Pitkät avaruusmatkat (10,000+ vuotta)

Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006

Joskus aikoinaan pohdiskelin, kuinka voitaisiin rakentaa suuritehoinen lähetin, joka kestäisi 5-10 miljoonaa vuotta. Nyt olen hetken aikaa miettinyt, kuinka voitaisiin rakentaa avaruusalus, jonka lentoaika olisi sanotaan vaikkapa 100,000 tai 1,000,000 vuotta. Käytetään esimerkkinä vaikka tuota miljoonan vuoden lentoa.

EDIT: Puhutaan siis miehittämättömästä lennosta.

---

Aluksen lähettäminen ei sinänsä ole ongelmallista, senhän voi lähettää matkaansa ihan tavallisin rakettimoottorein. Mutta todella isoksi ongelmaksi koen sen, millainen energialähde aluksessa pitäisi olla? Kuinka se jarruttaisi määränpäässään? Miten se suorittaisi radankorjaukset?

Jos aluksen tietokone käyttäisi vaikkapa watin päivässä esim. radan seurantaan, niin miljoona vuotta kestävän lennon ajaksi tarvittaisiin energiaa 365 megawattia...

Muistelen, että esimerkiksi antimateria ei säily kovin valtavan pitkään paikallaan ainakaan nykyisissä magneettipulloissa.

Vety taitaa olla samaa sarjaa eli se haihtuu säiliöistä ajan kuluessa. Miten galaksissa tähtienvälisen avaruuden lämpötila, kuinka lähellä se on 3K taustasäteilyä? Vedyn kiehumispiste olisi noin 20K, joten mahtaisiko vety säilyä nesteenä aluksella?

Miten fissioenergialähteet? Aika iso osa siitä taitaisi puoliintua miljoonan vuoden reissulla?

Miten polttoaineiden (vaikkapa öljy tai kiinteät räjähdysaineet), kauanko ne säilyisivät ja voitaisiinko happea pitää vapaana? Jos happi säilöttäisiin aluksella vetenä, niin mistä otettaisiin energia sen pilkkomiseksi?

Mitä muita ongelmia pitäisi huomioida tällaisessa avaruuslennossa?

Sivut

Kommentit (42)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
MaKo71

Miten fissioenergialähteet? Aika iso osa siitä taitaisi puoliintua miljoonan vuoden reissulla?



U 235:n puoliintumisaika on 700 miljoonaa vuotta. Se ei ainakaan olisi ongelma. Se tietyti voisi olla, mistä moista ainetta saadaan tarpeeksi. Ehkä asteroideja louhimalla voisi löytää. Fuusioituvia materiaaleja on paremmin saatavilal aurinkokunnassamme. Nykyään näköpiirissä olevalla tekniikalla ydinenergia, joko fissio tai fuusio, olisi ainoa vaihtoehto.

Miten polttoaineiden (vaikkapa öljy tai kiinteät räjähdysaineet), kauanko ne säilyisivät ja voitaisiinko happea pitää vapaana? Jos happi säilöttäisiin aluksella vetenä, niin mistä otettaisiin energia sen pilkkomiseksi?



Laskepa piruuttasi, paljonko öljyä pitäisi olla. No, tietysti jos keikataan puolen maapallon verran metaania ja vettä jostain Neptunuksen kaasukehästä ja jalostetaan niistä öljyä ja happea. Ydinenergia on kuitenkin karkeasti miljoona kertaa tehokkaampaa suhteessa painoonsa.

Mitä muita ongelmia pitäisi huomioida tällaisessa avaruuslennossa?



Koneistojen kuluminen ja vikaantuminen. Aluksessa pitäisi olla riittävästi varmennettu koneisto kierrättämään materiaa ja tuottamaan romuttuneista uusia osia aluksen koneistoihin. Nykytekniikalla ainoa ajateltavissa oleva tapa toteuttaa se on panna mukaan itsekorjautuvia ja -uudistuvia biokemiallisia nanokoneita, joita vanhoillisissa piireissä ihmisiksi kutsutaan. Niilläkin on kyllä ongelmansa (psykologiset), jonka takia en usko, että muutamaa sukupolvea pitemmät lennot sitenkään toimivat.

creep
Seuraa 
Viestejä292
Liittynyt10.9.2009

Eikös vetyä voisi kerätä matkalla? Muistaakseni sitä on ideoitu aiemmin, ja lienee ihan mahdollistakin. Vaikka konsentraatiot tähtien välisessä avaruudessa ovat minimaalisia, eipä sitä kai paljon tuohon 1W/päivässä tarvittaisikaan.

Polttoaineen säilyminen jarrutukseen perillä voi olla hankalampi ongelma. Olisiko joskus mahdollista kehittää niin pätevä tekoäly, joka osaa itse laskea tarvittavat ratamuutokset planeettojen painovoiman avulla jarruttamiseen. Toisaalta tuollaisista ajoista puhuttaessa ei taida softankaan (tai raudan) säilyminen olla mikään triviaali pulma...

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006
Neutroni

U 235:n puoliintumisaika on 700 miljoonaa vuotta. Se ei ainakaan olisi ongelma.



Hmmh, joo... Mitenkäs, jos sitä halutaan alkaa fissioimaan, silloinhan tarvitaan jostain ensin neutronilähde, eikös vain? Hmmh, tai taitaisi siihen riittää jokin pienempikin energialähde, jolla polttoainesauvoja voitaisiin säätää ja siten saada U235 "palamaan", eikös?

Neutroni

Nykyään näköpiirissä olevalla tekniikalla ydinenergia, joko fissio tai fuusio, olisi ainoa vaihtoehto.



Yhtenä vaihtoehtoa mietin sellaista, että (jos fuusiovoimala tai -raketti olisi jo kehitetty) fuusioitava vety kuljetettaisiin mukana vetenä ja ennen käyttöä erotettaisiin vedyksi ja hapeksi jollain toisella energialähteellä.

Neutroni

Laskepa piruuttasi, paljonko öljyä pitäisi olla.



En siis ajatellut öljyä ainoaksi energialähteeksi, mutta esimerkiksi fissio- tai fuusiovoimalan käynnistykseen tarvittavan energian lähteenä.

Olisiko mahdollista saada fissiovoimalasta sellainen malli, että se voitaisiin säilyttää "toimettomana" vaikkapa mainittu miljoona vuotta ja saada käynnistymään ihan ydinparistoperiaatteella (radioaktiivisesta hajoamisesta syntyvän lämmön) tehdyllä sähköllä?

Neutroni

Mitä muita ongelmia pitäisi huomioida tällaisessa avaruuslennossa?



Koneistojen kuluminen ja vikaantuminen. Aluksessa pitäisi olla riittävästi varmennettu koneisto kierrättämään materiaa ja tuottamaan romuttuneista uusia osia aluksen koneistoihin. Nykytekniikalla ainoa ajateltavissa oleva tapa toteuttaa se on panna mukaan itsekorjautuvia ja -uudistuvia biokemiallisia nanokoneita, joita vanhoillisissa piireissä ihmisiksi kutsutaan. Niilläkin on kyllä ongelmansa (psykologiset), jonka takia en usko, että muutamaa sukupolvea pitemmät lennot sitenkään toimivat.



Itsekorjautuminen on kyllä melko varmasti yksi vaatimus, mutta mitään sukupolvialusta en ole nyt spekuloimassa. Jos mukana olisi ihmisiä ja he olisivat hereillä, niin aluksen energiankulutus lennon aikana olisi jotain järkyttävää...

Jos ei spekuloida ihan "kovaa nanoteknologiaa", niin ehkä osa aluksen toiminnoista voitaisiin rakentaa jonkinlaisten geenimanipuloitujen bakteerien varaan, jotka selviäisivät syväjäähdytyksestä (eli lennosta)?

EDIT: Lähtökohtaisesti olen miettinyt ajatusta niin, että alus olisi melko "kuollut" suurimman osan lennostaan eli mekaanista kulumista aiheuttaisi vain tähtienvälisen avaruuden olosuhteet.

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006
creep

Eikös vetyä voisi kerätä matkalla? Muistaakseni sitä on ideoitu aiemmin, ja lienee ihan mahdollistakin.



Juu, Bussard-moottorista on kyse:

http://en.wikipedia.org/wiki/Bussard_ramjet

creep

Vaikka konsentraatiot tähtien välisessä avaruudessa ovat minimaalisia, eipä sitä kai paljon tuohon 1W/päivässä tarvittaisikaan.



Kunnollisten konsentraatioiden saamiseksi tarvitaan (1) suuri nopeus ja (2) vahva magneettikenttä. Magneettikentän ylläpito on yksi ongelma, mutta suurempana ongelmana pidetään sitä, että vedyn kerääminen laajalta alalta aiheuttaa hidastumista ja sitä kompensoimaan täytyisi kerätä vetyä vielä suurempia määriä ja käyttää se kiihdyttämiseen.

En tiedä, mitä mieltä nykyään ollaan Bussard-moottorin toteuttamiskelpoisuudesta "avaruuden risteilymoottoriksi", mutta miljoonan vuoden lennolla silläkin olisi varmasti omat ongelmansa (kun sen pitäisi olla aktiivinen koko sen ajan).

creep

Polttoaineen säilyminen jarrutukseen perillä voi olla hankalampi ongelma. Olisiko joskus mahdollista kehittää niin pätevä tekoäly, joka osaa itse laskea tarvittavat ratamuutokset planeettojen painovoiman avulla jarruttamiseen. Toisaalta tuollaisista ajoista puhuttaessa ei taida softankaan (tai raudan) säilyminen olla mikään triviaali pulma...



Yhtenä vaihtoehtona olen miettinyt sitä, että voitaisiinko määränpäässä käyttää jonkinlaista aurinkopurjetta jarruttamiseen? Silloin polttoaineen säilymisestä ei olisi niin suurta ongelmaa. Tietysti lennon aikana tarvitaan energiaa paitsi sen seurantaan, myös mahdollisesti radankorjauksiin ja niitä ei voi tehdä aurinkopurjeilla (tähtienvälisessä avaruudessa).

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
MaKo71

Hmmh, joo... Mitenkäs, jos sitä halutaan alkaa fissioimaan, silloinhan tarvitaan jostain ensin neutronilähde, eikös vain? Hmmh, tai taitaisi siihen riittää jokin pienempikin energialähde, jolla polttoainesauvoja voitaisiin säätää ja siten saada U235 "palamaan", eikös?



U235:n atomeilla on äärellinen todennäköisyys spontaaniin fissioon. Se käynnistää ketjureaktion automaattisesti, kun aineen tiheys ylittää tietyn kriittisen tiheyden. Se tosiaan riittää, että vedetään säätösauvat ulos reaktorista.

Neutroni

Yhtenä vaihtoehtoa mietin sellaista, että (jos fuusiovoimala tai -raketti olisi jo kehitetty) fuusioitava vety kuljetettaisiin mukana vetenä ja ennen käyttöä erotettaisiin vedyksi ja hapeksi jollain toisella energialähteellä.



Sekin on mahdollista, joskin ylimääräistä massaa tulee mukaan melko paljon. Metaani olisi tuossa suhteessa parempi yhdiste.

Neutroni

Laskepa piruuttasi, paljonko öljyä pitäisi olla.



En siis ajatellut öljyä ainoaksi energialähteeksi, mutta esimerkiksi fissio- tai fuusiovoimalan käynnistykseen tarvittavan energian lähteenä.

Neutroni

Itsekorjautuminen on kyllä melko varmasti yksi vaatimus, mutta mitään sukupolvialusta en ole nyt spekuloimassa. Jos mukana olisi ihmisiä ja he olisivat hereillä, niin aluksen energiankulutus lennon aikana olisi jotain järkyttävää.



Ei se välttämättä olisi kovin järkyttävää verrattuna aluksen nopeudenmuutosten vaatimaan energiaan.

Olisiko mahdollista saada fissiovoimalasta sellainen malli, että se voitaisiin säilyttää "toimettomana" vaikkapa mainittu miljoona vuotta ...

Jos ei spekuloida ihan "kovaa nanoteknologiaa", niin ehkä osa aluksen toiminnoista voitaisiin rakentaa jonkinlaisten geenimanipuloitujen bakteerien varaan, jotka selviäisivät syväjäähdytyksestä (eli lennosta)?

EDIT: Lähtökohtaisesti olen miettinyt ajatusta niin, että alus olisi melko "kuollut" suurimman osan lennostaan eli mekaanista kulumista aiheuttaisi vain tähtienvälisen avaruuden olosuhteet.




Tuo on juuri käytännössä mahdoton asia. Miljoona vuotta on äärimmäisen pitkä aika koneistoille. Sellaisena aikana normaalioloissa merkityksettömän hitaat kemialliset reaktiot ja diffuusio tuhoavat stabiililtakin vaikuttavia rakenteita. Kaikki voiteluaineet ja tiivistemateriaalit hajoavat, biologiset lepotilassa olevat materiaalit tuhoutuvat ja niin edelleen jo kymmenissä tuhansissa vuosissa, mikä on realistinen aikaskaala hitaille tähtienvälisille lennoille.

Luultavasti ainoa mahdollisuus on varata mukaan niin paljon energiaa, että korjausmekanismeja voidaan pyörittää koko matka, olivat ne sitten mekaanisia, biologisia tai scifinanokoneita. Asteroidin kokoluokan aluksella se olisi jo melko mitätön osa kokonaismassasta. Esimerkiksi jos oletetaan ylläpitokoneiston energiankulutukseksi 10 MW ja matka-ajaksi 100000 vuotta, energiaa kuluu 3E19 J. U-235:ttä tarvitaan tuon energiamäärän tuottamiseen 3600 tonnia, jos sähköntuotannon hyötysuhde on 10 %.

Vierailija

Amatööri heittää kysymyksiä mututuntumalla.

Eikö siellä avaruudessa riitä, että saa alussa potkun perseelle? Alus jatkaa tyhjiössä kyllä matkaansa, kunnes joku sen pysäyttää > ei tarvetta energialle eteenpäin mentäessä.

Saisikos jollain aurinkopaneeleilla tuossa melko pitkän reissun aikana kerättyä sitä energiaa, jolla sitten mm. tietokone pyörisi ja jarrutusta varten voisi sitten laittaa sinne perään jarruvarjon?

Marssilainen
Seuraa 
Viestejä3337
Liittynyt29.3.2005

Entä jos iso matka-alus ei jarruttaisikaan perillä, vaan suhauttaisi aurinkokunnan läpi kohti seuraavaa etappia. Aurinkokunnan sisällä se voisi pudottaa kyydistä keveämpiä luotaimia, jotka voisivat jarruttaa aurinkopurjeen avulla. Nämä jäisivät tutkimaan planeettoja ja lähettäisivät singnaalin emoalukselle, joka lähettäisi sen edelleen Maahan.

Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
thuga101

Eikö siellä avaruudessa riitä, että saa alussa potkun perseelle? Alus jatkaa tyhjiössä kyllä matkaansa, kunnes joku sen pysäyttää > ei tarvetta energialle eteenpäin mentäessä.



Kyllä alus liikkuu. Ongelma onkin se, kuka antaa sen potkun alussa ja pysäyttää lopussa ja millä energialla.

Saisikos jollain aurinkopaneeleilla tuossa melko pitkän reissun aikana kerättyä sitä energiaa, jolla sitten mm. tietokone pyörisi ja jarrutusta varten voisi sitten laittaa sinne perään jarruvarjon?



Aurinkopaneelit ovat melko mitääntekemättömiä tähtienvälisessä avaruudessa. Tuotto on samaa luokkaa kuin pimeänä selkeänä kuuttomana yönä Maan pinnalla. Jarruvarjo ei toimi tyhjiössä. Jonkinlainen aurinkotuulipurje voisi toimia hidastamisessa tähden kiertoradalle pienikokoisella luotaimella, jos vain olisi rakennettavissa joku mekanismi, joka toimisi 40000 vuoden päästä ja avaisi purjeen.

Marssilainen
Seuraa 
Viestejä3337
Liittynyt29.3.2005

Aluksen pitäisi olla iso ja sisältää valtavasti automaattista tekniikkaa. Itsensä korjaavia järjestelmiä ja kaikkea. Valtavasti tekoälyä ja kyky tehdä omatoimisia päätöksiä. Varajärjestelmilläkin varajärjestelmiä. Keulassa pitäisi olla jonkinlainen kilpi, niinkuin oli yhdessä Clarken kirjassa. Siinä oli aluksen keulaan laitettu jäästä tehty kilpi, johon mikrometeorit osuivat. Tähtien välinen avaruus on varmaan melko turvallinen tuolta osin, mutta sinne toiseen aurinkokuntaan saapuminen on hurjaa kyytiä. Liekö mikään kestäisi osumaa jossain 10% valon nopeudessa?

Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006
Neutroni

U235:n atomeilla on äärellinen todennäköisyys spontaaniin fissioon. Se käynnistää ketjureaktion automaattisesti, kun aineen tiheys ylittää tietyn kriittisen tiheyden. Se tosiaan riittää, että vedetään säätösauvat ulos reaktorista.



Säätösauvat absorboivat neutroneja, mutta miten on, "kuluvatko" ne ollessaan reaktorissa? Eli menettävätkö ne absorptiokykynsä? Eikös käänteinen vaihtoehto olisi sellainen, jossa fissiopolttoaineen sekaan työnnetään hidastin (vesi, grafiitti), jolla saadaan ketjureaktio käyntiin?

Neutroni

MaKo71

Yhtenä vaihtoehtoa mietin sellaista, että (jos fuusiovoimala tai -raketti olisi jo kehitetty) fuusioitava vety kuljetettaisiin mukana vetenä ja ennen käyttöä erotettaisiin vedyksi ja hapeksi jollain toisella energialähteellä.



Sekin on mahdollista, joskin ylimääräistä massaa tulee mukaan melko paljon. Metaani olisi tuossa suhteessa parempi yhdiste.



Joo, kyllä, ja itse asiassahan siihen tehtävään passaisi melkein mikä tahansa hiilivety... Mutta tämä siis siinä tapauksessa, että vedyn kuljettaminen sellaisenaan miljoonan vuoden lennolla ei olisi mahdollista.

Neutroni

MaKo71

Itsekorjautuminen on kyllä melko varmasti yksi vaatimus, mutta mitään sukupolvialusta en ole nyt spekuloimassa. Jos mukana olisi ihmisiä ja he olisivat hereillä, niin aluksen energiankulutus lennon aikana olisi jotain järkyttävää.



Ei se välttämättä olisi kovin järkyttävää verrattuna aluksen nopeudenmuutosten vaatimaan energiaan.



Nopeuden muutokset voivat tietysti vaatia paljon energiaa, toivon mukaan aluksen ei tarvitsisi tehdä niitä paljoa... Mutta lähtökohtaisesti ajattelin, että tällaisella lennolla alus olisi ainakin suurimman osan ajastaan melko passiivinen.

Neutroni

Tuo on juuri käytännössä mahdoton asia. Miljoona vuotta on äärimmäisen pitkä aika koneistoille. Sellaisena aikana normaalioloissa merkityksettömän hitaat kemialliset reaktiot ja diffuusio tuhoavat stabiililtakin vaikuttavia rakenteita.



Energianlähteen ja sen "sytyttimen" lisäksi tämä on yksi mieltäni kaihertavista asioista. Äkikseltään tuntuisi, että aluksessa ei voisi olla kovin monimutkaisia molekyyleja, koska ne kuitenkin hajoaisivat spontaanisti matkan aikana yksinkertaisemmiksi versioiksi...

Neutroni

Kaikki voiteluaineet ja tiivistemateriaalit hajoavat, biologiset lepotilassa olevat materiaalit tuhoutuvat ja niin edelleen jo kymmenissä tuhansissa vuosissa, mikä on realistinen aikaskaala hitaille tähtienvälisille lennoille.



Juu.

Neutroni

Luultavasti ainoa mahdollisuus on varata mukaan niin paljon energiaa, että korjausmekanismeja voidaan pyörittää koko matka, olivat ne sitten mekaanisia, biologisia tai scifinanokoneita. Asteroidin kokoluokan aluksella se olisi jo melko mitätön osa kokonaismassasta.



Asteroidin kokoluokkaa olevan aluksen ampuminen ulos Aurinkokunnasta olisi vain melko järkyttävää kokoluokkaa oleva operaatio...

Neutroni

Esimerkiksi jos oletetaan ylläpitokoneiston energiankulutukseksi 10 MW ja matka-ajaksi 100000 vuotta, energiaa kuluu 3E19 J. U-235:ttä tarvitaan tuon energiamäärän tuottamiseen 3600 tonnia, jos sähköntuotannon hyötysuhde on 10 %.



Hmmh... Varmaan alus pitäisi varustaa jollain ylläpitokoneistolla ja antaa sille energiaa. Sillä tavalla jotain monimutkaisempia molekyyleja saattaisi saada perille... Tuntuisi vain miellyttävämmältä ajatukselta se, että ylläpito kuluttaisi energiaa vain tarpeen mukaan eli että ei pyöritettäisi "täysimääräistä ekosysteemiä" koko matkan ajan.

Vierailija
Neutroni
thuga101

Eikö siellä avaruudessa riitä, että saa alussa potkun perseelle? Alus jatkaa tyhjiössä kyllä matkaansa, kunnes joku sen pysäyttää > ei tarvetta energialle eteenpäin mentäessä.



Kyllä alus liikkuu. Ongelma onkin se, kuka antaa sen potkun alussa ja pysäyttää lopussa ja millä energialla.



Mustaa ainetta odoteltaessa ainoa vaihtoehto on tuo aurinkopurje, jonka avulla vauhti ilmeisesti saataisiin koko ajan kiihtyväksi?
Hallitut ydinlataukset alussa antamaan potkua?

Neutroni

Aurinkopaneelit ovat melko mitääntekemättömiä tähtienvälisessä avaruudessa. Tuotto on samaa luokkaa kuin pimeänä selkeänä kuuttomana yönä Maan pinnalla.



Ilmeisesti tuota kennoilla kerättyä energiaa ei tarvisi koko ajan käyttää? Mitä jos aurinkokenno kerää 100 vuotta energiaa ja laitteet ovat "herätevirralla". Tarpeeksi kun energiaa on kennoilla kerätty, herätellään laiteet unesta ja lasketaan koordinaatit ja suunnat uudestaan, ohjataan, ja vaivutaan taas horrokseen keräämään energiaa. Ei mtn tietoa vaadituista energia/sähkömääristä. Usein vastaukset löytyvät kuitenkin kaikista helpoimmista vaihtoehdoista.
Avaruuden taustasäteily? Voisiko sitä valjastaa?

Neutroni
Jarruvarjo ei toimi tyhjiössä. Jonkinlainen aurinkotuulipurje voisi toimia hidastamisessa tähden kiertoradalle pienikokoisella luotaimella, jos vain olisi rakennettavissa joku mekanismi, joka toimisi 40000 vuoden päästä ja avaisi purjeen.



jarruvarjo nyt oli lähinnä koominen hetto minulta. Sen verran sentään tajuan =)
Miksi nykyään avaruudessa toimivat "vehkeet" eivät toimisi 40 000 vuoden kuluttua? Onko tyhjiössä korroosiota vai mikä syynä toimimattomuuteen?
Muokkautuvat nanorobotit ja -teknologia tuovat vastauksen noihin ongelmiin.

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006
Marssilainen
Entä jos iso matka-alus ei jarruttaisikaan perillä, vaan suhauttaisi aurinkokunnan läpi kohti seuraavaa etappia. Aurinkokunnan sisällä se voisi pudottaa kyydistä keveämpiä luotaimia, jotka voisivat jarruttaa aurinkopurjeen avulla. Nämä jäisivät tutkimaan planeettoja ja lähettäisivät singnaalin emoalukselle, joka lähettäisi sen edelleen Maahan.



Pohdiskelen itse mielessäni juuri tuollaista luotainta. Isommalla moottorilla voidaan tietysti ampua nippu pieniä luotaimia samaan suuntaan ja luonnollisesti luotaimet hankkiutuvat jarrutusvaiheessa eroon ylimääräisestä massasta (eli päästävät kaikki ylimäärän hujeltamaan takaisin tähtienväliseen avaruuteen).

Neutroni

Jonkinlainen aurinkotuulipurje voisi toimia hidastamisessa tähden kiertoradalle pienikokoisella luotaimella, jos vain olisi rakennettavissa joku mekanismi, joka toimisi 40000 vuoden päästä ja avaisi purjeen.



Juu, "jarrupurje" pitäisi saada ehjänä perille ja jonkin mekanismin pitäisi tarjota sitten sen verran energiaa, että saadaan purje auki. Perillä tähden kiertoradalla voitaisiin taas sitten turvautua aurinkopaneeleihin, jos ne vain olisivat selviytyneet matkasta.

Marssilainen

Aluksen pitäisi olla iso ja sisältää valtavasti automaattista tekniikkaa. Itsensä korjaavia järjestelmiä ja kaikkea. Valtavasti tekoälyä ja kyky tehdä omatoimisia päätöksiä. Varajärjestelmilläkin varajärjestelmiä.



Niin, en mieti ollenkaan nyt sitä, että mitä alus tekisi perillä, siis sen lisäksi, että saisi itsensä toisen tähden kiertoradalle. Nuo ovat sitten seuraavia ongelmia

Marssilainen

Keulassa pitäisi olla jonkinlainen kilpi, niinkuin oli yhdessä Clarken kirjassa. Siinä oli aluksen keulaan laitettu jäästä tehty kilpi, johon mikrometeorit osuivat.



Tuskin tässä tapauksessa tarvittaisiin keulaan, koska...

Marssilainen

Tähtien välinen avaruus on varmaan melko turvallinen tuolta osin, mutta sinne toiseen aurinkokuntaan saapuminen on hurjaa kyytiä. Liekö mikään kestäisi osumaa jossain 10% valon nopeudessa?



...Tällainen alus liikkuisi melko vaatimattomilla suhteellisilla nopeuksilla (suhteessa galaksia kiertävään rojuun, kuten tähtiin). Siihen voisi tietysti törmätä mitä vaan, mutta se voisi törmätä alukseen ihan mistä suunnasta tahansa.

Maalaisjärki
Mikä koko avaruusmatkailun idea ylipäätään oli?



Tuo on toki aivan toinen kysymys, tässä spekulaatiossa en edes mieti sitä

Maalaisjärki

Manaatte kohta erään foorumilaisen tänne laskelmineen..



Onneksi ko. henkilö on mulla estolistalla.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat