Homeostasia ja rasvakudoksen määrän säätely

Seuraa 
Viestejä451
Liittynyt18.3.2008

Homeostasia: elimistön sisäinen tasapaino, fysiologinen homeostasia (veren ja kudosnesteen pysyminen jatkuvasti samanlaisena fysiologisten ja biokemiallisten palautejärjestelmien avulla). Erilaiset palautejärjestelmät pitävät esimerkiksi elimistön nestemäärän tasapainossa, verensokerin oikealla tasolla, säätelevät, että kudoksissa ei ole liian vähän happea tai liikaa happea.

Elimistö pyrkii palauttamaan vakiotilan, vaikka erilaisia epätasapinotiloja voidaan sietää jonkin aikaa. Fyysisen rasituksen aikana hapen pitoisuus voi laskea kudoksessa normaalitason alapuolelle, mutta rasituksen mentyä ohi, hapen pitoisuus palautetaan vakiotasolle. Samoin jonkin aikaa elimistö voi olla nestevajauksessa, mutta mahdollisuuksien mukaan elimistö pyrkii heti tilaisuuden tullen palauttamaan nestetasapainon. Samanlaisia järjestelmiä elimistössämme on lukuisia, ja elimistömme toiminta perustuu ratkaisevasti erilaisten homeostaattisten palautejärjestelmien toimintaan.

Kun tuntee homeostasian periaatteen ja sen yleisyyden elimistömme osana, niin herää väistämättä kysymys: ”Entä rasvakudoksen määrä elimistössä? Sääteleekö myös sitä homeostaattinen järjestelmä?” Jos saamme ajoittain liian vähän kaloreita ravinnosta, niin rasvakudoksen määrä kehossamme laskee. On täysin luontevaa olettaa, että elimistössämme olisi jokin homeostaattinen järjestelmä, joka kalorivaje-jakson jälkeen pyrkisi palauttamaan rasvakudoksen määrän ennalleen, kun ravintoa on jälleen saatavissa. Elimistömmehän tarvitsee aina jonkin määrän rasvakudosta toimiakseen kunnolla, naiset jonkin verran miehiä enemmän.

Elimistön rasvakudoksen määrän syömisen määrää säätelevä keskushermosto saa selville rasvakudoksen erittämän hormonin, leptiinin pitoisuudesta veressä.

Jos ihmisellä on tällainen rasvakudoksen määrää homeostaattisesti ohjaava mekanismi, niin tässä mekanismissa tulee olla jokin taso, jonka elimistö katsoo oikeaksi. Jos rasvakudoksen määrä on alle tämän tason, syödään enemmän, ja jos rasvakudos ylittää tämän tason, syödään vähemmän. Termostaattitekniikasta tälle tasolle on lainattu nimitys: asetusarvo (set-point).

Koska ihmisten rasvakudoksen määrä vaihtelee, niin voidaan olettaa, että asetusarvo vaihtelee myös ihmisten välillä.
Laihduttamisen ongelmana on se, että vaikka laihduttamalla rasvakudoksen määrää voidaan laskea, niin laihduttaminen ei kuitenkaan muuta asetusarvoa. Laihtuneelle ihmiselle jää entinen asetusarvo, ja elimistö pyrkii palauttamaan rasvakudoksen määrään asetusarvon mukaiseksi. Vaikka laihdutus onnistuu, niin asetusarvo palauttaa painon ennalleen pidemmällä ajanjaksolla. Asetusarvo-teoriaa onkin käytetty selittämään sitä, että lihavia ja ylipainoisia ihmisiä ei käytännössä saada pysyvästi laihtumaan, vaan 95 % kaikista laihduttaneista paino palaa ennalleen viimeistään vuoden kahden kuluttua laihtumisesta.
Lisää aiheesta:
http://ravitsemustiede.hpage.com/energi ... 74115.html

Kommentit (3)

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
Emotion Science
Koska ihmisten rasvakudoksen määrä vaihtelee, niin voidaan olettaa, että asetusarvo vaihtelee myös ihmisten välillä.

Homeostaasi ei aina pyri "ihanteelliseen" tilaan. Homeostaasi voidaan järkyttää pois tasapainosta niin, että elimistö alkaa pitää uutta, järkkynyttä tilaa normaalina ja pyrkii siihen muutosten jälkeen. Esimerkkejä tästä ovat jatkuvan suuren suolamäärän käytön aiheuttama muutos nestetasapainossa, sekä jatkuvan suuren hiilihydraattimäärän syömisen ja sen tuoman hyperinsulinemian tuoma rasvakudoksen kertyminen. Vaikka kehon rasvamäärä ylittäisikin ihannetason reippaasti, insuliini pitää veressä kiertävän rasvan ja sokerin määrän niin alhaisena että keho katsoo silti olevansa jatkuvasti nälässä. Lihominen ei siis johdu ylensyömisestä, vaan syy-seuraussuhde on päinvastainen: ylensyöminen johtuu lihomisesta, kun keho yrittää pitää verensokeria yllä vaikka insuliini jatkuvasti vie energiaa verenkierrosta varastoon.

Jos hyperinsulinemialihavuutta yrittää parantaa vähentämällä kaloreita ja poistaa rasva näännyttämällä, se järkyttää tasapainoa, ja keho pyrkii saamaan menetetyn painon takaisin.

Tämän vuoksi ketogeeninen ruokavalio (VHH, Atkins, Paleo, miksi sitä halutaankin kutsua), joka pyrkii minimoimaan insuliinitason mutta pitämään kalorien saannin riittävänä on paras keino säädellä kehon rasvan määrää. Elimistö ei nimittäin silloin pidä muutosta shokkina tai vajauksena, kuten miinuskaloreilla eläessä käy. Keho ei myöskään rupea silloin hajottamaan lihasproteiineja energiaksi, kuten paastottaessa helposti käy.

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
Liittynyt6.6.2009

Eiköhän evoluutio ole asettanut rasvatasapainon standardiksi mahdollisimman paljon. Todelliset retukiviset eivät koskaan päässeet liikalihomaan, koska ruokaa ei ollut tarpeeksi. Rasvakudoksen kerryttämiskyky ei ollut luonnonvalinnan karsintakriteeri.

RaahenTiikeri
Seuraa 
Viestejä973
Liittynyt18.2.2009

kyllä minunkin omat kokemukset puhuisivat hiilihydraatti/insuliini-akselin puolesta.
Kun syön runsaasti,reilusti ylikaloreillakin mutta vähähiilihydraattisesti,laihdun ja kiinteydyn,kroppaa toimii paremmin,elinvoiman tuntemus kasvaa.ELi siis kokooni nähden "liiat kalorit" käytetään hyödyksi kyllä jossain mutta ei rasvakudoksen kasvattamiseen.
Kun taas joutuu olemaan vajaammilla kaloreilla syystä tai toisesta(yleensä ihan yksinkertaisesti PA,eli matti kukkarossa),niin kroppa alkaa kerryttämään nopeastikin ympärilleen varmuusvaroja.Pidemmän päällehän miinuskaloreilla ollessa tietysti se "säästöliekki-ilmiökin" antaa periksi ja massaa pienenee(esim keskitysleirit)mutta lyhyemmällä aikavälillä sanoisin,että teilusti syömällä laihtuu,kituuttamalla turpoo(olettaen,että puhutaan oikeasta ravitsevasta tuoasta,ei perinteisestä virallisterveellisestä höttöruoasta)

Uusimmat

Suosituimmat