Entäs jos neurostatus vaikuttaa enemmän kuin sukupuoli tms.?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sukupuolesta vääntöjä riittää ja tunteet kuumenee välillä .. aika turhaan, sillä niin se taitaakin olla että yksilön poikkeavuus, se millainen neurostatus ja psyyke, persoonallisuus on kullakin, se määrää paljon enemmän kuin sukupuoli?

Ihan selkeesti nyt kun ei tarvii enää pelätä rangaistuksia siitä ettei olekkaan jonkun patriarkaalisen tai matriarkaalisen vallan alainen, kun voi olla avoimesti homo tai lesbo, kun voi olla transu, eikä tarvitse hävetä hermafordiittisuuttaankaan, nykyään voi hahmottaa ihan erilailla olemista, jota ei tarvitse säätää jostain vuking keskiaikaisista pikkuporvarillisista sukupuolirooleista, joissa naispuoliset on pyntätty pitsihörhöihin, joilla pitäis olla hajusuolat taskussa kun kureliivit kiristää ta anoreksia vaivaa ja jossa miehet on sitten smokeissaan tupruttelevia pelureita ja pyhien veljeskuntien jäseniä miehuullisesti.

Kannattajansa löytyy menneen haikailulle mutta mikään ei nykyään pakota siihen ja muinoinkin tais olla enemmän herrasväen ja omistavan luokan juttu jakaa sukupuolisuuden mukaan, ei niinkään rahvaan. Tavalliselle työssäkäyvälle nykyihmiselle on aikalailla se ja sama kumpi perheessä tekee kotiaskareita tai sinkuille ihan se ja sama vaikka itte pesis pyykkinsä, siivois, kokkais ja ompelis vaatteensa ja ihan mitä vaan.

Hiukka itseäni oudoksuttaa yhä nykyajassa ne, jotka yrittää pitää kynsin hampain kiinni keskiaikaisista herraskaisrooleista. Netissä siihen usein törmää ja siitä äidyn funtsimaan että onkohan kirjoittaja joku tilallinen tai muuten hyöytyy keskiaikaisesta jaottelusta.

Neurostatus..
Niitäkin on koitettu sukupuolittaa siks kun joitakin oireyhtymiä on havaittu miespuolisilla enemmän (?) mutta esmes autisminkirjon osalla sekin myytti alkaa murtua kun naisiakin löytyy aina vaan lisää ja lisää. Monet ennen syrjään työnnetyt, hiljaisiksi komennetut tytönhissukat, he ovat alkaneet saavuttaa tasa-arvon myötä muita, pääsevät opiskelemaan, luovat uraa, pääsevät sanomaan mielipiteensä samoin kuin sukupuolisesti epämääräiset ja esmes autisminkirjon osalta taitaa olla niin että 1/3 on maskuliinisia, 1/3 feminiinisiä ja 1/3 sekäettä..

Sama pätee ehkä ns. neurologisesti tyypillisten, 'nenttien' keskuudessa?

Sukupuoli siis oliskin sivuseikka kaikessa muussa kuin lisäntymisessä ja sitä ei pitäis mihinkään muuhun sekoittaa?
Pitäis puhua enemmän siitä miks kukin käyttäytyy muiden ominaisuuksiensa takia niinkuin käyttäytyy.

Neurologia on tullut jäädäkseen entisen sieluopin, sittemmin psykologian seuraan ja se murtaa vanhoja myyttejä.
Nykyään ei ole enää asiallista puhua pelkästä psykologiasta ilman neurologiaa. Tuskin sukupuolitutkimuksen, saati sosiologian tmms. tutkimukset voi olla vakvasti otettavia enää, mikäli ne pohjautuu johonkin ikivanhaan uskonnolliseen, siihen "tietoon" mitä on ollut ihmisyydestä joskus vuonna miekka ja kilpi..

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Aihe kiinnosta minua paljon.. avauksessa on tietenkin oman maatiaisuuteni epätieteellinen vire ja vaikka mitä arvo- ja asennevammojani mutta ei täällä ennenkään oo aiheessa pitäydytty kovin tarkoin.

Jos tuot otsikko kiinnostaa ja muut lätinät voi sivuuttaa niin olis kiva jutella aiheesta. Ja ihan maltillisesti ilman kiihkoa ja hepuleita.. silleesti nääs noinniinkuin "tiäteellisen" neutraalisti pohdiskellen notta onko se näin vaiko noin..

Sukupuoliroolit kun taitaa olla aina kiinni kulttuurista. Luolakaudella tarvittiin salskeita metsästäjäukkoja ja sotahemmoja, yms. Agraarikulttuurissakin oli kysyntää riuskoille peltotyöläisille samoin kuin roteville emännille.

Nykyajan teollisuus ja teknistyminen luo omat haasteensa. Hyvä kunto on tietenkin tärkeä sukupuolesta riippumatta mutta nykyään voidaan jo suvaita intersukupuolisisuutta kun ei tarvita mitään väkivahvaa ja väkivaltaista massaa kiskomaan maassa olevasta kahvasta ja painimaan karhujen kanssa.

Sukupuolelliset merkitykset on vähentyneet?
Neurostatusten sensijaan on korostuneet. Pelkästään jo sitäkin kautta että ihmisikä pitenee ja yksilön merkitys on paljon tärkeämpi kuin milloinkaan.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26834
Liittynyt16.3.2005
Pönni
Sukupuolelliset merkitykset on vähentyneet?
Neurostatusten sensijaan on korostuneet. Pelkästään jo sitäkin kautta että ihmisikä pitenee ja yksilön merkitys on paljon tärkeämpi kuin milloinkaan.



Sukupuolelliset asiat ovat tärkeitä, koska ihmiset harrastavat tiiviitä parisuhteita juurikin sukupuolisista syistä. Se asettaa aivan erityislaatuisia vaatimuksia ihmisten yhteensopivuudelle. Kaveri-, työ,- ja muut ihmissuhteet, joissa sukupuolisuus on pienemmässä roolissa, ovat paljon pinnallisempia, joten ne onnistuvat paljon erilaisimpien ihmisten välillä.

Vierailija
Neutroni
Pönni
Sukupuolelliset merkitykset on vähentyneet?
Neurostatusten sensijaan on korostuneet. Pelkästään jo sitäkin kautta että ihmisikä pitenee ja yksilön merkitys on paljon tärkeämpi kuin milloinkaan.

Sukupuolelliset asiat ovat tärkeitä, koska ihmiset harrastavat tiiviitä parisuhteita juurikin sukupuolisista syistä. Se asettaa aivan erityislaatuisia vaatimuksia ihmisten yhteensopivuudelle. Kaveri-, työ,- ja muut ihmissuhteet, joissa sukupuolisuus on pienemmässä roolissa, ovat paljon pinnallisempia, joten ne onnistuvat paljon erilaisimpien ihmisten välillä.



Juu juu, en mä niin oo aatellut etteikö ne olis tärkeitä omalla tavallaan, mutta seksuaalisuudessa luonnon kannalta erot merkitsee vain lisääntymismielessä jotakin. Homoudessa ei voi lisääntyä ja tarvitaan heterogeenisyys, siittiö/munasolu ja sukupuolisuus mutta..

Kun ajatellaan nykyreaalisti tilanteessa, jossa voidaan avoimesti nähdä myös intersukupuolisuus ilman uskonnollisia painolasteja, kultturellisti kyhäeltyjä normilokeroita mustavalkoisella jokotai jaottelulla ja oletettavaa on että populaatio jakaantuis mahdollisesti jopa 1/3 naaraat, urokset, androgyynit - se tarkoittais että sukupuolisuus ei näyttelekkään lopulta niin suurta roolia luonnollisesti kuin kultturellisti, ja nimenomaan dogmiuskonnollisesti lisääntymisvouhotusten takia on uskoteltu.

Ammoisna aikoina selviytymiskeino oli "julmasti" tuottaa mahdollisimman suuri liuta penikoita, joista toivottiin joidenkuiden selviytyvän aikuisiälle sen mukaisesti mikä oli ravintotilanne, reviiritilanne, jne.

En tietenkään väitä (kun en ole enää edistysuskoinen) että nyt olis saavutettu joku inhimillisyyden mitta irtiotolla muuhun luontoon ja eläimyyteen, mutta elämänhallinnan ja selviytymisen haasteet voi olla nyt radikaalisti toiset verrattuna esiteolliseen aikaan, jolloin käytössä oli ihmisenergiakäyttöiset, manuaaliset apuvälineen ja nyt on (ihmiskunnan historiassa) lähiaikoina siirrytty käyttämään apuenergiaa, joka on vapauttanut ihmisiä yksilöllisyyteen sitä mukaa kun ei tarvita enää "orja" joukkoja, joita joku auktoriteetti voi kohdella massana käyttäen hyväkseen huonoa itsetuntemusta, puutteellista minäkuvaa, alisteista objektia, jolla ei ole subjektiivista vapaata tahtoa, yksilönvastuuta ja voimaa.

Pahoittelen että tekstini on taas tajunnanvirtaa, eikä valmiiks pureskeltuja dogmeja..
On niin paljon seikkoja, mitkä vaikuttaa ilmiöön: yksilöllinen poikkeavuus/sukupuolinen poikkeavuus.

On niin valtava määrä pelkästään jo klisheitä, uskomuksia, tabuja, vaikka mitä hölynpölyä, jolla on lavastettu sukupuolisuutta vastaamaan kulovalkean lailla levinnyttä syntyvyyttä uskonnollisin riitein, ikäänkuin luonnon vaatimuksesta, toisaalta ikäänkuin yksilönoikeutena tai velvollisuutena luonnon pakosta ja erityisesti niin että yhteisön vastuuta ja ihmisen laumaolemusta, siinä vallitsevaa yksilöllisyyttä, poikkeavuutta pyritään kulttuurin keinoin ja hyvinkin keinotekoisesti pruuvaamaan sukupuoliseksi vaikka niin ei olisi? - ..että olis helppoa tiivistää sanottua..

Ihmiset on tottuneet näissä sukupuoli/yksilöllisyysasioissa ajattelemaan sukupuolisuutta ikäänkuin pannukakkuna. Se on ikäänkuin kolikko, jolla on kaksi puolta ja piste. Käytäntö on kuitenkin ateismin ja uskonnollisuuden sivuuttamisen, tieteellisten metodien ja empiiristenkin havaintojen rohkean tarkastelun kautta paljastanut että sukupuolisuus on yhtä pyöreä kuin planeetta, jolla sitä esiintyy. Ehkä ina navoiltaan litteä mutta enemmän ymmyrkäinen kuin lituska.. Abstrahoidusti tiätysti..

Enkä o siis nauttinut muuta kuin tuhdin aamiaisen ja kansalaisluottamusta.. Pahoittelen ajatusteni keskeneräisyyttä..

Vierailija

Kyllähän tuo otsikko kolahtaa. Itse olen aina kokenut itseni hyvin erilliseksi ja eristäytyneeksikin muiden ihmisten keskuudessa, enkä ole osannut samaistua tyypilliseksi naiseksi. Sukupuoleni ei ole epäselvä ulkoisesti tarkastellen eikä minulla ole mitään sitä vastaan että omistan naisen kehon, mutta en vain koe itseäni "oikeaksi naiseksi". Pynttäytyessäni viimeisen päälle koen vetäväni roolia. Melkein kuin olisi transsumies. Varmaankin moni olisi sitä mieltä että kunhan vain avautuisin naisen ja miehen välisessä suhteessa ja höpönlöpönlöö niin löytäisin naiseuden totaalisen autuuden, mutta kun se nyt vaan on sillä tavalla että tunnistan As-piirteisyyden itsessäni niin vahvana että en takuulla tule koskaan olemaan "täysin normaali" vaikka kuka tekisi mitä ja itsekin vääntäisin itseni umpisolmuun ollakseni kuten muut.

Eräässä autismidokumentissa eräs nainen sanoi rakastavansa luistinta, ja tavallaan minun on helvetin helppo ymmärtää hänen tuntemuksiaan. Itsellenikin on paljon helpompaa näperrellellä esineiden ja harrastusten parissa kuin yrittää taituroida monimutkaisissa ja itselleni käsittämättömissä ihmissuhdekiemuroissa. Kaverien hankkiminen on tuntunut joltain velvollisuudelta aina silloin tällöin, mutta se on aina jäänyt tekemättä ja alan jo pikkuhiljaa kyllästyä edellyttämään itseltäni että pitäisi olla kuin muut. Suurin osa ihmissuhteistani elämässäni on pelkistynyt seksuaaliselle tasolle ilmeisesti sen vuoksi että on paljon helpompaa sietää sosiaalista jännitystä jos on naida napauttanut. Naisten kanssa en halua sekstailla ja sen vuoksi heidän kanssaan onkin sitten jatkuvasti niin kireä ja kiusaantunut olo.

Erinäisiä asioita elämässä on paljon helpompi käsitellä kun ne pelkistää. Ihmissuhteet siis elämässäni ovat pelkistyneet seksiksi, jopa niin että aloitin 1. seurustelusuhteen tietoisesti seksikokemuksia saadakseni. Rakkaus, läheisyys ynnä muu on aina tuntunut liialliselta vaatimukselta, vähän niinkuin minulla ei olisi niihin oikeutta tai en edes kykenisi niihin. Ehkä siksi olenkin toisinaan niin ihmeissäni siitä että pitkäaikainen parisuhteeni on kuitenkin tuonut tuntemuksia siitä miten rakkaudellinen kumppanuussuhde kuitenkin on yksi elämän parhaita asioita. Se että voi olla samalla aaltopituudella toisen ihmisen kanssa on jotakin missä sukupuolella myöskään ei ole enää mitään merkitystä. Joskus kun lukee juttuja joistain 30 v yhdessä olleista ihmisistä tulee sellainen fiilis että juuri tuota haluan, että nainen ja mies parisuhteessaan kokevat toisensa ihmisinä, ystävinä ja rakkaina, eikä jonain taisteluparina kuten "viihde" ensisijaisesti tyrkyttää "parisuhteeksi".

Tietysti mieheni joutuu sietämään erilaisuuttani vaihtelevassa määrin. Normaaleinta eli naisellisinta minussa on kai loputon turpajumppani eli höpötykseni, mutta toisaalta olen taas sellaistakin näkemystä nähnyt että As-piirteisyys voi ilmetä myös puheliaisuutena... Että ota tästäkin selko. Mutta kai se suurin erilaisuuteni on siinä etten halua mitenkään kiihkeästi sosiaalisiin tilanteisiin. Koska mieskin on enempi kotihakuinen kuin -pakoinen, niin ei ole kauheasti haitannut. Toisaalta en ole niin sosiaalikammoinen kuin exäni oli ettei voinut mennä edes Mäkkärille syömään kuin siellä oli ihmisiä. Ja lopulta ko. mies liikkuikin enää vain öisin.

Kaiken kaikkiaan kyllä korvien väliset vipatukset enemmän vaikuttavat kuin sukupuoli. En tiedä miten "totaalisen terveillä" on, ovatko he aina nimenomaan kanoja ja kukkoja ja mikään muu ei heidän maailmansa sitten mahdukaan kuin sen oman sukupuolen edustajana koketeeraaminen.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Minua on monta kertaa harmittanut, että olen syntynyt mieheksi. Olisin sitten voinut edes syntyä "neitimäiseksi", niin olisi ollut selkeämpää. Minulla ei ole mitään transutaipumuksia, mutta ottaa päähän, kun ulkokuori näyttää mieheltä, mutta mieli juoksee vapaana. Neitimäiset miehet saavat anteeksi paljon, mutta ulkoisesti miehisemmiltä miehiltä odotetaan vastaavaa käytöstä. Aina ei jaksa vastata odotteisiin - ja sitten joittenkin maailma meneekin sekaisin, varsinkin äijätyyppien, jotka saattava pahimmillaan äityä väkivaltaisiksikin.

Vääränlainen ulkonäkö suhteessa mieleen houkuttelee usein myös vääränlaisia naisia tykö. Siinä kärsii sitten eniten itse, kun ei pystykään lyömään nyrkkiä pöytään siinä määrin kuin nuo naiset ovat nähneet oman isänsä tekevän (samaa odotetaan tietty elämänkumppaniltakin). Mutta onneksi oppia ikä kaikki, läksyt on jo luettu. Pienillä valintaprosessin muutoksilla saa ihmeitä aikaan.

Sukupuoli on varmasti enemmän sosiologinen kuin biologinen ilmiö. Moni psykiatrihan on kaiken lisäksi todennut, että äijämäisimpiä miehiä ovat he, joilla ei ole ollut lapsuudessaan miehen mallia kotona.

Vierailija
Moukale
[size=50:2d0v27gf]Minua on monta kertaa harmittanut, että olen syntynyt mieheksi. Olisin sitten voinut edes syntyä "neitimäiseksi", niin olisi ollut selkeämpää. Minulla ei ole mitään transutaipumuksia, mutta ottaa päähän, kun ulkokuori näyttää mieheltä, mutta mieli juoksee vapaana. Neitimäiset miehet saavat anteeksi paljon, mutta ulkoisesti miehisemmiltä miehiltä odotetaan vastaavaa käytöstä. Aina ei jaksa vastata odotteisiin - ja sitten joittenkin maailma meneekin sekaisin, varsinkin äijätyyppien, jotka saattava pahimmillaan äityä väkivaltaisiksikin.
[/size:2d0v27gf]
Vääränlainen ulkonäkö suhteessa mieleen houkuttelee usein myös vääränlaisia naisia tykö. Siinä kärsii sitten eniten itse, kun ei pystykään lyömään nyrkkiä pöytään siinä määrin kuin nuo naiset ovat nähneet oman isänsä tekevän (samaa odotetaan tietty elämänkumppaniltakin). Mutta onneksi oppia ikä kaikki, läksyt on jo luettu. Pienillä valintaprosessin muutoksilla saa ihmeitä aikaan.



Voi "neitiä" tule tänne, täällä on 158cm. taapero, jolla kyllä paukahtaa se nyrkkikin pöytään.. kun on tuota temperamenttiä lirvahtanut ja testosteroniakin kait yli oman naistarpeen? Mitä lie. Hiljattain hajos läppäristä kovalevy kun ei näitä o tehty meidän "äijien" käyttöön..

Onneks mä inhoon itsessäni "äijämäisyyttä".
Koitan hillitä sitä aina kun siitä on haittaa. Ojankaivuussa ja muussa maanmyllertämisessä, halonhakkuussa, yms. väkivahvuusvoimailuissa ei haittaa ja niin tämä aimohippiäinen huseeraa välillä kuin maassa olis kahva. "Rotwailerin ego Sihuahuassa"..
Minulle on huomauteltukin usein siitä että ulkonäkö hämää ja paljon.
Josta ikä..
Se muuttaa ihmisiä tasoittaen niin että vanhoista inehmoista ei ole enää kovin selkeä päätellä.. Vai, onko senkin vaan harhautumista niputtamaan erilaisia ihmisiä, johonkin teennäiseen? Jos onkin niin että entuudestaan epäselvillä vanhemmiten korostuu eniten "sukupuolettomuus"? Ehkä niinkin että iän myötä ei enää jaksa eikä viitti korostaa kulttuurin mukaista rooliaan, sheivata karvoja, pönöttää rintoja ja pakaroita liiveillä, ahtautua tukisukkahousuihin ja nyppiä rönsyäviä kulmakarvojaan, puhua falsetissa ja miehillä päinvastoin?

Ilmiselvästi on ainakin niin että selkeän urokseuden ja naarauden rinnalla on näkyvillä nykyään se androgyynimpi versio, joka on ollut niin syntiä ja kiellettyä aika-ajoin ettei mitään rajaa.

Sukupuoli on varmasti enemmän sosiologinen kuin biologinen ilmiö. Moni psykiatrihan on kaiken lisäksi todennut, että äijämäisimpiä miehiä ovat he, joilla ei ole ollut lapsuudessaan miehen mallia kotona.



Muttakun..
(Moneskohan kerta lie kun tuon julki teoriaani siitä).. että kyse ei ehkä olekkaan korrelaatiosta isättömyyteen? Siltä osin ehkä että äijämäiseksi käyttäytymiseksi luokitellaan jonkinlainen kovanmaamaisuus, tai positiivisten ja iloisten tunteiden peittely. Yksinhuoltajaäitien tai lastenkotilasten kohdalla voi kuitenkin kyse olla tyyten sosiaalisten paineiden ja rakkaudettomuudessa, turvattomuudessa, läheisyydenpuutteessa, ties missä puutteessa ja peloissa, häpeässä ja kiusattuna elämisessä oleminen ja osin voi olla sitten jopa perinnöllistäkin "karskiutta" juurikin siltä iskältä, joka on häippässyt tai passitettu matkoihinsa jonkin tunneongelmaisuuden, "äijämäisten", negatiivisten ominaisuuksien takia. On kenties ollut taipuvainen addiktoitumaan, ties mitä. Kyvytön vastuulliseen vanhemmuuteen. Mahdollisesti jokin autisminkirjontapaus, ehkä adhd, tai psyykkiseltä statukseltaan epävakaa persoonallisuus, kenties rajatilahäiriöinen, bibolaarinen, narsisti, marttyyri, joku fanaattinen ehdoton dogmaatikko ja mitä ikinä vaan lieneekin..
Unohtamatta sitä että iskä on voinut olla ihan ok. mutta kun muksut yleensä erossa määrätään äidille niin se yksinhuoltaja voi olla jotakin em. ???

Lapsen huoltajuuden, kasvattamisen ja kehityksen kannalta ei sinällään ole merkittävää mitä sukupuolta edustaa vanhemmuus. Pääasia että lapsella on joku vanhempi, luotettava, johdonmukainen, jne.

Mikäli lasta ei "säilytetä tynnyrissä" hän voi jommankumman sukupuolisen kanssa eläessään kuitenkin tutustua sukupuolirooleihin ja eri tyyppisiin neurostatuksisiin, erilailla psyykkisesti käyttäytyviin, jne.

Onhan niitäin perheitä pilvin pimein missä on nimellisesti isä, joka kuitenkin on etupäässä ylitöissä, harrastamassa, ties missä ja jos koskaan läsnä lapsen luona.

Vierailija
Moukale
Sukupuoli on varmasti enemmän sosiologinen kuin biologinen ilmiö. Moni psykiatrihan on kaiken lisäksi todennut, että äijämäisimpiä miehiä ovat he, joilla ei ole ollut lapsuudessaan miehen mallia kotona.



Kaverillani oli väkivaltainen isäpuoli.
Hän on hyvin äijä.

Vierailija
Ande^
Mikä sua nyt risoo näis sukupuolijutuis. Naiset ja Miehet nyt vaan on erilaisia.



Voin kyseenalaistaa asioita tieteellisessä kontekstissa. En ole konservatiivisesti uskovainen, tiäx nääs?
Mua ei riso mikään.. tai sitten risoo ihan kaikki. Ristiriidat, ne on ihanii. Ilman niitä ei olis evuluutioo, ei mitään.

Sixtoisexeen vaik teinix ei tajuis nii otsikko on:
Entäs jos neurostatus vaikuttaa enemmän kuin sukupuoli tms.?

En ole väittänyt etteikö sukupuolisuuskin vaikuta!

Äläkä reppana piän apinoi isoi poikii ku ne kipittää mun peräs ja nillittää. Se on nyt muotia ipanarintamalla ja kateellisten naistenkin keskuudessa mutta asiaan, eix vaa?

Vierailija
Joker
Moukale
Sukupuoli on varmasti enemmän sosiologinen kuin biologinen ilmiö. Moni psykiatrihan on kaiken lisäksi todennut, että äijämäisimpiä miehiä ovat he, joilla ei ole ollut lapsuudessaan miehen mallia kotona.

Kaverillani oli väkivaltainen isäpuoli.
Hän on hyvin äijä.



"Ei yks lintu kesää tee, tai pesää.."
Ehkä äidin miesmaku oli "äijä"? Tai.. ehkä äiti oli "äijä" joka oli hylännyt ehkä lapsen isän liian nössönä ja lapsi oli perinyt äitinsä "äijämäisyyden" ja löytänyt enemmän vertaisensa kun oli pariutunut myöhemmin ronskin kanssa?

Sikstoisekseen "äijyys".. Useilla eläimillä urosominaisuuksiin kuuluu vieraan uroksen pentujen nitistäminen omien tieltä. Ihmisuroksilla voi esiintyä primitiivikäyttäytymistä, joka voi olla jäänne tai yksilöllinen ominaisuus suoraan kivikaudelta..

Mahtoiko btw. isäpuoli olla viinaanmenevä ja menetti kenties kontrollinsa humalassa? Suurin osa väkivaltakäyttäytymisestähän ilmenee alkoholin vaikutuksen alasiuudessa tai jonkin muun huumeen, joka sekoittaa aivokemiaa ja estää reseptoreja lähettämästä sopivia viestejä eteenpäin, jne.

Totuuden nimissä on aina pakko haastaa vallitsevat selitykset..

Vierailija
Pönni

Äläkä reppana piän apinoi isoi poikii ku ne kipittää mun peräs ja nillittää. Se on nyt muotia ipanarintamalla ja kateellisten naistenkin keskuudessa mutta asiaan, eix vaa?




Olisi hienoa jos neurostatuksinesi pysyisit enemmän käsitteillä olevissa aiheissa, etkä oman egosi runkkaamisessa ja sen hienouden julistamisessa kaikille jatkuvalla syötöllä johon usein tunnut lipsuvan. Ihan näin yleisesti.

Tsemppiä.

Vierailija

Perinnölliset ominaisuudet, nehän ei mene niin että tytöt peris vain äitinsä ominaisuudet ja pojat vain isänsä.

Me näemme kaikki ympärillämme mixauksia, joissa poika voi muistuttaa enemmän äitiään kuin isäänsä ja tyttäret on toisinaan kuin isänsä kopioita.

Se jos mikään on dokkaria yksilöllisyyden puolesta, ei niinkään sukupuolisten ominaisuuksien määräävyydestä.

Vierailija

OT
Tekstin siivilöintiä ja sosiaalikasvatusta (haukotus..)

Muikku Muunala
Olisi hienoa jos plaa plaa plaa teinixturinaa..



Ja takaisin aiheeseen joka en ole minä!

Vierailija
Moukale
Minua on monta kertaa harmittanut, että olen syntynyt mieheksi. Olisin sitten voinut edes syntyä "neitimäiseksi", niin olisi ollut selkeämpää.



Tästä tuli lisää ajatuksia..
Itseäni on joskus harmittanut etten ole syntynyt pojaksi..
Josta tulee mielleyhtymä myös siihen että ruoho voidaan aika usein nähdä vihreämpänä aidan toisella puolella..
Elikkäs oma on jotakin niin tavallista ja tuttua ja toisenlaiseus voi outouttaan vaikuttaa enemmältä ja jopa paremmalta?
Siihen voi vaikuttaa myös kansalliskulttuuri, siis suomalaisittain se että vaatimattomuuden on väitetty kaunistavan ja ties mitä kaikkea askeettisuutta, kärsimättömyyttä, nöyryyttä, jos jotakin voi suodattua monimutkaisestikin psyykkeen kautta tyyten tahattomasti niin että luullaan muunlaisen olevan aina parempaa eikä omasta löydetä parhautta tai tasaverosiuutta, arvostamista tasaisesti?

Voi olla ihan posketon selitys mutta mitään ei aivoriiheilyssä kannata kumota ennekuin on sanottu kaikki mahdollinen mikä voi vaikuttaa. Otsikkohan on kysyvä?

Mun lapsuudenkodissa, monen muunkin sodan jälkeen syntyneen kotona arvostettiin aikoinaan sotilaallista kuria ja sen kautta miehuullista urheutta jka ulottui myös "lottiin" ja tytöt ei saaneet armoa niin että olis voinut hienohelmailla ja hempeillä.
Joskin..
Minä olen oppinut vahvasti sen että moinen keekoilu on sitä poroporvarillista elostelua, muiden kustanuksella ja kullakin on periaate ja järkitasollakin velvollisuus ja vapaus "raataa" oma elämänsä läpi ilman että käytetään muita häikäilemättä hyväksi.

*Äijyys* on aika moniulotteinen ilmiö eikä pelkästään negatiivista, sikälimikäli se sisältää johdonmukaista kurinalaisuutta, reiluutta, vastuuta, muista välittämistä ja.. kun sen voi ulottaa naaraspuolisiin "äijiin", joille ei tarvitse antaa hajusuolaa..

Vierailija
Pönni
OT
Tekstin siivilöintiä ja sosiaalikasvatusta (haukotus..)
Muikku Muunala
Olisi hienoa jos plaa plaa plaa teinixturinaa..



Ja takaisin aiheeseen joka en ole minä!



Voisit silti joskus objektiivisesti katsoa peiliin ja vertailla omaa käyttäytymistäsi, kun niin kovin itseäsi tuot esiin ja nimittelet. Vaikka sinulla saattaa olla vuosia takanasi, käyttäydyt usein kuin pahainen teini itse, joksi minut niin kärkkäästi leimaat.

Miksi sinua ei saisi arvostella kun nimittelet muita kyselemättä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat