Uskonnolliset esikuvat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tiedättekö edes yhden todella pätevän ja kunnioitettavan ihmisen, jo kuolleen tai nyt elävän, jonka esikuva kelpaa teille kaikissa asioissa ja erityisesti uskonnollisella kentällä?

Minä en tiedä. Luulen nimittäin että jos menisin kirkkoon potkimaan kolehdin kerääjiä ja huutaisin suureen ääneen että Jeesuskaan ei tykkää että teette Jumalan huoneesta rahalaitoksen, niin eiköhän siinä poliisit kutsuttaisi.

Alkaa vähän ärsyttää nämä SAASit sun muut joilla pyritään aina teroittamaan muidenkin mieleen kuinka se ja se ihminen on yläpuolella kaiken arvostelun ja että hänen elämänsä ja toimintansa on aina ollut esimerkillistä. Paavien henkilöhistorioita vähänkin tonkiessa ei esimerkiksi tiedä että itkeäkö vai nauraa.

Mutta antaas tulla ehdotuksia. Tai sitten silkkaa kritiikkiä kaikkia pikku jumalankuvia kohtaan - itse en ainakaan heti aloita kun ei siitä sitten meinaa loppua tulla.

(Miksi yleensä pitää olla esikuvia, miksei jokainen elä parhaansa mukaan itsensä kanssa kilvoitellen?)

Sivut

Kommentit (26)

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

Olematta mitenkään uskonnollinen tai oppinut ymmärrän asian niin, ettei kristinusko, ja erityisesti luterilaisuus, edellytä esikuvia, pikemminkin kieltää ne.

Kolehdin keruu on traditio, ei sillä ole merkitystä. Rahat taitavat mennä hyväntekeväisyyteen.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008

Niin sellaista ihmistä ei ole. Isäni on nykyisellään melko vaikuttava persoona, mutta nuoruudestaan kertoo vain häpeillen, joten se siitä. Pojat maksaa isiensä synnit jne. Ei siitä esikuvia saa.

Everything you know, is about to change.

Vierailija

Tunnen erään kehitysvammaisen nuorehkon miehen, joka ei varmastikaan edes kykene ajattelemaan mitään pahaa, saati sitten tekemään. Ei kosta vaikka kiusataan, ei suutu, eikä väsy auttamaan.

Pienen lapsen tasolla. Siinäpä kaikki joita tiedän. Olennaista on myös se, etten ole etsinyt esimerkkejä. Ei ole aikaa.

Vierailija

En tunne. Pikemminkin olen tiukasti uskontoja vastaan, pitäessäni niitä tarpeettomina ja usein myös haitallisina.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007
Qadesha
Tiedättekö edes yhden todella pätevän ja kunnioitettavan ihmisen, jo kuolleen tai nyt elävän, jonka esikuva kelpaa teille kaikissa asioissa ja erityisesti uskonnollisella kentällä?

Minä en tiedä. Luulen nimittäin että jos menisin kirkkoon potkimaan kolehdin kerääjiä ja huutaisin suureen ääneen että Jeesuskaan ei tykkää että teette Jumalan huoneesta rahalaitoksen, niin eiköhän siinä poliisit kutsuttaisi.

Alkaa vähän ärsyttää nämä SAASit sun muut joilla pyritään aina teroittamaan muidenkin mieleen kuinka se ja se ihminen on yläpuolella kaiken arvostelun ja että hänen elämänsä ja toimintansa on aina ollut esimerkillistä. Paavien henkilöhistorioita vähänkin tonkiessa ei esimerkiksi tiedä että itkeäkö vai nauraa.

Mutta antaas tulla ehdotuksia. Tai sitten silkkaa kritiikkiä kaikkia pikku jumalankuvia kohtaan - itse en ainakaan heti aloita kun ei siitä sitten meinaa loppua tulla.

(Miksi yleensä pitää olla esikuvia, miksei jokainen elä parhaansa mukaan itsensä kanssa kilvoitellen?)




En tunne ainoatakaan, joka olisi uskonnollisisilta lähtökohdiltaan erityisen kunnioitettava, päin vastoin.

Sen sijaan tunnen useitakin ihmisiä, joita arvostan, huolimatta heidän uskonnollisuudestaan. He eroavatkin esim. tämän palstan hihuista siinä, että he eivät ole kaupustelemassa "ainoata totuuttaan", uhkaamassa viimeisellä tuomiolla, tai uhkaamassa oikeustoimilla kuin vajaamieliset käytettyjen autojen kauppiaat, jotka kuvittelevat saavansa reunoista rapistuneen ja muutenkin nuhjaantuneen "nelivetojeesuksensa" myytyä ja siten saada eturivin paikka kuolaa valuvien evankelisoijien "taivaaseen".

Mielestäni moraalisuus ja moraalinen käyttäytyminen kanssaihmisiä ja muitakin kohtaan tulee ensisijaisena. Jos sen ohella sattuu omaksumaan jonkin uskonnon, niin mikäpä siinä, niin kauan kuin itsehyväisyys, tekopyhyys ja farisealaisuus ei nouse päällimmäiseksi.

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Ihmisiä en osaa nimetä, mutta tässä on yksi hyvä vaihtoehto:

Sinilevä. Sitä saamme muiden muassa kiittää henkikullastamme. Eikä se tee mitään moraalitonta.

Vierailija
Seppo_Pietikainen
Jos sen ohella sattuu omaksumaan jonkin uskonnon, niin mikäpä siinä, niin kauan kuin itsehyväisyys, tekopyhyys ja farisealaisuus ei nouse päällimmäiseksi.



Luin erään antiikin historiateoksen, ja aloin ymmärtämään ja arvostamaan fariseuksia.

Heillä oli aika tiukka asema saddukeusten, seloottien ja roomalaisten välissä.

Selootit oli aktiivisia terroristeja Roomaa vastaan, esim opetuslapsi Pietari oli entinen selootti, oliko peräti johtajia.

Saddukeukset oli yläluokkaa ja siksi Rooman kavereita. Olivat ateisteja, koska eivät uskoneet yliluonnolliseen. Uskonto oli heille elämysten lähde. Vähän kuin musiikki tms.

Vierailija
Raamattu
"Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.



Me tiedämme historiasta, että mitä pahaa paavit ovat tehneet, inkvisitiot jne. Jesse ei voi olla hyvä esikuva, koska hänen hedelmänsä ovat olleet mätiä, hedelmästään puu tunnetaan.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Liittynyt18.10.2007
Lektu-Elli
Seppo_Pietikainen
Jos sen ohella sattuu omaksumaan jonkin uskonnon, niin mikäpä siinä, niin kauan kuin itsehyväisyys, tekopyhyys ja farisealaisuus ei nouse päällimmäiseksi.



Luin erään antiikin historiateoksen, ja aloin ymmärtämään ja arvostamaan fariseuksia.



Epäilemättä.

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Vierailija
Javert
Raamattu
"Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.



Me tiedämme historiasta, että mitä pahaa paavit ovat tehneet, inkvisitiot jne. Jesse ei voi olla hyvä esikuva, koska hänen hedelmänsä ovat olleet mätiä, hedelmästään puu tunnetaan.

Poista uskonnoista kaikki ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta, oikeuksia (Lakia) loukkaavat opit, niin jäljelle jää alkuperäinen ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta, oikeuksia (Lakia) kunnioittavat opit (Jessen esikuva).

John Carter
Seuraa 
Viestejä7511
Liittynyt17.2.2006

Lektu-Elli, et ole tainnut lukea uskonnon läksyjäsi tarpeeksi hyvin, sillä saddukealaisuus oli yksi Palestiinan vaikutusvaltaisimmista juutalaisuuden oppisuunnista, joka oli mielestäni aika kaukana ateismista. Saddukealaiset olivat mielestäni realisteja kristittyihin verrattuna, sillä he kiistivät kokonaaan kuolemattoman sielun olemassaolon, eivätkä uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, vaan siihen, että Jumala palkitsee ihmisen tässä elämässä ja kuolema on kaiken loppu, niin ruumiin kuin sielunkin.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Vierailija

Vaikkei aiheeseen liitykään, niin aika jännä juttu: voiko tosiaan uskoa Jumalaan mutta ei kuolemanjälkeiseen elämään eli siihen että tietoisuus säilyy tavalla tahi toisella vaikka keho mätäneekin pois?

Mitä virkaa on nimittäin millään jumalalla mikäli ihminen elää yhden elämän ja tät's it. Sitähän voi sitten elämänsä aikana retkustella ihan miten lystää ja mitään kostoa, jos ei palkkiotakaan, ei tarvitse odotella. Tai voihan sitä tietenkin uskoa että se kosto/palkkio tulee sen yhden ainoan elämän aikana (niinkuin kaiketi edellä ideana olikin), mutta eipä siitä kauaa kärsi/nauti kun se elämä loppuu ja sitten ei mitään.

Vierailija
Qadesha
Vaikkei aiheeseen liitykään, niin aika jännä juttu: voiko tosiaan uskoa Jumalaan mutta ei kuolemanjälkeiseen elämään..



Saddukeukset oli tuommoisia. Voisi ehkä käyttää termiä "puoliuskovaiset" tai "luterilaiset".

Jos haluatte saada uskovaisen hiljaiseksi, niin vedotkaa Raamatun kehotuksiin. Esim myy omaisuutesi ja anna köyhille tms. On aika amatöörimäistä jos joutuu väittelyyn. Parempi saada vastapuoli tajuamaan, ettei hän on lähempänä sinua kuin jotain apostolin esimerkkiä.

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006
John Carter
Saddukealaiset olivat mielestäni realisteja kristittyihin verrattuna, sillä he kiistivät kokonaaan kuolemattoman sielun olemassaolon, eivätkä uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, vaan siihen, että Jumala palkitsee ihmisen tässä elämässä ja kuolema on kaiken loppu, niin ruumiin kuin sielunkin.

Saddukealaiset edustivat "vanhaa" juutalaisuutta, jossa tuonpuoleisella ei ollut merkitystä. Vanhassa juutalaisuudessa kuolemanjälkeiseen elämään ei juuri teologisesti kiinnitetty huomiota. Kuolleet vain olla möllöttivät manalassa.

Vaikka tuonpuoleisella elämällä ei nykyjuutalaisuudessakaan ole yhtä suurta merkitystä kuin kristinuskossa, ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä kotiutui juutalaisuuteen n. 500 eaa. lähtien, osittain iranilaisen parsilaisuuden, osittain hellenismin vaikutuksesta. Silti vielä nykyäänkään juutalaisuus, käytäntö tai teologia, ei keskity kristinuskon tavoin kuolemanjälkeiseen elämään, vaan lähinnä nykyhetkeen. Saddukealainen perinne siis elää yhä.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija
Qadesha
Vaikkei aiheeseen liitykään, niin aika jännä juttu: voiko tosiaan uskoa Jumalaan mutta ei kuolemanjälkeiseen elämään eli siihen että tietoisuus säilyy tavalla tahi toisella vaikka keho mätäneekin pois?

Mitä virkaa on nimittäin millään jumalalla mikäli ihminen elää yhden elämän ja tät's it. Sitähän voi sitten elämänsä aikana retkustella ihan miten lystää ja mitään kostoa, jos ei palkkiotakaan, ei tarvitse odotella. Tai voihan sitä tietenkin uskoa että se kosto/palkkio tulee sen yhden ainoan elämän aikana (niinkuin kaiketi edellä ideana olikin), mutta eipä siitä kauaa kärsi/nauti kun se elämä loppuu ja sitten ei mitään.




Minä uskon jumalaan, mutta en kuolemanjäkeiseen elämään. En näe tässä mitään ristiriitaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat