Ovatko unikokemukset yhtä arvokkaita kuin aidot?

Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Olen joskus pohtinut, että miksi unikokemukset tai kuvitelmat eivät olisi yhtä arvokkaita kokemuksia kuin "aidot". Unissa voi tehdä mitä tahansa. Mukana ovat usein vahvat (ja aidot) tunteet ja aistielämyksetkin.

Miksi siis rahdata omaa kehoa toiselle puolelle palloa, jos voi kokea jännempiä juttuja nukkumalla sohvalla? Vastaus: kulttuurissamme kaikki pitää todistaa muille. Se, mitä on kokenut, ei ole ratkaisevaa. Ratkaisevaa on se, mitä voi todistella muille, ja sitä kautta kokemuksen pystyy kääntämään egonrakennuspalikoiksi. Matkan tai muun elämyksen tarkoitus ei tällöin olekaan elämys vaan muilta ihmisiltä saadut egopalikat, egopointsit. Homma toimii vähän samalla tavalla kuin pelaajakorttien vaihtaminen.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Kiinnostava pointti. Aihetta sivuten tämän voi kääntä myös kysymykseksi, onko tärkeämpää todellisuus vai oma kokemus. Makaatko mieluummin sängyssä lopun elämäsi neliraajahalvautuneena, mutta onnellisena ja elämääsi tyytyväisenä potilaana, vai elätkö ennemmin objektiivisesti katsoen tasapainoista ja hyvää elämää, mutta koet kuitenkin jatkuvasti pohjatonta masennusta ja ahdistusta koko lopun ikäsi? Valitsisin ensimmäisen.

JuurikinNiin
Seuraa 
Viestejä1887
Liittynyt4.3.2007

Aidot ovat tärkeämpiä!

Unet unohtuvat aikanopeasti, viimeistään viikossa, vaikka olisi ollutkuinka jännittävä uni tahansa.

Hereillä tulleet muistot ei yhtä helposti haihdukaan.

Esim. vieläkin ilolla muistelen yli kuukauden takaista Barcelonan reissua. Mitään unta en ikinä ole yhtä päivää kauempaa muistanut.

Suomen uusriistokapitalismin pääjehu on Sauli Niinistö. -Pirta-

Vierailija

Jos se aito ja suora kokemus on tärkeää niin miksi sitten elää menneessä muistellen vanhoja asioita. Tavallaan siinäkin todistelee itselleen että ompahan tuokin tullut koettua.

Marssilainen
Seuraa 
Viestejä3337
Liittynyt29.3.2005

Unet unohtuu, jos ei niitä muistele. Jos minä näen kiinnostavan unen, niin palautan sen aamulla mieleen ja kertaan tapahtumat. Tämän jälkeen sen unen muistaa ihan yhtä hyvin, kuin jonkun valvetapahtuman. Poikkeuksellisen kiinnostavat unet muistan vuosien päästä.

Muistan erään unen ajalta, kun olin ehkä juuri täyttänyt 4 vuotta. Minulla oli lasten kolmipyörä, jolla siinä unessa ajoin pitkän matkan minua vanhempien serkkujen luo kylään. He asuivat unessani korkeassa kerrostalossa. Kiipesin sinne ulkoseinän tikkaita ja koputin ikkunaan ja serkkuni tuli avaamaan Melkoinen urotyö 4 vuotiaalta. Viime syksynä kysyin, että missä he asuivat 70-luvun alussa. Juuri siinä samassa talossa. Olin käynyt siellä kylässä ja näin samasta aiheesta unta.

Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...

ykskivi
Seuraa 
Viestejä1950
Liittynyt27.3.2006

kokeile syödä unissasi... ja sitten hereillä..

Kannattaa katsoa leffa "Vanilla sky"

To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility. - John Stuart Mill -

Vierailija

Uni on monasti paljon parempi: se selittää mitä on tapahtunut, mitä sinussa tapahtuu.

Eräs lohtu-uneni jäi mieleen ja sen muistaminen eheyttää aina: Ne olivat laskeutuneet jostain syystä ja maapallolta oli lähtö - ei kiireellinen. Oli aikaa hyvästellä kedot ja kummut, soljua virran mukana. Kaikesta huolimatta ahdistuneena otin yhteyttä muukalaisiin. Heräsin, kun lempeä naishahmo (joku jenkkinäyttelijä ulkomuodoltaan) tuli kysymään että mikäs kiikastaa?

Aitoja kokemuksia on koko ajan niin paljon, kaikkeen ei pysty keskittymään, ei "ehdi" nauttimaan. Ymmärrän hyvin autisteja.

Vierailija

Oikeastaan en tekisi lainkaan jakoa aitoihin ja epäaitoihin kokemuksiin. Ei "kokemus" tarkoita sitä että pitää konkreettisesti iskeä päänsä konkreettista kiviseinää vasten, vaan käsittääkseni kokemus tarkoittaa ihan mitä tahansa kokemusta kunhan vain on joku joka kokee.

Itsekin muistan unia lapsuudesta asti. Parhaat unet ovat itseasiassa todellisempia kuin varsinainen "todellisuus". Ainoa haitta mikä todella sykähdyttävissä unissa voi olla on se että alkaa hereillä ottaa päähän että minkä takia tämä elämä täällä on näin väritöntä, tylsää ja se joku tietty erityinen ihminen unesta ei ole minun kanssani. Tällaisen tilanteen sattuessa pitää kuitenkin osata erotella uni eli psyyken maailma ja reaalimaailma toisistaan ja ymmärtää että kumpikaan ei ole toistansa parempi. Metsään mennään mielestäni aina kun aletaan arvostaa jompakumpaa tärkeämmäksi kuin toista.

Joskin onkin vaikea autenttisesti kuvailla unimaisemiaan muille, niin eihän se sen helpompaa ole kuvailla jotain "todellistakaan" maisemaa (jos ei voi turvautua kameraan ja valokuviin). Lopulta jokaisen ihmisen omat kokemukset ovat hänen ominta itseään askarteli hän sitten itsensä sisäisten tai ulkoisten asioiden parissa. Jokainen persoonallisuus on kuin valoa taittava prisma; teemme maailmastamme näköisemme, väistämättä.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Mä muistan vieläkin unen jonka näin 5 vuotta sitten. Siellä oli mun entinen luokkakaveri (tyttö) joka laskeutui mun luo palomies putkea pitkin alastomana ja me harrastettiin seksiä. Kummallista on se etten edes kattonu sitä tyttöä sillä silmällä.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
Liittynyt6.6.2009

Koska jokainen voi muodostaa oman todellisuutensa vain kokemistaan aistiärsykkeistä, platonmaisesti kysynkin: Mistä tiedämme todellisuutemme aitouden? Olen mm. nähnyt unta, jossa menen nukkumaan, ja tämä tuokin esiin kysymyksen: Onko valvetila "ylin" tietoisuuden taso? Onko mahdollista panna nämä eri maailmat arvoasteikolle?
Itse valitsisin ilman muuta äärilleen viedyn virtuaalitodellisuuden loputtomine mahdollisuuksineen. Mitä muuta eroa sillä on, onko bittejä vaiko biologinen robotti, kuin että voi vaikuttaa pelisääntöihin.
Elämän tarkoitus minulle on ottaa siitä mahdollisimman paljon irti. Jos nauttii eniten uneksimisesta, miten sitä voi kukaan ulkopuolinen kiistää, ja mikä siinä on väärin?

Vierailija

äärimmilleen viety virtuaalitodellisuushan on tätä päivää ja kunhan sen voi jakaa toisten ihmisten kanssa niin siellä voi viettää vaikka miten kauan aikaa. Ihminenhän on laumaeläin ja ystävyys on tärkeää ja oikeiden ystävien kanssa muun muassa pelataan virtuaalimaalmoissa verkossa ja jutellaan aivan oikeasti yms.
Tähän ollaan menossa koko ajan lisää roolipelit ja lähiaikoina xboxeilla ja pleikkareilla saa jo verkossa pelata kaikkien kavereitten kanssa.

Tuohon unijuttuun, että yksin on vähän turhaa semmonen uneskelu ja kyllähän sitä ryypätäänkin porukalla vaikka ei nyt aivan nukkumista ole mutta huolettomaan maailmaan vetäytymistä. Monet ihmiset on köyhiä ja maailmassa rahakin keskittyy niin päivät menee pimeissä halleissa ja kun aikaa ei jää oikeisiin ihmissuhteisiin niin sitten kotona mennään wowittamaan

Vierailija

Itselläni on unista kokemuksia joita en koskaan voisi tuntea oikeassa maailmassa. Unissa on kokemuksia ja aisteja jotka sekoittuvat keskenään täysin ainutlaatuisella tavalla. Monesti vain ärsyttää kun ne unet loppuvat ja joutuu jättämään sen paikan

Vierailija

Tulekohan omassa oikeassakin elämässä joskus vastaan tilanne, jossa tervehdin Tarja Halosta ja hän vetää minua turpaan ja sanoo, että olen 5€ velkaa tarjotusta kebabista?

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Harhat ja niissä eläminen, niihin pakeneminen on merkki pirstaloituneesta ja vahingoittuneesta itsestä ja psyykestä.

Sinällään arvokkaalle kokemukselle ei ole väliä onko se unta vai todellista. Arvokas kokemus on yksilölle arvokas kokemispaikasta riippumatta.

Hämmentää.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
Vatkain
Harhat ja niissä eläminen, niihin pakeneminen on merkki pirstaloituneesta ja vahingoittuneesta itsestä ja psyykestä.

Sinällään arvokkaalle kokemukselle ei ole väliä onko se unta vai todellista. Arvokas kokemus on yksilölle arvokas kokemispaikasta riippumatta.




Harhoista tässä ei ole kyse, vaan unista. Mikä sitäpaitsi on harha ja mikä ei? Joku miettikin jo samaa. Kaikki kokemuksethan ovat subjektiivisia, joten ovatko ne harhoja? Vai ovatko harhoja juuri kaikki ne kokemukset, joita ei pysty todistelemaan ja joista ei voi kerätä "egopointseja"? Ovatko harhat yhteiskunnallisesti tai yhteisöllisesti mitattavia?

(Useinhan asia on niin. Kuten Daniel Quinn kirjoitti, yhteiskunnat toteuttavat kyhäämänsä tarinaa, ja toteuttamisesta poikkeaminen yksilötasolla on kuin hyppäisi tyhjän päälle. Itse tarina on kuitenkin pelkkä myytti. Hänen mukaansa länsimainen ja samalla maailmanlaajuinen enemmistön myytti on ihmisen herruus.)

Vierailija

Tuo myytti ihmisen herruudesta olisi aivan mahdottoman hiano aihe, muttei nyt jaksa vaivata aivonystyröitään. Jokatapauksessa juuri unien puitteissa sitä voi miettiä yksilötasolla herruutena omaa itseään kohtaan: mitä minä todella päätän omasta itsestäni? Voinko muka sanella sen mitä päässäni liikkuu ja mitä olen, jos en hallitse edes yöllistä minuuttani?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat