhde ja me extrovertit vammasta riippumatta päästään kyllä alkuun helpommin mutta sitten tulee ongelmia..

Mä ajattelen ehkä liian yksipuolisesti monen autisminkirjoisen kanssa niin että just meille on tavattoman hankalaa solmia kontaktia silloin kun kyseessä on inrovertti persoonallisuus mutta ujous ja arkuus voi olla sinällään kaikista pahimmat ongelmat vaikka niihin ei liittyis mitään neurologisia vammoja. Ihminenhän voi olla muuten ihan ok. mutta on vaan niin ujo ja arka että ei edes uskalla hakeutua tilanteisiin missä vois kohdata jonkun. Paniikkikin voi vaivata.
Temperamenttisuus vaikuttaa paljon.

Autisminkirjoisissahan on monenlaisia. Niitäkin jotka "tuppaa suuhun"..
On aivan väärä käsitys että vain Dustin Hoffmanin näyttelemä sademies olis ainoa oikea stereotypia koko kirjosta.
Löysin aika hyvän filmin assiudesta youtuubesta.

Sellaisen joka ei pidä assiudesta tai yksilöstä jolla on as-syndrooma, ei kannata edes harkita parisuhdetta kanssaan. Semmosesta ei tuu yhtään mittään.
Omakohtaiset kokemukseni ovat että toisen assin kanssa ystävyys on parasta mutta eipä meikäläiset oo täydellisiä eikä sekään aina ole mutkatonta. Mutta siis parasta. Vaikka olis miten mukava neurotyypillinen niin hankaluuksia on luvassa käytännössä, missä kukin määrittää ja mittaa kaikkea itsestään nähden. Meitä on vähän ja .. it is so sad..

Vierailija
Pönni

Adhd:sta tuli mieleeni että se taitaa kyl useimmiten avittaa suhteen syntymisessä



omalla kohdalla voin allekirjoittaa
tämän ajatuksen...

Vierailija
Pönni
Adhd:sta tuli mieleeni että se taitaa kyl useimmiten avittaa suhteen syntymisessä



Mitä ***vettiä sinä puhut?

# Impulsiveness: acting before thinking of consequences, jumping from one activity to another, disorganization, tendency to interrupt other peoples' conversations.[30]
# Hyperactivity: restlessness, often characterized by an inability to sit still, fidgeting, squirminess, climbing on things, restless sleep.[30]
# Inattention: easily distracted, day-dreaming, not finishing work, difficulty listening,[30] and motor clumsiness.

http://en.wikipedia.org/wiki/Attention-deficit_hyperactivity_disorder#Sy...

Minkähän takia näitä diagnooseja sinun mielestäsi tehdään, jos ihmisillä ei olisi vaikeuksia tulla toimeen näiden henkilöiden kanssa?

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Monet ihmiset saattavat ihastua "eläväiseen" ihmiseen, joka vasta ihastuksen alettua laantua paljastuu adhd:ksi, assiksi tai hypomaanikoksi. Siinä sitten ollaan että jaaha... Samoin jos itsellä on vilkas vaihe menossa niin harkinta saattaa olla alhaalla, niin että helposti ajautuu ihastuksiin ja jopa rakastumisiin. Niin minä tuon luin.

Hämmentää.

Vierailija
Shriek

Minkähän takia näitä diagnooseja sinun mielestäsi tehdään, jos ihmisillä ei olisi vaikeuksia tulla toimeen näiden henkilöiden kanssa?



itselläni on adHd...
ja en vain tule toimeen joidenkin
kanssa... esim:
anopille raivosin niin että lähti karkuun... yö junaa
joka kiertää 300-400km aamu junaan
verrattuna..
muijan kaveri ei halunnu nähdä enää
muijaani kun MINÄ OLEN niin paha ihminen....

en vain jaksa ilman lääkitystä
kuunella urpoilua...
on sitten opettaja/rehtori/poliiisi/känninen... yms...
kerron kyllä hyvin selkeästi artikuloiden...
mitä mieltä olen kuspäästä vaikka hää olisi
1000kg vapaaottelija... tahi poliisi...

mutta toisaalta tietyt ihmiset hakeutuvat
seuraani...
olen monen mielestä tajuttoman hyväntahtoinen
ja ihana ihminen...
kuten vaimoni sanoi että haluu mun
kakarat koska maailma tarvitsee
munlaisia ihmisiä...
ei ole ainut nainen joka haluis
olla mun kaa kimpassa...

miksi sitten diagnoosena tehdään...

ainakin helpottaa elämää tietää
miksi lyö nyrkin seinästä läpi kun
suomi hävii canacupin loppuottelussa...

diagnoosin jälkeen on elämäni helpottunu
niin etten enään edes käsitä miten olen jaksanut...
ennen...

Vierailija

Pönni!

Tiedätkö miten hankala kutiava lappu voi olla, paidassa lapsena?

Entäs kun vedät vessanpöntön. Yrität rynnätä ulos ennen sitä veden mahtimöykkää.

Vierailija

Heta Pukin kirjoituksesta sai sellaisen kuvan, että as-ihmisiä sijoitetaan asumaan johonkin laitoksiin, jotka soveltuvat paremmin vaikeammin vammaisille. Eikö suurin osa asseista kuitenkin elä ihan normaalia elämää omassa kodissaan, vai olenko ymmärtänyt väärin?

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Onko palstalla keskivertonormaaleja lainkaan?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
Shriek
Pönni
Adhd:sta tuli mieleeni että se taitaa kyl useimmiten avittaa suhteen syntymisessä



Mitä ***vettiä sinä puhut?

[size=50:1aio927i]# Impulsiveness: acting before thinking of consequences, jumping from one activity to another, disorganization, tendency to interrupt other peoples' conversations.[30]
# Hyperactivity: restlessness, often characterized by an inability to sit still, fidgeting, squirminess, climbing on things, restless sleep.[30]
# Inattention: easily distracted, day-dreaming, not finishing work, difficulty listening,[30] and motor clumsiness.

http://en.wikipedia.org/wiki/Attention-deficit_hyperactivity_disorder#Sy...

Minkähän takia näitä diagnooseja sinun mielestäsi tehdään, jos ihmisillä ei olisi vaikeuksia tulla toimeen näiden henkilöiden kanssa?




En mitään ***vettiä, ihan vaan perussettiä. Ei adhd sisällä sellaisia sosiaalisia rajoitteita kuin esmes as-oireisto ja autismi. joissa voi olla hyvinkin vaikeeta lähestyä toista ihmistä tai sitten on niin outoa käytöstä että muut pakenee tai nauraa.

Adhd:n käytös ei sinällään sisällä omituisia maneereja tai muita kummallisuuksia ja oireilija on ehkä vain ylivilkas ja keskittymishäiriöinen ja suhteeseen päätyvät monet adhd:t jopa niin että sekin voi olla riesa ja todella kurjaa ajanoloon.

Impulssiivisuudesta voi olla paljon hyötyä.
Tiedän kun oon itse extrovertti assi ja "työntänyt lusikkani moneen soppaan" minäkin. Asseistakin yks 1/3 on niitä jotka melki "kiipee syliin ja nuolee naaman" jos ei opeteta tapoja. Kongnitiivisesta tasosta riippuu oppiiko.

Osa adhd tapauksista voi olla hyvinkin ujoja ja estyneitä. Ehkä niin että se 1/3 heillä sitten noin?

Temperamenttihan kullakin on oma ja joillakin nenteillä voi olla todella vaikeeta lähestyä muita jos on ujo.
Käytännössä kuitenkin on niin että vaikka suhteen syntyminen olis alussa hankalaa, lopussa voi kiitos seistä mutta jotkin neurologiset poikkeamat vaikeuttavat todella paljon sitä että suhdetta sais rakennettua toimivaksi.

Taiteilijoiden elämänkerroista löytyy hyvinkin myrskyisä ja repaleisia tarinoita, etenkin jos/kun kimppaan on päätynyt kaks temperamenttista luovaa hullua. Toki niissä romanttista rakkautta voi olla vaikka miten mutta ehkei sitä niinkään mikä kantaa arjessa, sitä tavallista puurtamista ja joustoa, konsensuksia, toisen huomioimista ja pitkäjänteisyyttä, sitoutumista, jne.

Vierailija
Riäpäle
Pönni!
Tiedätkö miten hankala kutiava lappu voi olla, paidassa lapsena?

Entäs kun vedät vessanpöntön. Yrität rynnätä ulos ennen sitä veden mahtimöykkää.




Tiedän kun yhä leikkaan pesulaput vaatteista ja kotona pidän vaatteita yleensä nurinperin kun saumatkin ärsyttää.
Lapsena sain onneks asua ennenvanhasella maaseudulla ilman koneääniä. Nykyelämä kaupunkimiljöössä ja vaikka maallakin on loputon autoliikenne.. jossain lapissä ehkä olis rauhassa, kunhan ei olis sit lähellä lentokenttää..
Meluhan on yhtä painajaista asseille.
Liiallinen määrä voimakkaita ärsykkeitä laukaisee panikkihäiriön.

Parissa viimeisessä suhteessani kun oon seukannut assimiesten kanssa ja kun on kumpainenkin tiennyt omakohtaisesti asioita ja tajunnut mun erityispiirteeni, ei siitä ole ollut sinällään haittaa vaikka on ollut jotain pikku episodeja, siihen ei o päättynyt ne suhteilut. Toisessa kaveri kuoli ja toinen on niin nuori ja on ihan eri intressit. Ei liity autismiin.
Vertaisensa kanssa on helppoa ja huoletonta silloin kun hän on tietoinen ongelmista myös. Siitä saa aika paljon huviakin irti myös..
Ei nämä niin haudanvakavia juttuja lopulta ole.

Vierailija
väläys
Heta Pukin kirjoituksesta sai sellaisen kuvan, että as-ihmisiä sijoitetaan asumaan johonkin laitoksiin, jotka soveltuvat paremmin vaikeammin vammaisille. Eikö suurin osa asseista kuitenkin elä ihan normaalia elämää omassa kodissaan, vai olenko ymmärtänyt väärin?



Ei mulla o mitään tilastoa mutta noin olen minäkin ymmärtänyt.
Vaikeimmat tapaukset jotka on ties millain moniongelmaisia pääsee nykyään ryhmäkoteihin tai joutuu laitokseen. As-oireisto ei sinällään estä itsenäistä elämää vaikka se vaikeuttaa kyllä.
Elämänhallinnan opettelulla ja räätälöimällä muutenkin olemisiaan voi päästä aika hyvänkin elämään.
Minäkin oon aika tyytyväinen nykyiseeni. Harmittaa välillä se että nyt kun oon tiedostanut asioita, saanut ongelmille nimiä, oppinut järkkäämään asioita ja saanut elämästäni aika mukavan niin sitten ikä alkaa painaa ja vanhat traumat alkaa nousta esiin, etenkin fyyisiset. Terveys alkaa takkuilla vaikka muuten olis ihan hyvin nyt.

Mä tuun ihmistenkin kanssa paljon paremmin toimeen nykyisin kuin ennen. Riippuu tietenkin ihmisistä. Jonkinverran mulla oli sitä ongelmaa nuorena että olin se ns. liian kiltti. Joku selviytymistapa se oli että yritti sitten meillyttää liikaa kun ei oikein muuten tiennyt miten pitäis olla ja sit oli aina hyväkjsikäytetty. Onneks oli mainioita työkavereita ja muita ihmisiä jotka on opettaneet pitämään puoliaan.
Vaikeeta ihmisten kanssa on mutta menettelee kun ei turhaa stressaa ja huolehtii ittestään. Ja joittenkin kanssa synkkaa pirun hyvin. On mulla muutama ystävä jotka ei näköjään mua hylkää ei niin millään vaikka oon mikä oon.
Parisuhteessa ne ei kyllä kestäis.. enkä puolestani minä niitä.
Yhden muijakaverin kanssa ollaan asuttu kimpassakin työjuttujen takia mutta hän on niin samansorttinen kuin minä että ei se luonannut.
Yksin mä haluunkin asua vakituiseen tai sit jossakin ryhmäkodissa sit aikanaan kun ikää on enkä yksin pärjää.
En ole vielä sellaista fakiiria kohdannut jota kestäisin kattella aina tai joka minua sietäis hiiltymättä.

Mä en ees oikein ymmärrä minkä tähden pitäis voida elää sellaisessa parisuhteessa missä on kovin sidottu toiseen? Se on yleensä aina jommallekummalle tukahduttavaa. Tai sitä mä vaan en tajuu jotain, loppuu mielikuvitus kun oon itte hörhö?

Vierailija
Paul M
Onko palstalla keskivertonormaaleja lainkaan?



Kai niillä on ihan muuta tekemistä kuin hengailla, jankuttaa ja vängätä, luennoida ja opiskella täällä?

Ainakin minä katselen päivät pitkät tavallisten ihmisten hyörinöitä, sellaisten jotka ei viihdy netissä, ei saiteilla, jne. Mun jotkut tutut on rekkautunut facebookkiin ja käy joskus lukemassa jotain kun yllytän mutta ei niillä ritä aikaa eikä mielenkiintoa. niillä on parisuhteensa, työnsä, lapsensa, kaverinsa, sukunsa, harrastuksensa ja harrastamiseen ei kuulu mikään asioiden vatvoskelu.

Netti kerää tietyntyyppisiä ihmisiä kimppaan. Ihan kiva niin!
Mä oon tavannut aivan ihania ihmisiä netin välityksellä.
Ei sitä ehdi ikävöidä jotain olematonta kun on seuraa ja mietittävää muutakin.
Pelottihan se aluksi outous..
Eka vuoden sekoilin kuin pahin paranoidinen hankittuani tietokoneen ja netin mutta "muutetuani asumaan" bittiavaruuteen niin hyvinhän täällä viihtyy ja parisuhteilutkin sujuu loistavasti!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat