Avioliitto joutaa kaatopaikalle

Seuraa 
Viestejä501
Liittynyt15.1.2008

[size=150:211mxtgm]Avioliitto joutaa kaatopaikalle[/size:211mxtgm]

Avioliitto kuuluu aikaan, jossa ihmiselämän pituus on noin 40 vuotta.

Lapsesta asti meille valehdellaan, ja me valehtelemme eteenpäin avioliiton olevan jotain, mitä se ei ole. Tätä elämänvalhetta kukin pitää yllä aikansa, jotkut sitkeästi hautaan asti. On vihdoin ihmisten, yhteiskunnan, valtion ja kirkon aika tehdä tälle asialle paljonkin.

Olen seurannut monia avioliittoja elämäni aikana. Monet niistä on perustettu järjettömälle, täysin väärälle pohjalle. Usein ne ovat käytännöllisiä järjestelyjä muka lasten takia. Perustana on usein taloudellinen turvallisuus. Voiko yhteiskunta taata ihmisille sen verran turvaa ja turvallisuutta, ettei turvattomuuden vuoksi joudu menemään naimisiin?

Avioliitosta annetaan romanttista kuvaa ja senkin vuoksi moni siihen hurahtaa. Lopetakaa se.

Jos lapsille jo alunperin kerrottaisiin totuudellisesti, mitä avioliitto on (... tämä kestää ehkä vuoden?, 5 vuotta? tai parikymmentä?), niin ehkä avioliitto ja avioero eivät myöskään tekisi sen ihmeempää haavaa ihmisten sydämiin. Voi olla parempi, ettei koko avioliittoa olisi olemassa. Se on liian usein vain valhe ja valheet eivät johda hyviin lopputuloksiin. Jos totuudelle löytyy enemmän sijaa, niin avioerot olisivat oikeasti arkipäivää kaikille. Niistä selviäisi joidenkin kuukausien eroahdistuksella hengenlähdön ja vakavien kriisien sijaan. Ei tarvitsisi päätyä itsetuhoisuuuteen tai toiseen, kohta jo yhtä huonoon liittoon, jos jo alunperin avioliitosta kerrotaan ja puhutaan rehellisesti ja faktoja. Jo tarhassa ja koulussa kuuluisi tehdä kaikille selväksi, mitä avioliitto nykyään on.

Avioliitto on mielestäni aika karmea sopimus. Luvataan jotain sellaista, jonka pitäminen on melko mahdotonta nykyään. Vielä karmeampaa on se, että lupauksesta pidetään kiinni, vaikka se kaikille liittoon liittyville on vain kipeää tai surullista mukanaoloa tai sivustaseurattavaa. Se on ihmisten elämien hukkaanheittämistä. Ja lapset huutaa sivussa: Erotkaa! Erotkaa! Avioliiton ei enää kuulu olla mitään ikuista useimmiten. Avioliitto voi olla avoliittoa useammin. Kaikki loppuu aikanaan, niin myös avioliitto. Kaksi eri kotia on oiva vaihtoehto.

En ole koskaan nähnyt yhtään hyvää ja toimivaa avioliittoa. Tuntuu, että avioliitto on jokin kansallinen utopia. Miksi kasvattaa ja ohjata ihmispoloja harhaan ja turhaan? Onko avioliitto oikeastaan sairaus? Kuinka kalliiksi sen hoitaminen tulee yhteiskunnalle? Millaisia vaurioita se jättää siinä mukana eläville ja oleville? Onko avioliitto valtiota ja kirkkoa varten ihmisten sijaan?

Mielestäni avioliitto joutaa ongelmajätelaitokselle. Se on ansa. Nykyajan avioliitosta sanotaan joidenkin miesten vielä hyötyvän jonkin verran, mutta naisille siitä ei pitäisi enää olla mitään hyötyä. Miksi ihmeessä naiset menevät vielä avioon? Hoivavietti? Väärä peruste. Jos syynä on pelkkä turvallisuus, niin silloin valtion on tehtävä asialle jotain, sillä turvallisuuden takaaminen kansalaisille on valtion tehtävä Suomessa. Kieroilu ja laskelmointi eivät ole hyvä tai edes järkevä pohja avioliitolle, ja kasvaako sellaisesta alustasta hyvinvoivia lapsia ja ihmisiä?

Avioliitossa on jotain hyvin vääristyneen patriarkaalista (myös monet naiset edustavat tätä). Häitä voi mielestäni viettää myös ilman avioliittoa, vain kahden ihmisen yhdessäolon juhlana.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Menin naimisiin mieheni kanssa, koska avioliitossa tuntuu luontevammalta elää kuin kihloissa. En halua elää ilman elämäni ikuista rakkautta. En voisi elää elämääni kenenkään toisen miehen kanssa, koska sydämeni kuuluu miehelleni. Mieheni on ollut ainoa rakkauteni yli 10 vuoden ajan. Emme ole hankkineet lapsia. Nautimme elämästämme täysillä toistemme kanssa. Se on kiinni siitä, löytävätkö ihmiset sielunkumppaninsa, jota ilman ei haluaisi elää - vasta silloin kannattaa mennä avioliittoon.

Vierailija

Avioliitot kariutuvat usein siihen, että ihmiset eivät oikein tule toimeen oman itsensä kanssa. Tämän tuomasta onnellisuuden ja tasapainoisuuden tunteen puutteesta sitten syytetään sitä toista osapuolta.

Voi myös käydä niin kummallisesti, että ihminen vuosien varrella muuttuu. Mieltymykset, arvostukset ja se, mitä elämältään odottaa eivät pysy vuosikymmeniä ja elämänkokemuksen karttuessa samanlaisina. Joskus aviopuolisot muuttuvat joko eri suuntiin tai vain eri tahtiin.

Nämä asiat eivät kuitenkaan johdu avioliitosta. Itse asiassa avioliitto historiallisesti on lähinnä taloudellinen ja omistamiseen ym. liittyvä oikeudellinen järjestely. Romanttinen rakkausavioliitto on varsin tuore keksintö. Suomalaiseen perinteeseenhän ovat kuuluneet myös ns. susiparit, eikä avioliitto ole kaikille ollut ainoa tapa järjestää parisuhteensa.

Itse en ole mitenkään valmis ilman lisätodisteita uskomaan avioliittojen olevan nykyään olennaisessa määrin onnettomampia kuin aiemmin. Eroaminen on vain nykyään tehty yksinkertaisemmaksi. Lisäksi naisille on mahdollista tulla taloudellisesti toimeen eronkin jälkeen, joten pakosta liitossa jatkamiseen ei ole niin suuria paineita. Yksinhuoltajuus ja avioliiton ulkopuolella synnyttäminenkään eivät ole enää yhtä paheksuttuja. En olisi valmis tuomitsemaan näitä muutoksia huonoiksi.

Kauneus taitaa tässäkin tapauksessa olla katsojan silmässä. Onnistuneita ja onnellisiakin avioliittoja on. Omastani voin varmuudella sanoa vain sen, että 20 vuoden jälkeenkin ihan lupaavalta näyttää - toistaiseksi. Lieneekö sillä vaikutusta, että meidän molempien taustallakin on ns. ehjä perhe? Toisaalta sisaruksiltamme löytyy sekä pitkä avioliitto, ero että sinkkuilu.

Vierailija
antimateria
Menin naimisiin mieheni kanssa, koska avioliitossa tuntuu luontevammalta elää kuin kihloissa. En halua elää ilman elämäni ikuista rakkautta. En voisi elää elämääni kenenkään toisen miehen kanssa, koska sydämeni kuuluu miehelleni. Mieheni on ollut ainoa rakkauteni yli 10 vuoden ajan. Emme ole hankkineet lapsia. Nautimme elämästämme täysillä toistemme kanssa. Se on kiinni siitä, löytävätkö ihmiset sielunkumppaninsa, jota ilman ei haluaisi elää - vasta silloin kannattaa mennä avioliittoon.



Miksi mennä avioon, vaikka sielunkumppanin löytäisikin? Onko rakkaus jotenkin pienempää ja heikompaa ilman, että lyödään niin sanotusti kahleet sormen ympärille? En halua kritisoida sinun avioliittoasi, en vain ymmärrä miksi avioon pitäisi mennä ja miten se rakkauden määrää parisuhteessa kasvattaisi.

Itse osaan rakastaa ilman avioliittoakin, enkä näe mitään funktiota avioliitolla tässä yhtälössä. Varsinkaan en ole kyennyt ymmärtämään miten avioliiton satamaan juokseminen millään tapaa vaikuttaisi parisuhteen laatuun, paitsi tietysti jos ympäröivien ihmisten mielipiteillä on merkitystä. Vallitseva mielipide tuntuukin olevan, että jos kaksi ihmistä rakastavat toisiaan, kuuluu heidän mennä avioon. Mitään selitystä ei kukaan ole minulle tarjonnut kysyessäni miksi. Tai on, jos syyksi kelpaa vain ja ainoastaan "niin kuuluu tehdä".

Vierailija

Miksi avioliittoon voi solmia vain kaksi ihmistä? Miksi moniavioisuus on laitonta?

Jos kolme (tai useampi) aikuinen ihminen pitää toisistaan ja haluaa avioitua, miksi se ei ole mahdollista?

Vierailija

Minusta tässä nyt vähän toistuu sama anti-fenomenologinen kritiikki kuin uskonto ja lapset -keskustelussa taannoin. Eli mahdollisimman suurella realismilla, järjellä ja logiikalla mahdollisimman varhain ja vastaavasti mahdollisimman pienellä fiktiivisyydellä ja tunteella pyritään tekemään maailmasta parempi paikka.

Anteeksi vain, mutta tuollainen teoretisointi tuhoaisi käytännössä uskon (ideaaleihin, unelmiin, toiseen, toisiin, auktoriteetteihin...) ja tekisi tunnepohjaisuudesta jotain lähes rikokseen verrattavaa. Tuollaiset visiot ovat minusta erittäin kaukana esim. klassisesta humanismista ja lopulta hyvin ristiriitaisia arkielämän kanssa. "Äärijärkevyys" ei siis kuulosta hyvältä tai edes inhimilliseltä, "lämpimältä" elämänohjeelta.

Vierailija
Feminine
Avioliitot kariutuvat usein siihen, että ihmiset eivät oikein tule toimeen oman itsensä kanssa. Tämän tuomasta onnellisuuden ja tasapainoisuuden tunteen puutteesta sitten syytetään sitä toista osapuolta.

Voi myös käydä niin kummallisesti, että ihminen vuosien varrella muuttuu. Mieltymykset, arvostukset ja se, mitä elämältään odottaa eivät pysy vuosikymmeniä ja elämänkokemuksen karttuessa samanlaisina. Joskus aviopuolisot muuttuvat joko eri suuntiin tai vain eri tahtiin.

Nämä asiat eivät kuitenkaan johdu avioliitosta. Itse asiassa avioliitto historiallisesti on lähinnä taloudellinen ja omistamiseen ym. liittyvä oikeudellinen järjestely. Romanttinen rakkausavioliitto on varsin tuore keksintö. Suomalaiseen perinteeseenhän ovat kuuluneet myös ns. susiparit, eikä avioliitto ole kaikille ollut ainoa tapa järjestää parisuhteensa.


Samaa mieltä. Minun on vaikea nähdä miten ihmisiä muka kusetetaan avioon, ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole mitään ympäristön painetta mennä teini-ikäisena naimisiin, tai yleensäkään naimisiin. Paitsi joissain lahkolaispiireissä.

Itse aion mennä naimisiin vaikka edelliset suhteet ovatkin kariutuneet. Tokihan sitä voisi susiparinakin elää, mutta juridisessa mielessä avioliitosta taitaa olla pientä etua. Ja tässä elämänvaiheessa se vain tuntuu oikealta.

Vierailija
Five-toed Sloth

Miksi mennä avioon, vaikka sielunkumppanin löytäisikin? Onko rakkaus jotenkin pienempää ja heikompaa ilman, että lyödään niin sanotusti kahleet sormen ympärille? En halua kritisoida sinun avioliittoasi, en vain ymmärrä miksi avioon pitäisi mennä ja miten se rakkauden määrää parisuhteessa kasvattaisi.

Itse osaan rakastaa ilman avioliittoakin, enkä näe mitään funktiota avioliitolla tässä yhtälössä. Varsinkaan en ole kyennyt ymmärtämään miten avioliiton satamaan juokseminen millään tapaa vaikuttaisi parisuhteen laatuun, paitsi tietysti jos ympäröivien ihmisten mielipiteillä on merkitystä. Vallitseva mielipide tuntuukin olevan, että jos kaksi ihmistä rakastavat toisiaan, kuuluu heidän mennä avioon. Mitään selitystä ei kukaan ole minulle tarjonnut kysyessäni miksi. Tai on, jos syyksi kelpaa vain ja ainoastaan "niin kuuluu tehdä".




Luulen, että olen sisäistänyt lapsesta asti ympäristön ja sukulaisten vaikutuksesta, että sen oikean kanssa voi mennä naimisiin. Ja onpa rakkaus kuinka suurta tahansa, niin minusta tuntuu todella hyvältä olla avioliitossa - se luo entistä suurempaa pysyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta oman aviopuolison kanssa. Itse olin muuten jonkin verran kriittinen avioliittoa kohtaan - se tuntui vanhanaikaiselta, mutta astuttuani siihen kantani muuttui paljon myönteisemmäksi. Rakkaus ei muutu onpa avoliitossa tai avioliitossa, ja se on jokaisen oma valinta, haluaako astua avioliittoon. Luulen, että ihmisillä on erilaisia tarpeita, tarvitsevatko he sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta avioliiton muodossa sekä se voi riippua lapsuuden kokemuksista, omien vanhempien avioerot voivat olla traumaattisia kokemuksia lapsille. Omat vanhempamme ovat olleet koko elämämme ajan onnellisessa avioliitossa.

Vierailija

Mitä se ketään muita häiritsee, jos jotkut tykkäävät olla avioliitossa ja se heille hyvin sopii?

Avioliiton tarkoitus on suojata lapsia ja perhe-elämää, ja muodostaa perheeseen kuuluvien kesken myös vahvempi juridinen side kuin erilaisten muiden tahojen, kuten sisarusten ja isovanhempien. Avoliittolaisen juridiset suhteet ovat päin vastoin, ellei perheessä ole yhteisiä lapsia.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007

Miksi solmia minkäänlaista parisuhdetta, kun yksinkin voi olla. Monet ihmiset menevät parisuhteeseen vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Ihmistä ei ole tarkoitettu miksikään laumaeläimeksi eikä parisuhteeseen, vaan nykyajan yhteiskuntarakenne antaa mahdollisuuden elää myös yksinään.

Vierailija
Pirta
Avioliitto on mielestäni aika karmea sopimus. Luvataan jotain sellaista, jonka pitäminen on melko mahdotonta nykyään.

Totta. Muissakin Pirtan argumenteissa on paljon yhteneväisyyksiä omien ajatusteni kanssa. "Rakastaa myötä ja vastoinkäymisessä, kunnes kuolema erottaa" Lupaus jo itsessään luo valtavasti paineita, jos sen ottaa tosissaan ja tosissaanhan se on tarkoitus ottaa. Riitatilanteissa tätä sitten käytettään aseena - sinähän lupasit.

GradStudent
Anteeksi vain, mutta tuollainen teoretisointi tuhoaisi käytännössä uskon (ideaaleihin, unelmiin, toiseen, toisiin, auktoriteetteihin...) ja tekisi tunnepohjaisuudesta jotain lähes rikokseen verrattavaa. Tuollaiset visiot ovat minusta erittäin kaukana esim. klassisesta humanismista ja lopulta hyvin ristiriitaisia arkielämän kanssa. "Äärijärkevyys" ei siis kuulosta hyvältä tai edes inhimilliseltä, "lämpimältä" elämänohjeelta.

Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, ne ovat yhdessä ilman papin aameneita, tai tuomarin julistuksia. Rakkaus saattaa pysyä, mutta muuttaa muotoaan, jolloin on kummankin osapuolen kannalta parempi kulkea omia polkujaan.

Tokihan sitä voisi susiparinakin elää, mutta juridisessa mielessä avioliitosta taitaa olla pientä etua. Ja tässä elämänvaiheessa se vain tuntuu oikealta.

Erotilanteessa taas siitä on haittaa, kun jaetaan yhteisiä tavaroita. Niissä väännöissä katoaa usein se loppukin rakkaus ja kunnioitus.

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008
Pirta
Avioliitosta annetaan romanttista kuvaa ja senkin vuoksi moni siihen hurahtaa. Lopetakaa se.

Olen seurannut monia avioliittoja elämäni aikana. Monet niistä on perustettu järjettömälle, täysin väärälle pohjalle.

Luvataan jotain sellaista, jonka pitäminen on melko mahdotonta nykyään.

Nykyajan avioliitosta sanotaan joidenkin miesten vielä hyötyvän jonkin verran, mutta naisille siitä ei pitäisi enää olla mitään hyötyä. Miksi ihmeessä naiset menevät vielä avioon? Hoivavietti? Väärä peruste. Jos syynä on pelkkä turvallisuus, niin silloin valtion on tehtävä asialle jotain, sillä turvallisuuden takaaminen kansalaisille on valtion tehtävä Suomessa.

Enpä muista tuollaista kuvaa mistään saaneeni tai muuallakaan nähnyt. Ennemminkin maalataan kuvaa avioliiton reaaliteeteista ja kerrotaan, ettei se ole ruusuilla tanssimista ja jos sitä yrittää saa piikistä. Oma kirjoituksesi on ihan hyvä esimerkki.

Ilmeisesti vanhempiesi liitto kuuluu näihin seurattuihin?

En ymmärrä lainkaan mikä avioliiton lupauksista olisi melko mahdottomia pitää juuri nykypäivänä. Voisitko valaista hieman lisää. Samat ihanteet ne koskevat myös avoliitossa eläviä, ei petetä, ollaan yhdessä elämän loppuun asti jne. Vai eikö? No siinä tapauksessa en näkisi mitään järkeä elää avoliitossa ja loukata parempaa puoliskoani tyyliin, että "en lupaa mitään, vaihdan sitten parempaan kun kohdalle sattuu, enkä muutenkaan kykenisi sinun vuoksesi pitämään mitään lupauksia" Kyllähän se on sinänsä jo kunnianosoitus toista kohtaan, kun julkisesti tehdään kaikille selväksi, että on varattu pysyvästi.

Feminine
Avioliitot kariutuvat usein siihen, että ihmiset eivät oikein tule toimeen oman itsensä kanssa.
Niin, oma elämä olisi oltava tietysti jotakuinkin järjestyksessä, ennen kuin voi alkaa kantamaan vastuuta toisesta.

Five-toed Sloth
Mitään selitystä ei kukaan ole minulle tarjonnut kysyessäni miksi. Tai on, jos syyksi kelpaa vain ja ainoastaan "niin kuuluu tehdä".
Tuossa ylempänä yritin tätä vähän aukoa. Minä taas en ymmärrä miksi jättää menemättä? Ei siinä ole mitään vaikeaa. Ja jos muuta hyötyä ei näe, niin ympäröivien ihmisten mielipiteet avioliiton puolesta auttavat esimerkiksi työnhaussa. Avioliitto osoittaa selkeää kyvykkyyttä sitoutumiseen ja uskollisuuteen. Usein kuulee juuri tuota uusnuorten lässytystä, ettei "muiden ihmisten mielipiteillä ole väliä" Emme me kuitenkaan täällä yksin elä. Ei välitetä mielipiteistä ja sitten vielä vaaditaan yhteiskunnalta turvaa, jota se tarjoaa rakastuneille avioliiton muodossa ja nykyisin myös rekisteröidyn parisuhteen muodossa. Muilta ihmisiltä pitäisi osata ottaa myös risut. Ratkaisu on tietenkin aina itsellä.

Luuttu
Lupaus jo itsessään luo valtavasti paineita, jos sen ottaa tosissaan ja tosissaanhan se on tarkoitus ottaa.
Näen asian täysin päinvastoin. Koko eliniän mittainen lupaus vapauttaa paineista. Ei tarvitsee koko loppuelämään miettiä miten sitä eläisi, kun on sen jo luvannut.

Edit: Eikö teillä parjaajilla ole muuta kokemusta kuin joidenkin epäonnistuneet avioliitot?

Everything you know, is about to change.

Vierailija
Luuttu kirjoitti:
Lupaus jo itsessään luo valtavasti paineita, jos sen ottaa tosissaan ja tosissaanhan se on tarkoitus ottaa.

Teekkari
Näen asian täysin päinvastoin. Koko eliniän mittainen lupaus vapauttaa paineista. Ei tarvitsee koko loppuelämään miettiä miten sitä eläisi, kun on sen jo luvannut.

Realistisempaa ja vapauttavampaa olis luvata joka päivä erikseen, että yritän rakastaa tänään ja olla rikkomatta liitoamme.
Niin kuin elämä on näyttänyt, alttarilla tehdyt lupaukset rikotaan hyvin usein. Typerää narrinpeliä koko vihkikaava. Ei ihminen tiedä seuraavaa päivää, saatika mitä ajatelee kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Vierailija

Olen itsekin miettinyt että mikä hinku tuossa naimisiin menossa oikein kaikilla on. Ehkä se joskus merkitsi rakkautta, ehkä se joskus oli jotain kaunista ja romanttista mutta nykyään se ei merkitse muuta kuin miten avustukset ja valtion tuet jakaantuvat.
Minulle ei ole mitään tarvetta mennä naimisiin ja olen ollut ihan onnellinen ns. susiparina jo vuosia. Jos todella uskoo löytäneensä sielunkumppaninsa kuten minä, niin minusta todellista rakkautta edustaa juuri tämä susiparina olo. Älkää menkö tähän yhteiskunnan pakottamaan muottiin, olkaa oma itsenne!

Vierailija

Minusta avioliittojen lyhyys johtuu siitä, kun ihmiset menevät liian aikaisin naimisiin ja että nykyhetkinen maailma on kiinni rahassa. Ainakin kun tuota omien vanhempien riitelyä seuraa niin yleensä aihe liittyy rahaan tai miespuolisen juopotteluun.

Tietenkin olen vielä vähän liian nuori tajuamaan mitään avioliitoista ja tosi rakkaudesta, mutta tuossa mielipiteeni.

Olen silti samaa mieltä, että avioliitto joutaa kaatopaikalle!

Vierailija
Luuttu
Luuttu kirjoitti:
Lupaus jo itsessään luo valtavasti paineita, jos sen ottaa tosissaan ja tosissaanhan se on tarkoitus ottaa.

Teekkari
Näen asian täysin päinvastoin. Koko eliniän mittainen lupaus vapauttaa paineista. Ei tarvitsee koko loppuelämään miettiä miten sitä eläisi, kun on sen jo luvannut.

Realistisempaa ja vapauttavampaa olis luvata joka päivä erikseen, että yritän rakastaa tänään ja olla rikkomatta liitoamme.
Niin kuin elämä on näyttänyt, alttarilla tehdyt lupaukset rikotaan hyvin usein. Typerää narrinpeliä koko vihkikaava. Ei ihminen tiedä seuraavaa päivää, saatika mitä ajatelee kahdenkymmenen vuoden kuluttua.



Minä ainakin ajattelen avioliittolupauksen olevan lupaus siitä, että aikoo tosissaan yrittää saada homman toimimaan. Ei luovuta heti ensimmäisen erimielisyyden tai ongelmatilanteen ilmetessä. Avioliitto on myös tämän lupauksen tekeminen julkiseksi ja juridisesti sitovaksi, joten myös karille ajon yhteydessä lupaa yrittää selvitellä yhteiset asiat kunnolla ja ottaen jo tehdyn yhteisen taipaleen vaikutukset (yhteinen omaisuus, lapset, tarvittavan ajan antaminen toisellekin suuren elämänmuutoksen järjestelyissä) huomioon.

Eihän kenenkään ole pakko avioitua. Avoliitto nyky-Suomessa ei saa osakseen paheksuvia katseita, eivät edes ennen avioitumista syntyneet lapset. Mutta surullista on, jos tällainen avomalli johtaa vaikkapa siihen, että suksien mennessä ristiin toisen voi heittää asunnostaan hetkessä kadulle tyhjän päälle. Tai jos kuolemantapauksessa omasta kodistaan joutuukin maksamaan perintöveroa kuin tuntemattomalta saadusta lahjasta. Käsittääkseni juuri monet juridiset seikat olivat tärkeä syy, miksi homopareille vaadittiin parisuhteen rekisteröintimahdollisuutta.

Toinen puoli asiassa on sitten se, että monet ihmiset haluavat elämänsä tärkeissä tapahtumissa seremonioita ja rituaaleja. Näihin liittyy tunnepitoisia tarpeita, eikä niitä voi järkisyin tyhjentävästi selittää. Tyypillisempää kaikille ihmisten eri kulttuureille on, että tiettyjä tärkeitä elämänvaiheita juhlitaan perinteisin menoin yhdessä ja yhteisön kesken kuin se, ettei mitään seremonioita ole.

Pitäisikö avioliiton kumoamisen peesissä muitakin perinnemenoja lakkauttaa? Lopetetaan myös hautajaiset, lasten syntymäpäivien juhlinta, itsenäisyyspäivien vietto ja vappu. Eihän näissäkään ole "mitään järkeä". Todetaan vain joka päivä, että "nyt meidän Jenna on taas päivän vanhempi".

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat