Voitto SSRI:stä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Popsin noita SSRI-lääkkeitä hieman vaille kaksi vuotta. Lopetin juhannuksena. Lopettaminen oli helppoa koska käytin kahta vähentämistapaa:

1) Ajallinen vähentäminen (ottaa seuraavan lääkeannoksen aina myöhemmin)

2) Määrällinen vähentäminen (puolitettavat tabut pystyi jauhamaan vielä pienemmiksi ja näistä muruista sai kasattua aina seuraavan ja hieman pienemmän annoksen)

Kohtia 1 ja 2 soveltamalla sain ajettua tilanteen tasolle jossa viertusoireina oli enää lievä sapetus ja iltaisin silmien ja pään kääntelyssä tuntui oireita.

No, nyt sitten ollaan tiputtu 5 kg painossa alaspäin. Jos tätä jatkuu niin syyskuussa olen normaalipainoinen? En ota nyt tästä ressiä, jahka entiset pöksyt mahtuu jalkaan ilman ängentää niin ollaan taas saavutettu uusi voitto.

Sain lääkäriltä mm. diapamia helpottamaan oireita. Apuahan siitäkin oli. Lähinnä häiritsee, että olin ottanut illalla 0,25 mg diapamin ja sitten menikin olut-linjalle se ilta. Ei kuitekaan ämpäri pörissyt paljoakaan joten eipä ollut maininan arvoinen sekään.

Vähän tympeempi puoli alkaa tästä:

Mitä nyt? On käyty läpi kuuri, Re's dieetti käynnissä (tällä viikolla lähinnä tonnikalaa ja salaattia) ja ja ja.. mitä sitten? Mielestäni kaikessa pitäisi olla tavoite, mutta nyt ollaan aika tavalla tyhjän päällä. Yritin googlata ... mutta en löytänyt vastausta, että kuuluuko tällaisen kuurin lopetukseen *masennus* ??

No jos kuuluu niin eikun Orionin osakkeita ostamaan.

Joo ja pillereitä.

Niin ja terveystalon!

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija
Olli V
Onnea. Mikä siis on tilanne diapamin suhteen, lopetitko ne jossain vaiheessa?



Niitä otettiin vain illalla jos alkoi sapettamaan vähän turhan paljon. Diapamin kaltaisiin jää kuulemma koukkuun helposti joten en mättänyt niitä kaksin käsin.

Odotin muuten enemmän keskustelua tälle aiheelle. Yleensähän nää SSRI-lääkkeet tekee käyttäjistään zombieita tai muutenvaan velttoja. Ja sitten ne aiheuttaa ties mitä aidsia ja muuta. "Hitler"

Kyllä näistä tosiaan sai avun.

Vierailija
re

Odotin muuten enemmän keskustelua tälle aiheelle. Yleensähän nää SSRI-lääkkeet tekee käyttäjistään zombieita tai muutenvaan velttoja.



??? Pirteitä, eloisia ja energisiä jotkut ihmiset vaikuttavat SSRI-mömmöissään olevan. Ainakin lääkityksensä alussa, jotkut koko lääkityksen ajan.

Mitään "yleensähää" ei ehkä edes olekaan kun kokemukset vaikuttavat kovin vaihtelevan. Mutta itse tosiaan olen havainnoinut tuota pirteyttäkin esiintyvän joillakuilla.

Vierailija
Qadesha
re

Odotin muuten enemmän keskustelua tälle aiheelle. Yleensähän nää SSRI-lääkkeet tekee käyttäjistään zombieita tai muutenvaan velttoja.



??? Pirteitä, eloisia ja energisiä jotkut ihmiset vaikuttavat SSRI-mömmöissään olevan. Ainakin lääkityksensä alussa, jotkut koko lääkityksen ajan.

Mitään "yleensähää" ei ehkä edes olekaan kun kokemukset vaikuttavat kovin vaihtelevan. Mutta itse tosiaan olen havainnoinut tuota pirteyttäkin esiintyvän joillakuilla.




"Qashqai", joo näitähän on pistelty ujouslääkkeiksi ja ties miksikä. Keskustelupalstoilla käymäni Optipar-kuuri on tuomittu johonki Tuomion temppeli tasolle, myös täällä tiede.fiissä. Kohdallani ja pitkällä ajalla toi lääke passivoi. Huomasin viettäväni töiden jälkeisen ajan sängyssä läppärin kanssa. Joo ja koska on rento olo niin ei pieni painonlisäys harmita.

Melkeimpä suosittelisin tän saatossa kaikille muille SSRI-lääkkeilijöille sellaista pakotettua painontarkkailua, että se paino otetaan viikko viikon jälkeen talteen vaikka väkisin. Kun mennään "kipurajan" (esim mulla BMI 30) yli niin tietää vähäsen rajoittaa sitä mässäystä. Ainiin, tänään Wii Fit sanoi että 29, että kai tässä ollaan vahvasti kohti ...

Vierailija
re
Popsin noita SSRI-lääkkeitä hieman vaille kaksi vuotta. Lopetin juhannuksena.

Mitä nyt?




Onneksi olkoon, toivottavasti elämä jatkaa hymyilyään!

Mitä nyt? Kenties jatkat mielialajatkumolla yhä kohti onnea;
Englanninkielisiä luentoja onnellisuudesta

Jos masennus jatkuu vakavana oireena lääkekuurin jälkeen, ole yhteydessä lääkäriisi. On myös mielenkiintoista huomata, että usein masennuksen kaltainen sopeutumisongelma kumpuaa mielekään tavoitteen puutteesta.

Vierailija
re
Qadesha
re

Odotin muuten enemmän keskustelua tälle aiheelle. Yleensähän nää SSRI-lääkkeet tekee käyttäjistään zombieita tai muutenvaan velttoja.



??? Pirteitä, eloisia ja energisiä jotkut ihmiset vaikuttavat SSRI-mömmöissään olevan. Ainakin lääkityksensä alussa, jotkut koko lääkityksen ajan.

Mitään "yleensähää" ei ehkä edes olekaan kun kokemukset vaikuttavat kovin vaihtelevan. Mutta itse tosiaan olen havainnoinut tuota pirteyttäkin esiintyvän joillakuilla.




"Qashqai", joo näitähän on pistelty ujouslääkkeiksi ja ties miksikä. Keskustelupalstoilla käymäni Optipar-kuuri on tuomittu johonki Tuomion temppeli tasolle, myös täällä tiede.fiissä. Kohdallani ja pitkällä ajalla toi lääke passivoi. Huomasin viettäväni töiden jälkeisen ajan sängyssä läppärin kanssa. Joo ja koska on rento olo niin ei pieni painonlisäys harmita.

Melkeimpä suosittelisin tän saatossa kaikille muille SSRI-lääkkeilijöille sellaista pakotettua painontarkkailua, että se paino otetaan viikko viikon jälkeen talteen vaikka väkisin. Kun mennään "kipurajan" (esim mulla BMI 30) yli niin tietää vähäsen rajoittaa sitä mässäystä. Ainiin, tänään Wii Fit sanoi että 29, että kai tässä ollaan vahvasti kohti ...




Vilkaisin Wikistä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selektiivi ... %A4j%C3%A4

että Optipar on paroksetiinia. Olen jotain ikävää juuri tuosta aineesta lueskellut, mutta en nyt sitten pirullakaan muista että mitä. Kaiketikin se liittyi painoon. Vai olikohan kenties varsinainen libidon tappaja? (Mutta niinhän ne taitavat olla lähes kaikki SSRI-lääkkeet, pärstäkohtaisesti varioiden tietenkin.)

Mietityttää SSRI:n suhteen eniten sellaiset vihjailut että lääkkeitä kerran käyttäneiden uudelleenmasentumisen riski olisi varsin korkea. Missään nimessä en mitään näitä lääkkeitä toivottaisikaan kenellekään jonka masennus on niin lievää että pärjää elämässä jotenkuten ilmankin. Sitten jos alkaa epätoivo jäytää aamut, illat ja varsinkin yöt, niin sitten on tietty mietittävä asiat uusiksi. Mutta kaiken kaikkiaan se on kai 20 - 25 % masentuneista kun ei saa näistä lääkkeistä kuitenkaan mitään iloa. Olisi hyvä että lääkärit kertoisivat asiasta jo etukäteen, ettei tule turhia pettymyksiä. Ja voisivat varsinkin kertoa siitä että joillekuille tulee aluksi oikein hyvä fiilis, mikä sitten lässähtää. Tuntuu aika pahalta kuulla jonkun ihmisen riemuitsevan lääkkeet aloitettuaan kuinka iisiltä elämä nyt tuntuu, kun tietää että parin viikon päästä hänen fiiliksensä voivatkin olla vallan toiset. Mutta on tietysti näitäkin joilla se into pysyy yllä, tunnen henk.koht. yhden itsekin. (Ei ole kyse itsestäni sentään.)

totinen
Seuraa 
Viestejä4876
Liittynyt16.3.2005
Qadesha

Mietityttää SSRI:n suhteen eniten sellaiset vihjailut että lääkkeitä kerran käyttäneiden uudelleenmasentumisen riski olisi varsin korkea. Missään nimessä en mitään näitä lääkkeitä toivottaisikaan kenellekään jonka masennus on niin lievää että pärjää elämässä jotenkuten ilmankin. Sitten jos alkaa epätoivo jäytää aamut, illat ja varsinkin yöt, niin sitten on tietty mietittävä asiat uusiksi. Mutta kaiken kaikkiaan se on kai 20 - 25 % masentuneista kun ei saa näistä lääkkeistä kuitenkaan mitään iloa. Olisi hyvä että lääkärit kertoisivat asiasta jo etukäteen, ettei tule turhia pettymyksiä. Ja voisivat varsinkin kertoa siitä että joillekuille tulee aluksi oikein hyvä fiilis, mikä sitten lässähtää. Tuntuu aika pahalta kuulla jonkun ihmisen riemuitsevan lääkkeet aloitettuaan kuinka iisiltä elämä nyt tuntuu, kun tietää että parin viikon päästä hänen fiiliksensä voivatkin olla vallan toiset. Mutta on tietysti näitäkin joilla se into pysyy yllä, tunnen henk.koht. yhden itsekin. (Ei ole kyse itsestäni sentään.)

SSRI lääkkeitä pitäisi käyttää 6kk masennusoireiden katoamisen jälkeen. Uusiutumisen jälkeen näitä lääkkeitä pitäisi käyttää vuoden ajan oireiden poistumisen jälkeen.

Joillakin SSRI aiheuttaa hoidon alussa hypomaniaa, mikä näkyy erittäin hyvänä fiiliksenä. Tilanteen pitäisi kuitenkin normalisoitua ajan mittaan, ellei kyseessä sitten ole bipolaarinen mielialahäiriö, jonka masennuslääke on ajanut (hypo)maaniniseen tilaan.

Vierailija

Qadeshalle ja Totiselle:

Eli en kärsinyt masennuksesta vaan kroonisesta vitutuksesta. Tämän osalta eroan suurimmasta osasta SSRI:llä hoidetuista. Lääkitystä aloittaessa psykiatri mm. osasi kysyä hyvin että "onko arkielämässä katastrofituntemuksia?". Jotain tollaista olin kokenut.

Diagnoosi oli "keskivaikea ahdistusoireyhtymä". Lääkityksessä oli erikoista se, että hiljakseen, kuukausien saatossa, toleranssit petti ja tuli tehtyä aika ihmeellisiä juttuja:

Oli kunnianloukkaussyytettä nettisekoiluiden vuoksi ja sitten kävin muistaakseeni ihan selvinpäin kusemassa naapurin auton päälle jonkun "pikku jutun" takia. Olin mielestäni lääkityksen aikana normaalilla tavalla terävä, mutta jotenkin laajemmalti katsoessa olin hieman hassuna kokoajan.

Niin, ja olin koko hoidon ajan ihan normaalissa päivätyössä ja minua pidettiin jotenkin "normaalina". Puuuh.

Vierailija
Qadesha
Vai olikohan kenties varsinainen libidon tappaja? (Mutta niinhän ne taitavat olla lähes kaikki SSRI-lääkkeet, pärstäkohtaisesti varioiden tietenkin.)



Tähän lisään että kyllä, ja ei haitannut "elämää" juurikaan

Vierailija
re
Qadeshalle ja Totiselle:

Eli en kärsinyt masennuksesta vaan kroonisesta vitutuksesta. Tämän osalta eroan suurimmasta osasta SSRI:llä hoidetuista. Lääkitystä aloittaessa psykiatri mm. osasi kysyä hyvin että "onko arkielämässä katastrofituntemuksia?". Jotain tollaista olin kokenut.

Diagnoosi oli "keskivaikea ahdistusoireyhtymä". Lääkityksessä oli erikoista se, että hiljakseen, kuukausien saatossa, toleranssit petti ja tuli tehtyä aika ihmeellisiä juttuja:

Oli kunnianloukkaussyytettä nettisekoiluiden vuoksi ja sitten kävin muistaakseeni ihan selvinpäin kusemassa naapurin auton päälle jonkun "pikku jutun" takia. Olin mielestäni lääkityksen aikana normaalilla tavalla terävä, mutta jotenkin laajemmalti katsoessa olin hieman hassuna kokoajan.

Niin, ja olin koko hoidon ajan ihan normaalissa päivätyössä ja minua pidettiin jotenkin "normaalina". Puuuh.




Muistelisin jotain kuulleeni että ahdistuksessa SSRI ei autakaan. Mutta että tulee tarpeita tehdä erilaisia tempauksia - outoa. Olisikohan ollut lääkkeiden keskinäisiä sopimattomuuksia (jos useampia käytössä) tahi sitten sitä nykyään kovin usein esille tuotua bipoa, että tulee levottomia touhuttua?

Vierailija
Qadesha

Muistelisin jotain kuulleeni että ahdistuksessa SSRI ei autakaan. Mutta että tulee tarpeita tehdä erilaisia tempauksia - outoa. Olisikohan ollut lääkkeiden keskinäisiä sopimattomuuksia (jos useampia käytössä) tahi sitten sitä nykyään kovin usein esille tuotua bipoa, että tulee levottomia touhuttua?



Vilkaisin wikipediasta niin ei näköjään pitäisi auttaa. Psykiatri suositteli tämän lääkkeen kuitenkin aika nopeasti lyhyen haastattelun jälkeen. Sanoisin että yleisvitutus vaihtui alkuun oloon jota voi verrata siihen että käytettäisiin aivot höyhenillä täytetyssä betonimyllyssä. Hiljakseen olo parani ja lääkitystä nostamalla alkoi arvostelukyky omiin puuhiin tippumaan.

Niin no löytyi wikipediasta sittenkin tukea artikkelista http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahdistuneisuush%C3%A4iri%C3%B6t


Ahdistuneisuushäiriöitä pidetään melko lievinä sairauksina, ja ne tarvitsevat vain harvoin sairaalahoitoa. Yleisenä hoitona ovat SSRI-tyyppiset masennuslääkkeet.



Ei ollut muita lääkkeitä käytössä. Alunperinhän hakeuduin hoitoon jatkuvien uniongelmien vuoksi.

Tosiaan nyt viisi viikkoa ilman lääkitystä on olo jo parantunut, sapetus-kynnys on tietysti alempana mutta pitää välttää hieman paskoja tilanteita. Toisaalta se "mikään ei kiinnosta" olo on jo väistynyt, tais olla joku vieroitusoire sekin.

Vierailija

Nyt tuli pieni hups

Ahdistuneisuushäiriöiden synnystä on monia teorioita, mutta tarkkoja syitä ei tiedetä. Ahdistusdiagnoosi muuttuu usein vuosien varrella depressiodiagnoosiksi eli potilas pääsee eroon ahdistuksesta, mutta sairastuu masennukseen.



No, toivotaan että tämä pitää:


Tämä saattaa johtua siitä, että ahdistuksen hoidossa yleisesti käytettävät bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa masennusta.



Ihan oikea masennushan tästä setistä vielä puuttuis, p...e

Vierailija

Olen itse syönyt SSRI-lääkkeitä viisi vuotta ja lopetin kuukausi sitten, kun elämässä on juuri mukavan stressitön vaihe eikä mulla ole ollut vuoteen oikeastaan mitään psyykkistä oireilua.

Lopetin lääkkeet kuin seinään ja en ole huomannut muuta vieroitusoireilua kuin ajoittaisen, lievähkön kuvotuksen tunteen. Tunne-elämässä ei ole tapahtunut mitään muutoksia: en koe mitenkään saaneeni jotain kadotettuja tunteita takaisin, koska eivät ne olleet kadoksissa lääkitykselläkään. Olen ehkäpä aavistuksen energisempi kuin aiemmin..tai sitten vain kuvittelen. Olo on tasainen ja varma, elämä tuntuu hyvältä. (Ehkäpä lääke ei ole vielä kokonaan poistunut elimistöstäni )

Suurin muutos on se, että saan orgasmin todella paljon helpommin kuin lääkityksen aikana. Mutta seksiä en halua mitenkään enempää.

Odottelen tässä, että milloin seinät alkavat kaatua päälle. Mutta ehkäpä niin ei käykään. Jospa olen ihan oikeasti terve.

(Lisäys: mullekaan ei määrätty noita lääkkeitä masennukseen, vaan hallitsemattomiin vitutuskohtauksiin..)

Vierailija

Termi "hallitsematon vitutuskohtaus" hämäsi sen verran etten heti oivaltanut että minullahan on läheinen joka on käyttänyt SSRI-lääkettä nyt sellaisen vuoden ja se on hillinnyt nimenomaan hänen impulssiivisuuttaan. Eli sitä että raivostuu silmittömästi pikkuasioista.

Hänellä lääke on selvästi tepsinyt, ihminen on tyystin erilainen kuin se kireä, äreä, kiukkuinen tyyppi jonka aiemmin tunsin ja johon välillä olin aika kyllästynytkin. Itsekin sanoi lääkityksen aloitettuaan että tuntui kuin olisi viimeinkin kasvanut aikuiseksi, eli kokee siis kaiketi olevansa paremmin oman itsensä herra ja valtias.

Ahdistukseen en syöttäisi SSRI-lääkettä, mutta ehkä tuo impulssiivisuus on joku sellainen tila missä aivojen etulohko toimii päin helv- ja jotenkin tämä SSRI-lääke saattaa siinä sitten auttaa. Onhan joillakin rikollisillakin muistaakseni mitattu alentuneita serotoniinitasoja aivoista.

Sanoisin että ahdistus, bipolaarisuus ja tuo "hallitsematon vitutus"/impulssiivisuus saattavat ulkoisesti vaikuttaa niin samalta asialta että ei tavallaan ihme että samaa troppia työnnetään joka vaivaan, mutta ei se vaan todellakaan toimi kaikille kaikkiin asioihin. Lääkärin täytyy olla tarkkana ja potilaan pitää itse seuloa tuntemuksiaan, joskus se ottaa parikin vuotta ennen kuin saadaan selville mikä on juuri kyseisen ihmisen probleemi ja millä sitä voi avittaa, jos millään. - Ja tiätty voi olla jotain muitakin juttuja vielä jotka eivät tuossa edellä juolahtaneet mieleeni, eli kyllähän päistä vipatuksia löytyy joka lähtöön.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat