Etenkin tieteessä tehdään joskus suuriakin ponnisteluita että saataisiin jokin ongelma ratkaistuksi. Mutta heti kun ratkaisu on saavutettu, niin ilmaantuu näköpiiriin koko joukko uusia ongelmia selvitettäväksi.
Kannattaa miettiä vaikka nykyisen atomimallin kehitystä Ptolemaioksen ajoista nykyhetkeen...
" sähkö (se sähkö, jota tuotetaan mm. voimalaitoksissa) ei ole energiaa "
- Vastaaja_s24fi
“Jos et ole kaksikymppisenä vihreä, sinulla ei ole sydäntä. Mutta jos et ole nelikymppisenä perussuomalainen, sinulla ei ole aivoja.”
- Cargo
Näet jotain, tai oikeammin luulet näkeväsi jotain, koska et sitä näekään. Ja sitten taas näet. Eli asiat ovat ja eivät ole samaan aikaan. Ei ole olemassa vain yhtä totuutta.
Hyviä tulkintoja tuossa edellä, jokainen varmaankin ihan oikeassa perustelujen kanssa.
Itselleni tuo vanha aforismi luo mielikuvan ihmisen koko elämänkaaresta pähkinänkuoressa:
Lapselle kaikki on suurta, monet asiat vuorimaisen ylittämättömiä.
Nuorena ja terveenä, työkykyisenä aikuisena ei ole vuoria eikä erityisiä esteitä; elämä sujuu ja vaikeudet ovat voitettavissa.
Sitten jälleen, kun sairastut tai sinusta tulee vanhus, tavalliset arkipäiväisetkin asiat alkavat tuntua ylivoimaisilta...
Eka on vuori, sitten vuorta ei ole ja lopulta on vaan zen. Ihminen oppii näkemään merkityksen siinä hetkessä jossa elää. Vuori katoaa. On vain on. Nykyhetki.
Ding Ding
Krakatau tuosta tulee myös mieleen, jos saa olla näin konkreettinen.
Kyse on todellisuuden hahmottamisesta. Ensin maailma näyttäytyy vaikeana, kokonaisnäkemyksen saavuttaminen on vaikeaa koska olevainen on kuin valtava, luoksepääsemätön vuori. Hieman pintapuolista tietoa kerättyään ihminen luulee helposti ymmärtävänsä kaiken: vuori katoaa, maailma on selkeä ja hallittava. Tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä ihminen lopulta tajuaa, että kaikki on syvästi problematisoitavissa - hän ei todellisuudessa ymmärrä juuri mitään. Vuori kohoaa takaisin.
Sivut
Ongelma, voitettu ongelma, riemu/tyytyväisyys ongelman voittamisesta?
Tai vaihtoehtoisesti... ongelma seuraa toistaan
I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.
Vuori on tavoite. Kun se on saavutettu, sitä ei enään ole, mutta tilalle tulee uusi.
Per se
Etenkin tieteessä tehdään joskus suuriakin ponnisteluita että saataisiin jokin ongelma ratkaistuksi. Mutta heti kun ratkaisu on saavutettu, niin ilmaantuu näköpiiriin koko joukko uusia ongelmia selvitettäväksi.
Kannattaa miettiä vaikka nykyisen atomimallin kehitystä Ptolemaioksen ajoista nykyhetkeen...
" sähkö (se sähkö, jota tuotetaan mm. voimalaitoksissa) ei ole energiaa "
- Vastaaja_s24fi
“Jos et ole kaksikymppisenä vihreä, sinulla ei ole sydäntä. Mutta jos et ole nelikymppisenä perussuomalainen, sinulla ei ole aivoja.”
- Cargo
Näet jotain, tai oikeammin luulet näkeväsi jotain, koska et sitä näekään. Ja sitten taas näet. Eli asiat ovat ja eivät ole samaan aikaan. Ei ole olemassa vain yhtä totuutta.
Ensin näet vuoren. Sitten kun lähdet kiipeämään sitä, se katoaa. Kun olet huipulla, näet sen taas.
Hyviä tulkintoja tuossa edellä, jokainen varmaankin ihan oikeassa perustelujen kanssa.
Itselleni tuo vanha aforismi luo mielikuvan ihmisen koko elämänkaaresta pähkinänkuoressa:
Lapselle kaikki on suurta, monet asiat vuorimaisen ylittämättömiä.
Nuorena ja terveenä, työkykyisenä aikuisena ei ole vuoria eikä erityisiä esteitä; elämä sujuu ja vaikeudet ovat voitettavissa.
Sitten jälleen, kun sairastut tai sinusta tulee vanhus, tavalliset arkipäiväisetkin asiat alkavat tuntua ylivoimaisilta...
Vuori käy teekupposella Muhammedin luona ja palaa sitten takaisin.
Krakatau tuosta tulee myös mieleen, jos saa olla näin konkreettinen.
Eka on vuori, sitten vuorta ei ole ja lopulta on vaan zen. Ihminen oppii näkemään merkityksen siinä hetkessä jossa elää. Vuori katoaa. On vain on. Nykyhetki.
Ehhehee! *reps*
Hämmentää.
"aivan sama... vituiks menee kuitenkin.."
Sinä pyörit ympyrää
Nobody knows, but the big nose.
Kyse on todellisuuden hahmottamisesta. Ensin maailma näyttäytyy vaikeana, kokonaisnäkemyksen saavuttaminen on vaikeaa koska olevainen on kuin valtava, luoksepääsemätön vuori. Hieman pintapuolista tietoa kerättyään ihminen luulee helposti ymmärtävänsä kaiken: vuori katoaa, maailma on selkeä ja hallittava. Tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä ihminen lopulta tajuaa, että kaikki on syvästi problematisoitavissa - hän ei todellisuudessa ymmärrä juuri mitään. Vuori kohoaa takaisin.
Jeah, näinhän se menee. Mullon paras tulkinta
miten vastaisitte koulussa filosofian tentin kysymykseen.. "jos tämä on kysymys vastatkaa siihen".
Ei siihen kannata vastata, se ei ole ainakaan muodollisesti kysymys.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Sivut