Suoran demokratian UKK

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Teksti on editoitu Jiri Kerosen kirjoituksesta ja sen saaneista kommenteista.

Mitä tarkoittaa suora demokratia?

Suoralla demokratialla tarkoitetaan yleensä sellaista osallistavaa demokratiaa kuin mitä Sveitsissä käytetään. Yksinkertaisimmillaan tämä merkitsee sitä, että kaikista merkittävistä koko kansaan vaikuttavista asioista on järjestettävä sitova kansanäänestys. Sen lisäksi kansalle annetaan osallistavassa demokratiassa mahdollisuus itse päättää, mistä muista asioista he tahtovat äänestää. Sveitsissä 50 000 äänioikeutettua voivat laatia lakialoitteen, jonka jälkeen lainvalmistelukoneiston on tehtävä kansalaisten vaatima laki, josta kansa voivat sitten äänestää. Kansalaiset voivat kerätä nimiä myös tahtoessaan äänestää itse jostain parlamentissa käsiteltävästä laista. Suorassa demokratiassa ei siis ole tarkoitus äänestää kaikista asioista, vaan ainoastaan niistä, jotka kansa itse kokee riittävän tärkeiksi itselleen.

Miksi tulisi harjoittaa suoraa demokratiaa?

Suoralla demokratialla on useita kiistämättömiä etuja puhtaasti edustukselliseen demokratiaan nähden. Suora demokratia varmistaa, että lait ja päätökset vastaavat läheisemmin kansan tahtoa. Suora demokratia myös antaa kansalle enemmän valtaa päättää omista asioistaan ja siten ehkäisee voimattomuuden ja kyvyttömyyden tunteiden aiheuttamaa turhautumista. Moraaliselta kannalta on luonnollisesti parasta, että yksilö saa vaikuttaa mahdollisimman laajasti itseään ja yhteiskuntaansa koskevaan päätöksentekoon. Näiden selvien ja yksiselitteisten etujen lisäksi suora demokratia edistää perusoikeuksien toteutumista, tekee päätöksenteosta laadullisesti parempaa, helpottaa ihmisiä kasvamaan valveutuneemmiksi kansalaisiksi ja kitkee korruptiota.

Mikä vika on edustuksellisessa demokratiassa?

Nykyisessä järjestelmässä kansanäänestys on ainoastaan neuvoa-antava. Se ei sido päättäjiä millään tavalla. Sen lisäksi kansa itse ei pysty vaikuttamaan siihen, järjestetäänkö jostain asiasta kansanäänestys vai ei. Päättäjät valitsevat, mistä asioista äänestetään, minkä lisäksi he myös sanovat, milloin äänestetään. Tällainen kansanäänestysmenettely ei anna kansalle aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa, vaan se toimii ainoastaan pönkittääkseen hallitsijoiden valtaa. Mikäli jokin asia on liian ristiriitainen, tai on mahdollista, että kansanäänestyksestä tulisi tulos, jota hallitsijat eivät halua, heillä ei ole mitään velvollisuutta pitää kansanäänestystä. Jos taas heillä on suhteellisen vankalla pohjalla oleva arvio äänestystuloksesta, he voivat järjestää kansanäänestyksen saadakseen kansan muodollisen tuen omille päätöksilleen.

Eikö suora demokratia johda enemmistön diktatuurin? Vähemmistöryhmäthän joutuvat sorretuiksi!

Tämä ajatusmalli on virheellinen ja se perustuu vanhahtavaan käsitykseen demokratiasta, jossa mikä tahansa päätös on oikeutettu puhtaasti enemmistön mielipiteen perusteella. Juridisesti tässä ajattelumallissa unohdetaan yksi olennaisimmista komponenteista missä tahansa demokratiassa; nimittäin perustuslaki ja perusoikeudet. Perusoikeuksien yksi tärkeimmistä tehtävistä on tarjota yksilön olennaisimmille oikeuksille ja vapauksille suoja sekä valtion että enemmistön suunnalta tulevaa puuttumista vastaan. Jotta suora demokratia voi toimia, vaaditaan vahva perustuslaki ja vahvat perusoikeudet.

Sen lisäksi, että perusoikeudet ovat suoran demokratian kannalta välttämättömiä, suoraa demokratiaa voidaan itsessäänkin pitää perusoikeutena, tai ainakin se täyttää muutamien perusoikeuksien asettamia vaatimuksia. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Samoin perustuslain mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Suomen perustuslain mukaan valta ei siis ainoastaan kuulu kansalle, vaan julkisen vallan on myös pyrittävä sekä lisäämään että turvaamaan yksilön päätöksentekoa koskevia vaikutusmahdollisuuksia. Suoran demokratian ottaminen käyttöön täyttää nämä perusoikeudelliset vaatimukset erinomaisesti.

Suora demokratiahan heikentää päätöksenteon laatua, ei ihmiset osaa tehdä yhtä hyviä päätöksiä kuin asiaan perehtyneet poliitikot.

Asia on päinvastoin. Suora demokratia parantaa päätöksenteon laatua. Jos oletetaan, että yhdellä äänestäjällä on edes vähän kolikonheittoa parempi todennäköisyys vastata kyllä/ei-kysymykseen oikein, silloin äänestäjien määrän lisääminen lisää myös todennäköisyyttä, että ryhmä kokonaisuudessaan onnistuu äänestämään oikein. Oikealla tarkoitetaan tässä kaikki seikat huomioonottaen kahdesta vaihtoehdosta vähemmän huonoa. Tätä kutsutaan Condorcet’n juryteoreemaksi ranskalaisen matemaatikon ja valtio-oppineen markiisi de Condorcet’n mukaan.

Condorcet'n juryteoreema ei päde edustajavaaleissa, sillä vaaleissa on kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja, jotka vaihtelevat ominaisuuksistaan ja jossa sama vaihtoehto voi olla osaksi keskivertoa parempi ja osaksi keskivertoa huonompi. Edustajistovaaleissa kysymys on useista erilaisista ominaisuuksista sekä huomattavasti kyllä/ei-päätöstä abstraktimmista asioista, kuten imagosta ja luotettavuudesta. Suoran demokratian kysymykset ovat kuitenkin yleensä suoraviivaisia kyllä/ei -kysymyksiä, kuten tulisiko Suomen liittyä Natoon, tai tulisiko Suomen hyväksyä Lissabonin sopimus.

Eduskunnassa on ainoastaan 200 kansanedustajaa. Todellisuudessa eduskunnassa ei kuitenkaan ole edes 200 itsenäistä päätöstä, vaan asiat kuten ryhmäkuri ja puolueuskollisuus aiheuttavat sen, että itsenäisiä valintoja on parhaimmillaankin vain muutamia kymmeniä. Hallitus äänestää suuressa osassa asioita yhtenä blokkina, ja mikäli yksinäinen kansanedustaja toimii vastoin ryhmäänsä, hän saa moitteita ryhmätovereiltaan. Tästä hyvänä esimerkkinä äänestykset niin kutsutusta Lex Nokia -urkintalaista, jossa pari hallituspuolueen kansanedustajaa äänesti vastoin hallituksen yleistä linjaa. Tapahtunutta seuranneissa kommenteissa puhuttiin paljon "hallituksen pelisäännöistä", vaikka koko ajatus ryhmäkurista on vastoin Suomen perustuslakia. Perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen noudattamaan ainoastaan oikeutta, totuutta ja Suomen perustuslakia.

Mutta iso osa poliittisista päätöksistä on kuitenkin aivan jotain muuta kuin yksinkertaisia kyllä tai ei – kysymyksiä.

On totta, että suoran demokratian äänestysmenettely toimii parhaiten yksinkertaisissa kyllä/ei-kysymyksissä. Sellaiset asiat, kuten että mistä pitäisi leikata ja mistä ehdottomasti ei pitäisi, ovat paljon vaikeampia suoran demokratian kanssa päätettäväksi. Näissäkin asioissa suora demokratia kuitenkin lisää ihmisten yleistä tuntemusta ja kiinnostumista politiikasta, minkä vuoksi näitä asioita tekevien päättäjien valinta muuttunee laadukkaammaksi kuin mitä se on nykyisessä järjestelmässä.

Mutta miten tavallisilla kansalaisilla olisi tarpeeksi tietoa äänestää oikein?

Juuri tämän vuoksi on tärkeää, että kansalaisilla on aitoa ja todellista tietoa äänestykseen liittyvistä kysymyksistä, eikä heitä ole johdettu tietoisesti harhaan. Suoran demokratian ydinkysymys, eli se, ovatko kansalaiset riittävän valveutuneita päättämään omista asioistaan, nousee tässä esille. Tähän suoran demokratian ydinongelmaan on kuitenkin ratkaisu, jonka suora demokratia itse tarjoaa. Suora demokratia tekee kansalaisista pätevämpiä päättämään opettamalla heille poliittisia taitoja ja lisäämällä heidän tietonsa määrää. Suora demokratia myös vähentää mahdollisuutta johtaa kansaa harhaan.

Nykyään suoraa demokratiaa vastustetaan sanomalla, että tavalliset kansalaiset äänestävät helposti fiilispohjalta ja että kansalaisilta puuttuu päätöksiä varten tarvittava asiantuntijatieto. Tutkimustieto ja empiirinen kokemus eivät kuitenkaan tue tätä oletusta. Päinvastoin; mitä enemmän valtaa ihmisillä on valtaa tehdä päätöksiä, sitä paremmin he osaavat noita päätöksiä tehdä, sitä kiinnostuneempia he ovat yhteiskunnasta ja sitä enemmän he oppivat poliittisia taitoja. Tätä ilmiötä käsittelee muun muassa Zürichin yliopiston tutkijoiden Matthias Benzin ja Alois Stutzerin tekemä tutkimus "Are Voters Better Informed When They Have a Larger Say in Politics?"

Kyseisen tutkimuksen mukaan ihmiset ovat sitä pätevämpiä, mitä enemmän heillä on poliittista valtaa tehdä päätöksiä omasta elämästään. Maissa, joissa ihmiset saivat äänestää EU:hun liittymisestä ihmiset tiesivät sekä objektiivisesti enemmän EU:hun liittyvistä kysymyksistä että tunsivat subjektiivisesti ymmärtävänsä EU:ta paremmin kuin niissä maissa, joissa ihmiset eivät saaneet äänestää EU:hun liittymisestä. Vastaava tutkimus tehtiin Sveitsissä sveitsiläisten äänestettyä siitä, liittyykö Sveitsi Euroopan talousalueeseen vai ei. Tutkimuksesta paljastui, että äänestyksen jälkeen sveitsiläiset tiesivät enemmän EU:sta ja EEC:stä kuin Sveitsin naapurivaltiot, jotka olivat olleet EU:n jäsenvaltioita pidemmän aikaa.

Mitä enemmän vaikutusvaltaa kansalaisilla on itseään koskevissa asioissa, sitä todennäköisemmin kansalaiset ovat kiinnostuneet näistä asioista. Mitä kiinnostuneempia kansalaiset ovat, sitä enemmän he ottavat asioista selvää. Suorassa demokratiassa kansalaiset oppivat helpommin poliittisia kykyjä. Kampanjoidessaan mielipiteidensä vuoksi ja valmistellessaan aloitteita kansalaisilla on sekä mahdollisuus että tarve oppia politiikan kannalta välttämättömiä perustaitoja; varainhankintaa, tietojen löytämistä, argumentaatiota ja niin edelleen. Edustuksellisessa demokratiassa sekä mahdollisuudet että tarve poliittisten taitojen oppimiselle on pienempi kuin suorassa demokratiassa.

Ovatko Sveitsin äänestysprosentit riittävät? Voivatko jotkut asiat olla sen verran monimutkaisia, että keskivertokansalainen toivookin jonkun asiaan paneutuneen häntä edustavan tekevän päätöksen hänen puolestaan?

Edustuksellisessa demokratiassa edustajilla ei ole mitään motiivia paneutua monimutkaisiin asioihin, kuten Lissabonin sopimukseen. Suorassa demokratiassa heiltä odotetaan suoria vastauksia ja kansa myös saa ylipäätään tietää, että asioita käsitellään. Suora demokratia vahvistaa edustuksellista demokratiaa. Ja vaikka edustajalla olisikin motivaatiota paneutua sopimukseen, niin mikä antaa olettaa, että edustaja tekisi lopulta päätöksen ajatellen oikeasti äänestäjiensä hyvää, eikä esimerkiksi omaa poliittista uraansa?

Ja vaikka äänestysprosentit olisivat alhaiset, niin tulee muistaa se, että äänestämässä käyvät ne ihmiset, joita asia ylipäätään kiinnostaa ja joiden elämään päätös vaikuttaa.

Mutta eihän kansalaisilla ole riittävää moraalia tehdä oikeasti oikeudenmukaisia ratkaisuja.

Poliitikot eivät ole moraalisesti millään tavalla keskivertokansalaisen yläpuolella. Yritykset ja eturyhmät pyrkivät saamaan poliitikot laatimaan yrityksien ja eturyhmien kannalta edullisia lakeja. Poliitikoihin kohdistuu valtavat määrät painetta erilaisten lobbausryhmien, rahoittajien ja hyvä veli -verkostojen kautta. Kansan lahjominen ja painostaminen on puolestaan huomattavasti hankalampaa. Sen lisäksi päätöksiä tehdessään kansalaisia suojaavat myös erilaiset oikeudet, kuten vaalisalaisuus, jollaista kansanedustajille ei voida myöntää, koska edustajien päätöksenteon on oltava läpinäkyvää. Kansalaisilla on poliitikkoja suuremmat edellytykset toimia omatuntonsa pohjalta ja he kohtaavat poliitikkoja vähemmän ulkopuolelta tulevaa painostusta. Kansalaisia voidaan pitää suoran demokratian päätöksenteossa korruptoimattomina, ja tämä korruptoimattomuus vaikuttaa myös laajemmin koko järjestelmään.

Suora demokratia nimittäin vähentää korruptiota tekemällä lahjusten antamisesta ja hyvä veli -verkostoista merkityksettömiä. Yrityksellä tai yhdistyksellä ei ole mitään mieltä saunottaa tai lahjoa poliitikkoja saadakseen poliitikon tekemään haluamallaan tavalla, sillä lahjominen ei pysty vähimmissäkään määrin varmistamaan, että asiat kääntyvät yrityksen tai yhdistyksen haluamalla tavalla. Kansa voi milloin tahansa tulla väliin ja ottaa asiat äänestettäväkseen, eikä poliitikoilla ole valtaa päättää siitä, miten kansa tulee äänestämään. Lahjomisesta ja painostuksesta muuttuu yrityksille ja eturyhmille pelkästään kallista uhkapeliä, joka voi epäonnistua koska tahansa kansa päättäessä ottaa asiat omiin käsiinsä.

En oikein usko, että suora demokratiakaan on mikään täydellinen järjestelmä. Minusta tuo on toiveajattelua.

Se ei ole täydellinen järjestelmä, kuten ei ole mikään muukaan. Siinä on kuitenkin monia elementtejä, jotka korjaavat ja täydentävät puhtaasti edustuksellisen demokratian puutteita. Suora demokratia vie keskustelun pois imagokysymyksistä kohti asiakysymyksiä ja se antaa äänestäjille paremmat keinot arvioida politiikkaa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa myös edustajien valinnassa ja yleisesti ottaen suhtautumisessa koko yhteiskuntaan. Suora demokratia myös kitkee korruptiota ja antaa kansalaisille tehokkaat keinot valvoa päättäjiään. Tämä valta on valtaa sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita, ja tätä valtaa hallitsijat pelkäävät.

Kaikki kansalle annettu päätösvalta on suoraan pois hallitsijoiden päätösvallasta ja kaikki kansalle annetut vaikutusmahdollisuudet heikentävät hallitsijoiden valta-asemaa. Oman valta-asemansa vuoksi on hallitsijoiden etu vastustaa suoraa demokratiaa. Koska suora demokratia tekee kansalaisista valveutuneempia ja kyvykkäämpiä, merkitsee suoran demokratian vastustaminen myös sitä, että vastustetaan ihmisten kehittymistä valveutuneemmiksi ja kyvykkäämmiksi kansalaisiksi.

Miten suoraan demokratiaan päästään?

Suora demokratia saadaan aikaiseksi saattamalla tila, jossa vallanpitäjät menettävät enemmän valtaa vastustamalla suoraa demokratiaa kuin kannattamalla sitä. Kaikista olennaisinta tässä on jakaa tietoa suorasta demokratiasta ja osoittaa kansalaisille, että heillä todellakin on mahdollisuus itse päättää, miten heitä hallitaan. Suomessa suoraa demokratiaa ajaa Muutos 2011 -puolue.




http://jarkkopesonen.blogspot.com/2009/ ... sytyt.html

Kommentit (3)

Vierailija

Nuorempana valittaessani suomalaisen demokratian kömpelyyttä ja täällä vallitsevaa ummehtunutta harvainvaltaa, isälläni oli tapana sanoa: "Kaikkine vikoineenkin demokratia on kaikista valtiomuodoista se vähiten huono."

Toivottavasti voin tulevan jälkikasvuni nillittäessä yhteiskunnallisen vaikuttamisen vaikeudesta todeta viisaammin: "Kuules mukula. Maassamme vallitseva suora demokratia on valtiomuodoista se vähiten huono."

IsoJussi
Seuraa 
Viestejä987
Liittynyt16.3.2005

Demokratiahan on muistaakseni saanut alkunsa Ateenasta, jossa vapaat miehet kokoontuivat torille äänestämään valtakunnan asioista. Sittemmin siitä tuli hiljalleen tämä edustuksellinen demokratia, lähinnä siksi että siellä torilla oli porukkaa hieman liikaa.

Nykyinen tietoliikenneyhteiskunta mahdollistaisi tuon entisajan suoran huutoäänestyksen, mutta tuskinpa tuottaisi sen viisaampia päätöksiä. Toki tähänkin olisi ratkaisu, puoliedustuksellinen demokratia:

-vaalit käydään ihan normaalisti
-sinulla on edelleen oikeus ääneesi, jonka olet antanut ehdokkaalle tai puolueelle
-jos tulee tarvetta äänestää jostain laista, voit valita käytätkö äänesi itse, vai annatko sen edustajasi käyttöön
-jotta kaiken maailman tupauunot eivät pääsisi äänestämään median masinoinnin mukaan, puolueeton asiantuntijaraati tekee "pääsykokeen", jolla varmistetaan että äänioikeuden käyttäjä oikeasti ymmärtää mihin on äänioikeuttaan käyttämässä. Sama testi tehtäisiin myös kansanedustajille, tasapuolisuuden nimissä.

Eli: äänesi olisi puolueen tahi edustajan käytössä, kunnes itse päättäisit sitä käyttää. Vaatisi toki jonkinlaista säätämistä käytännön järjestelyihin, mutta nykytekniikalla homma olisi melko helppoa. Paitsi jos TietoEnator hoitaa homman...

Same shit, different day...

Vierailija
Nykyinen tietoliikenneyhteiskunta mahdollistaisi tuon entisajan suoran huutoäänestyksen, mutta tuskinpa tuottaisi sen viisaampia päätöksiä.



Minä väitän, että tuottaisi. Jos katsomme viime aikoina säädettyjä lakeja (esim. Lex Nokia, eli yleinen urkintalaki), en oikein usko, että kansa ainakaan tämän huonommin voisi äänestää. Lisäksi, mikä muka antaa olettaa, että näiden "tupauunojen" median masinoimana äänestämät edustajat tekisivät a) viisaampia tai b) äänestäjiensä etua todellisuudessa ajavia päätöksiä?

En muista kuulleeni Sveitsistä juurikaan mistään vakavista poliittisista skandaaleista tai poliittikkojen ja byrokraattien aihuttamista yhteiskunnallisista epäkohdista siinä määrin kun sitä verrataan melkein mihin tahansa muuhun valtioon. Uskon, että merkittävin asia tämän kannalta on ollut nimenomaan suora demokratia.

Mainitsemassasi "pääsykokeessa" on yksi ongelmmallinen puoli; kuka oikeastaan määrittelisi sen, kuka on oikeutettu antamaan äänensä ja kuka ei? Kuka laatisi kyseisen pääsykokeen ja millä kriiteerein? Periaatteena tuokin on ihan harkittava, mutta nähdäkseni siihen liittyy niin merkittäviä riskejä ajautumisesta oligargiaan, että sen suhteen tulee olla varovainen.

Kiitos kommenteista!

Uusimmat

Suosituimmat