Maapallon ilmastohistoria-kirja
Olen lukenut Juha Pekka Lunkan kirjan Maapallon ilmastohistoria nyt noin puoleenväliin, ja ajattelin kysellä täältä, löytyykö muita kirjaan tutustuneita ja millaisia ajatuksia se on herättänyt.
Ennen kaikkea kiinnostaisi se, osaisiko joku geologiaan/ilmastotieteisiin perehtynyt sanoa jotain kirjan luotettavuudesta? Lunkka vaikuttaisi olevan kovan luokan tieteentekijä ja olisin taipuvainen luottamaan hänen asiantuntemukseensa, mitä geologiaan tulee. Omaa asiantuntemustahan minulla ei aiheesta juuri ole.
Tässä siis tietoja kirjoittajasta nopeasti googlattuna:
http://cc.oulu.fi/~geolwww/lunkka.html
Kuitenkin vaikuttaisi siltä, että biologian suhteen asiantuntemus on jäänyt puoliväliin. Kirjahan siis käy läpi maapallon historian kertoen eri aikakausien ilmastosta, sedimenteistä ja eliöstöstä sekä siitä, kuinka esihistoriallista ilmastoa on tutkittu. Monessa kohdin esim. esihistoriallisen eläimistön nimeäminen tai sukulaissuhteiden kuvaus menee päin mäntyä. Enimmäkseen kyseessä ovat pikkuseikat, jotka eivät ole kokonaisuuden kannalta oleellisia, mutta ne heikentävät kyllä kirjoittajan uskottavuutta.
Myös popularisointi on jäänyt välillä vähän vaiheeseen. Teksti on usein raskasta ja välillä epäjohdonmukaista. Myös (oikeaa) suomenkielistä nimistöä olisi hyvä käyttää silloin, kun sellainen on saatavilla, koska suoraan tieteellisistä nimistä väännetyt suomennokset ovat sekä kielellisiä hirviöitä että hankalia muistaa.
Hyvä esimerkkilause näistä mokista löytyy sivulta 123:
Cycadipuiden lisäksi metsät koostuivat trias- ja jurakaudella ginkoista (neidonheisipuukasvit) ja koppisiemenisiä havupuita muistuttavista kasveista.
Cycadophyta-ryhmän kasveilla on suomenkielinenkin nimi, vieläpä laajalti tunnettu ja käyttökelpoinen sellainen: käpypalmut. "Ginkot" taas kuuluvat alakaareen Ginkgophyta, joka on suomeksi neidonhiuspuut (ei siis tosiaankaan neidonheisi). "Koppisiemenisiä havupuita muistuttavat kasvit" taas ovat vielä mystisempiä: ne on kun olivat havupuita, eivät mitään niitä muistuttavaa. Lisäksi ne olivat paljassiemenisiä (ensimmäiset koppisiemeniset ilmaantuivat vasta myöhemmin eivätkä ne edes muistuttaneet toisiaan tuon lauseen oikeuttavalla tavalla).
Kirjoittelen lisää kommentteja, kunhan ehdin kahlailla kirjan loppuun.
Sivut
Pistä palautetta kirjailijalle kustantamon kautta tai katso kuka kirjan on tarkistanut, jos kukaan.
Hämmentää.
kylläpä tuli luettua,heti viimevuoden syyskuussa viimevuonna,silloin se ilmestyi.
Lunkka ei kauheesti spekuloi kirjassaan,geologi kun on,hyvä kirja,täytyypä lukea uudestaan.
Odotin mielenkiinnolla että Mei long kommentoisi muitakin kirjansa tietoja. Koska olemme aikaisemmin keskustelleet asiaan liittyvistä aiheista, kirjoitan niistä hieman lisää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liitukausi
"Liitukausi on mesotsooisen maailmankauden viimeinen kausi, joka alkoi noin 146 ja päättyi 65,5 miljoonaa vuotta sitten. "
Minua kiinnostaisi mm seuraavien U-kirjan tietojen ja nykyisten tietojen vertailu:
Täytyy ensin tutkia näitten englanninkielisten sanojen suomenkielisiä vastineita.
Miksi urantiakirjassa on 40 miljoonan vuoden virhe?
"23.05.2009
Kukkivat eli koppisiemeniset kasvit kehittyivät noin 130 miljoonaa vuotta sitten niitä edeltäneistä paljassiemenisistä kasveista, joihin kuuluvat muun muassa nykyiset käpypalmut ja havupuut.
Jo Charles Darwin hämmästeli, kuinka kasvien evoluutio johti ensimmäisiin kukkiviin yksilöihin. Nyt kysymykseen vastaa Floridan yliopiston luonnontieteellisen museon tutkija Andre Chanderbali kollegoineen Pnas-lehdessä.
Ryhmä vertaili kasvigeneetikkojen suosikkikasvin, lituruohon (Arabidopsis thaliana) ja avokadopuun (Persea americana) kukan kehitystä sääteleviä geenejä. Avokadopuu kuuluu evoluutiossa varhaisimpiin yhä elossa oleviin koppisiemenisiin.
Myöhemmillä koppisiemenisillä, kuten lituruoholla on neljää kukan muodostavaa rakennetta: emilehtiä, heteitä, terälehtiä ja verholehtiä. Avokadopuulla sen sijaan on emin ja heteiden lisäksi vain erilaistumattomia terälehtiä.
Tutkijat odottivat, että jokaiselle avokadopuun kukan kolmesta rakenteesta olisi omat rakennusohjeensa, kuten kehittyneemmillä kasveilla. Näin ei ollutkaan, vaan geenit muodostavat päällekkäisen säätelyverkoston.
”Avokadopuu on kuin elävä fossiili. Sillä on yhä tallella ohjeet, jotka mahdollistivat ensimmäisten kukkien synnyn”, Chanderbali sanoo.
Uusien tulosten valossa kukkivien kasvien kehittyminen ei siis ehkä vaatinutkaan niin suurta geneettistä harppausta kuin on luultu. Vain vähäinen kehitysohjelman säätö riitti muuttamaan kävyt kukiksi. Kun ensimmäinen alkeellinen kukka oli syntynyt, käynnistyi evoluutiopyrähdys, joka johti nykyiseen kukkaloistoon."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3791
U-kirjan sanat ovat peräisin 1900-luvun alkupuolen käytännöstä. Sanan "angiosperms " (Koppisiemeniset) kehittyivät liitukauden merikasvista, kerrotaan. Sanan tarkalla määrityksellä on ollut eri aikoina hieman vaihteleva merkitys. Tästä voi johtua myös Mei longin huomautus asiasta.
Seuraava Enc. Britannican teksti selvittää asiaa syvällisemmin:
"Although in the past the taxonomy of the angiosperms was somewhat controversial, a consensus began to develop among plant taxonomists toward the end of the 20th century. The angiosperms came to be considered a group at the division level (comparable to the phylum level in animal classification systems) called Magnoliophyta"; katso:
http://kotisivu.dnainternet.net/adslfor ... osperm.htm
Enc. Britannican teksti on varsin valaiseva, mutta katsotaan suomenkielistä selostusta:
Suuri määrä yhtymäkohtia löytyy U-kirjan selostuksiin. Sanojen usein hieman muuttuneeseen merkitykseen ja käytäntöön on aina syytä kiinnittää huomiota U-kirjan tekstiä analysoitaessa!
U-kirjan tekstin käännös:
Höpö höpö. Angiosperm tarkoittaa koppisiemenistä eli kukkakasvia. Vaikka taksonomeilla on aina tietenkin kiistansa siitä, minkä tason taksoni sen pitäisi olla, itse kukkakasvien erottelu muista on ollut alun alkaenkin selvä, koska kukat nyt vain ovat aika helppoja erottaa. Luonnollisesti fossiilien kohdalla tunnistaminen on hankalampaa, elleivät itse kukat ole sattuneet säilymään. Ensimmäinen tunnettu kukkakasvi on Kiinasta löydetty järvikasvi Archaefructus 130 miljoonan vuoden takaa.
Kirjasi kuulostaa edelleen siltä, miten asiat on 50-luvulla ymmärretty, lisättynä joitain uskaliaita arvauksia. Nykyään tiedetään jo jonkin verran enemmän, vaikka tiedot toki siellä täällä vielä ovatkin relevantteja.
Spekulointi on kyllä tässä kirjassa korvattu kovilla faktoilla, mikä on jo sinänsä populaarille ilmastokeskustelulle hyvä vastapaino. Maapallon ilmastohistoria kertoo, mitä tiedetään ja kuinka se tiedetään, eikä paljonkaan enempää.
Aivan hyviä kommentteja. Mutta tutkijat ovat varmoja siitä, että U-kirjan alkuperäinen englanninkielinen teksti on peräisin 1930-luvulta. Vuodet 1934...1935 ilmoitetaan itse kirjassa.
Kirjan tekstissä on kohtia, jossa usein käy ilmi että kirjoitusajankota on mainittu. Tietyt hiukkasfysiikassa käytössä olevat sanat esiintyivät tieteissä vain lyhyen ajan, juuri mainittuina vuosina.
Pääasia, ja lukemattomia kertoja todettu tosiasia, on että monet tiedot ovat edelleen relevantteja!
Koskien "lisättynä joitain uskaliaita arvauksia" on kyllä ensin mieleen tuleva ajatus, ja oikea havainto muissakin yhteyksissä. Pitkään tutkittuani asiaa en vain yhdy siihen että kyseessä olisi "arvauksia", vaan liian monta kertaa nämä arvaukset ovat osoittautuneet oikeaksi tiedoksi!
Seuraavassa viitteessä on mielenkiintoista tekstiä, sekä lukuisia referenssiä joita olen alustavasti lukenut:
http://en.wikipedia.org/wiki/Flowering_plant
Sekä fenomenologi että Mei long mainitsi nykyisiä ajoituksia esim. genetiikan avulla. Mutta monet näistä 140...130 miljoona vuotta vanhat ajoitukset ollaan kumottu muissa raporteissa:
Seuraava tieto on kuitenkin edelleen pätevä, ja yhtyy läheisesti U-kirjan mainitsemaan 90 miljoonaa vuotta sitten: The great angiosperm radiation, when a great diversity of angiosperms appears in the fossil record, occurred in the mid-Cretaceous (approximately 100 million years ago).
Lupasin aikaisemmin ottaa esille lukuisia muitakin kohtia Maapallon historiasta, jotka ovat relevantteja "ilmastonmuutoksen" ymmärtämisen kannalta. Asialliset kommentit ovat tervetulleita.
Tässä pitäisi edetä hieman systemaattisemmin ja aikajärjestyksessä. Mutta materiaalia on liikaa. Täytyy tyytyä lyhyempiin näytteisiin.
Seuraava U-kirjan väite on ajankohtainen ja mielenkiintoinen:
Käännös:
SIVU.662 - Tämän lisääntyneen maankohoamisen myötä ilmaantuivat
planeetan ensimmäiset ilmastolliset erot. Maan kohoaminen, kosmiset
pilvet ja merelliset vaikutukset ovat tärkeimpiä tekijöitä ilmaston
vaihtelussa. Aasian maamassan harja nousi maan kohoamisen ollessa
suurimmillaan lähes neljäntoista ja puolen kilometrin korkeuteen.
Mikäli näiden korkealle kohonneiden alueiden yllä leijuneessa ilmassa
olisi ollut paljon kosteutta, olisi silloin muodostunut suunnattomia
jäätiköitä; jääkausi olisi koittanut paljon aikaisemmin kuin sitten
tapahtui. Vasta useita satoja miljoonia vuosia myöhemmin ilmaantui
taas yhtä paljon maata veden yläpuolelle.
=
Varmaan monet ilmastontutkijat nykyään yhtyisi esitettyihin väitteisiin! Yksityiskohtaisempia ja käytännön esimerkkejä noista vaikutuksista tulee esille muualla tekstissä.
Suoraan ei viitata auringon vaikutukseen, epäsuorasti kyllä, siis:
Maan kohoaminen, kosmiset pilvet ja merelliset vaikutukset ovat tärkeimpiä tekijöitä ilmaston vaihtelussa.
Auringon säteilemien elektronien lämmittävä vaikutus tulee myös U-kirjassa epäsuorasti esille muussa yhteydessä! Voisin ajatella että auringon elektroneilla, ja hiukkasilla yleensä, on suurempi vaikutus Maapallon arktisilla alueilla, ja sähkömagneettisella säteilyllä eniten vaikutusta ekvaattoria lähemmillä leveysasteilla.
Ajatuksia?
Joku, joka on lukenut prof. Lunkan kirjaa, olisi hieman voinut kertoa hänen teorioista jääkausista ja niitten syistä. Siksi otin esille edellisen aiheen.
U-kirja käsittelee myös atmosfäärin kehitystä sen kemian suhteen, kuten hapen, otsonin, typen ja hiilidioksidin (CO2) määrän kehitystä ajan myötä.
Esim:
Käännös:
SIVU.659 - Alkeellinen planetaarinen ilmakehä on hitaasti
kehittymässä. Tässä vaiheessa se koostuu vähäisestä määrästä
vesihöyryä, hiilimonoksidista, hiilidioksidista sekä vetykloridista,
mutta sitoutumatonta typpeä tai vapaata happea on vain vähän tai ei
ollenkaan. Vulkaanista aikakautta elävän maailman ilmakehä on
eriskummallinen nähtävyys. Lueteltujen kaasujen lisäksi sitä
kuormittivat raskaasti lukuisat vulkaaniset kaasut, ja sitä mukaa kun
ilmavyö vanhenee, siihen sekoittuu palamistuotteita planeetan pintaa
taukoamatta pommittavista, rankkoina jatkuvista meteorikuuroista.
Tällainen meteorien palaminen kuluttaa ilmakehän hapen miltei
kokonaan, ja meteoripommitusten määrä on yhä suunnaton.
SIVU.665 - Planeetalla, jossa elollisuudella on merellinen
alkuperä, lukuisat sisämeret, pitkän rannikon matalat vedet ja
suojaisat poukamat tarjoavat ihanteelliset olosuhteet elämän
juurruttamiselle. Ja nimenomaan tällainen maapallon vesien
jakautuminen oli tuolloin hyvää vauhtia kehittymässä. Nämä
entisaikojen sisämeret olivat harvoin sataaviittäkymmentä tai
sataakahdeksaakymmentä metriä syvempiä, ja auringonvalo kykenee
tunkeutumaan merivedessä yli sadankahdeksankymmenen metrin syvyyteen.
Ja juuri tällaisilta myöhempien aikakausien leudon ja
tasaisen ilmaston omanneilta rannikoilta alkukantainen kasvisto
hakeutui kuivalle maalle. Ilmakehän korkea hiilipitoisuus tarjosi
siellä elollisuuden uusille, maalla kasvaville muunnoksille
mahdollisuuden nopeaan ja rehevään kasvuun. Vaikka tämä silloinen
ilmakehä oli kasvullisuudelle ihanteellinen, sen
hiilidioksidipitoisuus oli niin suuri, ettei mikään eläinlaji,
ihmisestä puhumattakaan, olisi voinut elää maan kamaralla.
= = =
Tällaiset selostukset 1930-luvulta ovat hyvin mielenkiintoisia, koska suuri riita "ilmastonmuutoksesta" on paljon myöhempää perua!
Luin kirjan myöskin viime syksynä ja voin suositella vaikka huomasinkin saman tapaisia huolimattomuusvirheitä nimen omaan biologisessa tiedossa mistä kirjoitit. Myöskään kirjoitustyyli ei välttämättä ole niitä luettavimpia (ei vedä vertoja Matti Erosen 90-luvun Jääkausien jäljillä -kirjalle) mutta joka tapauksessa kirja on tervetullut lisä harvinaiseen suomalaiseen geologiseen populaaritiedekirjallisuuteen. Niinkuin jo mainittiinkin olisi kyllä kaivannut osaavaa toimittamista.
Atmosfäärin CO2 alkaen n. 550 milj. vuotta sitten, lähde:
Yllä mainittu tutkimus näyttäisi olevan monipuolinen ja laadukas. Useimmat lähteet ovat samaa mieltä kuin U-kirja siitä että elämän kehityksen alkuaikoina CO2 pitoisuus oli korkea. Mainitun tutkimuksen mukaan ehkä jopa yli 70 kertaa nykyinen CO2 taso; mikä on vielä korkeampi arvio kuin aikaisemmat. Raportissa on mukana kasvisten vaikutus CO2 tasoon, ja useita muitakin vaikutuksia.
Tiedämme, että noin 550-540 miljoona vuotta sitten ilmesyvät, kaikkialla Maapallolla yhtäkkiä runsaasti elämän fossiileja ja jäännöksiä maan kerrostumissa.
Käyrästä näkyy miten CO2 tasot rupeavat laskemaan. Todenäköiseti samalla ilman happipitoisuus rupeaa nousemaan, U-kirja sanoo näin:
Käännös ja hieman laajempi ote:
SIVU.680 - Mannerten kohoaminen eteni, ja ilmakehä muuttui
happipitoisemmaksi. Maata peittivät laajat, kolmenkymmenen metrin
korkuiset saniaismetsät ja noiden aikojen erikoiset puut, hiljaiset
lehdot; ääntäkään ei kuulunut, ei edes lehtien havinaa, sillä nämä
puut olivat lehdettömiä.
Ja näin lähestyi loppuaan eräs merellisen elollisuuden
evoluution pisimpään jatkuneista jaksoista, kalojen aikakausi. Tämä
maailmanhistorian kausi kesti lähes viisikymmentä miljoonaa vuotta;
tutkijoidenne piirissä se tunnetaan devonikautena.
SIVU.684 - Tämän, tutkijoidenne permikautena tunteman, biologisten
koettelemusten ajanjakson päättyminen merkitsee samalla sen
paleotsooisen maailmankauden loppua, joka käsittää planeetan
historiasta neljäsosan, kaksisataaviisikymmentä miljoonaa vuotta.
Urantian elollisuuden valtava merellinen lastenhuone on
täyttänyt tehtävänsä. Niinä pitkinä aikakausina, jolloin maa ei
soveltunut eliöstön ylläpitämiseen, ennen kuin ilmakehä oli riittävän
happipitoinen korkeampien maaeläinten elossapitämiseen, meri toimi
maailman varhaisen elollisuuden äitinä ja ravitsijana. Tästä lähtien
meren biologinen merkitys vähenee asteittain, kun evoluution toinen
vaihe alkaa maan kamaralla avautua.
U-kirjalla ei ole mitään tekemistä tieteen tai tieteellisen tiedon kanssa, joten miksi tuputat idioottimaisia lainauksiasi tälle palstalle?
U-kirjalla on harvinaisen paljon tekemistä "tieteen tai tieteellisen tiedon kanssa", koska siinä käydään läpi inhimillistä (ja muutakin) tietoa hyvin laajasti ja monipuolisesti. Tämä pitäisi näkyä varsin selvästi pienistä näytteistäni, joita aina pyrin vertaamaan parhaan löytämääni tieteelliseen tietoon!
Mitä merkitystä tuollaisella tiedon läpikäymisellä muka on sen suhteen että kelpaako Urantia-kirja johonkin tieteelliseen tarkoitukseen? Kirjan alkuperähän on epämääräinen ja jo se riittää tekemään siitä kelvottoman.
“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams
Sivut