Kulttuurinsa marionetti?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Veivaan toki samaa virttä kun hangoittelen vastaan sille seikalle että väistämättä me kaikki olemme omien kulttuuriemme tuotteita. Mutta aihe on todella kiinnostava ja haluaisin vielä kerran käsitellä tätä siitä näkökulmasta että kulttuurien keskuudessa on ollut yksilöitä jotka eivät ole toteuttaneet kulloisellakin hetkellä muodikasta ja vallalla olevaa perinnettä/näkemystä/politiikkaa.

Tuskin meistä oikein kukaan voi vakaumuksen syvällä rintaäänellä ilmoittaa että minä en olisi ollut natsi 30-luvulla Saksassa. Eloonjäämisen ja hyvinvoinnin, siis oman hyvän, tärkeys on jokaisen listalla aina ensimmäisenä. Mikäli ympäristö alkaa osoittaa juuri sinulle vastenmielisiä elkeitä ja pyrkimyksiä, saatat luovia parhaasi mukaan ja yrität elää mahdollisimman pienesti ja sievästi ettei kukaan vain huomaisi että oikeasti et olekaan ollenkaan samaa mieltä ja itseasiassa jopa halveksut ja vihaat sitä mistä kaikki ovat tällä hetkellä onnesta ymmyrkäisenä. Jos tarpeeksi älliä löytyy saatat jopa tajuta että huonostihan tässä tulee käymään. Jotta pärjäisi, joutuu sitten tekemään loputtomia kompromisseja, mutta jossain saattaa tulla raja vastaan.

Mietityttää että pitääkö olla jotenkin erikoisen rohkea ja vahva luonne että asettuu näkyvästi ja kuuluvasti yleistä linjaa vastaan? Minulla on mielikuva että jos muslimi joka otetaan mukaan tai pakotetaan mukaan kivitykseen itse niin päättää, hän voi halutessaan heittää kiven joka on niin mitättömän pieni ettei se edes satuta (hiekanjyvänen). Mielikuvani saattaa olla väärä. Saattaa olla että jokainen kiveen tarttuva varmistaa että kivi on tarpeeksi suuri, etteivät ympärillä seisovat ala epäillä että hän onkin kivitystä, moraalia, profeettaa, Koraania ja Allahia vastaan! Saattaa tietysti myös olla että aina sinne kivitystapahtumaan löytyy nimenomaan halukkaita murikan nakkaajia, olihan hirttäminen, pään katkaisu ja elävältä polttaminen aikoinaan länsimaissakin "kivaa" katseltavaa ja viikon tapahtuma nro 1.

Henk.koht. koen vastenmieliseksi ajatella että olisi olemassa roviollapolttokulttuureita, päänkatkaisukulttuureita, kivityskulttuureita jne. Eivät tietenkään mitkään kulttuurit itseään määrittelekään juuri niillä määreillä jotka liittyvät siihen miten laumassa syntipukiksi ja ei-kaivatuksi yksilöksi määritelty jäsen poistetaan elävien kirjoista. (Sivumennen sanoen en ymmärrä minkä vuoksi karkottaminen on niin vähän käytetty rangaistusmuoto; ikäänkuin olisi kamaluuksien kamaluus että rangaistava saa jäädä eloon...) Yksikään kulttuuri ei ikinä ole määritellyt itseään siten että he itse kokisivat olevansa sadisteja, epäoikeudenmukaisia, umpihulluja tms. Jokainen kulttuuri pyrkii johonkin hyvään ja se miten hyvälle vastakkaiseksi ajateltuja tekijöitä käsitellään vaihtelee.

Kuinka paljon aivotyötä, nerokkuutta, itsepäisyyttä tai ehkä jopa tyhmyyttä (kun ei tajua omaa parastaan) ihmiseltä pitää vaatia että hän asettuu laumaa vastaan? Vai onko niin että vastaanasettumisen taustalta löytyy aina vastakulttuuri, eli kukaan ei ole niin ainutlaatuinen että keksisi ihan itse omassa päässään että rikollisiakin voisi kohdella inhimillisemmin? Mutta jostainhan vastakulttuurienkin on saatava alkunsa.

Pystyn hyväksymään sen että jos ei kunnioita omaa (tai jonkun muun) kulttuuria niin takana on vastakulttuuri tai edes toinen kulttuuri, mutta sitä en pysty ymmärtämään että nämä kaikki olisivat jotenkin simsalapim olemassa ilman että sieltä jostakin löytyy aina joku tietty ihminen joka on saanut nerokkaan tai vähemmän nerokkaan idean josta sitten on poikinut kokonainen kulttuuri/toimintatapa/perinne. Epämääräistämällä kaikki kollektiivisen tietoisuuden eestaas vellovaksi perinteeksi/traditioksi jne. ei takuulla voida puuttua mihinkään epäkohtaan ikinä missään, koska heittäydytään fatalistisesti hampaattomina hyväksymään että tämä nyt on tämmöistä ja ei tälle mitään mahda. Mutta ehkä tiedepalstalla voisimme ajatella sitä ettei ihmisten maailmassa ole kyse muusta kuin ihmisistä, ei sieltä perinteiden alkuhistoriasta välttämättä löydy mitään jumalallista ilmoitusta tai edes innoitusta joka on saanut kaiken aikaiseksi ja täten on kiistämätön ja jotain mihin ei saa kajota.

Omasta mielestäni jokainen ihminen on ihminen ja täten täydellisen tasa-arvoinen toisen ihmisen kanssa (teoriassa). Yhden ihmisen valinta ei saisi olla pakkopulla toiselle ihmiselle, ei vaikka tuo yksi ihminen olisi elänyt joskus 2000 v sitten ja täten hänen vaikutuksensa olisi liuennut kollektiivimössöön ja olisi siten vaikeasti osoitettavissa ja hahmotettavissa. Nämä kulttuureista ja niiden erityispiirteistä vastuussa olevat tahot eivät ole yhtään sen pyhempiä kuin nykyisin elävät ihmiset niin että miljardien ihmisten pitäisi elää juuri heidän esikuvansa, väitteidensä ja perintönsä mukaisesti.

Missä ovat nykyajan suurihmiset? Missä vastarannan kiisket jotka eivät tyydy siihen taakkaan mitä edeltä kulkeneet ihmiset ovat saaneet sälytettyä muiden päälle sillä perusteella että ovat jossakin jotakin sanoneet ja heitä on uskottu silmät ymmyrkäisenä niin perusteellisesti että sukupolvesta toiseen toistetaan samaa kaavaa kuin vähämieliset?

Mitä tulee paikalliseen kulttuuriin eli Suomeen, on vastenmielistä että nykyajan trendi on se että mielipiteistä voidaan rangaista ja jokaista sanomaansa sanaa pitäisi pyöritellä kitalaessaan asti pitkään ja hartaasti ennen kuin sen uskaltaa ilmoille päästää. Missä vaiheessa meistä tuli näin herkkänahkaisia ja minkä vuoksi? Miksi abstraktit asiat kuten sanat voivat satuttaa niin pahasti? Tai sanotaan että miksi sanoilla tehty loukkaus aiheuttaa enemmän polemiikkia kuin se että joku jossakin survotaan sairaalakuntoon? Onko mieli pyhempi kuin ruumis?

Hissunkissun hiljakseen olemisella on tässä maassa kyllä jo vanhakin perinteensä, kun ajatellaan jotain sellaista kuin "puhuminen hopeaa mutta vaikeneminen kultaa". Pienistä ei saa valittaa ja tyhjää ei saa nauraa jne. Sikäli en näe, en kuule, en puhu -tyyppinen pelleily istuu tänne kuin hanska käteen! Entä jos en suostu siihen, niin olenko tyypillinen suomalainen ja kulttuurini tuote, vai mikä olen?

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija
Qadesha

Missä ovat nykyajan suurihmiset? Missä vastarannan kiisket jotka eivät tyydy siihen taakkaan mitä edeltä kulkeneet ihmiset ovat saaneet sälytettyä muiden päälle sillä perusteella että ovat jossakin jotakin sanoneet ja heitä on uskottu silmät ymmyrkäisenä niin perusteellisesti että sukupolvesta toiseen toistetaan samaa kaavaa kuin vähämieliset?



Suurihminen on nykyään johtamassa kulttuurinsa toimintaa. Suuret ihmiset keräävät massat taakseen, ja ryhtyvät toteuttamaan omaa aatettaan.

Vastarannankiisket puolestaan... heistä tuli lainsuojattomia, ihmisiä joille suuresti ylistetyt lainkuuliaisuus ja inhimillisyys eivät merkitse mitään. Ihmisiä joille vain harva asia enää merkitsee mitään.

Vierailija

Niinno; eihän se tietenkään yksioikoista ole että johtaja on aina Aadolfi ja vastarannan kiiski armoitettu pyhimys & mahdollinen tuleva marttyyri. Joskus se voi olla vastoinkinpäin. (Kts. J. F. Kennedy.)

Che Guevarastakin nykyään väittävät yhtä sun toista.

Vierailija

John Lee Anderson: Che Guevara - eikä tarvitse turvautua huhupuheisiin.

Che ei välttämättä ollut kiva kaveri.

Vierailija
Peter Bätrefolk
John Lee Anderson: Che Guevara - eikä tarvitse turvautua huhupuheisiin.

Che ei välttämättä ollut kiva kaveri.




Mitä olen vähän sivusta kuullut, niin kuulema oli aika kylmä mies ja ammututti omiaan. Tosin hivenen cheläinen tuttuni on sitä mieltä että ammututti omiaan syystä, eli esim. jos sissit harjoittivat raiskaamista. Mutta en tosiaan ole mikään Che-ekspertti.

Mitään sellaisia idoleita tuskin löytyykään jotka olisivat putipuhtoisia pulmusia ja kiistattomasti pyyteettömästi inhimillisen ihmisyyden asialla. Mutta jospa edes hivenen vastarintaa ympäristön älyttömyyksiä kohtaan löytyy, niin se tässä kiinnostaa noin niin kuin aiheena. Että onko niitä, vai hyväksyvätkö kaikki nykyään (taas kerran) hampaattomasti mitä ylhäältä annetaan ja ympäriltä tuputetaan. (No tietysti netissä mäkättäjiä nykyään aina on, mutta jotain ihan oikeasti vaikuttamaan pyrkiviä...)

t: Mäkättäjä

Reiska
Seuraa 
Viestejä5100
Liittynyt6.5.2007

Yhtenäinen lauma on vahvempi, kuin itsensä kanssa riitelevä, eli on kannattanut tehdä yhdessä vähän huonommin, kuin asettua johtajaa vastaan ja rikkoa lauma. Evoluutio.

Mitä tuosta henkiinjättämisestä, niin Machiavelli kirjoitti, että(en muista sanatarkkaan) jos aiot jotakuta satuttaa, tee se kunnolla. Vähän haavoittunu kostaa, mutta pahasti haavoittunut ei voi.

Per se

Vierailija
Qadesha
Peter Bätrefolk
John Lee Anderson: Che Guevara - eikä tarvitse turvautua huhupuheisiin.

Che ei välttämättä ollut kiva kaveri.




Mitä olen vähän sivusta kuullut, niin kuulema oli aika kylmä mies ja ammututti omiaan. Tosin hivenen cheläinen tuttuni on sitä mieltä että ammututti omiaan syystä, eli esim. jos sissit harjoittivat raiskaamista. Mutta en tosiaan ole mikään Che-ekspertti.




Juu. Sisseily oli vähän karskimpaa ja raaempaa kuin siitä luodut romanttiset mielikuvat. Ei niinku semmonen piknik.

Vierailija
Qadesha
Mitä tulee paikalliseen kulttuuriin eli Suomeen, on vastenmielistä että nykyajan trendi on se että mielipiteistä voidaan rangaista ja jokaista sanomaansa sanaa pitäisi pyöritellä kitalaessaan asti pitkään ja hartaasti ennen kuin sen uskaltaa ilmoille päästää. Missä vaiheessa meistä tuli näin herkkänahkaisia ja minkä vuoksi? Miksi abstraktit asiat kuten sanat voivat satuttaa niin pahasti? Tai sanotaan että miksi sanoilla tehty loukkaus aiheuttaa enemmän polemiikkia kuin se että joku jossakin survotaan sairaalakuntoon? Onko mieli pyhempi kuin ruumis?



Mihin muuten viittaat tällä?

Vierailija
Qadesha
Veivaan toki samaa virttä kun hangoittelen vastaan sille seikalle että väistämättä me kaikki olemme omien kulttuuriemme tuotteita. Mutta aihe on todella kiinnostava ja haluaisin vielä kerran käsitellä tätä siitä näkökulmasta että kulttuurien keskuudessa on ollut yksilöitä jotka eivät ole toteuttaneet kulloisellakin hetkellä muodikasta ja vallalla olevaa perinnettä/näkemystä/politiikkaa.

Tuskin meistä oikein kukaan voi vakaumuksen syvällä rintaäänellä ilmoittaa että minä en olisi ollut natsi 30-luvulla Saksassa. Eloonjäämisen ja hyvinvoinnin, siis oman hyvän, tärkeys on jokaisen listalla aina ensimmäisenä. Mikäli ympäristö alkaa osoittaa juuri sinulle vastenmielisiä elkeitä ja pyrkimyksiä, saatat luovia parhaasi mukaan ja yrität elää mahdollisimman pienesti ja sievästi ettei kukaan vain huomaisi että oikeasti et olekaan ollenkaan samaa mieltä ja itseasiassa jopa halveksut ja vihaat sitä mistä kaikki ovat tällä hetkellä onnesta ymmyrkäisenä. Jos tarpeeksi älliä löytyy saatat jopa tajuta että huonostihan tässä tulee käymään. Jotta pärjäisi, joutuu sitten tekemään loputtomia kompromisseja, mutta jossain saattaa tulla raja vastaan.

Mietityttää että pitääkö olla jotenkin erikoisen rohkea ja vahva luonne että asettuu näkyvästi ja kuuluvasti yleistä linjaa vastaan? Minulla on mielikuva että jos muslimi joka otetaan mukaan tai pakotetaan mukaan kivitykseen itse niin päättää, hän voi halutessaan heittää kiven joka on niin mitättömän pieni ettei se edes satuta (hiekanjyvänen). Mielikuvani saattaa olla väärä. Saattaa olla että jokainen kiveen tarttuva varmistaa että kivi on tarpeeksi suuri, etteivät ympärillä seisovat ala epäillä että hän onkin kivitystä, moraalia, profeettaa, Koraania ja Allahia vastaan! Saattaa tietysti myös olla että aina sinne kivitystapahtumaan löytyy nimenomaan halukkaita murikan nakkaajia, olihan hirttäminen, pään katkaisu ja elävältä polttaminen aikoinaan länsimaissakin "kivaa" katseltavaa ja viikon tapahtuma nro 1.

...
Missä ovat nykyajan suurihmiset? Missä vastarannan kiisket jotka eivät tyydy siihen taakkaan mitä edeltä kulkeneet ihmiset ovat saaneet sälytettyä muiden päälle sillä perusteella että ovat jossakin jotakin sanoneet ja heitä on uskottu silmät ymmyrkäisenä niin perusteellisesti että sukupolvesta toiseen toistetaan samaa kaavaa kuin vähämieliset?




Olen miettinyt vähän samaa juttua viime päivinä. Kristinuskoketjun kautta löysin wikipediasta tämän tapauksen, jossa 1916 tappoon syyllistynyt vajaamielinen 17-vuotias musta poika lynkattiin monituhatpäisen väkijoukon toimesta. Kun häneltä oli katkottu erinäisiä ruumiinosia ja hänet oli poltettu kokossa hiileksi, ruumis nostettiin pylvääseen roikkumaan ja ihmiset ottivat poseerauskuvia tekstillä "Tällaiset grillibileet meillä oli eilen illalla". Kukaan ei saanut teosta tuomiota.

Tapaus kuvottaa minua, mutta olisinko huutanut joukon mukana, jos olisi ollut paikalla 100-vuotta sitten? Haluaisin kuvitella, että en, mutta ken tietää. Aika harva ihminen loppujen lopuksi yrittää toteuttaa omaa yhteiskunnan normista poikkeavaa oikeuskäsitystään. Sanomisistaan joutuu aina tilille, täälläkin on ketjuja, joissa yritetään lyödä toisinajattelijoita, kuin vierasta sikaa.

Mikään tie menestykseen toisinajattelu ei ole, helpommalla pääsee kun vaikenee. Siksi motivaatio tekoihin tai tekemättä jättämisiin täytyy tulla jostain muualta kuin oman edun tavoittelusta.

Mainitsemani tapaus sisältää toisen epäsuorasti asiaan liittyvän aspektin, eli laumakäyttäytymisen. Tuntuu, että kun on tarpeeksi ihmisiä huutamassa, lauma ei enää ilmennäkkään ihmisen käytöstä, vaan jotain emergenttiä laumakäytöstä. Ihan kuin olisi syntynyt kokonaan uusi organismi.

Vierailija
Joku
Qadesha
Mitä tulee paikalliseen kulttuuriin eli Suomeen, on vastenmielistä että nykyajan trendi on se että mielipiteistä voidaan rangaista ja jokaista sanomaansa sanaa pitäisi pyöritellä kitalaessaan asti pitkään ja hartaasti ennen kuin sen uskaltaa ilmoille päästää. Missä vaiheessa meistä tuli näin herkkänahkaisia ja minkä vuoksi? Miksi abstraktit asiat kuten sanat voivat satuttaa niin pahasti? Tai sanotaan että miksi sanoilla tehty loukkaus aiheuttaa enemmän polemiikkia kuin se että joku jossakin survotaan sairaalakuntoon? Onko mieli pyhempi kuin ruumis?



Mihin muuten viittaat tällä?



Mm.

- tapaus Halla-ahoon vai mikä Pula-aho hän nyt olikaan ja hänen saamiinsa sakkoihin

- tapaus autokaupan myyjään joka sai fudua ilmaistessaan julkisesti olevansa sellainen kävelevä (autoileva) klisee kuin suuri osa ikäluokkansa miehitä enivei

- hyssynhyssyttelyyn joka kieppuu islamin ympärillä ja jolla annetaan ymmärtää että muslimit ovat kykenemättömiä itsehillintään tahi muuhun aikuiseen toimintaan ja tämän vuoksi heitä pitää ylisuojella ja paapoa kuin pikkulapsia

Ja noin ylipäätään siihen että ilmeisesti päänaukominen on suurempi rikos kuin pahoinpitely tahi murhakaan... Ehkä kärjistävää mutta menköön, en ole nögönuuga.

Vierailija
linkki
Qadesha
Veivaan toki samaa virttä kun hangoittelen vastaan sille seikalle että väistämättä me kaikki olemme omien kulttuuriemme tuotteita. Mutta aihe on todella kiinnostava ja haluaisin vielä kerran käsitellä tätä siitä näkökulmasta että kulttuurien keskuudessa on ollut yksilöitä jotka eivät ole toteuttaneet kulloisellakin hetkellä muodikasta ja vallalla olevaa perinnettä/näkemystä/politiikkaa.

Tuskin meistä oikein kukaan voi vakaumuksen syvällä rintaäänellä ilmoittaa että minä en olisi ollut natsi 30-luvulla Saksassa. Eloonjäämisen ja hyvinvoinnin, siis oman hyvän, tärkeys on jokaisen listalla aina ensimmäisenä. Mikäli ympäristö alkaa osoittaa juuri sinulle vastenmielisiä elkeitä ja pyrkimyksiä, saatat luovia parhaasi mukaan ja yrität elää mahdollisimman pienesti ja sievästi ettei kukaan vain huomaisi että oikeasti et olekaan ollenkaan samaa mieltä ja itseasiassa jopa halveksut ja vihaat sitä mistä kaikki ovat tällä hetkellä onnesta ymmyrkäisenä. Jos tarpeeksi älliä löytyy saatat jopa tajuta että huonostihan tässä tulee käymään. Jotta pärjäisi, joutuu sitten tekemään loputtomia kompromisseja, mutta jossain saattaa tulla raja vastaan.

Mietityttää että pitääkö olla jotenkin erikoisen rohkea ja vahva luonne että asettuu näkyvästi ja kuuluvasti yleistä linjaa vastaan? Minulla on mielikuva että jos muslimi joka otetaan mukaan tai pakotetaan mukaan kivitykseen itse niin päättää, hän voi halutessaan heittää kiven joka on niin mitättömän pieni ettei se edes satuta (hiekanjyvänen). Mielikuvani saattaa olla väärä. Saattaa olla että jokainen kiveen tarttuva varmistaa että kivi on tarpeeksi suuri, etteivät ympärillä seisovat ala epäillä että hän onkin kivitystä, moraalia, profeettaa, Koraania ja Allahia vastaan! Saattaa tietysti myös olla että aina sinne kivitystapahtumaan löytyy nimenomaan halukkaita murikan nakkaajia, olihan hirttäminen, pään katkaisu ja elävältä polttaminen aikoinaan länsimaissakin "kivaa" katseltavaa ja viikon tapahtuma nro 1.

...
Missä ovat nykyajan suurihmiset? Missä vastarannan kiisket jotka eivät tyydy siihen taakkaan mitä edeltä kulkeneet ihmiset ovat saaneet sälytettyä muiden päälle sillä perusteella että ovat jossakin jotakin sanoneet ja heitä on uskottu silmät ymmyrkäisenä niin perusteellisesti että sukupolvesta toiseen toistetaan samaa kaavaa kuin vähämieliset?




Olen miettinyt vähän samaa juttua viime päivinä. Kristinuskoketjun kautta löysin wikipediasta tämän tapauksen, jossa 1916 tappoon syyllistynyt vajaamielinen 17-vuotias musta poika lynkattiin monituhatpäisen väkijoukon toimesta. Kun häneltä oli katkottu erinäisiä ruumiinosia ja hänet oli poltettu kokossa hiileksi, ruumis nostettiin pylvääseen roikkumaan ja ihmiset ottivat poseerauskuvia tekstillä "Tällaiset grillibileet meillä oli eilen illalla". Kukaan ei saanut teosta tuomiota.

Tapaus kuvottaa minua, mutta olisinko huutanut joukon mukana, jos olisi ollut paikalla 100-vuotta sitten? Haluaisin kuvitella, että en, mutta ken tietää. Aika harva ihminen loppujen lopuksi yrittää toteuttaa omaa yhteiskunnan normista poikkeavaa oikeuskäsitystään. Sanomisistaan joutuu aina tilille, täälläkin on ketjuja, joissa yritetään lyödä toisinajattelijoita, kuin vierasta sikaa.

Mikään tie menestykseen toisinajattelu ei ole, helpommalla pääsee kun vaikenee. Siksi motivaatio tekoihin tai tekemättä jättämisiin täytyy tulla jostain muualta kuin oman edun tavoittelusta.

Mainitsemani tapaus sisältää toisen epäsuorasti asiaan liittyvän aspektin, eli laumakäyttäytymisen. Tuntuu, että kun on tarpeeksi ihmisiä huutamassa, lauma ei enää ilmennäkkään ihmisen käytöstä, vaan jotain emergenttiä laumakäytöstä. Ihan kuin olisi syntynyt kokonaan uusi organismi.




Nimenomaan laumakäytös on todella kummallinen asia, mielestäni. Oikeastaan jos häijyksi heittäydyn en mieltäisi ihmiseksi ylipäätään ollenkaan ketään joka ei uskalla koskaan olla missään asiassa eri mieltä kuin enemmistö paikalla olevista muista yksilöistä. On peruseläimellinen tarve saada lauman suojaa, ja sitä on helpointa saada pystymällä haistamaan nopeasti mistä päin tuulee eli mitä trendiä pitää hehkutella ja kenen joukoissa seisoa.

En minäkään tohtisi julkisuudessa pahemmin nokkaani aukoa jos olisi selviö että siitä ei hyvää seuraa. Netissä tulee ehkä liian helposti suuruudenhulluja harhoja että sitä muka nyt on hyvinkin rohkea kun sanon näin ja näin. Höpönlöpön. Mutta toisaalta koska netissä hölöttäminen ei mielestäni ole niin merkittävä asia kuin mitä helposti luulisi, tuntuu omituiselta että siitä pitää jo rangaistavaksikin asti kiikuttaa.

Yhteiskunnan sivistyneisyys on mielestäni suoraan riippuvainen siitä kuinka paljon älämölöä eli vastakkaisia näkemyksiä siedetään rankaisematta. Näkemykset kun eivät ole sama asia kuin rikokset, tai perustettakoon ajatuspoliisi (jos ei ole jo perustettukin).

Vierailija
linkki
Mikään tie menestykseen toisinajattelu ei ole, helpommalla pääsee kun vaikenee. Siksi motivaatio tekoihin tai tekemättä jättämisiin täytyy tulla jostain muualta kuin oman edun tavoittelusta.



Suurin osa ihmisistä kaipaa turvallisuutta. Toisinajattelu (kuten myös vapaus) vie turvallisuuden pois ja siksi toisinajattelijasta tulee vihollinen. Näkisin, että toisinajattelu vaatii tiedon siitä, että on oikeassa (riippumatta siitä onko oikeasti oikeassa). En käytä sanaa usko, koska en käytä sanaa usko.

Vierailija

Mietin vakavasti aloittajan tarkoittamaa ajatusta. Olisi ylevää todeta, että MINÄ, juuri MINÄ nousisin raivoavaa laumaa vastaan. Itsesäiytysvaisto kuitenkin sanoo, että se on hölmöä.

Toisaalta olen noussut vastustamaan - en tietenkään noin suurissa jutuissa, mutta asuin isoäitini kanssa, josta huolehdin. Taloyhtiössä kahdesti sattui pahoinpitelyjä, joissa molemmissa isoäitini roikkui käsivarressani ja sähisi, mutta minä kutsuin ovesta pahoinpidellyt - kerran vaimon ja kaksi lasta, kerran vedin oven aviomiehen edestä kiinni, kun nyrkki jysähti oveen toisella puolella. Pelkäämään opin vasta myöhemmin. Työpaikalla puhuin ay-liikkeen edustajana useissa tapauksissa ja sain lopulta lopputilin vaivoistani. Jälkeenpäin en ole varma, olisinko tehnyt niin, jos olisin tiennyt, mikä seuraa, mutta luulen, että olisin. En siedä epäoikeudenmukaisuutta.

Tästä en ole ylpeä, mutta olin jossakin määrin kännissä ja iso mies - yhtä kännissä - kiusasi pientä miestä bussia odotellessa ja yritti lyödä. Potkaisin isoa miestä pohkeeseen ja kipitin karkuun. Ylpeä en ole siksi, että olin liian hiprakassa välittääkseni mahdollisista seurauksista. Toimenpide auttoi ja bussikin tuli.

Pahoin pelkään siis, että jos oikeudenmukaisuuden tajuani loukataan, niin toimin heti ja ajattelen sitten.

Vierailija

Mielenkiintoinen aihe.

Oma käsitykseni on että saman kulttuurin sisällä on paljon eroja ihmisten välillä ja vähän laumasieluja. Ihmisillä on taipumusta olla yksilöitä.

Esimerkiksi erot naisten ja miesten keskuudessa on suuremmat kuin erot naisten ja miesten välillä. Erot myös kulttuurien välillä on pienemmät kuin mitä ne on yksilöiden välillä. Ihmiset ovat ihmisiä ja melko samanlaisia pohjimmiltaan, vain ulkonaiset seikat kuten ruokailutottumukset, pukeutuminen jne eroaa. Ihmiset eivät ole samoja persoonallisuuksia koko ikäänsä vaan muokkautuvat ajan kanssa kokemustensa ja ympäristönsä vaikutuksesta. En ole sama henkilö kuin mitä olin eilen.

Mikä on kulttuuria ja mikä ei siitäkin voidaan olla eri mieltä keskenämme. Karkeasti sanoen voisi lukea kaikki elämän eri ilmiöt kulttuuriksi, jos niin haluaa.

Sanotaan myös että seura tekee kaltaisekseen ja näin ollen maahanmuuttajat tai vaikka vaan paikkakuntaa tai työpaikkaa vaihtavat muokkautuvat uuden ympäristönsä mukaan. Aivan varmasti muokkautuvatkin, ainakin ajan kanssa mutta ei välttämättä siihen suuntaan jotta voitaisiin puhua ns suuresta enemmistöstä. Samoin ei voi sanoa että kaikki samasta maasta tai samasta uskonnollisesta ilmapiiristä kotoisin olevat olisivat samanlaisia henkilöinä ja että heillä oslisi samlaiset ajatusket, tuneet, elintavat, tottumukset, rutiinit tai käytöstavat.

Uskoisin että ihmiset myös reakoivat ja käyttätyvät erilailla eri olosuhteissa ja erilailla samoissa tilanteissa. Kulttuuri on monivivahteinen käsitys.

Vierailija

Hienoa Mette! *peukku* - On muuten ihme juttu kuinka paljon tavissuomalaiset tuntuvat inhoavan ajatustakin siitä että paikalle kutsuttaisiin poliisit. Tämä "emmä viitti ja mitähän minusta ajatellaan, pitävät vasikkana" -tyyppinen ajatteluko siellä sitten lie takana, mutta juuri siihen kaikki retkut turvaavat ja käyttäytyvät sitten sen mukaisesti. Toisaalta olen itse joutunut huomaamaan sellaisenkin ilmiön että ei se poliisikaan aina tule sitten kuitenkaan. Erään kerran isolla uimarannalla ökypaatti tunki suoraan uimarannan alueelle vaikka veneille oli varattu omat alueensa, ja siihen sitä sitten jäätiin saunomaan ja viinaa kittaamaan. Mieheni soitti poliisille siitä touhusta, mutta mitään ei tapahtunut. Siinä monen lapsen vanhemmat huusivat niille porhoille että viekää veneenne lasten uimapaikalta pois, mutta turhaan.

***

Tuli tuossa mieleeni vähän Donnankin kommentin pohjalta, jostain syystä, että mahtaisiko olla niin että maassa johon kerääntyy hyvin usean eri kulttuurin edustajia menee helposti vähän sellaiseksi ettei kukaan enää tiedä miten päin pitäisi olla ettei vaan joku jossakin loukkaannu? USAhan on siitä jo surullisen kuuluisa esimerkki että kuka tahansa voi haastaa kenet/minkä tahansa oikeuteen millä hyvänsä perusteella. Voisi tietysti kysyä onko takana enemmän ahneus kuin mikään oikea "syvä loukkaantuminen". Amerikkalaisiahan on jotenkuten vielä helppo syyllistää, siis näitä valkoihoisia, esivanhempiensa toilailuista. Mutta täällä Suomessa luulisi asian olevan vähän eri. Mitä me muka olemme kenellekään tehneet että kokoajan pitäisi olla erityisen nöyränä ja alttiina palvelemaan kaikkien muiden kulttuurien edustajia siten että he saavat varmasti omat kulttuuriset tarpeensa tyydytettyä? Mikseivät he voi itse järjestää asioitaan? - Minähän en siis yhtään ihmettelisi vaikka Suomessa rakennettaisiin kohta moskeijoita yhteiskunnan rahoilla.

Ihan kaikki kulttuurierot eivät ole mitenkään haitaksi vaan pikemminkin tosiaankin rikkaus, mutta ei mielestäni jonkun maassa entuudestaan vallitsevan kulttuurin edustajien tarvitse iskeä säkkiä ylleen ja kaataa tuhkaa päälleen mikäli haluaa pitää joistain ns. omista jutuistaan kiinni. Ei pitäisi laittaa erilaisia kulttuureita ja tapoja kilpailemaan keskenään eikä varsinkaan sillä lähtöajatuksella että yksi niistä on aina väärä, koska miksi minkään pitäisi olla väärä?

Tarkoitan siis että voi olla ylpeä ns. suomalaisuudesta mutta silti kiinnostunut ja utelias kaikesta muustakin.

Vierailija

Äh, alkoi ärsyttää näin jälkikäteen että noinkohan tässä pitäisi sitten funtsia seuraavaksi että mitä se on se suomalainen kulttuuri. Olisiko vaikka että mitä luvataan, se pidetään; ollaan täsmällisiä, sanotaan asiat melko suoraan eikä runoilla pisimmän kaavan kautta (joissain kulttuureissa ilmeisesti pitää lörpötellä parikin päivää putkeen että on noudatettu kaikkia kohteliaisuussääntöjä?)

Mutta kun kumminkin alkuperäinen ajatus oli vastustaa laumahegemoniaa, niin Suomen suhteen (ja miksei itseasiassa monen muunkin maan suhteen) itse toivoisin että että jos jostakin asiasta aletaan oikein vouhottamalla vouhottaa, niin kumminkin olisi näitä ihmisiä jotka eivät mene touhuun mukaan. Olkoon se sitten vaikka joku hemmetin jääkiekko formula hiihto euroviisut Big Brother jne. Tai sitten tämä hyssynsyssyn-politiikka että ei saa puhua asioista ääneen kun mukamas joku jossakin voi loukkaantua. Tietynlainen ylivarovaisuus, jos se on suomalainen piirre - en tiedä? - ärsyttää.

Noinkohan joku ranskalainen olisi vaan susi kukassa että saako jostain asiasta puhua lainkaan?

Kaikenkaikkiaan: saa sanoa rusinapullistiksi. Ei minun mielestäni mitään tarvitse ottaa pakkokönttänä kokonaisuutena, oli sitten kyseessä uskonto, puolue, perimätavat jne.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat