Luovuus, taiteilijan kiro vai siunaus?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Esimerkkinä että minä olen luova henkilö taiteiden alalla. Mietin monesti että mistä tulee se kuva siihen kankaalle, kun en ole sitä etukäteen itse edes ajatellut. Onko niin että meillä on piilotajuntaa joka pakottaa nämä kuvat ulos.

Entä sitten kun kehitän utopista tarinaa ja kirjoitan sen ylös. Tosin oikeinkirjoittat saa maistaa surkuhupaisaa kieltäni joka on sekoitusta venäjästä, saksasta ja suomesta.

Entä kun istahdan pianon ääreen ja soitan kauniita kappaleita korvakuulon perusteella ilman nuotteja ja keksin sanoja lauluihin joita muut saavat laulaa.

Kun katson kotiani, puistattaa erinäiset työpisteet sekalaisine pöytineen ja maalaustelineineen. Montako läppäriä täältä löytyy ja entä tuo laskupino? Kuka sitä hoitaa? Ai niin, se taitaa olla yksi kirjanpitäjä joka huomauttelee. Entäs minkälainen kasvattaja olen kun meillä ei ole yötä eikä päivää kuten normi perheissä?

Mieluummin olisin tavallinen ei pakonomainen maalari tämän sekametelin keskellä.
Ei elämänaikaista arvostusta eikä palkkaa, siis turhaa puurtamista yötolkulla, päivästä toiseen inspiraatiota odottaessa.

Sivut

Kommentit (95)

Vierailija
NeverMind

Mieluummin olisin tavallinen ei pakonomainen maalari tämän sekametelin keskellä.
Ei elämänaikaista arvostusta eikä palkkaa, siis turhaa puurtamista yötolkulla, päivästä toiseen inspiraatiota odottaessa.



en tajua halua arvostukseen...
palkkaan...
eikö palkkasi ole se tunne minkä saat
kun saat valmiiksi sen mitä teet...
ja varsinkin...
kiihoittuminen sen tekohetkellä
on kuin seksuaalinen nautinto..
kohta... kohta... vielä.. tuolta...
sitten orgasmin kaltainen tunne...
ja tyhjyys,,,

...j....a
kaikki alusta...

mutta onko luovuus kirous... ?
onhan se persiistä silloin kun se ei
sovellu jokapäiväiseen elämään...
"kas en korjannut autoanne...
mutta tein hyvän drumm&base kipaleen"
tyylisellä elämisellä se on usein
kirous...

itse kun tein "unelma hommaa"
kunnon massista...
tulin ahdistuneeksi...
todella persiistä...

parasta maailmassa olisi
olla nokisutari saaristossa...
ja vapaalla tehdä musaa ja elokuvia...

läjä äijälä on suuri idollini...
ja tietysti häiväoja...

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Kyllä minä olen tosi kiitollinen siitä että olen musikaalisesti lajhakas eli se on iso siunaus. Luova ihminen tylsistyy arkeen ja täyttää päivän taiteen parissa. Se ruokkii meitä henkisesti tosi paljon - virikkeitä täytyy olla tai menee elämästä maku.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Vierailija

Luovuus on siunaus ja kirous -yhtä aikaa.

Raja on pelkkä veteen piirretty viiva.

Näin se minulle kerran sanottiin asiaa pohtiessani ja siitä kysyessäni.

Vierailija

Sitkeässä tuntuu elävän tuollainen romanttinen käsitys taiteilijasta, joka kohtaa todellisuuden käsittämättömän inspiraation vallassa, eikä jaksa hoitaa pienen ihmisen arkisia asioita.

Luovuutta on monenlaista. Se ei ole vain taiteilijoiden ominaisuus. Ja niin - luovuus ei ole taiteilijan kirous;taiteilijuuteen usein liitetty hybris taitaa sitävastoin olla...

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
tippa
Sitkeässä tuntuu elävän tuollainen romanttinen käsitys taiteilijasta, joka kohtaa todellisuuden käsittämättömän inspiraation vallassa, eikä jaksa hoitaa pienen ihmisen arkisia asioita.

Luovuutta on monenlaista. Se ei ole vain taiteilijoiden ominaisuus. Ja niin - luovuus ei ole taiteilijan kirous;taiteilijuuteen usein liitetty hybris taitaa sitävastoin olla...




Näinhän se on ja moni ammattitaiteilija on myöskin opiskellut sitä omaa alaansa jossain opinahjossa, koska niin maalauksessa kuin musiikissa puhumattakaan muista taiteen eri lajeista, on hyvä olla perustiedot monesta alaan liittyvästä asiasta (perspektiivi, värioppi, nuottien lukeminen yms.) voidakseen sitten tuottaa myös laadukasta jälkeä töissään. Tieto myös avaa luovuudelle enemmän kenttää, jota käyttää hyväkseen, leikitellä erilaisilla asioilla, kokeilla uutta ja yhdistää vaikka ihan eri aloja samassa teoksessa. Usein vielä on sitten monta teosta samaan aikaan tekeillä eri vaiheissa ja näitä jatketaan ja hiotaan sitten sen mukaan, kun itsellä ideat kehittyy tai kokee esim. muutoksen aiemmin ajattelemaansa ideaa paremmaksi.

Luovuuttahan on myös ihan tavallisten ihmistenkin jokapäiväisilläkin elämän alueilla, kuten vaikkapa siinä, kun suunnittelee, että miten istuttaa kukat sinä vuonna puutarhaan tai kokeileeko tänään jotain uutta itse kehittelemäänsä ruokalajia tai muunnosta jostain ihan tavallisesta ja totutusta reseptistä. Luovuutta omaavat myös ne tiedemiehet ja filosofit, jotka kehittelevät uusia tapoja ongelmien ratkaisuun, tekevät löytöjä, omaavat kyvyn katsoa asioita sellaisilta puolilta, joita kukaan muu ei ole ennen tullut ajatelleeksi tai kokeilleeksi. Luovuus ei ole taiteilijoiden yksinoikeus, vaan on tavallaan osa tavallisenkin ihmisen jokapäiväistä elämää ja samalla se on myös väline uusien keksintöjen tekemisessä, ajatustapojen ja aatteidenkin luomisessa.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija

Taiteilijan luovuus ei mielestäni mitenkään poikkea muusta ihmisen intohimoisesta suhtautumisesta johonkin. Se on suuri onni, sillä pelkkä tasainen arki ilman minkäänlaista innostumista on aika puuduttavaa touhua. Siksi kai kaikenlaiset extreme-harrastukset ja elämysmatkailut löytävät osallistujia. Sillä, mihin tuo innostuminen suuntaututuu, ei ole kovinkaan suurta väliä - kunhan ei ole kyseessä joku itsetuhoon johtava toiminta.

Mutta inspiraationkin vallassa tietty todellisuudentajun säilyminen ja kohtuullisuuden ymmärrys on poikaa. Ennen vanhaan suurilla taiteilijoilla oli usein se kätevä muusa hoitelemassa käytännön asioita, jolloin uppoutumiselle tarjoutui paremmat mahdollisuudet. Toisaalta esim. monet ansiokkaatkin naistaiteilijat ovat kyenneet tekemään taidetta taloudenpidon ym. rajoitteiden puitteissa. Kun tekemisen palo on tarpeeksi suuri, tilan ja ajan löytää lähes missä tahansa elämäntilanteessa. Voi olla, että rajoitteet vaikuttavat lopputulokseen: suuren moniosaisen teoksen sijaan syntyykin tiivistettyä ilmaisua novelleina tai runoina.

Käsittääkseni jonkinlainen yhteys "normaaliin" ihmisarkeen on hyväksi suuremmallekin taiteilijalle ja saattaa jopa toimia inspiraation lähteenä. Kai aika monen taiteilijan kuitenkin on tarkoitus taiteellaan kyetä jollakin tasolla kommunikoimaan yleisönsä kanssa? Silloin ajautuminen liian kauas "tavallisesta" ajattelu- ja kokemusmaailmasta voi muodostua kommunikaation esteeksi. Monet tapaamani tunnustetut taiteilijat ovat vaikuttaneet erityisen laaja-alaisilta kiinnostuksessaan kaikenlaisiin asioihin. Heillä on useimmiten ollut myös yllättävän paljon tietoa useilta elämänalueilta. Tiukasti omissa maailmoissaan pyörivä taiteilija on minusta myytti.

Taiteen tekemisen prosessi varmaan vaatii sen täydellisen uppoutumisen hetken, jonka pituus riippunee sekä työn alla olevan teoksen että taiteilijan luonteesta. Tuskinpa teos kuitenkaan tuhoutuu, vaikka välillä kävisikin tyhjentämässä pesukoneen. Saattaapa pieni tuuletus aivoissa tehdä hyvääkin.

Kyllä taiteilijan inspiroituminen ennemminkin on siunaus ja onni kuin surun aihe. Huolestuneempi olen niistä onnettomista, joiden vakiovastaus on "evvk" ja "ihan sama". Jos haluaa pelata varman päälle, eikä koskaan ota innostumisen riskiä, jää koko eläminen säästöliekille. Innostuminen on kuitenkin ihan yhtä mahdollista kukkien kasvatukseen, junien bongailuun kuin sinfonian säveltämiseenkin. Ulkopuolelta saatava arvostus onkin sitten toinen juttu...

Vierailija
Feminine
Taiteilijan luovuus ei mielestäni mitenkään poikkea muusta ihmisen intohimoisesta suhtautumisesta johonkin.

Ei se ole ihan niin yksinkertaista. Luovuus on uuden luomista ja luoda voi intohimoisesti, mutta ei se kuitenkaan kumpua intohimosta. Täytyy olla myös taipumuksia luovuuteen.

Feminine
Kyllä taiteilijan inspiroituminen ennemminkin on siunaus ja onni kuin surun aihe.

Usein asia on näin, mutta sitten on näitä ääritapauksia(aloitusviestin perusteella myös ketjun aloittaja kuuluu tähän joukkoon), joilla luominen ei pysy hallinnassa. On vain pakko tehdä. Voit kuvitella, että miksei se välttämättä toimi jokapäiväisessä elämässä.

Vierailija

Joo, siis tarkoitin, että taiteilijan luovuuden aiheuttama "hulluus" ei poikkea muista intohimoisista innostuksista. Tuotokset ovat sitten toinen juttu. En tietenkään ajattele, että intohimoisen puutarhatonttuilijan kyvyt ja lahjakkuus ovat samanlaista kuin uuden tieteellisen teorian luojan tai oopperan säveltäjän. Vain tätä innostumisen elementtiä sellaisenaan vertasin.

Kirjoitukseni pääpointti oli ehkä lähinnä se, ettei taiteilijuuden varjolla voi vaatia mitään erityisasemaa. Taiteen luominen ei sitä edellytä eikä taiteellinen luovuus pidä automaattisesti sisällään pakkoa elää omissa sfääreissään. Voi pitää paikkansa jonkun taiteilijan kohdalla, mutta se ei ole tae taiteen laadusta tai luovuuden suuremmasta määrästä.

"Hullut taiteilijat" ovat varmaan psyykeltään lähellä muita addiktioherkkiä tyyppejä. Joidenkin vain on vaikeampaa pysyä kohtuudessa oli sitten kyseessä taiteen tekeminen, pelaaminen tai kuntoilu. Kohtuuden toteutumista ei ainakaan helpota se, että se taiteellisen luovuuden kohdalla julistetaan jotenkin erityisen hankalaksi - tai toisaalta enemmän hyväksyttäväksi.

On myös monia taiteenaloja (ja muita luovuutta vaativia aloja), joiden tekemisen luonne ei suosi kovin "hulluja" työmuotoja. Varsinkin kaikki taiteenlajit, joita tehdään työryhmänä, vaativat jonkunlaista tolkullisuutta (esim. työaikojen noudattamista). Toisaalta (työ)hulluutta esiintyy monilla muillakin kuin taiteilijoilla. Miksi työnarkomania, yletön tietokonepelaaminen tai pakonomainen kuntoilu olisivat perustaltaan jotain ihan muuta? Aisoissa pysyessään panostaminen työhön saattaa tuoda hyviäkin tuloksia - jopa luovia - mutta yli äyräiden paisuessaan tuhoaa ihmissuhteet ja terveyden.

Elämäntilanne vaikuttaa suuresti ihmisen mahdollisuuksiin antautua innostuksiensa valtaan. Itse ainakin olen taipuvainen uppoutumaan moniinkin asioihin (taiteellinenkin työ on testattu), mutta uppoutumisen määrä kyllä tehokkaasti väheni lasten ollessa pieniä. Nykyisessä elämäntilanteessani voin helposti hurahtaa tuntikausiksi johonkin tuntematta janoa, nälkää tai uupumusta innostuksen viedessä mennessään. Uppoutumista pystyy kuitenkin itsekin säätelemään - tai ainakin siihen pitäisi pyrkiä. Ei ole pakko jättää ruokaa ostamatta tai laskuja maksamatta vain, koska intoutuminen taiteentekoon on niin mukaansatempaavaa. Kyllä ne inspikset voi toteuttaa kaupassakäynnin jälkeenkin. Ajattelu ja alitajunta ovat töissä arkirutiineja pyörittäessäkin. Ne kun eivät vaadi kaikkea kapasiteettia.

Vierailija
Feminine

Kirjoitukseni pääpointti oli ehkä lähinnä se, ettei taiteilijuuden varjolla voi vaatia mitään erityisasemaa. Taiteen luominen ei sitä edellytä eikä taiteellinen luovuus pidä automaattisesti sisällään pakkoa elää omissa sfääreissään. Voi pitää paikkansa jonkun taiteilijan kohdalla, mutta se ei ole tae taiteen laadusta tai luovuuden suuremmasta määrästä.



tähän niitä esmerkkejä ?

kyllähän minäkin olen törmännyt
sellaisiin "luoviin" urpoihin jotka luulevat
olevansa luovia ja helvetin taiteellisia...
eikä yhtään omaa ajatusta kuitenkaan omaa...

ne yleensä pitääkin suurinta meteliä
suuresta luomisen tuskasta...

Vierailija
Feminine

Aisoissa pysyessään panostaminen työhön saattaa tuoda hyviäkin tuloksia - jopa luovia - mutta yli äyräiden paisuessaan tuhoaa ihmissuhteet ja terveyden.



perkeleen monella taitelijalla
on ihmisuhteet rempallaan...
ja terveys on mitä on...

sattumaa ?

gösta oli hyvä esimerkki siitä
miten hullua voi luomisen vimma olla...
nykyäänkin...

Vierailija

Miksi Omena kyselet esimerkkejä perusteluksi, kun tunnut olevan ihan samaa mieltä kanssani? Suuri luomisen tuska tai kyvyttömyys vastata tavallisen arjen haasteisiin ei ole tae erityisestä taiteellisesta kyvykyydestä. Onpahan vain yksi persoonallisuuden piirre, joka joillakuilla ilmenee taiteeseen uppoutumisena ja jollakulla toisella puutarhatonttujen keräilemisvimmana.

Perkeleen monilla muillakin kuin taiteilijoilla on ihmissuhteet rempallaan. Perkeleen monella taiteilijalla on elämänhallinta hyvällä mallilla ja terveys erinomainen. Aika harvasta kohtuullisuuteen kykenemättömästä kirvesmiehestä kirjoitellaan iltapäivälehtien lööppejä, joten julkisen näkyvyyden tai mielikuvien perusteella muodostettu kuva on vääristynyt. Mutta jos yleisesti ollaan kovin ymmärtäväisiä nimenomaan renttuja taiteilijoita kohtaan, en ole vakuuttunut sen olevan kenenkään etu.

Esimerkkejä: 1) Naapurissani asuu moneen kertaan eronnut ei-taiteilija, joka taitaa juopotellakin. 2) Esa-Pekka Salosella on elämänhallinta kunnossa. Esimerkkien todistusarvo on mitätön.

Vierailija
Feminine

Esimerkkejä: 1) Naapurissani asuu moneen kertaan eronnut ei-taiteilija, joka taitaa juopotellakin. 2) Esa-Pekka Salosella on elämänhallinta kunnossa. Esimerkkien todistusarvo on mitätön.



jaa...

en vain ajatellut joka kylän
"taiteilijaa"oikeasti luovaksi...
kelasin niitä oikeasti jotain luoneita...

jackson... hendrix... picasso... jne...

esa pekkaa en niin ihmeellisenä
pidä...
keskiverto dj...

Vierailija
Feminine

Esimerkkejä: 1) Naapurissani asuu moneen kertaan eronnut ei-taiteilija, joka taitaa juopotellakin.



mistä tiedät ettei herra olisi taitelija ?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat