Valtahierarkiat ja niihin kytköksissä oleva sosiaalinen ...

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

...käyttäytyminen.

Itsellä on usein tökkinyt. Auktoriteettien kunnioitus ei ole koskaan ollu itsestäänselvyys. Mulla on esimerkkejä useita mutta laitan tässä nyt yhden.

Aikanaan eräässä maassa mulla oli palkkaneuvottelu ja sopimuksen jatko kyseessä. Silloinen iso pomo kutsui huoneeseensa ja homma alkoi. Kaveri ei kuitenkaan sulkenut ovea käytävälle vaan huuteli mitä milloinkin sinne ja kullekkin, "Moro, ootko taas kaatunu mopolla ku on kylki ruvella" ja muuta... Kaveri myöskään ei ollut valmistellut argumentointiansa mitenkään ja tässä ei todellakaan ollu kyse ihan ruohonjuuritason hommasta. Jotenkin saimme vietyä homman loppuun vaikka kaverilla ei ollutkaan vastinetta omiin argumentteihini.

Suivaannuin asiasta sen verran että menin niin ylös kuin kykenin. Kirjotin kirjallisen valituksen ja annoin sen johtajalle joka luki sen kädet täristen kohta kohdalta ja vastasi jokaiseen sanomiseeni myöntävästi. Huomasin että iso pomokin on vain ihminen.

Muutaman viikon kuluttua lähempi, palkkaneuvotteleva, esimieheni känäpäissään bileissa tuli sanomaan, "Hei Raspu, mä en koskaan pysty oleen sellanen mies ku sä oot, mä haluaisin, mutta en pysty". Se lämmitti ja tuntu melkeen anteeksipyynnöltä, asia oli sillä ohi ja kai molemmin puolin anteeksi annettu. Näillä sanomisillaan kaveri ansaitsi mun kunnioituksen rehellisyydellään.

Eli mun käsitykseni mukaan.
Auktoriteettien valta, missä hyvänsä, työpaikalla tai politiikassa kestää juuri niin kauan kun he nauttivat alaistensa kunnioitusta.
Se kuihtuu jos soraääniä tulee liikaa.

Valta luo myös perässä hiihtäjiä. Henkilöitä joilla itsellä ei oikeasti ole juuri mitään, mutta haluavat osan paisteesta ja perseenturvan. Nää kaverit ei ole valmiita ottamaan riskejä vaan mielipide ja toiminta menee kulloistenkin valtaapitävien mukaan.

Sitten on niitä joita asemastaan riippumatta auktoriteeteiksi kutsutaan. He ovat konkareita yleensä ja joskus hiljaa, mutta korottavat äänensä tarvittaessa tai kysyttäessä. Näitä henkilöitä johto kuuntelee.

Näitten välissä ovat hiljaiset. Ihmiset jotka eivät suuremmin ota kaantaa tai halua ärsyttää hoitavat hommansa ja menevät kotiin.

Tämä näin karrikoidusti, pätee kaikkialla, työelämässä, vapalla...

Mikä on sinun sosiaalinen statuksesi ja asemasi?
Hiihdätkö perässä, luotko uutta, rähjäätkö?
Oletko koskaan mennyt itseesi ja tunnustanut sen itsellesi?

Sivut

Kommentit (18)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Rasputin
Mikä on sinun sosiaalinen statuksesi ja asemasi?
Hiihdätkö perässä, luotko uutta, rähjäätkö?
Oletko koskaan mennyt itseesi ja tunnustanut sen itsellesi?

Mut lyötiin lokeroon yläasteella ja 14 vuotta oon koittanut pyristellä siitä lokerosta ulos. Meen joka päivä itteeni ja koitan miettiä tapoja olla erilainen.

Hämmentää.

Vierailija
Vatkain
Rasputin
Mikä on sinun sosiaalinen statuksesi ja asemasi?
Hiihdätkö perässä, luotko uutta, rähjäätkö?
Oletko koskaan mennyt itseesi ja tunnustanut sen itsellesi?

Mut lyötiin lokeroon yläasteella ja 14 vuotta oon koittanut pyristellä siitä lokerosta ulos. Meen joka päivä itteeni ja koitan miettiä tapoja olla erilainen.




Hyvä kun tutkiskelet mutta ei kai väkisin kannata?
Mikä se sellanen lokero voi olla?
Onko siitä pakko päästä pois vai voiko siinä tyytyväisenä kuitenkin nököttää?

Vierailija

Taas uusi pornoketju Rasputinilta.

Vatkain
Mut lyötiin lokeroon yläasteella ja 14 vuotta oon koittanut pyristellä siitä lokerosta ulos.

Mihin lokeroon?

Vierailija
anomalia
Taas uusi pornoketju Rasputinilta.




Jep, saas nähä kauanko kestää ennen ku lentää vapaaseen sanaan.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Sillon päätettiin, että mää oon johtohahmo ja auktoriteetti. Leima on säilyny... Olis kiva vaan löffäillä mukana, myötäillä ja olla aina kantamatta vastuuta. Kun ittee ei nappaa ja aina kaikki vaan että "kyllä Vatkain hoitaa, kyllä Vatkain tietää." Ihmiset hokee ku mantraa vaikka mulla tekis mieli välillä kattoo että miten hommat menee jos joku muu näyttää suunnan. Vähemmän vastuuta = vähemmän paskaa niskaan. Nykyään en ryhmätilanteissa enää tee aloitetta. Ellei ole ihan pakko, meinaan jos kaikki jähmettyy puoleksi tunniksi.

Hämmentää.

Vierailija
Vatkain
Sillon päätettiin, että mää oon johtohahmo ja auktoriteetti. Leima on säilyny... Olis kiva vaan löffäillä mukana, myötäillä ja olla aina kantamatta vastuuta. Kun ittee ei nappaa ja aina kaikki vaan että "kyllä Vatkain hoitaa, kyllä Vatkain tietää." Ihmiset hokee ku mantraa vaikka mulla tekis mieli välillä kattoo että miten hommat menee jos joku muu näyttää suunnan. Vähemmän vastuuta = vähemmän paskaa niskaan. Nykyään en ryhmätilanteissa enää tee aloitetta. Ellei ole ihan pakko, meinaan jos kaikki jähmettyy puoleksi tunniksi.



Eihän tuo ole mitenkään huono tilanne. Paljon huonommin on asiat jos porukassa on useita jotka haluaa vetää vaikka todellisia kykyjä ei olis ollenkaan. Ootko koskaan käyny jollakin managementikurssilla? Siellä usein näkee kun annetaan joku tehtävä niin kaikki alkaa "vetää" sitten se agressiivisin, usein kovaäänisin, alkaa vetää ja homma menee päin vittua. Näin tapahtuu tosielämässäkin. Muut huomaa tämän ja väistyy. Oho, ei se niin helppoo ollukkaan ja kukaan ei oo enää valmis heti ottamaan postia, kunnes joukosta astuu ulos joku uskallikko (ehkä hieman hiljaisempi) joka jäsentelee homman uudestaan.

Tosielämässä kurrssien sijasta homma vaan on paljon raadollisempaa. Paras ei välttämättä saa paikkaa vaan juuri se kovaäänisin tai se joka on sopivasti päättävän elimen takalistossa.
Tälläkin on yleensä taipumus pitkässä juksussa korjata itse tilanne omalla painollaan, mutta vahinko voi olla jo tapahtunut ja se parempi häipynyt muille maille.

Shíwa
Seuraa 
Viestejä56
Liittynyt15.7.2009

Joskus oli tapana huomautella että eihän tuo noin tule onnistumaan. Sitten huomasin että jos mainitsen tulevasta ongelmasta ennen kuin tekijä sitä itse huomaa onkin ongelma minun syytäni.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005

Olen yksinäinen susi. En osaa enkä halua pelata valtapelejä (esim. pönkittää asemiani johtajia nuoleskelemalla), ja johtajan lahjoja minulla on niin vähän, että se haittaa jopa lasten kasvatusta. Minulla on taipumusta myös möläyttää julki totuuksia, mikä katsotaan tänä päivänä helposti pessimismin lietsomiseksi ja asenteen puutteksi, vaikka totuuden takana olisi fysiikan lait. Sitä pitäisi vaan taputella typerien ideoiden laukojia selkään ja toistella jostain firman idioottimaisesta ideologiasta apinoituja mantroja "kyllä se positroni kiertää sitä positiivista ydintä, kun oikein yritetään, kokeillaan vielä muutamalla aineella, josko toimisi".

Tiedostan kyllä, että heikot sosiaaliset kyvyt ovat vakavin este sosioekonomiselle menestymiselleni, mutta toisaalta menestyn omana itsenänikin itselleni riittävästi, joten ei minulla ole motivaatiota tehdä massiivisia ja tuloksiltaan epävarmoja uhrauksia sosiaalisten taitojen parantamiseksi.

Vierailija
Shíwa
Joskus oli tapana huomautella että eihän tuo noin tule onnistumaan. Sitten huomasin että jos mainitsen tulevasta ongelmasta ennen kuin tekijä sitä itse huomaa onkin ongelma minun syytäni.



On hyvä huomauttaa epäkohdasta jos joku on menossa vikaan.
Olis myös hyvä olla korjaava ehdotus, muutoin saa helposti vastarannan kiisken maineen.

Vierailija
Neutroni

Tiedostan kyllä, että heikot sosiaaliset kyvyt ovat vakavin este sosioekonomiselle menestymiselleni, mutta toisaalta menestyn omana itsenänikin itselleni riittävästi, joten ei minulla ole motivaatiota tehdä massiivisia ja tuloksiltaan epävarmoja uhrauksia sosiaalisten taitojen parantamiseksi.




Ei kai sun sosialisissa kyvissä mitään vikaa ole ainakaan täällä palstalla. Menestyminen taas vaatii tietyn laista sosiaalista käytöstä. Tämän puuttuminen estää kiipimisen. Toisilta se tulee luonnostaan, toisilta vie aikaa oppia ja jotkut ei opi sitä koskaan.

Myös olemalla liian hyvä omassa lokerossaan heikentää menestymisen mahdollisuuksia. Silloin katsotaan, että tuossa on mies paikallaan ja se poistaa esimiehiltä stressiä, kun vastuun voi jakaa kuitenkaan jakamatta valtaa. Ei sellasia kultajyviä suositella ylennettäväksi mikäli voi suinkin estää. Harva pomo on niin epäitsekäs, että suosittelee tälläselle kaverille ylennystä. Ainoa tapa edeta on herättää huomiota ylempänä ja harpata oman esimiehen yli, mutta silloin olemme taas siinä "tietynlaisessa" sosiaalisessa käytöksessä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Rasputin
Ei kai sun sosialisissa kyvissä mitään vikaa ole ainakaan täällä palstalla.



Luonnossa olen aika arka ja hiljainen. Se vielä korostuu työhaastattelun tapaisissa tärkeissä arvioitavanaolotilanteissa.

Ainoa tapa edeta on herättää huomiota ylempänä ja harpata oman esimiehen yli, mutta silloin olemme taas siinä "tietynlaisessa" sosiaalisessa käytöksessä.



En haluakaan ylenemistä johtohierarkiassa. Minä tulen paremmin toimeen ja myös haluan työskennellä ennen kaikkea koneiden ja teorioiden kanssa, ja vasta toissijaisesti ihmisten kanssa. Mutta sekin vaatisi kyllä enemmän osaamista sosiaalisella rintamalla, että pääsisi niistä työhaastatteluista helpommin läpi (tai edes haastateltavaksi) tutkimus- tai tuotekehitystehtäviin.

Vierailija

Ei näköjään löydy kommenttia tai keskustelijoita ihmeemmin.
Pitääkö lisätä pilua tai peenistä joukkoon?

Vituttaako muuten perseennuolijat, työelämässä, vapaalla, palstalla tai jossakin muualla?

Vierailija
Rasputin
Ei näköjään löydy kommenttia tai keskustelijoita ihmeemmin.
Pitääkö lisätä pilua tai peenistä joukkoon?
Vituttaako muuten perseennuolijat, työelämässä, vapaalla, palstalla tai jossakin muualla?

Noh, noh. Ymmärrän tavallaan mitä tarkoitat. Työelämän pelisääntöjä. Työpaikoilla hierarkia kerrostuu monille eri tahoille. Mitä isompi firma, sitä etäisemmäksi itse päätöksen teko siirtyy, ja myös hitaammaksi. Isoissa firmoissa johtajisto ei täysin tunne tilannetta työntekijöitten kohdalla.

Itse olen toiminut monissa tehtävissä, ja olen ansainnut (ainakin omasta mielestäni) kollegojen kunnioituksen ihan pelkästään olemalla se mikä olen. Osaava, mutta sitä liikaa korostamatta. Jokaiselle työyhteisössä on oma paikkansa.

Olen toiminut aikoinaan myös pienyrittäjänä. Käytännössä meillä ei silloin ollut mitään etäistä johtajaa, vain tiimi, jolla oli yhteinen tavoite. Tietenkin yrittäjä itse vastasi omalla persoonallaan ns. julkisuuskuvasta, sekä myös tuloksentekemisen vastuusta.

Minä en näe mitään ongelmaa ainakaan pienissä alle 10 henkilön tuotannollisissa yrityksissä. Ainahan siellä on ns. pyrkyreitä, perseennuolijoita, mutta kyllä tiivis työyhteisö hyvin nopsaan tasoittaa tilanteen.

Meille haetaan nyt uutta työnjohtajaa. Pomo kysyi meiltä kaikilta, että mitä eniten arvostatte uudelta työnjohtajalta. Jäimme hämmentyneenä miettimään, että MITÄ. Meiltä kysytään, minkälainen työnjohtaja halutaan. Huomenna pidämme palaveria asiasta uusin miettein. Näin sen pitäisi toimiakin. Kaikkien työnsuoritukseen osallistujien mielipiteet on otetava huomioon. Olen ylpeä saadessani työskennellä moisessa yritykssä.

Vierailija
Rasputin

Mikä on sinun sosiaalinen statuksesi ja asemasi?
Hiihdätkö perässä, luotko uutta, rähjäätkö?



Olen kaikkia noita enkä mitään niistä. Aina sen mukaan, mikä sopii kulloisenkiin ympäristöön.

Eli sen mukaan, mitä muut minulta odottavat. Pitää heidät tyytyväisinä ja hillitsee uteliaisuutta.

Oletko koskaan mennyt itseesi ja tunnustanut sen itsellesi?



Jo aikoja sitten. Oli puolittainen pakko, kun muutenkin koko homma oli juuri suunnilleen hajonnut ympäriltä.

Olen sittemmin oppinut olemaan enemmän oma itseni, ainakin läheisteni seurassa. Silloinkin olen sosiaalinen kummallisuus.

Vierailija

Olen reaalielämässä ulkoisesti tasan taatusti aran ja vaatimattoman oloinen ja näköinen, ja tällainen roolihan minulla on ollutkin lapsesta asti. (Ainoastaan virtuaalimaailmassa saa kukoistaa... Ja ehkä kumppaninsa suuntaan.) Siksi minun on ollut hyvin vaikea ymmärtää mikä minussa on niin ärsyttävää että muutaman daamin on pitänyt rutata täysillä niin että olisin täysin säpäleinä, ja olenhan minä ollutkin. Mihinkään porukoihin ei ole ikinä otettu mukaan, olen aina ollut se joka jotenkin mystisesti unohdetaan sinne omaan nurkkaansa omiaan touhuamaan. Kaikkein irvokkaimmillaan minulle kuulunut posti on lähetetty väärälle ihmiselle varmaankin pari vuotta putkeen ilman että kukaan on vaivautunut asiaan puuttumaan mitenkään (itse en voinut puuttua kun en ollut asiasta tietoinen). Tyypillinen päähän potkittava siis.

Ilmeisesti ongelma on ollut se että en osaa tyrkyttää itseäni (kuin netissä), en osaa vääntää jotain tekopirteää hymyää lärviini ja lirkutella ja nuolla persettä. Vaikken mielestäni ole mikään erityisen nokkava ja ylimielisen oloinen, niin se nyt vaan ei sovi ettei osaa kotkottaa samalla tavalla kuin kaikki muut ämmät tekevät. Miesten kanssa taidankin tulla reaalimaailmassa paremmin toimeen, vaikkakaan tuskin siinä koko minuuteni esiin pääsee kun varsinkin isokokoisemmat miehet katsonevat vain sitä että mikäs tiitiäinen se siinä piipittää (vaikka en minä nyt ihan kääpiö ole).

Lyttyyn lyöviin kotkiin takaisin palatakseni ihmettelen että jos joku on sosiopaatti, niin miksei hän etsi oikein kunnollista vastusta itselleen maahan poljettavaksi. Miksi pitää mennä siitä missä aita on matalin ja kiusata sellaisia ihmisiä joista selkeästi näkee ettei heistä ole mitään vastusta? Vai olenko ollut joillekin naisille sellainen kiva pikku välipala hotkaistavaksi siinä parempia metsästettäviä odotellessa?

Vai voisiko olla, niin kuin joskus päiväunelmoin, että kusipää-ämmät haistavat minusta jo kaukaa että en ole kuten tavalliset naiset enkä edes halua olla, elikä olen vähän erikoisempi keissi ja sekös heitä ärsyttää. Tuleekohan jonkinlainen syvä ahdistus kun huomaa ettei joka akasta saakaan näppärää lakeijaa itselleen? Että joku on niin totaalisen outsider että sitä on ihan turha yrittää mitenkään vokotella omaan laumaansa joihinkin typeriin työpaikkataistoihin?

Enpä tiedä. Sellainen sosiopaattilehmä sanoisi varmaan ihan ensimmäiseksi että et sä niin erityinen ole kuin kuvittelet olevasi. Eli nämä mielenraiskaajat käyttäytyvät aivan samoin kuin oikeat raiskaajat, jotka jälkimmäiset kuulema saattavat uhrilleen sanoa että älä kuvittele itsestäsi mitään, raiskasin sinut kun satuit olemaan hollilla.

Minäkin olen sattunut turhan monta kertaa olemaan hollilla, kiusattavissa, tuosta noin vain esiin kaivettavissa ja rääkättävissä kun olen niin helevetin naivi ja muutenkin muissa maailmoissa ettei pysy kärryillä näissä apinalaumaleikeissä mitä taviksilla on.

Rivien välistä voi siis lukea että jumalauta että vihaan valtaleikkejä! Mikseivät aikuiset ihmiset voi puhaltaa yhteiseen hiileen?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat