klo 13:36 | 30.11.2005
Aslak, Rauni ja Hurskapöllö ovat kirjoittaneet omilla murteillaan tiede.fi:hin ja hersyttäneet monen tunteita.
Alla olevasta linkistä pääsee testaamaan omaa murteiden tuntemustaan.
Miten nuoriso pärjää?
http://www.kotus.fi/cgi-bin/murretesti.cgi
Mummo
kielitietty, 8/10 poääng
Sivut
Jos minua voi enää nuorisoksi nimittää... 7 oikein 10:stä. Ei paha. Pohojalaasmurteet vähän oudompia, mutta siihen tuo apua http://www.isoosormus.net ...
"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?
Tuli 9 oiken.
Höllää meni väärin, meilläpäin olen joidenkin kuullut käytettävän Höllä sanaa ilmaisemaan jotakin löysää tai muuta sellaista.
Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha
4 vaan sain oikein.
Siinähän jälkiviisaana "Ainiinhän se olikin"
9/10, ikää 24. Hämmästyin itsekin kuinka monta meni oikein.
10/10 huittu hieman pohditutti, mutta hyvä arvaus
I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.
Hehhee
10 oikein kymmenestä. Oikeasti tiesin vain yhden. Huilaaminen on luijaa hiihtämistä. Muut arvasin vahingossa tai päättelin. Minun lapsuuskielenihän on myös vahvasti meänkielivaikutteinen. Lapsena osasin puhua hoonpäältä, mutta se on osittain unohtunu jo. Jokivarresta siis olen kotoisin (jokivarsihan tarkoittaa tietenkin Torniojokivartta). Sellaiseen ilmiöön olen kuitenkin maailmalla törmännyt että, mitä itse saattaa pitää normaalina puhekielen sanana, onkin oikeasti murresana. Sen ymmärtää vasta sitten, kun keskustelukumppani häkeltyy ihan kesken normaalin juttelun. Eihän esimerkiksi etelässä ruukata mitään. Häätyy monimutkaisesti selittää ihan yksinkertainen juttu.
Näinhän sitä ruukataan.
Tuosta itselle vieraan murteen ymmärtämisestä sellainenkin juttu tuli mieleen. Asiayhteyshän monesti paljastaa jonkun sanan merkityksen, mutta joskus tulee vastaan tilanne, ettei todellakaan ymmärrä kysymystä. Armeija on sellainen murteiden kohtaamispaikka. Kun joku kysyi: Mihinä olit? Ei siihen helposti löytynytkään vastausta. Eteläpohjanmaatahan se kysymys oli.
Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...
6/10 kuittaa teini.
7/10 ... Hemmetin hyviä arvauksia, Jukolauta
Helsingissä ruukataan!
Armahin kotikaupunkinihan on alunperin umpioruotsalaista seutua, joten ihan puhekielessä meillä oli kihvelit, kavelit konttorit ja tampuurit ja ruukattiin, praatattiin ja fundeerattiin kaiken aikaa
Mummo
Vaan 5/10 ja kuvittelin vielä ymäärtäväni murteita kohtuullisen hyvin
Jee hienoa.
Olen asunut Helsingissäkin ja kukaan ei kyllä ruukannut ikinä mitään. Voipii olla että niin paljon on sielläkin muualtatulleita, ettei alkuperainen helsinkiläismurre enää esiinny niin paljon puheessa. Mutta niinhän se Helsingissä on paljon ruotsalaisvaikutusta, niinkuin Torniossakin. Vähän erilaisella painotuksella ehkä kuitenkin. Kun meilläpäin ei ole ollut ikinä olemassa sellaisia kirjaimia kuin B,D,F,G vaan ne tietenkin ovat P,T,V,K vaikka tuo Torniojoki on kyllä niin pitkä, että siinä varrella murrekin pikkuhiljaa muuttuu. Kuitenkin parinkymmenen kilometrin päässä Kemissä ei meänkielestä ole tietoakaan. Raja on ihankuin karttaan piirretty johonkin Keminmaan tienoille. Tervolassa taasen kyllä hoonpäältä puhuthan kovastikki.
Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...
Niin meilä muuten hunteerathan, ruukathan, raatathan on korsteeni, matrassi, polsteri, kahveli, ronttonen ja minullekin entuudestaan outo turslain. Joka turslaimen arvaa oikein saa 10 pistettä.
Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...
Myös turunmurteessa on paljon ruotsin sanoja. Kun aikoinaan puolison otin Åbosta, niin sukuun tutustuminen oli yhtä helvettiä: puhuivat niin vankkaa turkua, että hyvä jos puolet ymmärsin.
Nykyisin uskaltavat jo minulle nauraa, kun en vieläkäänn kaikkea ymmärrä. Kalevi Wiik on julkaissut turun kieliopin ja sanaston nimillä Kummottos ja Mimmottos. Olisipa julkaissut ne aiemmin, olisisin välttänyt vähäjärkisen maineen Papan suvussa.
Varsinais-Suomen murrerajat ovat kuulemma niin selviä, että siellä päin liikkuessa Pappa aina huvikseen arvailee, minkä kunnan alueelta puhuja tulee. Minä oon silloin kerrankin hiljaa.
Ronttonen jos olis savonmurretta, niin arvelisin veripaltulla täytetyksi piirakaksi.
Turslaimesta ei aavistustakaan, mutta kuulostaa pelottavalta. " Joko usot, vai tuunko turslaimen kanssa!!"
Edit: Riittävän hämärä myös haukkumasanaksi Haddocklaisittain: "Senkin turslain, senkin rätvänän räähkä, minkä menit tekemään"
Havillinen ja hantuukihan tuosta unohtu ja väsky.
Ronttonen on vanha saapas. Turslainta säästelen vielä, jos joku muu arvaa. Mummo on sikäli jäljillä, että välinehän se kyllä on.
Havillinen on varsinkin sellainen sana, jota käytän yhä luontevasti puheessa ja suosittelisin sitä viralliseksi suomenkielen sanaksi. Niin on hyvä ja käyttökelpoinen sana.
Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...
Melko pohjanmaa/itä-suomi painotteinen....eli huonompi homma tälläiselle länsi-suomalaiselle....Mutta haluan kysyä hieman te9idän tietoutta että tietääkö ketään mikä on
1.karjakeittiö? (huittisissa, tarkoittaa eri asiaa kankaanpäässä ja vampulassa, vaikka ovatkin todella lähellä)
2. Pirrastaa (Kankaanpään murretta)
3. Onpas taas haipulia? (eli mitä haipuli tarkoittaa?)
tässä vain pari kuuluisinta...
Arvaan että, haipuli voisi olla höpöpuhetta, mitä tälläkin foorumilla paljon esiintyy.
Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...
Pahasti pieleen....
Mieki osaa puhuu vähä viel murteel vaikkennoo pitkää aikaa asunu siel mist mie oon kotosi. Mut mie oon asunu viimese kymmene vuuen aikan synnyinkoin lisäks kans lahes, oriveel, tampereel ja hesas, nii ja vantaalki.
Oikeestaa mie piän täst kaakkois-suomen murteest tosi paljo vaik nuorempana sitä ain häpeski. Varsinki ku siinnol mukana isän puolelt vähä lemiiki, mikä poikkee vähä ja luokitellaa siihe murreryhmää joka jäi pääasias rajan taakse. Ja sit mie omille teillein lahettyä olin niin nopsa omaksumaa uuet murteet, riitti vaa pari päivää kielikylpyy ni jo puhu uuel taval.
Nii ja tost testist tuli tulokseks 9/10 vaikka jouvuin enimmäksee arvailee sen mukaa milt sana suus maistu. Ja ikää miul on vast 28.
Ei tää enää nii luonnostaa tuu tää kotimurre, on jo nii kauva aikaa siit. Nykysi mie puhun sillee pääasias lahen ja hesan sekotusta, joho ain välil tulee lainauksii muualtkii ku tulee aina reissattuu nii paljo. Turkuuki mie osasi joskus puhuu, mut se oj jo kuihtunu pois.
Hantuuki oli aina keittiössä ja väsky muorilla mukana. Havillinen ei tarkoittane kynttilän kera kulkevaa?
Pirrastaa haipulia?? Oliskos haipuli yhtä kuin haipakkaa?
Sivut