Yksinäisyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Todennäköisesti sijoitin topikkini väärään paikkaan, mutta toisaalta asiani koskee erilaisia yhteiskuntamalleja ja kulttuureita, joten menköön nyt tänne.

Taas yksi pilalle mennyt avioliitto takana ja se mentyä iskee takaraivoon kuin metrinen halko,
YKSINÄISYYS.

Kohtalotovereita, eli yksinäisiä ihmisiä on Suomi täynnä, mutta mistä löytää heitä?
Netin yksinäisille tarkoitetut palstat oikein huokuvat hiljaisuuttaan.
Seksiin ja palveluiden tarjoamiseen perustuvia palstoja on pilvin pimein, mutta kun tarkoituksenani ei ole etsiä tarpeideni tyydyttäjää, vaan ihmissuhdeverkostoa jonka avulla voisi saada arkielämäänsä sisältöä, ettei se olisi pelkkää ajantappamista ja kuoleman odotusta, valinnan mahdollisuudet ovat aika heikoissa kantimissa.

Tiedän omia vaurioitani, jonkinasteista läheisriippuvuutta, jonka seurauksena olen jäänyt ikäänkuin lehdelle soittelemaan jokaisen avo- avioliiton päätyttyä, sillä olen koko elämäni ajan elänyt ns. toisen ihmisen kautta, kulloisenkin naiseni ja tiedän että olen juuri siksi yksinäinen, mutta ongelmaani haluaisin kyllä löytää kyllä jonkinlaisia ratkaisuja.

Kapakoista en enää jaksa lähteä hakemaan seuraa, sen enempää ystävyyttä kuin yhdeillan suhteitakaan.
Mikään harrastus ei oikeastaan kiinnosta niin paljon, että viitsisi lähteä tekemään jotakin, varsinkaan yksin (hauska paradoksi

Mistä siis normaali keskiäkäinen suomalainen mies voisi löytää itselleen jonkinlaisen sosiaalisen verkoston?

Sivut

Kommentit (19)

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

Tuttu ongelma, vailla ratkaisua...
Tuntuu esimerkiksi siltä, ettei ole olemassa paikkoja, joihin voi vain astua matalan (virtuaali)kynnyksen yli - tarvitsematta ryhtyä mihinkään tiettyyn ja erityiseen kyseisessä paikassa. Henkisesti helposti saavutettavia paikkoja puuttuu.
Onhan meillä kirjastot mutta niissä pitää vaieta. Kahviloissa, ravintoloissa ja tanssipaikoissa taas yksinäisyys saattaa entisestään korostua, jos ympäriltä kaikki muut tuntuvat löytävät seuraa. Monet esimerkiksi yhteiskunnan avuin toimivat kohtaamispaikat on varattu ainoastaan tai enimmäkseen tietynikäsille tai -tyyppisille ihmisille. Yhdistysihmisiksikään ei kaikista ole, vaikka periaatteessa samanhenkinen kuppikunta löytyisikin.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Todella hyvä kysymys. Käsittääkseni sos. verkostot rakentuvat joko kouluaikaisista kavereista, sukulaisista, työ- ja harrastuskavereista. Jos sinulla ei ole mitään hihaan tarttunut, voisi tuo harrastushomma olla helpoin. Kyllä jonkun kielikurssin tai joogan voi yksinkin aloittaa, tärkeintä on että haet itse aktiivisesti sosiaalisia kontakteja. Kotoa sinua ei kukaan tule hakemaan.

Itseläni on ollut vähän samoja vinkeitä kuin sinulla. Olen ollut parisuhteissa vain parisuhteiden vuoksi. Kaava kannattaa rikkoa. Vaikkapa tietoisesti olemalla pari vuotta yksin. Niin minä olen tehnyt. Nyt en enää säntäile, saa olla melko ihmemies jos meinaa minut hurmata. Yksinolosta alkaa tykkäämään. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa ja syödä mitä haluaa ja katsoa telkkarista mitä tykkää Opettele nauttimaan arjen pienistä iloista.

Hämmentää.

Vierailija

Vatkaimen tekemän ratkaisua kokeilen vasta nyt, viisikymppisenä

En ole koskaan ollut parisuhteessa vain pelkän parisuhteen vuoksi, vaan olen sinisilmäisesti ja itseäni tuntematta yrittänyt löytää kulloisestakin naisesta sen koko elinikäisen elämänkumppanin.
Harhaa se on tainnut olla ja omasta rikkinäisyydestäni lähtenyttä toiveajattelua, yrittää nimittäin löytää toisesta ihmisestä elämän tarkoitusta.

Rikkinäinen lapsuus alituisine muuttamisineen ja nuoruuden kaveripiirin lähteminen eri suuntiin kuin minne oma tieni vei (heillä alkoholismiin, huumeisiin, vankiloihin ja hautaan. Itseni siltä elämältä pelasti nainen/naiset) aiheutti sen, etten ole koskaan oikein päässyt luomaan muille ihmisille niin tyypillisiä kuvioita kavereineen ja harrastustoimintoineen.

Olen nyt jo sisäistämässä tietoa siitä, ettei toisen ihmisen kautta voi elää, mutta kun sitä toista ei enää ole, eikä oikeastaan enää halua sitä hakeakaan, olen elämstä pihalla kuin lumiukko.

Elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, eikä mieltä yksinollessa.
Ehkäpä jonkinlaisen kaveri/ystäväpiirin löytymisen myötä löytäisin sen punaisen langan, miksi yleensä elää.

Eihän tässä koko elämässä ole mitään järkeä.

Vierailija

Piru naiseksi:
Tuttu ongelma, vailla ratkaisua...
Tuntuu esimerkiksi siltä, ettei ole olemassa paikkoja, joihin voi vain astua matalan (virtuaali)kynnyksen yli - tarvitsematta ryhtyä mihinkään tiettyyn ja erityiseen kyseisessä paikassa. Henkisesti helposti saavutettavia paikkoja puuttuu.

Olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni pitkin ja poikin nyt muutamia viikkoja (tosin se on väijynyt alitajunnassani jo useamman vuoden ajan).

Eikö todellakaan ole olemassa paikkaa jonne voisi mennä vain tapaamaan ihmisiä, ketä tahansa.
Esimerkiksi kahvilaa, nimenomaan yksinäisille ihmisille tarkoitettua paikkaa, josta ei muodostuisi seksinetsimismestaa, alkoholistien notkumispaikkaa tai nuorison oleskelutilaa?

Voisikohan sellaiselle paikalle olla tarvetta esimerkiksi Tampereella, kotikaupungissani?

Paikka jonne voisi mennä kun tuntee itsensä yksinäiseksi.
Ostaa kahvit tai sapuskat, rentoutua telkkarin tms. sellaisen ääressä, avata päivän sanomalehti ja odottaa jonkun toisen astuvan sisään, päästäkseen keskustelemaan molempia kiinnostavista aiheista.
Tai päättää joidenkin paikalla olevien ihmisten kanssa, nyt mennään, eikä meinata

Minne tahansa

Olisiko kenelläkään palstalaisella mielenkiintoa alkaa kehittelemään jotain tämän kaltaista harrastustoimintaa, eli harrastustoiminnan vastakohtaa, oleskelua, ystävien etsimistä ja heidän löytämistään ?

Vierailija

Vanadoo, olen kuullut Eurosinkuista paljon hyvää.

http://eurosinkut.net/ järjestää kaikenikäisille toimintaa ympäri Suomen. Itse en ole osallistunut, mutta kaikki kuulemani kokemukset ovat olleet positiivisia, eikä kyseessä ole suinkaan mikään seuranhakupalsta. Ensi näkemältä näyttäisi Tampereella olevan kovin paljon tapahtumia, illallisia, grillausta, rantalentopalloa, frisbeegolfia Hervannassa. Kokeile ihmeessä!

Osa-aikaista opiskelua suosittelen myös, jos mielenkiintoisia kursseja löytyy. Helsingissä on ainakin näitä työväenopiston kursseja ja kesäyliopistoa, mutta Tampereen vastaavista en tiedä.

Vierailija

Eurosinkut vaikuttaa lupaavalta paikalta.
Liityin välittömästi postituslistalle ja aika näyttää voisiko sieltä löytää yksinäisyyden tunteisiinsa helpotusta.

Kiitos Algoritmi

Vierailija

Voi olla että jos ihan vasta avio-liitto mennyt karikoille, niin
tuo yksinäisyyden tunne saattaa tuntua kohtuuttoman raskaalta. Tuskin löydät nuille yksinäisyyden tuntemuksille korvaajaa helposti, mut aika hyvin silti että haet uutta tuulta purjeisiin ja ottaen huomioon luonteesi, että muiden ihmisten kautta eläväinen, ehkäpä voisit kokeilla vähän sukeltaa itseesi välillä ja kokeilla ollakkin yksin hiukan, siinä samalla voi avartua ratkaisuja nuihin mainitsemiisi ongelmiinki. "taas yksi pilalle mennyt avioliitto"....taidat olla aika impulsiivinen kaveri ?

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Vanadoo jos olet Tampereelta niin tule ihmeessä miittiin ens lauantaina. Siellä ainakin tapaat samanhenkisiä ja samoista asioista (tiede) kiinnostuneita ihmisiä. Tiedä vaikka joku/jotkut meistä jäisi sulle ihan oikeiksi, pitkäaikaisiksi kavereiksi.

Lisään vielä, että toisen kanssa ei voi olla ennen kuin on oppinut olemaan itsensä kanssa.

Hämmentää.

Vierailija

Eikös miehen sosiaaliseen verkostoon kuulu aina ykköskaveri, jota saa hakata, lainat otetaan tältä, rassataan yhdessä autoja, saunotaan... Onko sulla sitä?

Minun vanhoillesen mielipiteeni mukaan hyvät suhteet ovat tärkempiä kuin laajat verkostot.

Vierailija
vanadoo
Eurosinkut vaikuttaa lupaavalta paikalta.
Liityin välittömästi postituslistalle ja aika näyttää voisiko sieltä löytää yksinäisyyden tunteisiinsa helpotusta.

Kiitos Algoritmi




Onnea matkaan! Ja kuten Vatkain sanoi, niin mene ihmeessä palstan kokoontumiseen. Minäkin menisin, mutta liian kaukana olen, piru vie.

Minulle on jotenkin jäänyt Suomesta sellainen kuva käteen, että yksinäisyys, syrjäytyminen ja muut liittyvät ilmiöt ovat jopa liian yleisiä, vaikka etenkin ensimmäinen on vain välttämätön osa inhimillistä elämää (kuten Bertrand Russelkin meitä valisti). Menee mutu-tiedoksi, mutta siellä on jotenkin hankalaa tutustua uusiin ihmisiin, ja ihmissuhteita ei arvosteta niin paljoa kuin niitä pitäisi.

Ihmisen tavoitellessa kieltämättä tärkeitä ja arvokkaita asioita, ihmissuhteista ja sosialisoinnista kumpuava syvällinen onnellisuuden tunne jää usein sivuseikaksi, koska yhteiskunta ei palkitse sitä, kuten se palkitsee esimerkiksi uralla menestyvät ihmiset. Kunhan emme koskaan unohda asioiden todellista tärkeysjärjestystä.

Vierailija

Varmaakin et ole ainoa, koska minkäkin olen kaveriton. Löytyy pari hyvää kaveria joiden kanssa pystyy tehdä mitä vain.
Suosittelen menet istumaan kaupungille puiston penkille missä paljon ihmisiä kulkee kävellen. Ihmisiä on aina ihana katsella ja miettiä kaikkea. Arvuutella toisen elämää.
Toivoa ei kananta heitää hukkaa ja varisinkin nauttia, joka hetkestä.

Vierailija
Netin yksinäisille tarkoitetut palstat oikein huokuvat hiljaisuuttaan.



Netissä samoin kuin muuallakin missä on ventovieraita ihmisiä, on oltava hissukseen yksinäisyydestään. Pitää vaan kattella ja kuunnella ja tarttua tilaisuuteen jos kohdalle osuu mukavia ihmisiä tai yks.. riippuu siitä milläviisiä kokee yksinäisyyttä, kaipaako pelkkää ystävyyttä vai muuta.

Netti, tämä ja etenkin nämä tällaiset avoimet saitit, missä ei teemana ole ihmissuhteet, näillä hilluu myös niitä, joiden elämänsisältö muodostuu toisten heikkouksien kyyläämisestä ja sitten kiusaamisesta. Yksinäiselle ihmiselle se voi olla turha lisärasite.
Tragikoomista siinä on se että kiusantekijät ovat usein itsekkin yksinäisiä, mutta eivät kehtaa tai uskalla myöntää sitä.

Mutta on se muutenkin vaarallista olla avoin henkilökohtaisista ongelmistaan ventovieraille. Hyväksikäyttäjät kyttäävät kieli pitkällä saaliitaan. Siis kun vieraista ei aina tiedä. Ihan eri asia on sitten se kun on tavannut ja tutustunut ja varmistunut siitä että voi huletta jutella avoimesti.

Yksinäisyys kai nykyteollisessa ja teknisessä, yhä enemmän teknistyvässä elämäntyylissä alkaa olla yks suurimpia kansantaloudellisia ongelmia länsimaissa.
Yksinäisyys, ..masennus, alkoholiongelmat, huumeongelmat, sairastumiset, - koulutetun ja osaavan työväestönkin kohdalla siirtää porukkaa "vilttiketjuun", ennenaikaisille työkyvyttömyyseläkkeille tai työttömyyskortistoihin, jne.

Itsemurhat ovat usein seurausta pitkällisestä yksinäisyydestä.

Ammoin elämä on ollut työntäyteistä kun ei ollut koneita.
Raskaitakin töitä on toki tehty ja niiden takia on vammauduttu, sairastuttu, jne. mutta yksinäisyyttä ei nykymitassa oikeastaan voinut potea kun ihmiset olivat paljon riippuvaisempia toinen toisistaan.

Hetken suutahdus mielialavaihtelun, tjms. takia jäi ennenvanhaan usein lyhyeksi kun oli pakko nöyrtyä ja sopia. Usein piti anteeksi pyydellä.
Oli pakko olla paljon kohteliaampi kuin nykyään.
Toista se on nykyään kun voi olla koppava kehdosta hautaan ja nostella nokkaansa nyreänä ja ah niin trendikkäänä.

Minä olen onneksi yhä riippuvainen läheisistäni ja monista muista ja kannustan meidän junioreja ja tuttujani sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikka ei oliskaan varsinaista tarvetta, vaikka on puhelimet, netit, yms.

Nettimiittejä olen järkännyt apauttia 8v:n kuluessa n. kymmenen ja aion järkätä vastakin.
Ja minähän olen autisminkirjoinen, meistä usein levitellään huhuja ettei me olla muka sosiaalisia. Pyh.
Kaikki ihmiset tarvitsevat sosiaalisia kontakteja.
Jopa pahimmat sosiopaatit ja psykopaatit, joilla on ongelmia luottaa keihinkään ja siksi pelaavat, laskelmoivat, käyttävät muita hyväkseen ja heikkoina hetkinään itkevät sitten olkapäätä vasten ihan samalla tavalla, ehkä vuolaamminkin kuin muut.. siihen asti kun on olkapää jota vasten itkeä.

Ihmiset sinällään ei pohjimmiltaan ole muuttuneet juurikaan mutta teollisuus, laitostuminen, tekniset apuvälineet, tämä länsimainen moderni nykyaika.. se mistä Charles Chaplin teki humaanin elokuvan Nykyaika.. se on se mikä vaikuttaa.

Ehkä siks kaikki maailman ihmiset ei riemusta kilju länsimaisen kulttuurin edessä.
Ihan tervettä kavahtaa sellaista mikä on epäinhimillistä.

Itsestä se on paljolti tietenkin kiinni miten etsiytyy muiden seuraan tai millaista seuraa voi tarjota muille.. Itsestä kiinni vaikka ei aina, tai ei ehkä koskaan omaehtoisesti.
Olosuhteet muokkaavat kuitenkin ihmisen käyttäytymistä ja nyt on näin.

Joku isompi ekokatastrofi tai syvä lama, talouskatastrofi energiakriiseineen vois pakottaa ihmiset sieteämään toisiaan paremmin mutta se siitä. Kyllä tästäkin aiheesta puhuis paljon mutta antaa olla kun ei oo ketään puhekaveria paikalla..

Lis.
Tuli sekin mieleen että teollistumisen, laitostumisen ja lisääntyvän teknistymisen myötä kait ihmisyyskin on alkanut enemmän ja enemmän esineellistyä.
Spontaaniutta ei ole ja missä sitä on, sitä halveksitaan.
Pitää kuulua suureen joukkoon eikä toisaalta ole helppoa kuulua mihinkään.

Yksinäisyys on länsimainen ja hyvin absurdi olotila.
Teknistyvän kulttuurin synnyttämä olotila, joka muistuttaa tavallaan autismia.
Voi tietenkin olla niin että sen ovat synnyttäneet autistisimmat yksilöt? Yksilöt jotka eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita, eivät osaa ottaa huomioon sosiaalisia tarpeita ja vaatimuksia, jne.

Tarttis varmaan tehdä jotain..

Vierailija

Väittäisin että kannattaa tehdä itsestään seuranhakuprofiili joillekkin nettideittisaiteille, voit itse määritellä profiilissasi etsitkö minkä tyyppistä seuraa. Usein ihmiset etsivät seuraa tositarkoituksella, mutta usein myös ihan saadakseen juttuseuraa tai kavereita.
Aluksi eron jälkeen yksinäisyys tuntuu ankarimmin, mutta se kyllä helpotta ajan kanssa ja joskus jopa yllättänkin nopeasti. Saattaa olla niin että alussa kannattaa surra yksinäisyys-surunsa kunnolla ja intensiteetillä, eikä pyrkiä kieltämään niitä tunteita itseltään, vaan käydä ne tunteet läpi selkä suorana ja pyrkiä ottamaan maailman ja surun tunteen juuri sellaisina kuin ne ovat.
Itse en alkuun meinannut päästä jyvälle nettideittailuista, mutta kun luin oppaat läpi kuinka vetävä profiili luodaan opin niksit nopeasti. Kannattaa myös lisätä kuva profiiliin, ja kokeilla ehkä useampaakin kuvaa, itselläni vasta kolmas valokuva oli sellainen että yhteyden ottoja alkoi tulla kunnolla. Myös oma aktiivisuus on tärkeä asia, eikä pakeistakaan kannata masentua. Kun eteen tulee kivanoloisen kumppanin profiili niin kannattaa ottaa yhteyttä ja yrittää päästä puheväleihin. Kaikkien kanssa romanssi ei siis välttämättä syty, mutta monista sellaisistakin ihmisistä on jäänyt kivoja zättäilykumppaneita sadepäiviä silmälläpitäen, netissä juttelukin on kuitenkin juttelua toisen ihmisen kanssa ja siis auttaa yksinäisyyteen.
Nettideittailu ei ole missään nimessä noloa, ja netistä löytyy ehkäpä jopa viksumpia tyyppejä, kuin esim. lähiräkälästä.
Onnea ja tsemiä. T: Keväällä eronnut mies

Vierailija

"Ennenvahaan" käytiin tanssimassa.
Mä oon tavannut tanssiharrastukseni tiimoilla valtavat määrät ihania miehiä.. Kiitti vaan joka iikalle jos joku siellä lukee Pöntiskän juttuja! *Moiskis!*

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat