Tajunnan laajeneminen

Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Joskus kun mä pohdiskelen itsekseni asioita niin tulen jonkun ajatus-tunnelin päähän, tästä seuraa fiilis että oon tullut viisammaksi. Tämä fiilis tuntuu tajunnan laajenemiselta mutta yleensä se fiilis on hetkittäistä ja katoaa pois ajan myötä.

En tiedä että onko se tunne vain dopamiinin suihku aivoissa mutta palkitsevalta se tuntuu anyway.

Voiko tajunta laajentua pysyvästi vai onko tyydyttävä niihin yksittäisiin hetkiin?

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija
deep'n'dark
Joskus kun mä pohdiskelen itsekseni asioita niin tulen jonkun ajatus-tunnelin päähän, tästä seuraa fiilis että oon tullut viisammaksi. Tämä fiilis tuntuu tajunnan laajenemiselta mutta yleensä se fiilis on hetkittäistä ja katoaa pois ajan myötä.

En tiedä että onko se tunne vain dopamiinin suihku aivoissa mutta palkitsevalta se tuntuu anyway.

Voiko tajunta laajentua pysyvästi vai onko tyydyttävä niihin yksittäisiin hetkiin?




Ulkopuolisen on aika vaikea hahmottaa mitä tarkoitat, jos ei sitten kyse ole vaihteluista todellisuudentajussa. Eli kun pää alkaa toimimaan paremmin/normaalimmin, koet sen tajunnan laajenemisena. LSD:tä käyttäneellä tilanne taitaa olla päinvastoin, he luulevat tajunnan laajenevan vaikka todellisuudessa todellisuudentaju hämärtyy.
Kokeile vaikka nettiälykkyystestin avulla pään toimivuutta, tulokset tietysti vääristyvät jos saman testin tekee monta kertaa, kun sen tekee riittävän monta kertaa, tulos on loppujen lopuksi suunnilleen sama, jos ei aivojen toiminnassa tapahdu muutoksia.
Tuolta löytyy ainakin 1, http://www.tieteenkuvalehti.com numeroiden muistamisosaan kannattaa ehkä vastata tahallaan väärin ja katsoa vain mitä muista osioista tulee.

Vierailija
fenomenologi

Ulkopuolisen on aika vaikea hahmottaa mitä tarkoitat, jos ei sitten kyse ole vaihteluista todellisuudentajussa. Eli kun pää alkaa toimimaan paremmin/normaalimmin, koet sen tajunnan laajenemisena. LSD:tä käyttäneellä tilanne taitaa olla päinvastoin, he luulevat tajunnan laajenevan vaikka todellisuudessa todellisuudentaju hämärtyy.




tuo on ns naiivin realismin mukainen kanta, paino sanalla "naiivi" ...

LSD — The Problem-Solving Psychedelic

Vierailija

Tietoisuus muuttuu... kaikki muuttuu...

Tajunta laajenee/pienenee pelkojesi tahdissa. mitäpä se feno oikein pelkää...

Pelko liittyy melko läheisesti siihen kuka olet. Tunne itsesi lause on hakattu kiveen... eikä syyttä... itseensä tutustuminen ei vain ole aina kaikkein miellyttävintä puuhaa, jotta sen kyllä mielellään passaa... kunnes eräänä päivänä mielenkin on kuitenkin aika kuolla... mikset tee sitä jo tänään.

die before dying - ei tarkoita itsensä tappamista... syntymätön ei voi kuolla... vaan on kuvaus lohikäärmeen silpomisesta... minänsä tuhoamisesta... mielensä teurastamisesta.

Viimestään siinä vaiheessa, kun huomaat ettet enään ole alati mätänevä ruumiisi ... pelko kaikkoaa. Vähän niinkuin unessa... jos tajuat, ettet ole enää se orja poika, jota random unet heittelevät sinne tänne... vaan todellakin ohjastat uniasi ja säikytät pelottavat peikot ja möröt pois... kun ennen suorastaan houkuttelit pelollasi niitä puoleesi. Tai voihan niittenkin kanssa leikkiä jos tykkää... tai vaikka leikkiä pelkäävänsä niitä, jotteivat tunne oloansa merkityksettömäksi...

Aika monet ottavat leikin niin tosissaan, etteivät enää muista leikkivänsä. Tieto on kyllä olemassa, se vain pitää kaivaa riittävän syvältä itsestään... tieto ei leviä kulovalkean lailla, koska sitä ei kerrota ääneen, ja loppujen lopuksi viisas ei edes tiennyt yhtään mitään...sinähän tämänkin tulkitsit... kalat joita söit vain takertuivat luonnostaan verkkooni...

T:lohikäärmeen metsästäjä

Vierailija

Ajatellaanpa asiaa yksinkertaisesti...

Rikostutkija saa eteensä uuden murhatapauksen, alkaa tutkia tapauksen yksityiskohtia, kulkee hämärässä eikä tiedä, mihin päin menisi.

Lopulta riittävän tutkimisen jälkeen syntyy OIVALLUS, palaset loksahtavat kohdilleen - nyt rikostutkija tietää, kuka oikea tekijä on. Oivalluksen hetkellä aivoissa hermoradat järjestyvät uudella tavalla, vapautuu dopamiinia, näkeminen on selkeää.

Mutta tuo oivallus ei kanna enää seuraavana päivänä, sillä samalla hetkellä, kun se on tehty, siitä on tullut jo historiaa.

Ns. tajunnan laajeneminen on siten tietomäärän lisäämistä ja oivalluksen kautta syntyneitä uusia hermoyhteyksiä ja vanhojen hermoyhteyksien uudelleen järjestymisiä. Voidaan kuitenkin turvallisin mielin todeta, ettei tällainen prosessi lopulta muuta tajuntaa/mieltä ratkaisevasti. Oivalluksen jälkeen siirrytään aina tilaan, jossa mennyt oivallus muuttuu jossakin määrin merkityksettömäksi ja vaaditaan uusi oivallus uuden efektin aikaansaamiseksi.

Sen sijaan, että syntyisiä yksittäisiä oivalluksia, mielen pitäisi olla _jatkuvassa_ oivalluksen tilassa. Tällainen oivalluksen tila taas ei mielestäni voi niinkään liittyä ajatteluprosessiin ja sitä kautta syntyviin oivalluksiin vaan kyse on havainnoimisesta. Kysymys on pohjimmiltaan havainnoimisesta ilman sanallistamista.

Kun ihmisen havainnoimisprosessi liittyy ajatusprosessiin, ihminen siirtyy havainnoimisesta ajatteluun ja pyrkii ajattelun kautta saamaan oivalluksen. Jatkuva havainnoimisprosessi taas olisi pikemminkin jatkuvaa pitäytymistä ajatteluprosessin ulkopuolella. Siis se olisi pyrkimystä olla muodostamatta ajattelurakenteita siitä, mitä ihminen näkee - niin ollen se olisi pelkkää suoraa aistimista.

Tällainen suora aistiminen, näkeminen - mitä termiä halutaankin käyttää - voisi mielestäni olla tuota alkuperäisen kysyjän tarkoittamaan pysyvää tajunnan "laajenemista" yksittäisten hetkien sijaan.

Siten on tärkeää erottaa termit selkeyden "hetki" ja selkeyden "tila" toisistaan - ensimmäinen askel olisi tässä nähdä, että selkeyden hetkille ei saa antaa mitään merkitystä. Vaara, joka tässä piilee, on nimenomaan siinä, että mieli kuvittelee yksittäisten oivallusten vievän "jonnekin", mutta tämä on mielen luoma kuvitelma.

Pitäisi siten jotenkin tavoittaa sellainen liikunto, joka irrottaa ihmisen pysyvästi ajatteluprosessin karikoista. Kysymys liittyy olennaisesti siihen, onko elämällä olemassa universaalia merkitystä. Yksittäinen ajatuskulku/oivallus on subjektiivista prosessointia, mutta "oivalluksen tila" olisi subjektiivisen prosessoinnin pysyvää päättymistä. Tällöin mieli ei löytäisi merkitystä ajatus/oivallusprosessista sinänsä vaan siitä, että mieli olisi kiinni universaalissa liikkeessä/virrassa.

Jos universaalia ei ole olemassa, ei silloin mielestäni voi olla vakaata selkeyden tilaakaan, vaan itse kukin on rajoittunut omaan subjektiiviseen ajattelu/oivallus-prosessointiin.

Vierailija

Jeesuskin kuoli normaalin ihmiskuoleman, mutta koska hän tiesi totuuden fyysisestä todellisuudesta niin hän toteutti omalla kohdallaan tietoisuuden ylösnousemuksen tai kohosi kuolleista tai heräsi kuolleista tai koki itsessään tajunnan laajentumisen tai tietoisuuden laajentumisen, millä nimillä sitä haluaakin kutsua.
Tämä Jeesuksenkin 'ylösnousemus' on juuri sitä pitkälle kehittynyttä kvanttifysiikkaa ja täysin luonnollinen tapahtuma ollen tietoisuuden/tajunnan laajentuminen.

Vierailija

Voiko tajunta laajentua pysyvästi vai onko tyydyttävä niihin yksittäisiin hetkiin?



Oma käsitykseni on, että kaikki on katoavaista ja lakastuu ajanmyötä pois.
Mikään ei toki estä oivaltamasta uudestaan.

*refresh*

fenomenologi heitti kyllä ihan mutua.

Vierailija
magic device

Oma käsitykseni on, että kaikki on katoavaista ja lakastuu ajanmyötä pois.



Toki myös, "mikään ei katoa, kaikki vaan jatkuu" on aivan yhtä totta. x)

kuningas
Seuraa 
Viestejä1246
Liittynyt10.12.2007
deep'n'dark
Joskus kun mä pohdiskelen itsekseni asioita niin tulen jonkun ajatus-tunnelin päähän, tästä seuraa fiilis että oon tullut viisammaksi. Tämä fiilis tuntuu tajunnan laajenemiselta mutta yleensä se fiilis on hetkittäistä ja katoaa pois ajan myötä.



Tätä kutsutaan Heureka- tai Ahaa-elämykseksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Eureka_effect

War doesn't determine who's right but who's left.

There is no such thing as an atheist in a foxhole.

jormala
Seuraa 
Viestejä66
Liittynyt13.10.2009
kujala

Pitäisi siten jotenkin tavoittaa sellainen liikunto, joka irrottaa ihmisen pysyvästi ajatteluprosessin karikoista.

Jos universaalia ei ole olemassa, ei silloin mielestäni voi olla vakaata selkeyden tilaakaan, vaan itse kukin on rajoittunut omaan subjektiiviseen ajattelu/oivallus-prosessointiin.

Mielenkiintoista pohdintaa. Olen muutaman kerran elämässäni saavuttanut tuollaisen selkeyden tilan(ei siis hetki) ja pysynyt siinä pisimmillään pari kuukautta. Tuota olotilaa on vaikea kuvailla ja vielä vaikeampi siihen on päästä, mutta silloin mieli pysyy keskittyneenä kokoajan eikä tuo mainitsemasi ajatusprosessi ala.

Tuolloin kaikki asiat kokee täysin spontaanisti, pelottomasti ja ennakkoluulottomasti. Tuossa olotilassa ollessa myös pystyy tuntemaan onnellisuutta joka sekunti. tuossa tilassa ollessa omaa mieltään pystyy tarkkailemaan ikäänkuin ulkopuolisena, jolloin oma ajatus ikääkuin leijuu vapaana.
Silloin kaikki asiat ovat täysin selkeitä ja yksinkertaisia eikä mitään tunnetiloja ilmaannu vaan on sellainen täydellinen selkeys.
Toivottavasti vielä joskus tuon saisi kokea, mutta en ole siihen päässyt muutamaan vuoteen. En pysty kirjottamaan enempää kun jostain syystä teksti hyppää koko ajan tuonne alkuun.

Vierailija
jormala

Mielenkiintoista pohdintaa. Olen muutaman kerran elämässäni saavuttanut tuollaisen selkeyden tilan(ei siis hetki) ja pysynyt siinä pisimmillään pari kuukautta.




Joo, kylla lahtisin vertaamaan tata rakastumisen hurmaan, siis ajallisesti ja ehka muutenkin, etta mennaan vahan lyhyemmista ajoista sinne puoleen vuoteen yms.

Tavallaan niin pitkalle siis, kun kyseisen laajenemisen rahkeet riittavat.
Ja sitten voi liene "rakastua" uudelleen, ainakin kohta jo sitten.
JA voihan niita olla limittain ja paallekkain ja sillee, jos 'erikoistuu' siihen valaistumiseen?

'Vastavoimana'\antivalaistuminen esim. masentuminen ja kaikesta masentuminen, ja aina vaan uusista asioista masentuminen.
Eli tasta laajenemisesta osais varmaan kertoo jotai noi toisessa ketjussa siita mielialahairiostaan(...siis se maanis/depre) kertoneet yksilot.

jormala
Seuraa 
Viestejä66
Liittynyt13.10.2009

Jotain samaa voi tosiaa olla rakastumisessa, mutta eroaa mielestäni siinä, että en esim. näe mitään syytä miksi tuossa mielentilassa ei voisi olla vaikka koko elämänsä, koska tuo olotila ei tavallaan ole riippuvainen mistään ulkopuolisesta samalla tavalla kuin rakastumisessa.

Kuitenkin se tila on yhtä herkkä kuin voimakaskin ja mm. kerran menetin sen pelkästään yhden ryyppyillan takia. Olen myös joskus pystynyt pääsemään siihen lähes "sormia napsauttamalla" ja myös menettänyt sen yhdessä hetkessä jopa pitkällisen siinä pysymisen jälkeen.

Joku aivojen kemiallinen juttuhan se on mutta hieno tunne joka tapauksessa. Uskon että kyseessä on sama tila johon esim. meditoinnin kautta jotkut onnistuvat pääsemään.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Se on myös jännä tunne kun hyväksyy sen tosiasian ettei millään, kertakaikkiaan millään ole oikeastaan piirun vertaa väliä.. ei ole väliä vaikka joku tulisi takaapäin viiltämään kurkkuni auki, ei väliä vaikka joutuisin kidutettavaksi, ei väliä vaikka kaikki kuolisi ympäriltäni, ei väliä vaikka itse kuolisin, ei väliä vaikka menettäisin kaiken minulle tärkeän.. ei yksinkertaisesti mitään väliä millään, kärsimys ja kipu ei merkitse loppujen lopuksi mitään koska minun elämäni ei merkitse mitään.. vaikka kuinka ahdistuisi, masentuisi tai mitä tunnetiloja ikinä kokisi, kaikki se pyyhkiytyy kadotuksiin kuollessani ja joskus kuolen.. silloin kun tämän rauhoittavan totuuden sisäistää, voi vain mennä puiston penkille tai metsään auringonpaisteeseen istuskelemaan, huolettomana ja olla vaan.. yhtä maailmankaikkeuden kanssa.. koska ei ole muuta kuin maailmankaikkeus.. olen osa sen materiaa.. eikä se tunne mitään.. se vain on olemassa.. energiaa.

くそっ!

Vierailija

Mieli ja mätänevä ruumis kyllä ovat kytkyssä toisiinsa, suggerointi ei sitä asiaa muuta. Kun keho pahasti sairastuu ja on tulehdusten vallassa, on vaikea mennä valaistumaan ja irtautua kehosta. Usein on tilanne tämä. Itämainen filosofia ei auta länsimaisen terveydenhuollon pettäessä. Silloin ei auta nuoruuden valistunut buddhalaisuus, vaan kipu täyttää maailman.

Vierailija

Miettikääpä kipua. Jos asia ei ole tuttu, vuodet tuovat kyllä tietoa.
Keho sanelee. Muulla ei ole merkitystä. Huomaan, että threadin jäsenillä ei ole kokemusta kehon ja sairauden tuottamasta kivusta.

Vierailija

[size=85:3n9wfq6p]

must4k44pu
Miettikääpä kipua. Jos asia ei ole tuttu, vuodet tuovat kyllä tietoa.
Keho sanelee. Muulla ei ole merkitystä. Huomaan, että threadin jäsenillä ei ole kokemusta kehon ja sairauden tuottamasta kivusta.
[/size:3n9wfq6p]

nii, ei ne jutut kaikille sovi, jokaiselle jotakin, mut kenellekää ei sitä samaa.

Voit tietysti yrittää tutustua ketjun avaajan toiseen ketjuun, skitsofreikon päiväkirja vai mikä se oli?
Ehkä ymmärrät sitten paremmin tätäkin ketjua, jos on piinaa päässä vuosia ja se alkaa helpottaa, niin sellainen valaistuminen on ihku-ihanaa.
(En kyllä nyt ole kuitenkaan varma, että onko tässä ketjussa kyse siitä ilmiöstä.)
Sitä voisi verrata sinun kipuihisi, että jos ne sitten loppuisivatkin edes toistaiseksi, niin olisko ehkä ketjun paikka tai muuten vaa ihanan kevytolo?
Fyysinen kipu ja henkinen tuska voivat ehkä olla hyvinkin samantapaisia epämiellyttäviä olotiloja.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat