Vahvistaako kaikki mikä ei tapa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Muualta poimittua:
psykologia-aivot-ja-aistit-f12/kielletty-sapfolainen-rakkaus-t40762-75.html

anomalia
tippa
En ole ikinä ymmärtänyt tätä "Se mikä ei tapa, vahvistaa"-mentaliteettia: kun ihminen kokee esimerkiksi lapsuudessaan ja nuoruudessaan hyvin varhaisesta vaiheesta asti asioita, jotka vievät pohjan koko perusturvallisuudelta, ei tuo perusturvallisuuden tunne useinkaan rakennu enää koskaan samankaltaiseksi kuin yksilöllä, joka on elänyt "normaalimmissa" oloissa.



Tuo yleisesti kuultu sanonta on suosiostaan huolimatta (tai juuri siksi) yleisin ajatusvirhe; perustelematon yleistys.

Kaikki tuntevat ihmisiä, jotka uskovat vaikeuksien heitä vahvistaneen. Vaan onko kenelläkään olemassa objektiivista vertailukohtaa? Ei ole. Ihmisestä olisi saattanut tulla yhtä vahva ilman vaikeuksiakin. Joskus käy tosiaan niin, että vaikeuksista selvittyään ihminen tulee henkisesti vahvemmaksi. Mutta vähintään yhtä usein käy niin, että traumaattiset kokemukset, kriisit, kurjat kasvuolosuhteet, epäonniset ihmissuhteet yms. tekevät ihmisestä aran, varovaisen, heikkoitsetuntoisen, kroonisesti katkeran, mentaalisesti epävakaan... mukaansa saa haittaavat jäljet, joihin on sopeuduttava ja joita on mahdollisesti kannatteva koko elämänsä.

Lisään vielä, että ihmisen sopeutumiskyky ei kuitenkaan ole vähäinen. Kaikkiin olosuhteisiin on mahdollista sopeutua, elää hyvin ja onnellisena.




Minäkään en allekirjoita tuota sanontaa joka on aika outo.
Joskus nuorempana kait kuvittelin itse vahvistuneeni kun olin kokenut kovia mutta olinkin vaan kehittänyt itseeni kovuutta. Olin oppinut olemaan yhtä *ttumainen kuin kaltoinkohtelijani ja osa voi selittyä silläkin että oon myös perinyt jotain ikäviä geenivaikuttimia.. joskin se on vain arvailua ja kaikki ehkä johtuu onnettomien sattumusten summasta.

Omat vanhempani on syntyneet 1931 ja -32
Ymmärrän miks kouluttamattomat maalaiset oli mitä oli. Tuolloin oli sikstoisekseen isot luokkaerot, paljon köyhyyttä ja siinä on ollut vakava pula-aikakin niin että tuon ikäluokan laspet on voineet kärsiä jos jotakin puutostauteja ja niitten seurauksia ja sitten alkoi vielä sodat..

On siis tyytyminen siihen mitä oli tarjolla.
Enkä ole ainoa tämänpäivän keski-ikäinen, joka on joutunut nielemään liikaa niitä katkeruuden kyyneleitä, jotka siis ei jalosta. *tutus vaan kasvaa jos niikseen on.

Monet nykypäivän nuoret ei osaa ehkä kuvitellakkaan millaista on elämä ilman terveydenhuoltoa, sosiaalihuoltoa, koulutusmahdollisuuksia, yms. Kun ei ollut vahvaa yhteiskuntaa. Oli paljon eriarvoisuutta ja myös paljon kärsimystä, josta seurasi katkeruutta, epäluuloisuutta, jne.

En koita esittää mitään "sosiaalipornoista". Ei tartte tuntea sääliä.
Ongelmat ei lopu ikinä.
Mä en oo uskis enkä edistysuskoinenkaan ja tiedän että joka sukupolvella on omat ongelmansa.
Nykyajalle tyypillistä on työttömyys, sosiaaliloukkuihin putoaminen, pikemminkin nyt eletään vaihetta jossa yhteiskunta on hiukan liiankin vahva vallankäyttäjä eikä hierarkian alaosassa olevat vieläkään voi saada ääntään kuuluviin.

Mutta.. Yhäkään kärsimys ei aina jalosta.
Jonkinverran kärsivällisyyttään voi treenata mutta joillakin sekin on synnynnäistä temperamenttia, sitä maltillista temperamenttia ja on ihmisiä jotka on lähes flegmaattisia tapahtuipa mitä tahansa.

Keneltäkään ei periaatteessa voi vaatia tyyliin: "Katso nyt miten siukku tai naapurintyttö käyttäytyy, selviytyy, osaa ja plaa plaa plaa."

Minä kun en ole neurologisesti tyypillinen niin aika karseelta nyt näyttäytyy se miten juuri minua ja autistista veljeäni rääkättiin vetoamalla johonkin stnan jumalan luomaan prototyyppiin. Että kaikkien on pakko olla samanlaisia, pystyä samaan, jne.

Ja niitä neurologisesti tyypillisempiä, kärsivällisempiä, kurantimpana syntyneitä vielä iljettiin palkita ja kannustaa lisää vaikka he olivat ihan sattumalta parempia joissain asioissa.
Minulla on käynyt säkä kun omassakin kykyprofiilissani on huippukohtia ja senverran oon ittekin saanut palkintoja ettei ole kolhiintunut liikaa itseluottamus. Monen muun puolesta harmittaa sitten senkin edestä kuinka heitä on tuhottu väärillä uskomuksilla.

Behaviorismiin taitaapi kytkeytyä "rääkkäämällä rääkkääminen"?
Ainakin hyvä konstisto jalostaa *ttuuntuneita ja katkeria ihmisiä. Huh!

Nykyaikana meidän ulottuvillamme tiedon äärellä on mahdollista kohdata yksilö ja vieläpä niin että oikeudellisesti kukaan ei ole auktoriteetti, joka voi kumota mielivaltaisesti toisen ihmisen sanomisia. Tarvitaan aina perustelut.
Jos joku besserwisseri on eksynyt lukemaan tätä ja tekee mieli haistattaa niin se ei ole asiallista.
Tätä olletikin voi käsitellä http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitivismin keinoin älyllisesti ja humaanisti.

Btw. Besserwisseriyskin voi olla opittu tapa ympäristössä, jossa on joku auktoriteetti sanonut jatkuvasti että suu kiinni, tjms.

Tieteellisen metodin mukaan pitää aina olla perustelut väittämille.
Ja tästä lähdetään liikkeelle..
(Sori jos alustus on huono tai aihe ei kiinnosta! Ohi vaan sitten..)

Sivut

Kommentit (63)

Vierailija

Jos henkilä tippuu korkealta, ja vahingoittaa hermojärjestelmänsä sillätavalla, että ei enään kykene mitään jäsentä liikuttamaan ja taantuu pienen lapsen tasolle,niin saa olla aika mahti ihminen, että tuon saa käännytettyä positiiviseksi vahvistumiseksi.

Eli lyhykäisyydessään, ei todellakaan.

Toki voidaan ajatella, että ihminen on tuolloin osan lopullisesti menettänyt = osin kuollut, jolloin sitä ei laskettaisi ja voimmekin keskittyä järkevämpiin skennaarioihin.

Vierailija
omena
ei kaikki paska naamalla oo hyväksi...
mutta pieniä roiskeita elämässä on suotavaa
saada...



Unohdit perustelut.
Millaisia roiskeita tarkoitat ja miten perustelet niitten toiminnan ihmisen parhaaksi?

Mä oon oman äitiyteni kautta kokenut että ainoa toimiva juttu lastani kohtaan on ollut ihan sama kuin muissakin ihmissuhteissa = kuunnella, arvostaa yksilönä, ottaa huomioon toisen mielipide, kuunnella kärsivällisesti perustelut, yms.

Toki äitinä, vanhempana, kypsempänä ja pelkästä aikuisen velvollisuudesta on pakko sietää niitä "roiskeita" lapselta mutta aikuinen ei voi lapsellistua kasvattajana.

Nykyään voin jo relata ja aiemminkin lapseni on tottunut PMS hirviöäitiinsä..

Tarkoititko siis sitä että ihmisiltä ei aina voida vaatia asiallista käyttäytymistä ja siihen pitää tottua että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä pienistä auta ottaa itteensä?
En kyllä tykkä arvutella mitä mahdoit tarkoittaa.
Selittänet ite.

Tavallaan ihmisiltä vaaditaan aina asiallista käyttäytymistä ja hölmöilyt pitää pyytää anteeks ja sovitella, joskus voi olla asiallista jopa koittaa jotenkin korvata jos on tehnyt jotain isompaa vahinkoa.

Jotkut sallii mielivaltaisen käyttäytymisen, sekoilun vähättelyn, "sikailun" niinkuin on tapana sanoa.
Usein kuitenkin niin että "sikailijat" varmistaa että uhrinsa ovat heikommilla ja kyse onkin jostakin ihan muusta kuin älykkäästä toiminnasta. Hekin jotain tunnevammaisia sosiopatteja?

Fiksu ihminen ei sorra heikompaansa.
Yksiavioisuuteen taipuvaisen ihmisen kohdalla on outoa perustella jollain eläimellisellä liskoaivoisuudella, primitiivikäyttäytymisellä mielipuolisuuttaan, sitä ettei aivot toimi kunnolla ja täysi-ikäsenäkin käyttäydytään kuin hm.. kehitys olis lapsen tasolla.

Minähän oon itte kehari enkä ole fiksu joten minusta ei kannata nyt ruveta puhumaan. Pohdin asiaa yleisellä tasolla ja koitan varmistaa ettei tästäkin topikista tule mitään "itte oot sika" ketjua. En ole nimennyt ketään palstalta enkä sen ulkopuolelta. Puhun yleisesti.
Voidaan ehkä oppia jotakin uutta?

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Itse uskoisin sen olevan vain toiselle sanottuna kannustusta. Itse ainakin ottaisin sen kohteliaisuutena, jos joku sanoisin niin, kun olen jäänyt jonkun prässin väliin tai tullut pahoinpidellyksi.

Vierailija

Ei nyt sentään. Ja riippuu se ihmisestäkin.

Pakosta sitä kuitenkin törmää johonkin ikävään. Jokaisen onni pettää joskus.

Vierailija

Varmaan on käynyt jo harvinaisen selväksi etten hyväksy sitä että ihmiset laittavat vartavasten toisensa kärsimään. Kyllä elämässä on ihan tarpeeksi muutenkin kaikenlaista kärsimystä, sairauksia, onnettomuuksia, kuolemaa jne. Mutta ei, eihän se riitä kun joku neropatti jossakin saa valtavan suuren Idean päähänsä että juuri hänellä on oikeus sanella miten kaikkia muita tulee kohdella ja miten muiden tulee elää. Jos ihmiset pääasiassa jättäisivät toisensa rauhaan, maailma olisi mielestäni paljon parempi paikka. Tätä rauhaan jättämistä ajatellen pitäisi tietysti olla tarkoin määritellyt säännöt miten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä sitten kun on pakko olla.

Ihmettelen aina ihmisiä jotka kertovat vahvistuneensa siitä että heitä lapsena hakattiin, esim. isä otti remelillä luulot pois. Jotkut tulevat kertomaan että hyvää se vain teki. Niinkuin millä tavalla? Itse en saa kivun kokemuksista mitään irti, enkä nöyryytyksistäkään pahemmin perusta.

Myöskin ihmettelen naisia jotka vuodesta toiseen hakeutuvat johonkin ravintolaan löytääkseen sieltä elämänsä miehen, ja sieltä lähtee mukaan vain retkuja. Ja sitten se on kuulema "elämää" kun se mies lyö jne. ja näitä naisia (mm. ainakin yksi oma tätini) kun sitten kuuntelee heidän keski-ikäänsä ehdittyään on se teksti katkeraa ja karvasta. Hyvissäkään miehissä ei ole enää mitään hyvää. Kun kaiken olisi ehkä voinut välttää yksinkertaisesti sillä että olisi miettinyt uusiksi sen mistä seuraansa hakee?

Mielestäni ei ole mitään "elämää" se että sietää paskaa muilta tai laittaa muut läpi helvetin. Se on pirullisuutta, luonnevikaisuutta, mielen sairautta. Ja jokaiselle vahvistamisesta ja vahvistumisesta puhuvalle haistatan pitkän peen. Vahvistakaa toki itsejänne ihan vapaasti, mutta jättäkää muut rauhaan. (Siis te kaikki hakkaajat ja haukkujat - sikäli kuin teitä täältä löytyy, ehkä ei löydy.)

Itseasiassa jokainen joka haluaa mennä toisen kimppuun voisi ryhtyä flagellantiksi ja roimia itsensä verille. Tietäisi miltä se tuntuu.

Vierailija
Tuppu L 2.0
Itse uskoisin sen olevan vain toiselle sanottuna kannustusta. Itse ainakin ottaisin sen kohteliaisuutena, jos joku sanoisin niin, kun olen jäänyt jonkun prässin väliin tai tullut pahoinpidellyksi.



Kannustusta?
Kait se sitäkin voi olla ja silloin riippuu siitä millä sävyllä se ilmaistaan.. Kannustavasti, rohkaisten mutta sitten ei vähätellen ja nolaten vahingoittunutta jota pitää aina kuunnella.

Mä oon itte lapsena saanut nöyrryytystä just niin että kannustettiin olemaan jonkun vuking toisen tytön kaltainen. Molemmat vanhemmat oli omaksuneet omituisen *ttuilemalla kasvattamisen. Isä enemmän ja erityisesti meitä kehityspoikkeavia lapsiaan kohtaan sitä riitti. *ttuilua uituilun perään. Teininä suunnittelin jos vaikka miten murhaavani kusipää-äijän. Onneksi en tehnyt mitään. Onneks sain jostakin puhtia ruveta näyttämään sille ja sen kaltaisille "keskaria". Onneks kovetuin ja aikuisena olen voinut mennä nenän eteen sanomaan että mitä mulukku.

Se on auttanut itseäni ottamaan etäisyyttä.
Olen löytänyt rajani joiden yli mun ei tarvii venyä ja itte oon voinut toimia toisin ja etenkin siksi kun ne pölvästit ei ole päässeet hämmentämään minun elämääni eikä niillä ole ollut liioin vaikutusvaltaa mun lapseeni.

Jos mä olisin vaan jäänyt siihen ja alistunut niin oisin kait jatkanut samaa ääliöilyä omaan pentuuni?
Semmosia kierteitähän monet sukukuviot on.
Ulospäin näkyy somat kulissit mutta "moni kakku päältä kaunis, silkkaa silpua sisältä".

Eihän mikään muutu jos ei oikeesti tehdä irtiottoa, pidetä etäisyyttä ja muuteta kurssia, sovelleta uutta tietoa ja ymmärrystä, jne.

Monet mummot ja vaaritkin on käytännössä ihan syvältä.
Ei biologinen vanhemmuus tai isovanhemmuus sisällä sinällään mitän lisäarvoa sinällään jos ne ihmiset ei oo viksuja tai kehitä itteensä.
Kaikista en puhu. Valtaosa on kait ihan ok mutta jostakinhan ne lasten ja nuorten ongelmat kumpuaa ja yks itsetuntoa vahingoittava, vakava ilmiö voi olla oman perhen sisäiset arvot ja asenteet jotka ei ole automaattisesti terveitä.

Vierailija

Kill one man, and you are a murderer. Kill millions of men, and you are a conqueror. Kill them all, and you are a god.

- Jean Rostand, Thoughts of a Biologist (1939)

Vierailija

Jos minä olen jostain syystä saanut esim. myrkkyä elimistööni, joka aiheuttaa hetkellisiä tai pysyviä vaurioita, mutta ei tapa, sanoisin että ei vahvista. Se ainoastaan heikentää.

Eräs penikka-aikaiseni kaveri sanoi, että kannattaa ottaa joka päivä pari lusikallista etikkaa. Perustelu oli seuraava: se on niin helvetin pahaa, että pakkohan sen on olla terveellistä. En uskonut häntä silloin, enkä samasta syystä nykyäänkään juo esim. suolahappoa.

Sanonnassa on kai kuitenkin kyse yleisesti elämäntilanteissa koetuista vastoinkäymisistä, joiden pitäisi karaista luonnetta vastaisen varalle. Sopii varmaankin joillekin luonteille, toisille ei. Itse luulisin olevani keskivaiheilla - en ole täysin totaalinen luuseri, mutta en myöskään mikään Indiana Jones.

Vierailija
hanipuppeli
Jos henkilä tippuu korkealta, ja vahingoittaa hermojärjestelmänsä sillätavalla, että ei enään kykene mitään jäsentä liikuttamaan ja taantuu pienen lapsen tasolle,niin saa olla aika mahti ihminen, että tuon saa käännytettyä positiiviseksi vahvistumiseksi.

Eli lyhykäisyydessään, ei todellakaan.




Nii-i.

Toki voidaan ajatella, että ihminen on tuolloin osan lopullisesti menettänyt = osin kuollut, jolloin sitä ei laskettaisi ja voimmekin keskittyä järkevämpiin skennaarioihin.



Laskettaisi mihin?
Miksi moinen moraalinen loppukannanotto?
Mikä sinut on vahvistanut sivuuttamaan heikkoudet tai jättämään peräti oman onnensa nojaan? Sekö ettei ole osunut omalle kohdalle vai?
Tässä aika tyypillistä mielipide-ilmastonmuutosta.
Ihan näihin päiviin asti on jauhettu todella sitkeästi tuota mantraa että kaikki vahvistaa mikä ei tapa. Sen ohessa on jankutettu sitä: "Ota itseäsi niskasta kiinni!"

Behavioristinen asennoituminen on pohjautunut ilmeisesti "kristilliseen" luomiskertomukseen, nimenomaan siihen että luojajumala teki ensin miehen ja sitten sen yksinäisyyteen helpotukseksi, apulaiseksi ja lastenkin synnyttäjäksi naisen ja tuon tarinan taustalla ilmeisesti on ollut ihan tavallinen laumahierarkinen fyysiseen ylivaltaan perustuva miehuus niin että se yksi ja ainoa ylitse muiden on the mies joka on se vahvin alffa joka voittaa taistelun.

Yli kakstuhatta vuotta sitten syntyi fiktiivinen jeesushamo ja myytti siitä että ihminen ei olekkaan enää mikään pahalle haiseva, kuolaava ja örisevä luolaäijä, joka voi mätkiä turpaan kaikkia vastaantulijoita, vaikka surmata vastustajansa. Ehei..

Ihmisyys edustaa sivistystä ja siinä humanismi on oleellisessa osassa. Älä tee toiselle mitä et tekisi itsellesi. Pidetään heikoista huolta, autetaan ystävää hädässä, annetaan toinen ihokas, jne.
Silloin parituhatta vuotta sitten kaikki kansa oli verolle pantava. Siihen kulminoituu raakalaismaisen barbaariaikakauden loppu ja meidän esivanhempamme lakkasivat teurastamasta toisiaan mielivaltaisesti.
Nyttemmin kaikki väkivalta toista ihmistä kohtaan on kriminalisoitu.

Heitteillejättökin on kriminalisoitu.
Ei ole olemassa mitään niin tärkeitä skenaarioita että luolakaudelta huokuvat esi-isien pahanhajuiset öykkämöykkähenget pääsis mellastamaan ilman vastustusta ja jopa älykästä, perusteltua ja maltillista vastarintaa ja vaatimuksia jatkaa sivistyneellä ja humaanilla linjalla, joka estää toisen vahingoittamisen. Se kun ei nähkääs vahvista mikä ei tapa.

Toisen vahingoittamisesta joutuu edesvastuuseen.
Sitä ei voida perustella millään luonnonvalinnalla, tms.
Joku on innostunut pissaamaan nykynuorison silmiin aika onnistuneesti.. voi nääs nääs nääs..
Kusi on uponnut aika moneen simmuun kuin kuuma naskali sulaan voihin mutta huuhdellaan huuhdellaan. Kyllä se siitä.

Ruotuun mars..

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008
Qadesha
Ihmettelen aina ihmisiä jotka kertovat vahvistuneensa siitä että heitä lapsena hakattiin, esim. isä otti remelillä luulot pois. Jotkut tulevat kertomaan että hyvää se vain teki. Niinkuin millä tavalla? Itse en saa kivun kokemuksista mitään irti, enkä nöyryytyksistäkään pahemmin perusta.



Ajattele asiaa siitä näkökulmasta, että nämä "vahvistuneet" ovat mahdollisesti saaneet remmiä tehtyään jotain sellaista, mikä on joko rikollista tai todella vaarallista (esim. ikkunoiden kivittäminen tai rakennustyömaalla seikkailu). Jos tällainen "rikos -> rangaistus" -menettely on ollut heille arkipäivää (ja vielä parempaa, jos se on ollut heidän yhteisössään normaali käytäntö), heillä ei välttämättä ole edellytyksiä pohtia, olisivatko pehmeämmät menettelyt (keskustelut, arestit jne.) tuoneet joko saman tai jopa myönteisemmän lopputuleman. Lopputulemahan heille on kuitenkin ollut se, että heistä on kasvanut ihan kohtuullisesti toimeentulevia ja "kunnollisia" yhteiskunnan jäseniä, jotka mahdollisesti ovat vieläpä onnellisia elämässään.

Qadesha
Myöskin ihmettelen naisia jotka vuodesta toiseen hakeutuvat johonkin ravintolaan löytääkseen sieltä elämänsä miehen, ja sieltä lähtee mukaan vain retkuja. Ja sitten se on kuulema "elämää" kun se mies lyö jne. ja näitä naisia (mm. ainakin yksi oma tätini) kun sitten kuuntelee heidän keski-ikäänsä ehdittyään on se teksti katkeraa ja karvasta. Hyvissäkään miehissä ei ole enää mitään hyvää. Kun kaiken olisi ehkä voinut välttää yksinkertaisesti sillä että olisi miettinyt uusiksi sen mistä seuraansa hakee?



Pohdi hetki, kuinka hankalaa on luopua vaikkapa haitallisista tavoista. Saati sitten irtautua totunnaisesta sosiaalisesta yhteisöstä.

Tällaista "retkuun retkahtajaa" voisi verrata vaikkapa vankilakierteeseen joutuneeseen rikolliseen, joka vannoo, ettei "koskaan enää joudu vankilaan, nyt kääntyy uusi lehti elämässä!" Jonkin aikaa hän saattaa olla kaidalla polulla (vähän kuten retkahtaja voi viettää hetkellisesti rauhallista elämää ja nauttia retkuttomasta maisemasta), mutta kovin nopeasti ihminen alkaa kysellä: mitä tekisi ja kenen kanssa? Helpoin vaihtoehto (ja kuten kaikki tiedämme, helpoin vaihtoehto on yleensä se mihin tartutaan varsinkin silloin kun on vähän ahdistusta ja stressiä) on tehdä kuten ennenkin: esimerkiksi mennä tuttuun baariin ja tehdä nousuhumalan aikana samoja asioita kuin ennenkin. Asiaa ei suinkaan auta se, jos retkuissa on "sitä jotakin" ja jos he pyhästi vannovat katuvansa lyömistä.

Tästä kierteestä irroittautuminen ilman ulkopuolista apua on useimmille liian vaikeaa.

Auttoiko ymmärtämään?

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija

Nii. Voisi melkein ajatella että kun ihminen alkaa käyttäytyä jollakin tietyllä tapaa, hänen aivoihinsa muodostuu tapaan liittyvä "ura" ja sillä uralla pyörivät laakerikuulat eivät tykkää siitä enää millekään toisalle uralle lähteä. Monet pahoinpitelyä suhteissaan kokeneet naiset ovat tainneet korostaa sitä että se se vasta pelottavalta tuntui kun piti miettiä että mitä tekisi että elämä muuttuisi. Turvallisempaa on ottaa turpaansa, kun sen jo tietää millaista se on ja siihen on urautunut?

Vierailija
Naksuttaja
Qadesha
Ihmettelen aina ihmisiä jotka kertovat vahvistuneensa siitä että heitä lapsena hakattiin, esim. isä otti remelillä luulot pois. Jotkut tulevat kertomaan että hyvää se vain teki. Niinkuin millä tavalla? Itse en saa kivun kokemuksista mitään irti, enkä nöyryytyksistäkään pahemmin perusta.



Ajattele asiaa siitä näkökulmasta, että nämä "vahvistuneet" ovat mahdollisesti saaneet remmiä tehtyään jotain sellaista, mikä on joko rikollista tai todella vaarallista [size=50:tawqnza1](esim. ikkunoiden kivittäminen tai rakennustyömaalla seikkailu). Jos tällainen "rikos -> rangaistus" -menettely on ollut heille arkipäivää (ja vielä parempaa, jos se on ollut heidän yhteisössään normaali käytäntö), heillä ei välttämättä ole edellytyksiä pohtia, olisivatko pehmeämmät menettelyt (keskustelut, arestit jne.) tuoneet joko saman tai jopa myönteisemmän lopputuleman.[/size:tawqnza1]
Lopputulemahan heille on kuitenkin ollut se, että heistä on kasvanut ihan kohtuullisesti toimeentulevia ja "kunnollisia" yhteiskunnan jäseniä, jotka mahdollisesti ovat vieläpä onnellisia elämässään.

Ja he yleensä jatkavat samaa peliä omiin lapsiinsa, jotka jatkavat samaa sukupolvesta toiseen..

Tästä kierteestä irroittautuminen ilman ulkopuolista apua on useimmille liian vaikeaa.



Onneksi on ulkopuolisia, jotka voi tuoda tietoa muunlaisesta, paremmasta, älykkäämmästä, jne.

Perseestä on turhan pitkä matka päähän sanoi kerran mks Näkökulmalla ja se on iskostunut mieleeni.

Ihmisen aivojen kuorikerroksessahan sanotaan sijaitsevan sen ehdollistumisreflexin, mutta kait se prosessissa on sekin eikä jumittuneena johonkin ja mantelitumakkeen osuus mielihyvä/pahakeskuksena on oleellinen prosessissa.

Rajat lapselle pitää näyttää jonkinlaiset ettei mee oleminen ranttaliksi mutta tykillä ei pitäis ampua kärpäsiä. Vastuu se on mikä kasvattaa. Pienestä asti mukaan arkirutiineihin niin että saa soheltaa muitten mukana, kokea tekemisen iloa, onnistumista ja epäonnistumista, jne. niin kyllä se siitä nuorena väännetty vitsa vääntyy norjana. Eikä tarvii hakata = purkaa omia angstejaan ja hipelöidä vitsaksilla pedonfiiliksillä paljaita lasten takapuolia kuola suusta roiskuen..

Jostakin inkkariheimosta on dokkari missä miehet oli ottaneet oikeudekseen piiskata naisia ja lapsia. Ääliöitä.
Taitaapi muhia sisäsiittoisissa heimohommissa aina jos jotakin pervoutta ja mielipuolisuutta?

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009

Itsekin olen ehkä hieman aspergerin oireinen. Vaikka minulle ei ole diagnosoitu ko. oiretta, niin yksi kaveri on ainakin vähän siihen suuntaan vihjannut ja muutenkin itse tajuan olevani erilainen. On hauska nähdä kuinka Pönnin ajatukset ovat mielestäni ihan järkeviä ja älykkäämpi kuin monien "normaalien" ihmisten kirjoitukset. Jotenkin tuntuu normaalit ihmiset olevan enemmän sisäänpäinkääntyneitä, vaikka aspergerilaisia tästä piirteestä syytetään. Omasta mielestäni aspergerelaiset ovat jopa objektiivisempia, laaja- ja kaukonäköisempi. Muista ihmisistä poiketen myös itsekkyys tuntuu olevan puuttuvan, vaikka muut pitävätkin jopa vähän jonain psykopaatteina. Olisi mukavaa jos suurilla paikkakunnilla jo kouluun mentäessä tunnistettaisiin ja eroteltaisiin aspergerilaiset ja sijoitettaisiin omille erillisille luokillensa, niin luokkaviihtyisyys olisi varmasti nykyiseen käytäntöön nähden huomattavasti korkeampi, koska ei olisi niin paljoa koulukiusaamista.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat