Seuraa 
Viestejä45973

Kävin tänään myöhäisellä lounaalla kaupungilla, kirjakaupassa ja kuljin puistonsärpäleen ohi. Siinä hoippuili pari spurgua. Toinen ykskaks nytkähti ja kaatui suoraan maahan. Kuului vain klonks kun pää kolahti kiveykseen. Minä ja muutaman kymmenen metrin päässä jotakin odotelleet ruotsinsuomalainen äiti ja aikuinen tytär (selvisi myöhemmin ambulanssia odotellessa) menimme katsomaan. Todettiin, että kaveri on täysin tajuton. Soitettiin ambulanssi ja väännettiin aika hyvässä lihassa oleva mies penkille, jossa se sitten rotkötti ja haisi.

Lähes kaikki kulkivat ohitse ja korkeintaan kysyivät mikä hätänä. Kun sanoin, että juoppo loukkasi itsensä, niin yleinen reaktio oli, että aijaa, eihän siitä tarvitse piitata. Sitten kaveri sai oikein rajun krampin ja alkoi hakkaamaan päätään selkänojaan. Joko viinakramppi tai epileptinen kohtaus. Saatiin kaveri kylkiasentoon maahan ja todettiin, että hengitys ei oikein kulje ja korisee pahasti. Onnistuttiin saamaan hänet asentoon, jossa henki tuntui kulkevan ja soitettiin toisen kerran hälytysnumeroon. Sieltä todettiin, että eiköhän me panna poliisi sinne. Piti todella pitkään jankuttaa, että tässä nyt taitaa olla jotain muutakin kuin pelkkä umpihumala.

Ohikulkijoista aika monikin esitti poliisin kutsumista. Avunanto ei kuitenkaan näemmä kysy sosiaalista statusta. Kiitettävän moni noin puolen tunnin aikana kävi kysymässä onko tilanne hallinnassa. Hyvin avulias oli selvästi kalliiseen pukuun sonnustautunut nuori mies muodikkaine lyhyine leikkauksineen läppärisalkkuineen, joka pysähtyi, kyseli kaiken ja kävi kauempana soittelemassa pari puhelua kalliin näköisellä kännykällään. Ilmeisesti hoputti ambulanssia. Hän jäi valvomaan tilannetta. Samoin yksi vähän turvonneen oloinen hevari pyöri paikalla ja oli selvästi oikeasti tosissaan auttamassa. Kuitenkin suurin osa käänsi katseensa pois ja nopeutti askeltaan, lähellä. Hieman kauempana noin 10-15 metrin päässä sopi pysähtyä ja jäädä tarkkailemaan uteliaana.

Lopulta ambulanssi tuli; kesti tosi pitkään. Sen henkilökunta oli suoraviivaista ja ammattitaitoista. Heille kiitos.

Kuitenkin, mikä hitto se on, että Suomessa ei voida auttaa ihmisiä hädässä, ja jos ne on kännissä ja pahanhajuisia ja -näköisiä, niin niistä ei tarvitse piitata? Suurin osa ohikulkijoista ei piitannut tosiaankaan piitannut tilanteesta mitään; jopa käänsivät aktiivisesti päänsä pois.

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (32)

Cubemon: Huolehdi sitten siitä, että olet aina erittäin huolitellusti pukeutunut, kun lähdet kotoa. Kas, suoni voi poksahtaa päässä milloin vain. Ja ihan kenen päässä vain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo
Huolehdi sitten siitä, että olet aina erittäin huolitellusti pukeutunut, kun lähdet kotoa. Kas, suoni voi poksahtaa päässä milloin vain. Ja ihan kenen päässä vain.



Tämä on sitä elämän ironiaa. Yleensä kun lähden kotoa niin toivon, ettei tarvitsisi enää takaisin tulla. Vaan kuinka ollakaan, viimeksi ulkona ollessani minulla oli vasta leikatut hiukset ja puku päällä. Kynnetkin oli leikattu siistiksi.

Ehkä se on sittenkin omaa syytä, että mikään ei onnistu.

Olisiko siinä sitten pitänyt joka ainoan ohikulkijan pysähtyä laumaksi auttamaan? Jos teitä siinä oli jo muutama ja homma oli kerran hoidossa. Mitä ne kymmenet ihmiset siinä olisivat voineet enää tehdä? Jos itse näkisin kyseisen tapauksen ja sen, että siinä ollaan jo auttamassa ja ambulanssikin kutsuttu, niin varmasti kävelisin vähän matkan päähän ja ehkäpä jopa jäisin katselemaan.

Yksi aika pätevä syy olla auttamatta nimenomaan vakavasti alkoholisoituneita on kait siinä että apua heille on tarjolla vaikka miten ja kun se ei auta niin on ikäänkuin turhauttavaa koittaa ulkopuolelta auttaa sellaista joka tuhoaa sisäkalunsa aivoja myöten liuottimilla, joita ei ole tarkoitettu ihmiselle muuksi kuin erittäin laimeina ja vähäisinä määrinä lähinnä "lääkkeeksi".

Sikstoisekseeen valtaosa väkivallanteoista, liikenneonnettomuuksista, yms. törttöilyistä tehdän kännissä ja sitäkin kautta alkoholistit on aika pelättyjäkin ihmisiä.

Itse olen pikkuhiljaa alkanut turtua alkoholisteihin ja ihan terveen itsesuojeluvaiston takia en kovin lähelle mene kun tiedän että voi käydä päälle silkkaa juoppohulluuttaan. Apua kyllä voin soittaa mutta hätäkeskuksesta aletaan kysellä yksityiskohtia.
Jopa sen kerran kun ex-kotikadullani ammuttiin miestä niin hätäkeskuksen virkailija kysyi voinko mennä katsomaan. Selitin että kuulin ampumisen, että kuulen kuinka mies huutaa tuskissaan, miten veri valuu pitkin asfalttia, enkä uskalla mennä ulos missä joku hullu voi vaania aseen kanssa.. silti hätäkeskusvirkailija vaan kyseli ja tivasi ja komenteli minua pysymään rauhallisena ja tivasi ja tivasi.

Kierrän siis mieluimmin kukaa ja tarkkailen ja oon kyllä sitä mieltä että alkoholiongelmaisuus kuitenkin yhä jollakintavalla on omavalinnaista. Jos valitsee kadun vapauden kyvyttömänä sopeutumaan eikä kuitenkaan ole kyvykäs huolehtimaan itsestään vaikka yhteiskunta tarjoaa vaatimattoman minimitoimeentulon, asumisen, yms. niin vaikeaa syyttä muita välinpitämättömyydestä enää siinä vaiheessa kun mikään apu ei ole kelvannut ja sitä aletaan penätä sitten kun jalat pettä alta kännin takia.

Riski joutua itse uhriksi on mulla suurin syy ja toisena on turhautuminen tietyntyyppisiin ihmisiin.
Aika monen olen jo nähnyt juovan itsensä hengiltä vaikka on autettu ja autettu.. Jokusia olen yrittänyt auttaa itse ja turpaan on tullut. Ehkä olen katkerakin ja aattelen jo että sama se?

Mummo
Cubemon: Huolehdi sitten siitä, että olet aina erittäin huolitellusti pukeutunut, kun lähdet kotoa. Kas, suoni voi poksahtaa päässä milloin vain. Ja ihan kenen päässä vain.



Periaatteessa minä arvostan ihmisiä samalla tavalla riippumatta mistään ja puhun valtavasti ennaltaehkäisyn puolesta, sen puolesta että pitäis olla tasa-arvoisesti mahdollisuuksia, jne. mutta sitten kun joku on jo siinä kunnossa että haisee vanhalle kuselle ja lialle ja voi vilistä ties mitä syöpäläisiä, kun näkee ettei aivoissa enää ole oikein mitään muuta jäljellä kuin hinku saada lisää lasolia niin kyllä siinä sympatiat on aika vähissä.

Kerran olen terkkarin vuodeosastolla siistijänä seurannut sivusta kun potilaaksi tuli vakavasti alkoholisoitunut mies. Hän oli jo todella vakavasti sairas kaikin puolin eikä kyennyt enää muuhun kuin käärimään sätkiään ja sotkemaan. Liikkui rollaattorilla vessan ja tupakkapaikan väliä. Äreä ja pelottava vaikka olikin jo hyvin heikko. Eräänä päivänä moppasin lattiaa huoneessa, jossa hän makasi. Kuulin jotain korinaa ja käännyin katsomaan. Näin ensimmäistä kertaa kun ihminen kuoli. Silmistä katosi elävälle tyypillinen kiilto ja samea harso ilmaantui jähmettyneisiin silmiin, jotka olivat lakanneet elämästä.

Olin senverran pitkään ollut töissä kuolemansairaiden parissa etten hätääntynyt. Laitoin mopin telineeseen ja menin ilmoittamaan hoitajille että nyt kai sejase kuoli.

Vaikeaa on käytännössä arvostaa sellaista elämää josta näyttää kadonneen ilo ja toivo, usko ja voima.. Kun näkee miten äreys, katkeruus, viha ja sensellainen valtaa ihmisen vähä vähältä, kun näkee miten vähätellen ihminen alkaa kohdella itseään piittaamatta enää lopulta siitä miten voi, selviytyykö vaiko ei.. on tavattoman vaikeaa kyetä tosissaan voivansa enää auttaa muuta kuin silmänlumeeksi.

Noihin puheenvuoroihini vedoten en erityisesti osaa arvostaa sitä "nautinnonhakuista" elämää, yksilönvapautta jota käytetään väärin siinä kohtaa kun tulee puhe siitä saako vetää huumeita ja viinaa jos haluu.
Saahan niitä vetää ja ihan miten vaan mutta muut saa kans kävellä ohi ja juosta pakoon kun alkaa nautiskelun sivuoireet osua aina vaan kipeemmin muihin.
Apua on ainakin aika turha odottaa niiltä joita on alkoholistien ja huumehörhöjen taholta kaltoinkohdeltu.

Auttakoot ne joilla ei ole vielä tietoa siitä miten vaarallisia ihmisiä voi olla deekut ja huumeiden väärinkäyttäjät. Ovat usein ovelia piruja joita ei kiinnosta kuin oma napa, oma nautinto ja muiden hyväksikäyttö loppuun asti.
Yks spurgu on voinut uhriuttaa monta elämää rellestämisensä aikana.

Tabuja toki kun ovat miehiä.
Olletikin jos katuojassa korisee puliakka niin aina vaan harvempi menee auttamaan..
Oletusarvo kait on että naisella pitäis olla enemmän kykyä huolehtia ja käyttää valtaa?
Jostakin syystä naispuolisia alkoholisteja harvoin näkee ja suurin kuolinsyy taitaa olla miespuoliset alkoholiongelmaiset jotka fyysisesti väkivaltaisempina rusikoi naispuoliset ryyppykumppanit henkihieveriin ja pois päiviltä.
Toki niin että mies on se henkisesti heikompi ja alttiimpi ajautumaan suurempiin ongelmiin?

Mutta.. ehkä mun suorapuheisuus kertoo monen sellaisen tuntoja, jotka ei viitti sanoa mitään tästä tabusta?

Toisten auttaminen ei ole nykyään kannattavaa. Vie aikaa ja voimia, ja huonolla onnnella saa itselle hankaluuksia.

Parhaassakin tapauksessa kukaan ei anna avulle arvoa.

Yritä siinä sitten olla avuksi, kun todennäköisesti saa vain itsensä keskelle ongelmia.

Kuka se käskee kertomaan että "yksi spurgu on nurin täällä ja haisee"
Tajuttomuus on uhka oli se vaikka viinan vuoksi.

Vaikka hyvin tiedän, miten vaarallisia huumehörhöt ja pultsarit voivat olla, käyn katsomassa jos nyykähtävät että, onko jotain hätää.Pappa ja Poika ei siitä tykkää, mutta jonkun äidin lapsia ne juopotkin on.

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621

Olen itsekkin pariin otteeseen joutunut (vapaasta tahdosta kumminkin) auttamaan ohikulkijoita parhaani mukaan.

Tapauksia on neljä kaikenkaikkiaan ja kaikki tapaukset ovat sattuneet rautatieasemalla. Helsingissä ihmiset eivät yleensä auta hätäänjoutuneita, tästäkin on omia kokemuksia. En ole ollut hätää kärsimässä mutta se oli ensimmäisiä opetuksia kun tännepäin muutin, että ihmiset eivät ole yhtä uhrautuvaisia kuin muualla. En sitten tiedä autetaanko sen auliimmin muualla Suomessa.

Itse jouduin viime viikolla kahakkaan ja tajuni irtosi kadun pintaan. Heräsin acutasta, joten kyllä silloin ainakin palvelu pelasi. Viiveestä en tosin tiedä...

o
Seuraa 
Viestejä1698

Viina on jotakuinkin oma valinta. Paha siihen on ulkopuolisen puuttua. Tai ainakin se on turhaa, kun sama show toistuu heti kun sairaalasta pääsevät. Jotain muutakin apua pitäisi samalla antaa jotta sillä olisi merkitystä.

Viimeksi kun itse kaaduin pyörällä hienostoseudulla, niin peräti kahdella eri bemarilla tarjoiltiin kyyti sairaalaan. Kunhan siltä avun tarjoilulta ehdin kuntoni tarkistaa niin ei kyllä naarmujen lisäksi muutakuin ylpeys saanut kolhauksen. Ois kuulemma pitänyt silti varmuuden vuoksi lähteä sairaalaan, kun kaatuminen näytti niin pahalta.

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031

Paljon melua tyhjästä. Mies saa sairaskohtauksen ja kolme ihmistä tulee heti auttamaan, ja osa ohikulkijoista vielä varmistaa että asia on hoidossa. Ei mitään syytä moraaliseen närkästykseen minun mielestäni.

Kulaushaikara
Seuraa 
Viestejä1023

Eräänä syksy-yönä kävelin baarien sulkemisaikaan kotiin päin, en ihan selvin päin minäkään. Maassa puiston nurmella makasi sammunut nuori mies, joka ei reagoinut mihinkään herätysyrityksiini. Soitin ambulanssin tai poliisin, kun ei miestä voinut jättää puistoon kohmettumaankaan, pakkastakin saattoi olla. Putka oli kahdensadan metrin päässä, mutta enpä minä naisihminen olisi jaksanut edes vetämällä viedä miestä sinne putkaan asti. Poliisien tulo kesti kohtuuttoman kauan, mutta ehti siinä itsekin vähän selvitä. Tuntui, ettei minua otettu tosissaan, kun en varmasti kuulostanut ihan selvältä... Muut ihmiset jatkoivat kovaa vauhtia koteihinsa. Mutta tuli siinä jokunen kysymään mitä tapahtuu... Oma mies ei ollut oikein onnellinen, kun kerroin missä viivyin.

Onneksi nykyään on kännykät!
Arvostan sitä, että joku viitsii nähdä vaivaa! Se on inhimillisyyttä se.

Kerran sain melkein puukosta mennessäni liian lähelle katsomaan. Oltiin juhannusfestareilla. Verissäpäin kaveri makas auton vieressä josta oli ikkuna rikki. Kaverit jäi loitommalle ja mä menin katsomaan. Kysyin ollaanko sitä hengissä ja vastaukseksi sain kiroilua ja melkein puukosta. Onneksi en ollu liian lähellä. Ja ihan ok se oli, kun siitä ylös nousi ja lähti puukon kanssa juosten mun perään. Kaverit juoksi edellä. Ei saanu kiinni.

Nykyään mielummin jätän menemättä jos edes epäilen, että päihteillä on osuutta asiaan. Mun rahoillahan ne dokaa. Rahaa jää sitten enemmän muille, sitä enemmän tarvitseville. Mutta ainahan sitä ei tiedä onko päihteet vai mikä syynä. Pitää tehdä valinta itse.

Kerran pelastin yhen sammuneen keskeltä tietä talvella. Olin tulossa baarista kotiin. Se makas tiellä pimeessä kohdassa. Onneksi ei ollu yhtään autoa ajanu yli. Se olikin tuttu kaveri ja kiitteli kun herätin. Silloin en pelänny.

Kerran olin ajoissa junassa (stadissa) ja joku äijä "nukkui" yhellä penkillä. Kukaan ei menny sitä katsomaan, en minäkään. Se haisi monen metrin päähän tosi pahalta. Joku nainen jupisi siellä vaunussa 10 minuuttia kovaan ääneen kuinka tollaset pultsarit pitäis poistaa maailmasta. Sit tulikin ambulanssi ja ensiapumiehet kertoi, että sillä miehellä on joku "kohtaus" ja vei sen pois. Seuraavat 10 min se sama nainen itki, että miten hän olis voinu tietää että se oikeasti tarvi apua...

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Hätänumeroon soitto ei maksa mitään, joten jos kännyssä vaan virtaa riittää ja näyttää siltä ettei kukaan ole vielä sitä tehnyt, voin hyvinkin rimpauttaa hätäkeskukseen. Jos taas näyttää siltä että homma on jo hoidossa ja joku istuu vieressä tai edes lähistöllä sen näköisenä että ambulanssia odotellaan, totean että turhaan minä enää menen säätämään kun en terveydenhoitoalan ammattilainen ole. Ja eikös tajuttomasta sanota että ihmisiä ei kaivata tiukasti ympärille että pyörtyneellekin riittää ilmaa?

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Joillakin esteenä avuntuloon voi olla pelkkä pelko. Mahdollinen veren näkeminen ja kuoleman mahdollisuus on tarpeeksi pelottavaa, että voisi lähestyä.

Mutta esim. juuri Hiekkaharjussa oli vammainen pikkulapsi toikkaroimassa keskellä tietä, "eikä kukaan pysähtynyt". En tosin tiedä kauanko se oli kerennyt autojen keskellä pyörimään.

Mummo
Vaikka hyvin tiedän, miten vaarallisia huumehörhöt ja pultsarit voivat olla, käyn katsomassa jos nyykähtävät että, onko jotain hätää.Pappa ja Poika ei siitä tykkää, mutta jonkun äidin lapsia ne juopotkin on.



Kyllä minäkin soitan hätäkeskukseen mutta en mene kovin lähelle. Enkä tietenkään salaa soitaessani että haisee viinalle jos haisee tai on epäsiisti spurgu. Ei ambulanssien terveydenhoitohenkilökuntaa pidä heitäkään saattaa vaaraan niin että mahdollisesti juoppohullu käy päälle. Poliisithan siinä pitäis kans olla kun "elämännnautiskelijat" on vauhdissa, vaikka vauhti on katkolla.

Itte oon äiti. En tiedä miten itse asennoituisin jos oma kersa olis denso. Isänsä on alkoholisti. Pelkäsin tietenkin aikoinaan jos taipumukset periytyy mutta ei tässä mitään maailman napoja olla ja vaikka olis omakohtainen ongelma, ei se välttämättä aiheuta mitään kanaemokohtausta.
Olen aikoinani keskustellut hyvinkin vakavasti lapseni kanssa rikollisuudesta, säännöistä, normeista, moraalista, omasta vastuusta ja alkoholistakin on ollut pakko puhua aika tylyyn sävyyn.

Rakkaus on myös rajoja, ei aina paapomista.
Alkoholistiinkin saa pitää rajaa.
En ymmärrä miks heillä mitään etuoikeuksia pitäis olla loputtomiin tai just heidän saada jotakin extrasympatiaa.

Hörhöpelkoisille väliaikatiedoksi että kenen tahansa auttamatta jättäminen tietoisesti voi tietää linnaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat