Huumori aggression välineenä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ihmisen viljelemästä huumorista näkee nopsaan kokeeko hän tarpeelliseksi puolustautua (oletettua) muiden taholta tulevaa uhkaa vastaan, vai kokeeko hän jo oletusarvoisesti "hävinneensä" sosiaalisessa kanssakäymisessä jo etukäteen niin totaalisesti ettei hänen hyödytä lainkaan osoittaa aggressiota edes peitellysti muita kohtaan - jolloin hän tietenkin osoittaa sitä itseään kohtaan.

Onko huumori aina aggression osoitus, joko väline muiden vertauskuvaukselliseen kivikirveellä mätkäisemiseen tai väline oman kuolintoiveen ilmaisemiseen? Ei tietenkään. Useimmiten sillä on heimon jäseniä yhdistävä vaikutus, mutta miettikää ihan piruuttanne tahoillanne kuinka usein huumori on silloinkin nimenomaan jotain tahoa vähättelevää tai torjuvaa. Ilmeisesti ainoastaan ulkoinen uhka & sen torjuminen yhdistää porukan?

Jos edes ylipäätään kaikesta on syytä aina keksiä joku omakohtainen esimerkki ja nimenomaan netin sinänsä suppeasta maailmasta, niin olen sen kyllä huomannut että vaikeat aiheet mielellään pelleillään siihen kuntoon että asiallisesta asiasta kysyvän tahon toivotaan häpeävän että edes kehtasi suutaan aukaista. Rehellisintä vastaajille olisi sanoa suoraan että en halua puhua tästä asiasta ja toivon että sinäkin tukit turpasi. Oli sitten aiheena usko, seksi, sukupuoliroolit ja kaikki nämä missä eniten juttua piisaa ja eniten syyttelyä ja syyllistetyksi tulemisen tuntemuksia.

Paljaimmillaan huumorin parempi puoli, se missä haetaan yhteenkuuluvuutta ja toisten hyväksyntää tulee kai esille sellaisessa harvinaisessa tilanteessa että huumori ei loukkaa ketään eikä siihen sisälly edes vihjausta omaan itseen kohdistuvasta vihasta (itsen vähättely, oman itsen inhoaminen yms.) Mutta kumma kun en tuollaisesta keksi tähän hätään yhtään esimerkkiä. Keksiikö joku ei-aggressiivisesta huumorista esimerkin?

Sivut

Kommentit (75)

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Olen joskus törmännyt sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tämän elämän kanssa kaikin puolin ihan tosissaan. Ne ovat olleet kyllä aivan hirveitä tapaamisia.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
Korpi
Mies meni kauppaan - lapio.

Tuo ei tosiaankaan vaikuta kovin aggressiiviselta. Ja minua tuo jopa nauratti. Enkä edes osaa selittää, mikä siinä nauratti. Ehkä sitten loppujen lopuksi se kauppaan menon yhdentekevyys, koko elämän yhdentekevyys jne. Tiedä häntä.

Tässä pari kaverusta, joita olen nauranut koko ikäni. Ja kuinka ollakaan, Q on oikeassa. Kuolemalla ja aggressiolla siinä leikitellään. Mutta elämäänhän kuuluvat kuolema, ahdistus, aggressio ja pelko.

Vierailija
Qadesha
I[size=85:33kcgkdl]hmisen viljelemästä huumorista näkee nopsaan kokeeko hän tarpeelliseksi puolustautua (oletettua) muiden taholta tulevaa uhkaa vastaan, vai kokeeko hän jo oletusarvoisesti "hävinneensä" sosiaalisessa kanssakäymisessä jo etukäteen niin totaalisesti ettei hänen hyödytä lainkaan osoittaa aggressiota edes peitellysti muita kohtaan - jolloin hän tietenkin osoittaa sitä itseään kohtaan. [/size:33kcgkdl]



omituinen oletusarvo ?
sotatila.. taistelu.. miksi

aloituksesta ei herunut huumorille paljon
positiivista virtaa.. .

vaikka se tosiaankin on tärkeä väline
kun tarkastellaan asioita ja varsinkin
omaa ajatusmailmaa...

Qadesha
Useimmiten sillä on heimon jäseniä yhdistävä vaikutus, mutta miettikää ihan piruuttanne tahoillanne kuinka usein huumori on silloinkin nimenomaan jotain tahoa vähättelevää tai torjuvaa. Ilmeisesti ainoastaan ulkoinen uhka & sen torjuminen yhdistää porukan?



puhut hiekkalaatikkosyndroomasta...
kun haukutaan tiinaa niin ei ainakaan
haukuta minua...

tämä toimii tarhassa.. ja jossain...
*yrittää etsiä sopivaa sanaa mutta ei löydä*
huumori on älykkyydessään joskus niin monimutkaista
tai liian suoraa...

esim.. pahkasika paidat.. .
"juodaan viinaa.. on perjantai.. "
paita päällä jollain 19v teinillä joka
kusee housuun ja sammuu...

joku kauhistelee pahkispaitaa...
tajuamatta kuinka moniulotteinen se
huumori on.. yhdessä helvetin paidassa...

kukaan ei ole loukattu... paitsi kauhistelevat
mummot...
mutta teini örveltää... "jee pahkis"
ja toiset hymyilee... "niinpä"

se ei ole ilkeää vaan toteavaa...
ja juuri siksi niin hauskaa...
monikohan "talvisota" paidan kantaja tietää
niiden alkuperäisen poitin... ?

olen sen kyllä huomannut että vaikeat aiheet mielellään pelleillään siihen kuntoon että asiallisesta asiasta kysyvän tahon toivotaan häpeävän että edes kehtasi suutaan aukaista.



pelleily.. vittuilu.. kohoilu..
päteminen..
miksi tähän joukkoon yrität laittaa
huumoria... ei se sovi..
muka hauskat agressiiviset vittuilu viestit
eivät ole huumoria... ne on vittuilua..

Qadesha
Paljaimmillaan huumorin parempi puoli, se missä haetaan yhteenkuuluvuutta ja toisten hyväksyntää tulee kai esille sellaisessa harvinaisessa tilanteessa että huumori ei loukkaa ketään eikä siihen sisälly edes vihjausta omaan itseen kohdistuvasta vihasta (itsen vähättely, oman itsen inhoaminen yms.) Mutta kumma kun en tuollaisesta keksi tähän hätään yhtään esimerkkiä. Keksiikö joku ei-aggressiivisesta huumorista esimerkin?



niin.. usein huumorista nauttiakseen
täytyy olla aikas sinut itsensä kanssa,.

porukassa on usein niitä "mitä se tolla tarkotti"
kun ovat luulleet huumoriläpän olevan kohdistettu..
juur heille...
jos porukassa katotaan leffaa missä
on vaikka isopäinen jätkä...
niin porukan vesipää ei hirmusesti hirnu...
jos ei ole sinut ittensä kanssa...

kelle tässä on agressiiviot osoitetu.. ?
kärsiikö joku...
http://www.youtube.com/watch?v=yjBH0vMq8MY

onko tämä agressiivista... vittuilua...
tämä mielestäni juuri luo yhteisöllisyyttä
kun voimme nauraa kaikki ittellemme...
http://www.youtube.com/watch?v=nUyFg9xo ... re=related

ja katso guosda tämä... ja mieti...
http://www.youtube.com/watch?v=yUv7QOYH ... re=related

Vierailija
Korpi
Mies meni kauppaan - lapio.



Mieheni on toisinaan puhunut epävitseistä, joista hän kovin pitää - liekö tuo sitten eksämppeli sellaisesta? Siinä on muuten heti oiva esimerkki huumorista joka ei ole aggressiivista. Tosin kuulija voi aggressoitua kun hän alkaa miettiä että kuuluisiko tämän huvittaa ja mikä tässä on hauskaa ja olenko tyhmä kun en tätä tajua. Pelko omasta kykenemättömyydestä voi tehdä vihaiseksi.

Itse en juurikaan harrasta epävitsejä, mutta eivät ne minua kiukutakaan. Poislukien muutamat eilispäivän Petelius/Kalliala/jne. -jutut joista olen ärtynyt kun huumori ei vain yksinkertaisesti ole tuntunut tarpeeksi tasokkaalta! Mutta lienevätkö sitten epävitsejä? Tuskin. Ainoastaan riman alituksia.

Ns. "normaalien" vitsien kohdalla minua pidetään ehkä vähän tosikkona kun en naura vitseille jotka olen kuullut moneen kertaan, enkä naura vitseille joita en pidä tarpeeksi huvittavana. Jotkut ilmeisesti olettavat että en tajunnut vitsiä kun en naura.

Netissä mietityttää pitäisikö aina heittää joku hymiö tai mainita että kylläpä nauratti jos jonkun kommentti naurattaa (kohdallani aika usein mm. Sakariaan lausahdukset). Itse vain koen sen vähän tarpeettomana keksiä väkisin jotain sanottavaa kaikkeen mahdolliseen (kaiketi kun juttua piisaa muutenkin).

Vierailija
omena

kelle tässä on agressiiviot osoitetu.. ?
kärsiikö joku...
http://www.youtube.com/watch?v=yjBH0vMq8MY

onko tämä agressiivista... vittuilua...
tämä mielestäni juuri luo yhteisöllisyyttä
kun voimme nauraa kaikki ittellemme...
http://www.youtube.com/watch?v=nUyFg9xo ... re=related

ja katso guosda tämä... ja mieti...
http://www.youtube.com/watch?v=yUv7QOYH ... re=related




Studio Julmahuvi ja Ihmapantu ovat suurimpia suosikkejani...

Itselläni on netissä ollut taipumus puhua asioista varsin yleisesti juuri sen takia että koen erittäin epämukavaksi henkilökohtaisuudet puolin ja toisin. Olen yleensä aika ärtynyt jos käytän sellaista kieltä missä mennään tasolla sinä olet sellainen ja sellainen. Siksi jos haluan puuttua jonkun ihmisjoukon epäkohtiin, sanon ennemmin että k-uskovaiset ovat blaa blaa blaa, miehet jäkäti jäk, naiset mäkäti mäk jne. Kuvittelen aina naivisti että tästä nyt ei kukaan voi kauheasti loukkaantua, mutta ainahan sen sitten joku ottaa henkilökohtaisesti koska kokee itse jostain syystä olevansa kritisoidun/haukutun ihmisryhmän tärkein äänitorvi. Tai en minä tiedä voiko noin sanoa, mutta tottahan itsekin puutun siihen jos väitetään että naiset ovat sellaisia ja tällaisia ja itse koen että eivät todellakaan ole, eivät ainakaan kaikki. Ehkä en vaan tiedä mikä se idea siinä takana on että pitää rynnätä moista tiedottamaan.

Nyt kun nämä Petelius & Kalliala tekivät näitä saamelais- ja mustalaishahmojaan, niin kuulemani mukaan saamelaiset ottivat nokkiinsa, kun taas mustalaiset eivät. Nykypäivänä mustalaiset eli romanitkin saattaisivat varmaan jo suuttua, koska maahamme kokoajan tuodaan nykyään vallalla olevaa länsimaista muotia että kenestäkään ei saa tehdä pilkkaa. Hyväntahtoisinkaan huumori jossa johonkuhun suhtaudutaan (jonkun mielestä) ylimielisesti tai arvostellen ei ole suotavaa. Oikeastaan se että saako tehdä huumoria jostakin ihmisryhmästä korreloi suoraan sen kanssa kuinka paljon kyseistä ihmisryhmää täytyy pelätä. Vammaiset eivät pysty tekemään pommiattentaatteja tms. joten varmaankin vammaisia "saa" panna halvalla sen minkä ehtii (vrt. Pikku-Britannian pyörätuolitapaus). Tai sitten ei, koska on olemassa ihmislajike joka osaa loukkaantua ja suuttua toisten puolesta.

Mitä enemmän huumoria kielletään, yritetään säädellä ja tukahduttaa, sitä enemmän ihmisille tulee paineita ja sitä aggressiivisemmaksi huumori käy sitten kun se jostain reiästä pääsee pintaan ja esiin.

Lainauksen esimerkkinä oleva Ihmepantu-linkki siitä kuinka luontokin saadaan vielä järjestykseen onkin nykyään aina ajankohtainen kun ihmistä syyllistetään ilmastonmuutoksella ja kaikella kamalalla. Yksikään eläinelokuvakaan ei nykyään taida päättyä muuten kuin teksteihin joissa mainitaan kuinka vähän tätä eläintä on nykyään jäljellä, kiitos ihmisen.

Vaikka siis suhtaudunkin välillä ihmetellen siihen tarvitaanko tosiaan aggressiivista huumoria, eli onko muita ihmisiä pakko pilkata, niin kaiken kaikkiaan taidan päätyä siihen että ilman sitä täällä varmaan sekoaisi...

Vierailija
Qadesha

Vaikka siis suhtaudunkin välillä ihmetellen siihen tarvitaanko tosiaan aggressiivista huumoria, eli onko muita ihmisiä pakko pilkata, niin kaiken kaikkiaan taidan päätyä siihen että ilman sitä täällä varmaan sekoaisi...




vaikeeata tajuta sinua..
onko sinusta huumorin agressiivisuus
suurikin ongelma...
ja miksi käytät sanaa agressiivisuus...
leimaamaan huumorin pilkaamiseksi...

siis pelkäsikö PPP ja CO kun tabua tekivät
kaikkia mahdollisia instansseja ja ihmisiä... ?
vai miksi he pilkkasivat ihmistä...

quossi... täällä sekoo jos ottaa
ittensä liian vakavasti.. aina...

Vierailija
omena
Qadesha

Vaikka siis suhtaudunkin välillä ihmetellen siihen tarvitaanko tosiaan aggressiivista huumoria, eli onko muita ihmisiä pakko pilkata, niin kaiken kaikkiaan taidan päätyä siihen että ilman sitä täällä varmaan sekoaisi...




vaikeeata tajuta sinua..
onko sinusta huumorin agressiivisuus
suurikin ongelma...
ja miksi käytät sanaa agressiivisuus...
leimaamaan huumorin pilkaamiseksi...

siis pelkäsikö PPP ja CO kun tabua tekivät
kaikkia mahdollisia instansseja ja ihmisiä... ?
vai miksi he pilkkasivat ihmistä...

quossi... täällä sekoo jos ottaa
ittensä liian vakavasti.. aina...




Lapsena luin sellaista tietokirjaa kuin Combi. Siinä mainitaan jossain teesi, antiteesi ja synteesi. Ajattelutapani saattaa olla (ei aina, mutta usein) vähän sellainen että ensin ajattelen yhtä ääripäätä, sitten toista ääripäätä ja mahdollisesti saatan saada näistä aikaiseksi jonkinlaisen kompromissin. Jos keskustelen netissä ja toiset ihmiset tuottavat minulle ahaa-elämyksen teesin vastaisesta antiteesistä, silloin tietenkin monet ihmettelevät että minkä vuoksi yhtäkkiä ajattelenkin ihan toisin.

Ja tämä valitettavasti vaikuttaa koskevan lähinnä miehiä: miehet eivät ymmärrä sitä että ei ole pakko olla tulenpalavan tosissaan sitä mieltä mitä on alussa ollut. On täällä muutkin sanoneet että ei ole mitään syytä väkisin roikkua jossakin käsityksessä, väkisin runnoa läpi yhtä ainoaa oikeaa mallia. Kuitenkaan en usko tapojani erityisen naisellisiksi, mutta jos ajatusteni kulkua on vaikea seurata niin sehän voi johtua vaikka siitä että en ole kurinalaisesti ja suppeasti ajatteleva tieteellinen tyyppi, vaan enemmänkin taiteellis-luovaa ihmistyyppiä?

***

On eri asia tehdäänkö alusta lähtien vartavasten huumoria tarkoituksella loukata ihmisiä, vai tehdäänkö "pelkkää" huumoria ja joku ottaa siitä asiakseen loukkaantua. Toisen kärpänen on toisen härkänen. Jos ajattelen itseäni niin yhtenä päivänä saatan suhtautua johonkin piruilevaan heittoon täysin toisin kuin toisena päivänä. Nyt jos otetaan useampia ihmisiä niin yksi voi loukkaantua ikihyvikseen samasta vitsistä jota joku muu pitää harmittomana.

Päättääkö siitä oliko vitsi aggression välinen vitsin tekijä vai vitsin kuulija? Kun ajattelen niitä ihmeellisiä sketsejä mitä Peteliuksella ja Kallialalla oli jossain Pulttiboiseissa ja Manitboiseissa niin minua loukkasi niiden sketsien typeryys. Eli se että niissä ei ollut enää mitään hauskaa ja kuitenkin jotkut ihmiset kokivat nekin hauskana. Yleensäkin se että mikä tahansa paska menee läpi ihmisille on aika ärsyttävää, mutta kaiketi pitää hyväksyä että kukin tyytyy siihen mikä on hänen tasoiselleen ihmiselle soveliasta. Voihan se olla että joku toinen puolestaan kokee hyvin typeränä monet Huonosti käyttäytyvät miehet -sarjan sketsit, vaikka itsestäni ne olivat aika hauskoja (eivät tosin enää kun muistan ne liian hyvin ulkoa).

Naisena minua ihmetyttää miten pitäisi suhtautua erityisesti naista halventaviin vitseihin. Pitääkö nauraa porukan mukana osoittaakseen että on "hyvä jätkä", vai edellytetäänkö sittenkin että loukkaantuu, koska monet miehet tuntuvat olevan iloisia siitä että naiset ovat tosikkoja, jolloin miehille itselleen rooliksi jää olla nokkelia velikultia, poikamaisia hassuttelijoita. Loppujen lopuksi lienee paras reagoida siten kuin itsestä tuntuu luontevalta eikä alkaa teeskentelemään suuntaan tai toiseen.

Pitää kai olla jonkin verran Asperger-oireileva että ylipäätään ajattelee että ihmisten välisessä kanssakäymisessä on paljon kaikenlaisia teennäisyyksiä. Itse en esim. ymmärrä lainkaan miten ihmiset pystyvät esittämään niin empaattisia ja sympaattisia kuin he ovat olevinaan (kun seuraavassa hetkessä ovatkin sitten jotain muuta).

Vierailija

Toisilleen tuntemattomat nainen ja mies riitelevät bussipysäkillä.

Nainen: "Jos olisin teidän vaimonne, antaisin teille arsenikkia!"

Mies: "Jos olisin teidän miehenne, minä ottaisin sen!"

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005
Qadesha
Ihmisen viljelemästä huumorista näkee nopsaan kokeeko hän tarpeelliseksi puolustautua (oletettua) muiden taholta tulevaa uhkaa vastaan, vai kokeeko hän jo oletusarvoisesti "hävinneensä" sosiaalisessa kanssakäymisessä jo etukäteen niin totaalisesti ettei hänen hyödytä lainkaan osoittaa aggressiota edes peitellysti muita kohtaan - jolloin hän tietenkin osoittaa sitä itseään kohtaan.



En nyt aivan tavoita pointtia. Eräät deittailigurut ovat sitä mieltä, ettei itsestään saisi esittää alentuvaa huumoria lainkaan, jotta ei antaisi kuvaa kykenemättömästä nynnystä. Tarkoittanet kaiketi tätä tuolla "häviämis" -viittauksellasi?

Onko huumori aina aggression osoitus, joko väline muiden vertauskuvaukselliseen kivikirveellä mätkäisemiseen tai väline oman kuolintoiveen ilmaisemiseen? Ei tietenkään. Useimmiten sillä on heimon jäseniä yhdistävä vaikutus, mutta miettikää ihan piruuttanne tahoillanne kuinka usein huumori on silloinkin nimenomaan jotain tahoa vähättelevää tai torjuvaa. Ilmeisesti ainoastaan ulkoinen uhka & sen torjuminen yhdistää porukan?



Sarkasmi tai oikeammin ehkäpä ironia niin itseäni kuin käsittelemiäni kohteita kohtaan on kuulunut ainakin meikäläisellä siihen repertuaariin jota on salaa sekä harrastelllut että ihaillut - osoittaa asioita hullunkurisessa kontekstissa. Ja kyllä, kun vitsi ei sitten uppoakaan, otetaan se vähättelynä tai torjuvana.

Jos edes ylipäätään kaikesta on syytä aina keksiä joku omakohtainen esimerkki ja nimenomaan netin sinänsä suppeasta maailmasta, niin olen sen kyllä huomannut että vaikeat aiheet mielellään pelleillään siihen kuntoon että asiallisesta asiasta kysyvän tahon toivotaan häpeävän että edes kehtasi suutaan aukaista. Rehellisintä vastaajille olisi sanoa suoraan että en halua puhua tästä asiasta ja toivon että sinäkin tukit turpasi. Oli sitten aiheena usko, seksi, sukupuoliroolit ja kaikki nämä missä eniten juttua piisaa ja eniten syyttelyä ja syyllistetyksi tulemisen tuntemuksia.



Enpä näe siinä vielä varsinaisia ongelmia että aiheita jotka eivät jostain syystä kiinnosta dempataan mitä mielenkiintosimmilla tavoilla. Turhan jauhamista tulisi toki silti välttää.

Paljaimmillaan huumorin parempi puoli, se missä haetaan yhteenkuuluvuutta ja toisten hyväksyntää tulee kai esille sellaisessa harvinaisessa tilanteessa että huumori ei loukkaa ketään eikä siihen sisälly edes vihjausta omaan itseen kohdistuvasta vihasta (itsen vähättely, oman itsen inhoaminen yms.) Mutta kumma kun en tuollaisesta keksi tähän hätään yhtään esimerkkiä. Keksiikö joku ei-aggressiivisesta huumorista esimerkin?



Jäi hieman ilmaan myös tuo ymmärtämäsi aggressiivisuus. Mitä se mielestäsi siis oli? Mutta tässä joitakin esimerkkejä huumorista, jossa ei tehdä komiikkaa varsinaisesti ihmisillä:

author="<a href="http://www.weather.net/zarg/ZarPages/stevenWright.html">Steven Wright</a>" kirjoitti:
The early bird gets the worm, but the second mouse gets the cheese.

OK, so what's the speed of dark?

How do you tell when you're out of invisible ink?

Hard work pays off in the future. Laziness pays off now.




author="<a href="http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3184">Tiede.fi</a>" kirjoitti:

Aggressio jalostuu huumoriksi
Poikkeava käyttäytyminen voi opettaa paljon ihmisen käyttäytymisestä. Tämän sai huomata professori Sam Shuster, jolla oli tapana pyöräillä yksipyöräisellä pitkin kotikaupunkinsa Newcastle-upon-Tynen katuja. Ihmisten reaktiot olivat niin kummallisia, että harrastuksesta kehittyi vakava tutkimus. Tulosten mukaan miehet kanavoivat aggressionsa huumoriksi – mutta vasta iän myötä.

Shusterin huomion kiinnittivät aluksi miesten ja naisten erilaiset reaktiot yksipyöräiseen. Peräti 95 prosenttia naisista kannusti, sen sijaan miehistä noin 75 prosenttia suhtautui pilkallisen humoristisesti, kuten "Hei, sulta puuttuu toinen pyörä?"

Miesten reaktiot vaihtelivat suuresti iän mukaan. 5-12 vuotiaiden ryhmässä sekä tytöt että pojat olivat lähinnä uteliaita. Poikien aggressiivisuus kasvoi selvästi teini-iässä ,ja pikku vandaalit yrittivät esimerkiksi kaataa Shusteria, mutta kaikista aggressiivisimpia olivat autoa ajavat nuoret miehet. Myöhemmin aikuisiässä kommentit muuttuivat jälleen lempeämmiksi ja humoristisemmiksi.

Shusterin mukaan poikien aggressiivisuus korreloi testosteronin erityksen kanssa. Mitä viriilimmässä iässä pojat olivat, sitä aggressiivisempia olivat heidän reaktionsa. Iän myötä he kuitenkin oppivat kanavoimaan agressionsa joviaaliksi huumoriksi.




Jostain syystä epäilen johtopäätösten luotettavuutta, mutta menkäämme nyt näillä eväillä.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Kaupassa oli hiljaista, ja lapio.

Pää jää vetäjän käteen.

Joka poudalla makaa, joka toisella seisoo. Jormallakin.

Kivi. Sitä nyt vaan ei kiinnosta maksaa liikaa.

Vintille hyökkäsi äijä, sillä vintti oli pimeä.

Keinonen keinui vain. Tuli talvi, tuliluikku.

Vierailija
-:)lauri
Qadesha
Ihmisen viljelemästä huumorista näkee nopsaan kokeeko hän tarpeelliseksi puolustautua (oletettua) muiden taholta tulevaa uhkaa vastaan, vai kokeeko hän jo oletusarvoisesti "hävinneensä" sosiaalisessa kanssakäymisessä jo etukäteen niin totaalisesti ettei hänen hyödytä lainkaan osoittaa aggressiota edes peitellysti muita kohtaan - jolloin hän tietenkin osoittaa sitä itseään kohtaan.



En nyt aivan tavoita pointtia. Eräät deittailigurut ovat sitä mieltä, ettei itsestään saisi esittää alentuvaa huumoria lainkaan, jotta ei antaisi kuvaa kykenemättömästä nynnystä. Tarkoittanet kaiketi tätä tuolla "häviämis" -viittauksellasi?



Ajattelin ihmisryhmän sisäistä dynamiikkaa siltä kannalta katsottuna kuin ryhmän jäsenet kilpailevat keskenään parhaasta asemasta eli siitä on porukan kingi (sukupuolesta viis). Laumanjohtaja voi sanoa kestä tahansa mitä tahansa, suoraan tai vihjailevasti. Kaksi ihmistä jotka eivät ole vielä selvittäneet keskinäisiä välejään eli millä portaalla he seisovat toisiinsa nähden saattaa varmaankin viljellä huumoria enemmänkin, juuri sellaista testailuhuumoria että katsotaan missä kohdassa toiselta loppuu se huumorintaju eli on vitsit vähissä. Se joka kokee ettei hänellä ole mitään tsänssejä tapella itselleen laumassa muuta asemaa kuin paarian asema vitsailee lähinnä itsestään jotta saisi edes hyväksynnän ns. hovinarrina. Eli yksilönä jolla on turvatakuut siitä että häntä ei häädetä laumasta koska hän on hauska.

Toisaalta tällainen laumasta kokoajan putoamaisillaan oleva yksilö saattaakin salaviisauksillaan pyörittää koko laumaa mielensä mukaan mikäli sattuu olemaan älykäs. Jos nyt mennään noihin deittailuhommeleihin niin mies joka on aivan susiruma ja pienellä peniksellä varustettu voisi periaatteessa saada naisia nimenomaan vitsailemalla omilla vajavaisuuksillaan (=täten osoittaa olevansa älykäs ja naiset kiinnostuvat kun osoittautuu että miehellä on jotain tavoiteltavaa geenien risteyttämistä ajatellen). Eivätkä muut miehet vaivaudu tappelemaan hänen kanssaan koska kuvittelevat että hän on vain se pelle ja narri.

-:)lauri

Jäi hieman ilmaan myös tuo ymmärtämäsi aggressiivisuus. Mitä se mielestäsi siis oli?



Aggressiiviseksi huumoriksi miellän sellaisen jolla yritetään osoittaa huumorin teon kohteelle/kohteesta että jokin hänessä on väärin ja mielellään hänenkin tulisi tiedostaa se. "Väärää" voi olla ajattelutapa, tapa ilmaista itseään, ulkonäkö, kansallisuus, rotu, ideologia tai poliittinen puolue jota kannattaa jne. Jos vitsailun kohde ei ole läsnä, silloin tietenkin haetaan keskinäistä yhteenkuuluvuutta viljelemällä huumoria ns. kolmannesta tahosta joka ei ole läsnä. Aggressio kohdistuu siis (turvallisesti) poissaolevaan tahoon jota kuitenkin pidetään uhkatekijänä. Ehkäpä nauru poistaa pelkoa.

Itseen kohdistettu aggressiivinen huumori hakee ryhmän hyväksyntää. Tästä tulee helposti esimerkkinä naisten loputon tarve vähätellä itseään ja naureskella itselleen sattuneille kommelluksille "omana hölmöytenään" heti kun sattuu useampi nainen olemaan läsnä. Ja tietysti miestenkin läsnäollessa, vaikkapa pc-kaupassa tyyliin "en minä näistä tietokoneista mitään tajua heh heh heh". Itse en ymmärrä minkä vuoksi miesten turvallisuudentunnetta ELI ajatusta heidän kaikkipätevyydestään vähänkin teknisemmällä osa-alueella pitäisi pönkittää niin tavattomasti kuin monet naiset tuntuvat tekevän. Välillä ei muka ymmärretä edes sitä miten valokopiokone toimii tai mitä sille voi tehdä jos paperi juuttuu sisään. Jos minä olisin mies ja joku nainen tulisi kotkottamaan + hirnumaan (nauramaan) minulle ettei hän osaa käyttää jotain laitetta sanoisin varmaan että jukuliste opettele, minä en sinun puolestasi ala kaikkea tekemään. Jos kyseessä olisi oikeasti iisisti jokaisen käytettävissä oleva laite. Aika usein "avuttomuus" on vain haluttomuutta nähdä vaivaa...

Vierailija
Cubemon
Huumorihan on sitä varten, että voi vittuilla tyhmemmille ilman että he edes tajuavat sitä.



Tässä ollaan asian ytimessä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat