Onko satunnaisuus matematiikan todellinen perusta?

Seuraa 
Viestejä7532
Liittynyt17.2.2006

Voisiko olla mahdollista, että maailmankaikkeuden satunnaisuus olisikin vain näennäistä satunnaisuutta, jonka taustalta löytyisi kuitenkin ymmärrettävissä olevat matemaattiset lait? Entä jos yksinkertaistenkin fysiikan lakien seuraukset ovat vain äärimmäisen monimutkaisia ja siksi maailmankaikkeus vain näyttää satunnaiselta.

Jos näin olisi, niin maailmankaikkeus olisi lopulta ymmärrettävissä ja vaikka fysiikan lait ovat matemaattisia ja matematiikka on nykytietämyksen valossa epätäydellistä, niin se ei tarkoita sitä, että myös fysiikan lakien olisi oltava epätäydellisiä.Jos fysikaalinen maailmankaikkeus on äärettömän kompleksinen, kuten myös matemaattinen maailmankaikkeus ja maailmaa hallitsee vain puhdas sattuma, niin se tarkoittaisi sitä, että ihmiskunnan on täysin turhaa odottaa keksivänsä ikinä kaiken teoriaa, koska emme voisi siinä tapauksessa ikinä olla varmoja, että onko kyseessä lopullinen kaiken teoria.

Emme voisi nimittäin koskaan todistaa, että onko tiivistetty muotoilumme lopullinen, vaan aina olisi mahdollista, että jossain odottaisi vielä syvällisempi ja yksinkertaisempi teoria, joka selittäisi ilmiöt vähintään yhtä hyvin.Ja vaikka saisimmekin joskus kehitettyä kaiken teorian, niin seuraava edessämme oleva kysymys olisi että; miksi luonto tottelee juuri niitä yhtälöitä eikä jotain toisia?

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Sivut

Kommentit (52)

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt1.1.2009

Njaa,,,syvällistä pohdintaa. ,,kannanpa korteni kekoon.

Maailmankaikkeudessa mikään sinänsä ei ole sattumaa,,eli ei tapahdu,, miten sattuu,,missä tahansa,,,kaikki tapahtumat kun perustuu siihen,, missä se tapahtuu ja mitä on ollut ennen sitä.

Esim. Kävelet kadulla,,ja mitä tapahtuu kävellessäsi,,,vaikka kävelet sattumanvaraisesti,,niin silti et kävele,,,ympäristön olemassa olevat asiat ohjaavat sinua,,ja siis sinä ja ympäristö ovat tuotosta edellisestä hetkestä.

Voiko sitten kävelyllesi laatia matemaattisen kaavan,,,hmm,,mielestäni ei.

Käytän vanhaa vertausta äärettömän suuri ja iätön shakkipeli.

Nappulat ovat siinä laudalla sikin sokin,,näyttäisi olevan nykyhetkessä silti tulleet menneisyyden ehdoilla,,,
Kuinka voisimme laatia matemaattisen kaavan tulevaisuuteen tai menneisyyteen jos emme tiedä mikä on tuon pelin loppuasetelma tai mikä on ollut alkuasetelma?

Emme mitenkään.

Eli,,,summarum,,hmm.tieteellinen toteama edelliseen tekstiin;

Mikään ei ole sattumaa,,mutta kaiken teoriaa ei voida matematiikan pukuun pukea,,,silti kaikki tapahtuu,,,ja tässä mukana mennä rötkötetään oma aikamme,,ja laskeskellaan montako ns.atomia mahtuu sormenpäähän.

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt1.1.2009

Toki voimmehan aina rakentaa 1-alkuisuuden tuutin josta kumpuaa kaikki,,siis ensin oli yksi ainehiukkanen sitten tuli toinen ja ne alkoivat lisääntymään ja lopussa oli sitten kaikki hiukkaset,,,kuten tieteessä on tehty viimeiset sata vuotta,,,fysiikassa kuin evoluutioteoriassakin,,,,
mutta,,,mutta,,,onko maailmamme 1-alkuinen,,onko maapallon eliölajit 1-alkuisia.

Vierailija

Oletan että maailmankaikkeus on ennenpitkää ymmärrettävissä... Ainakin jossain määrin. Mittatarkkuuden ja mallien realistisuuden kasvaesa yllätysmomentti pienenee joka alalla. Sen hetken saavuttaminen tosin saattanee kestää. Nykyäänhän esim. kosmologian hienous perustuu siihen, kun havaitaan jotain ennalta-arvaamatonta ja poikkeuksellista. Pimeän aineen epäsuora havaitseminen oli juuri tätä.

Käsittääkseni ainoa luonteeltaan jännittävä ilmiö on hiukkasten satunnainen lämpövärähtely ja muut siihen verrattavat ilmiöt. Jos joku asia on aidosti luonteeltaan aidosti satunnainen, ei sitä voida ennustaa. Onneksi niillekin voidaan silti laskea todennäköisyyksiä, jolloin jännitys ja yllätys pienenee hieman. Väittäisin siis että kaikissa ilmiöissä pohjimmaisena on satunnaisuus. Sen vaikutus lopputulokseen riippuu ilmiöstä. Monissa tapauksissa esim. satunnainen lämpövärähtely on olemattoman pieni ilmiön mittakaavaan nähden. Tällöin satunnaisuus ei merkittävästi vaikuta mallinnustarkkuuteen.

Hieman "filosofisemmassa" mielessä sanoisin kuitenkin että satunnaisuus on tietämättömyyden tuottama illuusio.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007

Lyhyt vastaus kysymykseen: Ei. Matematiikka on aidosti determinististä.

Matematiikka ei ole prosessi, vaan havaittuja tai teorisoituja ilmiöitä kuvaavien "kielten" ja niihin liittyvien sääntöjen joukko.

Matematiikan avulla ei voi edes luoda aidon satunnaisesti käyttäytyviä mekanismeja.

Valtaosa luonnosta havaittavista ilmiöistä on deterministisiä ja käyttäytyvät tunnettujen fysiikan- ja kemian lakien mukaisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että "makromaailma" ja sen käyttäytyminen olisi "täysin" ennustettavissa.

(Nimimerkki "En ole matemaatikko, enkä ole edes näytellyt sellaista, edes mainoksissa").

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5204
Liittynyt26.3.2005
John Carter
Voisiko olla mahdollista, että maailmankaikkeuden satunnaisuus olisikin vain näennäistä satunnaisuutta, jonka taustalta löytyisi kuitenkin ymmärrettävissä olevat matemaattiset lait? Entä jos yksinkertaistenkin fysiikan lakien seuraukset ovat vain äärimmäisen monimutkaisia ja siksi maailmankaikkeus vain näyttää satunnaiselta.

Jos näin olisi, niin maailmankaikkeus olisi lopulta ymmärrettävissä ja vaikka fysiikan lait ovat matemaattisia ja matematiikka on nykytietämyksen valossa epätäydellistä, niin se ei tarkoita sitä, että myös fysiikan lakien olisi oltava epätäydellisiä.Jos fysikaalinen maailmankaikkeus on äärettömän kompleksinen, kuten myös matemaattinen maailmankaikkeus ja maailmaa hallitsee vain puhdas sattuma, niin se tarkoittaisi sitä, että ihmiskunnan on täysin turhaa odottaa keksivänsä ikinä kaiken teoriaa, koska emme voisi siinä tapauksessa ikinä olla varmoja, että onko kyseessä lopullinen kaiken teoria.

Emme voisi nimittäin koskaan todistaa, että onko tiivistetty muotoilumme lopullinen, vaan aina olisi mahdollista, että jossain odottaisi vielä syvällisempi ja yksinkertaisempi teoria, joka selittäisi ilmiöt vähintään yhtä hyvin.Ja vaikka saisimmekin joskus kehitettyä kaiken teorian, niin seuraava edessämme oleva kysymys olisi että; miksi luonto tottelee juuri niitä yhtälöitä eikä jotain toisia?




Niin tämähän on tämä vanha tuttu lokaalisuuskysymys, minkä jo suuri Albertti apupoikineen esitti. Toistaiseksi ainakin kvanttifysikaalinen todennäköisyyden/ei-lokaalisuuden ja ei-determinismin selitys on esim Bellin teoreeman tuella tämänhetkinen ”totuus” fysiikassa. Ns. piilomuuttujateorioitahan on esitetty varmaan satoja, ilman sen kummempaa menestystä (deterministinen selitys kun tarvitsisi AINAKIN nämä ei-lokaalit piilomuuttujat).
Ns Kaiken Teoria on (ainakin kansan suussa) täysin väärinkäsitetty ja ylimainostettu asia, temppu jolla ratkaistaisiin ”kaikki”. Mikään ei voisi olla väärempi todistus. Ne odotukset, mitkä tieteellisesti ns. kaiken teorialle asetetaan, olisivat lähinnä, että se formaalisti yhdistäisi vuorovaikutukset ja etenkin antaisi suoraan teoriasta noin parinkymmenen luonnonvakion arvot (mitkä nyt otetaan laskuihin empiiristen kokeiden arvoina).
Ei ole mitään takeita siitä, että tämä(kään) teoria olisi se vihonviimeinen teoria fysiikasta. Se todennäköisesti olisi uusi kattoteoria vuorovaikutuksille, teoria joka poikisi ”alateorioita” suuren määrän eri tarpeisiin. Ei olisi edes toivottavaa, että yleensä jokin teoria selittäisi ”kaiken”. Sehän olisi tieteen loppu ja herra siitä meitä varjelkoon.

Vierailija

Käytännön sovellukset toimivat matematiikalla ja logiikalla, mutta niiden avuksi voidaan virittää aistimia, jotka tuottavat reaaliaikaista tietoa ympäristöstä.

Esimerkiksi robottikäsi ei voi ennustaa satunnaisesti viskatun kappaleen lentorataa, mutta robotti voi havainnoida kappaletta supernopealla kameralla ja ennakoida mihin kappale todennäköisesti putoaa. Havainnointi tarkentaa jatkuvasti kappaleen asentoa, jolloin robottikäsi saa kappaleen kiinni vieläpä oikeassa asennossa.

Robottisormet muun muassa nappaavat ilmaan viskatun kännykän:
Video

Vierailija
John Carter
Jos näin olisi, niin maailmankaikkeus olisi lopulta ymmärrettävissä ja vaikka fysiikan lait ovat matemaattisia ja matematiikka on nykytietämyksen valossa epätäydellistä, niin se ei tarkoita sitä, että myös fysiikan lakien olisi oltava epätäydellisiä.



Mitä tarkoitat sillä ettei fysiikka olisi "epätäydellistä"?

John Carter
Emme voisi nimittäin koskaan todistaa, että onko tiivistetty muotoilumme lopullinen, vaan aina olisi mahdollista, että jossain odottaisi vielä syvällisempi ja yksinkertaisempi teoria, joka selittäisi ilmiöt vähintään yhtä hyvin.



Eikö tällöin oltaisi "epätäydellisessä" tilanteessa? Luotu aksiomatisointi ei olisikaan "kaikkea tuottava", näin sanoakseni.

Vai mitä tarkoitat käsitteellä "fysiikka"?

Vierailija
John Carter
Voisiko olla mahdollista, että maailmankaikkeuden satunnaisuus olisikin vain näennäistä satunnaisuutta...

Mitä satunnaista maailmassa nykykäsityksen mukaan on? Esimerkiksi kvanttimekaniikkahan kertoo täsmälleen, millainen maailmamme on: Jokaista systeemin tilaa kuvaa aaltofunktio, ja kun alkuehto on kiinnitetty, aaltofunktion aikakehitys on täysin ennalta määrätty. Tietysti on hieman ikävää, ettemme kykene mittaamaan systeemin aaltofunktiota eksplisiittisesti, mutta tämähän on sinänsä varsin ymmärrettävää, koska emme voi separoida tutkittavan systeemin aaltofunktiota ja omaa aaltofunktiotamme mittaushetkellä eri alisysteemeiksi.

Vierailija
John Carter
Voisiko olla mahdollista, että maailmankaikkeuden satunnaisuus olisikin vain näennäistä satunnaisuutta, jonka taustalta löytyisi kuitenkin ymmärrettävissä olevat matemaattiset lait? Entä jos yksinkertaistenkin fysiikan lakien seuraukset ovat vain äärimmäisen monimutkaisia ja siksi maailmankaikkeus vain näyttää satunnaiselta.



'Satunnainen ja välttämätön' (~ 'deterministinen') eivät ole muodoolisloogisia, vaan toisiaan edellyttäviä, "taistelevia" dialektisia vastakohtia.

Jos ne vääritelään muodollisloogisiksi vastakohdiksi, voidaan käyttää vain jompaa kumpaa kerrallaan, ja saadaan vääriä tuloksia, joissa niiden keskinäsen toisikseen vaihtumisen muodostama monimutkaistuvan kehityksen mahdollisuus "häivytetään".

Tästä on juuri käyty omakin keskustelu:

muut-tiedeaiheet-f14/aito-sattuma-kohtaa-loppunsa-t40530-9.html

Jos näin olisi, niin maailmankaikkeus olisi lopulta ymmärrettävissä ja vaikka fysiikan lait ovat matemaattisia ja matematiikka on nykytietämyksen valossa epätäydellistä, niin se ei tarkoita sitä, että myös fysiikan lakien olisi oltava epätäydellisiä.Jos fysikaalinen maailmankaikkeus on äärettömän kompleksinen, kuten myös matemaattinen maailmankaikkeus ja maailmaa hallitsee vain puhdas sattuma, niin se tarkoittaisi sitä, että ihmiskunnan on täysin turhaa odottaa keksivänsä ikinä kaiken teoriaa, koska emme voisi siinä tapauksessa ikinä olla varmoja, että onko kyseessä lopullinen kaiken teoria.



"Kaiken teoria" edellyttäisi, että maailma olisi jaoteltavissa sellaisiin alkeisolioihin, jossa mikä tahansa niihin liitettävissä oleva ominaisuus joko TÄYSIN on tai sitä EI OLE LAINKAAN. Se tarloittaisi ontologista lähtöolettamusta, että "maailma on kaksipäisenmuodollisen logiikan ontologisten edellytysten mukainen", eräällä tavalla siis "looginen".

Tuollaista olettamusta ei voida tehdä. On olemassa itse asiassa paljon todisteita sitä vastaan.

Ihmiskunta ei menetä mitään siinä, että "kaiken teoriaa", edes fysikaalista, ei ilmeisestikään voi olla olemassa.

Emme voisi nimittäin koskaan todistaa, että onko tiivistetty muotoilumme lopullinen, vaan aina olisi mahdollista, että jossain odottaisi vielä syvällisempi ja yksinkertaisempi teoria, joka selittäisi ilmiöt vähintään yhtä hyvin. Ja vaikka saisimmekin joskus kehitettyä kaiken teorian, niin seuraava edessämme oleva kysymys olisi että; miksi luonto tottelee juuri niitä yhtälöitä eikä jotain toisia?



'Ajattelumuotoon' (=tiedolliseen yksiköön, joka voi olla tosi tai epätosi) "teoria" sisältyy aina muodollisloogisen korenssin, siääisen ristiriidattomuuden vaatimus, jota taa EI voida yleistää ERI TEORIOIDEN VÄLILLE, vaikka nämä kuvaisivat samaakin kohdetta.

Vierailija

kun on käsittääkseni todistettu että matematiikan keinoin ei voi todistaa kaikkia väittämiä eikä edes ratkaista kaikkia numereenisia ongelmia niin eikö voisi todeta että matematiikka ei sovellu oikeastaan mihinkään?

Stratonovich
Seuraa 
Viestejä358
Liittynyt14.6.2009
Arkkis
John Carter
Voisiko olla mahdollista, että maailmankaikkeuden satunnaisuus olisikin vain näennäistä satunnaisuutta, jonka taustalta löytyisi kuitenkin ymmärrettävissä olevat matemaattiset lait? Entä jos yksinkertaistenkin fysiikan lakien seuraukset ovat vain äärimmäisen monimutkaisia ja siksi maailmankaikkeus vain näyttää satunnaiselta.



'Satunnainen ja välttämätön' (~ 'deterministinen') eivät ole muodoolisloogisia, vaan toisiaan edellyttäviä, "taistelevia" dialektisia vastakohtia.

Jos ne vääritelään muodollisloogisiksi vastakohdiksi, voidaan käyttää vain jompaa kumpaa kerrallaan, ja saadaan vääriä tuloksia, joissa niiden keskinäsen toisikseen vaihtumisen muodostama monimutkaistuvan kehityksen mahdollisuus "häivytetään".


Miten tämä sanaselitysoppi (sanahelinä) liittyy tähän fysikaaliseen kysymykseen mitenkään?

Arkkis
"Kaiken teoria" edellyttäisi, että maailma olisi jaoteltavissa sellaisiin alkeisolioihin, jossa mikä tahansa niihin liitettävissä oleva ominaisuus joko TÄYSIN on tai sitä EI OLE LAINKAAN. Se tarloittaisi ontologista lähtöolettamusta, että "maailma on kaksipäisenmuodollisen logiikan ontologisten edellytysten mukainen", eräällä tavalla siis "looginen".

Tuollaista olettamusta ei voida tehdä. On olemassa itse asiassa paljon todisteita sitä vastaan.

Ihmiskunta ei menetä mitään siinä, että "kaiken teoriaa", edes fysikaalista, ei ilmeisestikään voi olla olemassa.


Miksi "kaiken teorian" pitäisi olla alkeisolioihin jotka ovat tai eivät ole? Eikö kaiken teoriaksi riitä sellainen, josta voidaan johtaa mikä tahansa ennuste sellaisesta mikä on olemassa? Jos oikeasti maailma ei koostu itsenäisistä lokalisoituneista alkeisolioista vaan esimerkiksi todennäköisyyskentistä, niin eikö silloin kaiken teorian pitäisi nimenomaan ennustaa nämä todennäköisyyskentät mahdollisimman hyvin eikä mitään kuviteltuja alkeisolioita?

Vierailija
Lyde
kun on käsittääkseni todistettu että matematiikan keinoin ei voi todistaa kaikkia väittämiä eikä edes ratkaista kaikkia numereenisia ongelmia niin eikö voisi todeta että matematiikka ei sovellu oikeastaan mihinkään?



Ei suinkaan! Miksi pitää ottaa tuollainen "kaikki tai ei mitään" -asenne? Siitähän jää jo määritelmällisesti käteen "ei mitään"... Tietelliset tulkinnalliset matemaattiset teoriat kuvaavat objektiivisen todellisuuden kohteita kokonaisuutena ja kussakin toeriassa on usein vähän omansalainen matematiikka, esimerkiksi Newtonin mekaniikassa ja erityisessä suhteellisuusteoriassa on aivan erilainen geometria, vaikka edellinen onkin "differentiaali jälkimmäisestä, kun nopeudet ovat "pieniä". Muodollislloginen ja matemaattinen päättely on aina teoriakohtaista eivätkä eri teoriat käy yksiin kaikin paikoin, vaikka ne esittäisivät samaa kohdetta. Jos matematiikalla ei voida "ratkaista", sillä voidaan usein simuloida. Joka tapauksessa tosi teoria ennustaa matemaatisesti uusia tosiasioita, joita, ja samalla itse teoriaa, voidaan empiirisesti testata. Jokaisella konkreettisella teorialla on sovellettavuutensa rajat. Titelliset käsitteet määritellään teorianmuodostuksen yhteydessä, ja nekin voivat olla erilaisia samastakin kohteesta eri teorioissa.

Vierailija

Fyysikot voivat tutkia ilmiöitä ja ilmaista niitä matemaattisin keinoin mutta toistaiseksi vaikuttaa siltä että mittareiden tarkkuus ei tule koskaan riittämään siihen että kaiken voisi perustella kaavoin. Tiettyyn tarkkuuteen voidaan päästä ja kaikki loppu on uskoa.
Vaikka en omaa uskoani haluasikaan mainostaa niin sanon kuitenkin että en usko satunnaisuuteen.

Vierailija
Stratonovich
Arkkis
John Carter
Voisiko olla mahdollista, että maailmankaikkeuden satunnaisuus olisikin vain näennäistä satunnaisuutta, jonka taustalta löytyisi kuitenkin ymmärrettävissä olevat matemaattiset lait? Entä jos yksinkertaistenkin fysiikan lakien seuraukset ovat vain äärimmäisen monimutkaisia ja siksi maailmankaikkeus vain näyttää satunnaiselta.



'Satunnainen ja välttämätön' (~ 'deterministinen') eivät ole muodollisloogisia, vaan toisiaan edellyttäviä, "taistelevia" dialektisia vastakohtia.

Jos ne vääristelään muodollisloogisiksi vastakohdiksi, voidaan käyttää vain jompaa kumpaa kerrallaan, ja saadaan vääriä tuloksia, joissa niiden keskinäsen toisikseen vaihtumisen muodostama monimutkaistuvan kehityksen mahdollisuus "häivytetään".




Miten tämä sanaselitysoppi (sanahelinä) liittyy tähän fysikaaliseen kysymykseen mitenkään?



Just siten kuin siinä sanotaan. Eikä se ole "sanahelinää". Käsitteitä ´sattuma ja välttämättömyys´ ei voida kerta kaikkiaan erottaa toisistaan, koska niitä ei ole olemassa ilman toisiaan. Jos jokin asia on ei-välttämätön, se ei tarkoita sitä, että se olisi satunnainen, tai vastaavsti, että ei-satunnainen olisi yhtä kuin välttämätön. Kaoottiset prosessit esimerkiksi ovat yhdeltä kannalta satunnaisia ja toiselta välttämättömiä. Satunnaisuus ja välttämättömyys saattavat riippua näkökulmasta, mittakaavasta jne., ja tässä suhteessa on olennaista niiden vuorovaikutus muiden prosessien kanssa (jopa siinäkin mielessä, että kummaksi jokin (osa)prosessi on kulloinkin katsottava.

Arkkis
"Kaiken teoria" edellyttäisi, että maailma olisi jaoteltavissa sellaisiin alkeisolioihin, jossa mikä tahansa niihin liitettävissä oleva ominaisuus joko TÄYSIN on tai sitä EI OLE LAINKAAN. Se tarkoittaisi ontologista lähtöolettamusta, että "maailma on kaksipäisen muodollisen logiikan ontologisten edellytysten mukainen", eräällä tavalla siis "looginen".

Tuollaista olettamusta ei voida tehdä. On olemassa itse asiassa paljon todisteita sitä vastaan.

Ihmiskunta ei menetä mitään siinä, että "kaiken teoriaa", edes fysikaalista, ei ilmeisestikään voi olla olemassa.




Miksi "kaiken teorian" pitäisi olla alkeisolioihin jotka ovat tai eivät ole? Eikö kaiken teoriaksi riitä sellainen, josta voidaan johtaa mikä tahansa ennuste sellaisesta mikä on olemassa?



Tämä johtuu kaksipäisen logiikan eksaktin tulkinnan edellytyksistä kuvaamaan jotakin fysikaalista prosessia.Muuten se on likimääräinen, ja matematiikkakin joka kuvaa prosessia, on silloin likimääräinen. Se käy vähän kaikissa muissa teorioissa, mutta "kaikenteoriassa" se ei käy. Siellä se olisi oltava just. Muuten se ei ennusta kaikkia puolia. Riittäisi, että olisi jossakin "syvyydessä" yksituollainen "taso" tai "pinta" (jossakin matemaattisessa avaruudessa), josta sitten voitaisin johtaa esimerkiksi kaikki alkeishiukkaset kaikkine ominaisuuksineen.

Kuitenkaan esimerkiksi informaatiota ei voida johtaa tyhjentävästi mistään tietystä fysiikasta, koska esimerkiksisamaa informaatiota vaidaan varastoida fysikaalisesti mitä erilaisimpiin rakenteisiin ja prosesseihin, ja näissä sitä muuntelevat satunnaisesti täysin erilaiset vaikutukset. Infirmaatiota voidaan monistaa rajattomasti, kun taas energeettisiä suureita ei.

Jos oikeasti maailma ei koostu itsenäisistä lokalisoituneista alkeisolioista vaan esimerkiksi todennäköisyyskentistä, niin eikö silloin kaiken teorian pitäisi nimenomaan ennustaa nämä todennäköisyyskentät mahdollisimman hyvin eikä mitään kuviteltuja alkeisolioita?



Kun on "kenttiä" on myös "olioita". ne ovat ns. ´materian ja liikkeen´ ykseyttä, eivät pelkästään jompaa kumpaa.

Esimerkiksi "tyhjiö" koostuu virtuaalisista fotoneista, jotka syntyvät ilmeisesti pareittain ja katoavat siten, että avaruusalkion intergraaliset fysikaaliset ominaisuudet katoavat, esmerkiksi sähkövaraus, spin (magneettisuus), impulssi jne, paitsi energiatiheys, joka on vakio.

Vierailija
Tetrafuran
Käsittääkseni ainoa luonteeltaan jännittävä ilmiö on hiukkasten satunnainen lämpövärähtely ja muut siihen verrattavat ilmiöt. Jos joku asia on aidosti luonteeltaan aidosti satunnainen, ei sitä voida ennustaa. Onneksi niillekin voidaan silti laskea todennäköisyyksiä, jolloin jännitys ja yllätys pienenee hieman.

Voidaanko puhtaasta sattumasta oikeasti laskea todennäköisyyksiä? Mielestäni ei. Fysiikka perustuu pohjimmiltaan lainalaisuuksiin eli ei satunnaiseen, ja tästä syystä saadaan todennäköisyyksiäkin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat