Murretesti

4 vaan sain oikein.
Siinähän jälkiviisaana "Ainiinhän se olikin"

6/10 kuittaa teini.

Helsingissä ruukataan!

Armahin kotikaupunkinihan on alunperin umpioruotsalaista seutua, joten ihan puhekielessä meillä oli kihvelit, kavelit konttorit ja tampuurit ja ruukattiin, praatattiin ja fundeerattiin kaiken aikaa

Mummo

Myös turunmurteessa on paljon ruotsin sanoja. Kun aikoinaan puolison otin Åbosta, niin sukuun tutustuminen oli yhtä helvettiä: puhuivat niin vankkaa turkua, että hyvä jos puolet ymmärsin.

Nykyisin uskaltavat jo minulle nauraa, kun en vieläkäänn kaikkea ymmärrä. Kalevi Wiik on julkaissut turun kieliopin ja sanaston nimillä Kummottos ja Mimmottos. Olisipa julkaissut ne aiemmin, olisisin välttänyt vähäjärkisen maineen Papan suvussa.

Varsinais-Suomen murrerajat ovat kuulemma niin selviä, että siellä päin liikkuessa Pappa aina huvikseen arvailee, minkä kunnan alueelta puhuja tulee. Minä oon silloin kerrankin hiljaa.

Mieki osaa puhuu vähä viel murteel vaikkennoo pitkää aikaa asunu siel mist mie oon kotosi. Mut mie oon asunu viimese kymmene vuuen aikan synnyinkoin lisäks kans lahes, oriveel, tampereel ja hesas, nii ja vantaalki.
Oikeestaa mie piän täst kaakkois-suomen murteest tosi paljo vaik nuorempana sitä ain häpeski. Varsinki ku siinnol mukana isän puolelt vähä lemiiki, mikä poikkee vähä ja luokitellaa siihe murreryhmää joka jäi pääasias rajan taakse. Ja sit mie omille teillein lahettyä olin niin nopsa omaksumaa uuet murteet, riitti vaa pari päivää kielikylpyy ni jo puhu uuel taval.

Nii ja tost testist tuli tulokseks 9/10 vaikka jouvuin enimmäksee arvailee sen mukaa milt sana suus maistu. Ja ikää miul on vast 28.

Ei tää enää nii luonnostaa tuu tää kotimurre, on jo nii kauva aikaa siit. Nykysi mie puhun sillee pääasias lahen ja hesan sekotusta, joho ain välil tulee lainauksii muualtkii ku tulee aina reissattuu nii paljo. Turkuuki mie osasi joskus puhuu, mut se oj jo kuihtunu pois.