Kaveruus

Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Montako kaveria sinulla on? Kaveriksi lasketaan myös ystävät mutta ei hyvän päivän tuttuja. Sanotaan näin, että kaveri on tyyppi jonka luona saatat käydä kahvilla tai joka saattaa käydä sinun luonasi. Jokainen määritelkööt itse.

Mitä keverit merkitsevät sinulle? Entä ystävyys? Mikä on kaverin ja ystävän ero?

Mikä on pahin asia jonka voisit antaa kaverillesi anteeksi? Entä kuinka pitkälle olet valmis menemään kaverin vuoksi, siis mitä voisit tehdä hänen eteensä?

Mistä olet saanut kaverisi, siis missä olet heidät tavannut? Mitä erityyppisiä kavereita sinulla on? Mikä on ehdoton edellytys kaveruudelle? Entä este?

Miksi ihminen tarvitsee kavereita ja on pääsääntöisesti onneton jos niitä ei ole?

Hämmentää.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija
Vatkain
Montako kaveria sinulla on? Kaveriksi lasketaan myös ystävät mutta ei hyvän päivän tuttuja. Sanotaan näin, että kaveri on tyyppi jonka luona saatat käydä kahvilla tai joka saattaa käydä sinun luonasi. Jokainen määritelkööt itse.

Mitä keverit merkitsevät sinulle? Entä ystävyys? Mikä on kaverin ja ystävän ero?

Mikä on pahin asia jonka voisit antaa kaverillesi anteeksi? Entä kuinka pitkälle olet valmis menemään kaverin vuoksi, siis mitä voisit tehdä hänen eteensä?

Mistä olet saanut kaverisi, siis missä olet heidät tavannut? Mitä erityyppisiä kavereita sinulla on? Mikä on ehdoton edellytys kaveruudelle? Entä este?

Miksi ihminen tarvitsee kavereita ja on pääsääntöisesti onneton jos niitä ei ole?

Saw
Seuraa 
Viestejä6251
Liittynyt20.6.2009

Paskat kavereista. Rahallakin pärjää. Joskus niinä aikoina, kun oltiin köyhiä, kavereita tarvittiin. Enää niistä on vain harmia.

Suomalaisista ei ole kaveriksi. Ne ajattelee vain omaa munaansa.

No ei vaines, kyllä oma gängi täytyy olla ainakin työpaikalla.

Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the Y.M.C.A.
It's fun to stay at the Y.M.C.A.

Sinbad
Seuraa 
Viestejä39
Liittynyt28.10.2008

Kavereita on useita, ystäviä vähemmän kuin yhden käden sormia.

Kavereiden kanssa on mukava touhuta niitä näitä mutta ystävien kanssa voi jakaa enemmän eikä ystävien tarvitse muistutella toisilleen, kuinka läheisiä he ovat: vuosien päästäkin ystävät voivat jatkaa siitä, mihin aiemmin jäivät.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005

Olisiko niitä suunnilleen viisi, kaikki peruskouluajoilta. Porukka asuu eri puolilla Etelä-Suomea (ja ulkomailla), joten harvakseltaan kavereita tapaa, ehkä muutamasta kerrasta vuodessa kertaan muutamassa vuodessa. Työ- ja opiskelukavereiden kanssa en vietä vapaa-aikaa kuin erittäin satunnaisesti. En ole lapsuuden jälkeen saanut ainoatakaan sellaista kaveria, johon olisin jatkanut säännöllistä yhteydenpitoa sen jälkeen kun opiskelut, työ tai joku muu syy on meidät erottanut.

En osaa tehdä tarkkaa eroa kaveruuden ja ystävyyden välillä. Enkä tiedä sitäkään mitä antaisin anteeksi ja mitä tekisin kaverien puolesta hätätilanteissa. Kavereissa on pienestä joukosta huolimatta hyvin erilaisia tyyppejä, joten ei kai sitä kovin korkeita kriteerejä ole. Minusta pitää sietää se, että kaverit tekevät omat ratkaisunsa elämässään, vaikka ne olisivat välillä hyvinkin rankkoja.

Vierailija

"Yksi todellinen ystävä elämässä on jo paljon;
kaksi on todella ruhtinaallista;
kolme tuskin mahdollista..."

- Jorge Bucay -

Vierailija

Mulla on monenlaisia kavereita. Osa on lapsuudenystäviä, joihin olen yhteydessä lähinnä siksi että yhteistä elämänhistoriaa on takana paljon ja tunnemme toisemme läpikotaisin. Elämä on heitellyt eri suuntiin ja arvomaailmat ovat voineet muodostua hyvinkin erilaisiksi, mutta yhteyttä pidetään silti.

Lähimmät ystäväni olen aikuisiällä löytänyt opiskelumaailmasta. Osa on kahvittelukavereita ja pari sellaista, joiden kanssa jaan lähes kaiken: unelmani, pelkoni, iloni ja ongelmani. Sellaista ystävää minulla ei ole, jonka kokisin ymmärtävän minua jollain tapaa pohjaa myöten. Mutta tyydyn siihen, että lähimmät ystävät auttavat aina hädässä, jaksavat tukea ja kannustaa ja heidän kanssaan on hauskaa. Aika näyttää, kuinka nämä ihmissuhteet kestävät sitten kun opintoni päättyvät.

Oman lukunsa muodostavat sitten parisuhteen kautta saadut kaverit ja kaveripariskunnat, joiden kanssa järjestän lähinnä yhteisiä illanviettoja. Nämä ihmiset ovat hyvänpäiväntutun rajalla, mutta omalla tavallaan tärkeitä.

TERÄS NALLEPUH
Seuraa 
Viestejä5662
Liittynyt31.1.2008

Ei mulla ole kuin 1-2 kamua, eli ei kovinkaan montaa. Eli olen aika yksinäinen ihminen.
Kaikki(niitäpä onkin niin hurjasti ) ystäväni olen saanut peruskouluajoilta. Sen jälkeen en ole saanut ainuttakaan kaveria.

Oishan niitä hyvä olla useampia mutta eipä niitä saa. Oon niin kämmi ihmisasioissa.

Olen syönyt hunajapurkin ja minusta tuli.. SUPER PUH!! TITTIDII!!
Kaikkien aikojen paras BB asukas: BB-Marika (SBB6)

Cargo
Seuraa 
Viestejä979
Liittynyt27.8.2007

Yksinäiseksi ihmiseksi luokitellaan sellainen jolla ei ole vähintään neljää kaveria joiden luona voi halutessaan käydä koska vain.

Aika kovat kriteerit monelle

Näin opiskelijana ei ongelmia ole, mutta vanhemmilla ihmisillä saattaa olla todellisia yksinäisyyden puuskia kun yhteisöllisyys on melkolailla kadonnut. Yksi, joskin ehkä tuhoisa, keino on liittyä uskonnolliseen yhdistykseen, mutta sen päätöksen onnellisuutta on mahdotonta kertoa etukäteen. Isäni täti haki vanhuksena läheisyyttä ja seuraa herätysliikkeestä sillä seurauksella että ennen kuolemaa koko satojentuhansien tili oli tyhjennetty!

Eli pitää paikkansa sanonta: nuorena on ne kaverit hankittava.

" sähkö (se sähkö, jota tuotetaan mm. voimalaitoksissa) ei ole energiaa "
- Vastaaja_s24fi

“Jos et ole kaksikymppisenä vihreä, sinulla ei ole sydäntä. Mutta jos et ole nelikymppisenä perussuomalainen, sinulla ei ole aivoja.”
- Cargo

Vierailija
Tarkkailija
"Yksi todellinen ystävä elämässä on jo paljon;
kaksi on todella ruhtinaallista;
kolme tuskin mahdollista..."

- Jorge Bucay -




Wau.. minullahan on ruhtinaalliset oltavat! Ja jopa mahdollisuus olla useillekin ystävä. Aspergeriudestani johtuen suhteellisuudentajuni pettää välillä, koen itseni valtavan yksinäiseksi. Aina en ole varma podenko jotain skitsofreenistä harhaisuutta.. jonkin aivo-ongelma kuitenkin vaivaa. Eikä se onneks o jatkuvaa. Välillä koen olevani melko sosiaalinen kunhan ei tarvitse huseerata monen kanssa kerralla eikä jatkuvasti. Ylipäätään kun sosiaalinen kanssakäyminen on mitoittunut omaan sietoon ja taitoon niin ihan ok.
Nykyään kun tiedän omat rajoitteeni osaan välttää stressiä joka aiheutuu sosiaalisista jännitteistä niin ihan ok. ja kanssakäyminen on tasaantunut paljon ihmisten kanssa.

Ei ole tainnut yhtään siltaa kärytä minun toimestani sen koommin kun itsetuntemukseni on lisääntynyt ja oon saanut elämääni parempaan järjestykseen.

Toisaalta on kait hyvä että nuorena häselsin. Olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin ja sellaisiin, jotka ei joko välitä rajoitteistani tai sit he ymmärtää niin hyvin ettei se haittaa.

Itse ajattelen ystäviäni ja kavereitani inhimillisinä ja oikeutettuina vajavuuteen samoin kuin ajattelen itseäni. Olen jopa huolissani jos käyttäytymisessään ilmenee viitteitä menttaaliongelmiin. Se että joku äksyilee tai oikuttelee muuten, se ei aina johdu minusta vaikka joutuisinkin kohteeksi.

Kait mulla oikeestaan kaks ystävää on vakituista ja toinen on poliittisesti kuin arvomaailmaltaan, asenteiltaan, jne. aika etäinen mutta meitä yhdistää jokin muu. Erimielisyyksiä on hänen kanssaan toki mutta toistaiseksi se ei ole haitannut. Toinen vakkari on sit tullut tutuksi "aatteelisen" toiminnan kautta joten hänen kanssaan on enemmän yhteistä eikä juurikaan ole erimielisyyksiä.

Kavereita.. niitä mulla olis pilvin pimein mutta ei se saa olla itsetarkoitus, ei siis minulle että hengailee mahdollisimman monen kanssa. Etenkin tässä iässä on elämänpuitteet asettuneet jotenkin omiin uriinsa kun jälkikasvukin on aikuistunut, jne. Resurssien puitteissa kaveeramista niin että siinä on sisältöä ja toisten huomioimista, jne.

50v. pippalot jäi pitämättä. Nelikymppiset pidin.. mutta en o pätkääkään minkään virallisten juhlien intoilija, ne on ennemminkin rasittavia. Nelikymppiset pidin btw. Kintulammin retkeilymajalla mettässä.. kahdessa osassa ja jatkot oli Tammikuussa apauttia 30 asteen pakkasella paikassa missä on ulkovessa, pihasauna, joukkomajoitus, joka on siis korvessa kinttupolun päässä autotiestä..
Kintulampi kesäkuvassa.

En ole niitä ihmisiä joitten on pakko hyöriä suvun kanssa. Ei o tarvinnut tapiseerata kotia viskymppisille, ostaa uusia huonekaluja ja muuta hölynpölyä. Ei ole ollut häitä joissa oisin pasteerannut printsessana.. ei pyöri hoviväet nurkissa.. ei mitään sellaista. Moinen on kauhuvisio!

Nuorempana haaveilin että jos oisin mennyt naismisiin, se olis tapahtunut ilkosillaan jossakin metikössä kumppanin kanssa eikä muita paikalla.
Onneks sekään ei o toteutunut!
Mun säkällä joku hirviporukka tai marjastajia, urheilusuunnistajia tai muita olis pölähtänyt paikalle ja ne olis hälyyttäneet paikalle poliisin ja ambulanssin ja olis päädytty sulhon kanssa johonkin roskalehtilööppiin..

Mutta.. jokunen exäkin on jäänyt kaveritasolle. Sekin on ihan hyvä asia ja kivaa.
Tässä yks reissu Kintulammelle n.3v:n takaa..
http://www.autismikirjo.net/empowerment ... 19-20.html
Yhdistystoiminnan puitteissa on kans ystävyyksiä kun oon toiminut aktiivisti aikoinaan puoluepolitiikassa, ympäristönsuojeluporukoissa, ammattiyhdistyspuolella. Oon käynyt monia kouluja, kursseja ja tehnyt vaikka minkä ammattialan pätkätöitä..
Kavereita olis vaikka kokopäivätyöseurusteltavaksi mutta se tuskin olis kivaa tai mielekästä.
Minähän olen tehnyt toimistosihteerin hommiakin liki 3v. ja siinähän sitä ehti kans treffata niitä järjestöihmisiä niin että joistakin tuli ihan kavereita..
Monen muuton kautta on naapureitakin ja se aika, n. 10v. kun mulla oli koiria, silloin riitti koiratuttavuuksia.

Vanhemmiten voi olla ikäänkuin enemmän yksin mutta toisaalta on ehtinyt elää niin paljon ja tavata valtavat määrät ihmisiä, joista jotkut ilmaantuu jostakin.. Yksinäisyys on enemmän mielentila kuin konkreettinen olotila.

Vierailija
Cargo
Eli pitää paikkansa sanonta: nuorena on ne kaverit hankittava.



Mulla ei ole lapsuusajan kavereita. Oon muuttanutkin niin monta kertaa että ne vähät mitä oli pentuna, ne on kadonnet. Toisaalta mulla oli lapsena tiiviisti iso suku ympärillä, serkkuja ja oli koulussa kakaroita ihan liikaakin.

Omalle lapselleni varmistin kuitenkin mahdollisuuden tutustua ikäisiinsä ja solmia kaverisuhteita kun ei mulla ole aikuisiällä tai oikeastaan vanhempien avioeron jälkeen (16v:sta) ollut siteitä sukuun eikä niitä ole edes kiinnostanut sen jälkeen minä kun sain muksun ja päädyin yksinhuoltajaksi. Etenkin toinen sukuhaara isän puolelta on sellaisia konservatiivisia ja hyvin laskelmoivia ja epäkurantit yksilöt on sivuutettu aika tehokkaasti. Mutta samapa se, ei minulla sellaisten ihmisten kanssa olekkaan mitään yhteistä. Kaveripiirini muodostuu kivoista ihmisistä, samoin jälikasvuni. Mitä mieltä olis yrittää ystävystyä tai kaverata jonkun kanssa joka vaan käyttää hyväkseen ja laskelmoi kaiken, jolle kuliisit yms. merkitsee enemmän kuin ihminen yksilönä, vajavaisenakin, silloinkin kun on ehkä kipee tjms.

Juniorilakin on siis ihan kivasti kavereita.Tosi mielenkiintoisia ihmisiä joista jotkut ovat minukin kavereita..

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
Vatkain
Montako kaveria sinulla on? Kaveriksi lasketaan myös ystävät mutta ei hyvän päivän tuttuja. Sanotaan näin, että kaveri on tyyppi jonka luona saatat käydä kahvilla tai joka saattaa käydä sinun luonasi. Jokainen määritelkööt itse.
Aivan hitosti. Jostain syystä onnistun luomaan sellaisia ihmissuhteita, että ne ei piittaa muutaman kymmenen vuodenkaan erossaolosta mitään.

Vatkain
Mitä kaverit merkitsevät sinulle? Entä ystävyys? Mikä on kaverin ja ystävän ero?

Tunne. Ystävän puolesta on valmis tekemään aika outojakin juttuja. Kaverit ei oo ihan niin metrilleen tärkeitä.

Vatkain
Mikä on pahin asia jonka voisit antaa kaverillesi anteeksi? Entä kuinka pitkälle olet valmis menemään kaverin vuoksi, siis mitä voisit tehdä hänen eteensä?

Harvemmin olen joutunut sellaisiin tilanteisiin ihmisten kanssa joita tunnen, että pitäisi antaa jotain anteeksi. Ihmiset säätää mitä säätää ja tullaan juttuun jos tullaan. Mä olen aika huono asettamaan ihmisille jotain kriteereitä.

Vatkain
Mistä olet saanut kaverisi, siis missä olet heidät tavannut? Mitä erityyppisiä kavereita sinulla on? Mikä on ehdoton edellytys kaveruudelle? Entä este?

Ihan mistä vaan. Mä kun oon tällanen estoton höpötäti, että alan vaan jutteleen ihmisten kanssa.

Lapsuuden- ja nuoruuden kavereita, koulu- ja opiskelukavereita, työkavereita, "kylänmiehiä" ja muuten vaan kavereita. Kun ei ole ollut paikkauskollinen persoona, ja on tullut häärittyä yhteisössä jos toisessa, niin kavereita on "joka kylään ja lähtöön".

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ehdottomuutta löytää elämästään. Ainakin meitsi.

Este. No, elämäntyylissä/asenteissa on jotain sellasta, että en viittis lapsille esitellä.

Vatkain
Miksi ihminen tarvitsee kavereita ja on pääsääntöisesti onneton jos niitä ei ole?

Ihminen nyt vaan sattuu olemaan sosiaalinen eläin. Tosin en mä ole ollut mitenkään kauhean onneton, vaikka joskus onkin ollut eristyneitä kausia. Ja ei ihmisiä aina jaksa, joskus pitää saada olla yksinkin. Tai ainakin mun pitää.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Käsittääkseni "kaverilla" ja "ystävällä" on iso ero. Kaveri on vaan sellainen perskärpänen joka nauraa sun jutuille ja hengailee vierelläs. Ystävä sen sijaan on samalla aaltopituudella ja tarvittaessa auttaa hädän hetkellä. Mielummin omistan yhden ystävän kuin sata kaveria.
Ystäviä on---ja siis tarkoitan tosi-ystäviä on 5, ja se on tarpeeksi. Kavereita ei ole, enkä niitä juuri haluakaan

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat