Seuraa 
Viestejä45973

John-3:16,6:47;Silla niin on Jumala maailmaa rakastanut, etta han antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikaan, joka haneen uskoo, hukkuisi, vaan hanella olisi iankaikkinen elama.
Totisesti, totisesti mina sanon teille: joka uskoo, silla on iankaikkinen elama.

Sivut

Kommentit (83)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
pastora
John-3:16,6:47;Silla niin on Jumala maailmaa rakastanut, etta han antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikaan, joka haneen uskoo, hukkuisi, vaan hanella olisi iankaikkinen elama.
Totisesti, totisesti mina sanon teille: joka uskoo, silla on iankaikkinen elama.

Eikö sinulla ole muuta sanottavaa, kuin lainata tuota kaikille tuttua pätkää? Kertoisit vaikka Jumalan rakkaudesta nälkäänkuolevia lapsia kohtaan kehitysmaissa, slummien asukkeja, Kiinan, CIA:n ja muiden keskitysleireirien kidutettavia, Afrikan AIDS:iin kuolevia, Irakilaisia, Venäjän keuhkotautivankiloista, jne. Jumalan rakkaus maanpäällä vielä eläviä kohtaan on kovin valikoivaa. Monista jumalista joihin uskoa, ei jokainen ole edes kuulluut konsanaan ja jumalat eivät tuntemattomista syistä kaikille ilmoittele itsestään.

Noh, tällä kertaa olit sinä ilmeisesti saanut valtuutuksen asian kertoa. Hyvä niin. Tuli tietoon tuokin tähän asti salattu tieto.

Sinänsä asia on kyllä kauniisti ilmaistu. En ehkä itsekään heti pystyisi paljon parempaan. Pitäisi miettiä hetki. Tautofoniaa tuossa on kyllä tuo "uskoo...iänkaikkinen elama." Syyllistyn minäkin siihen helposti. Niitä saa sitten jälkeen päin korjailla, ei tule käytettyä esikatselua.

Olisi kyllä kyseltävää, mutta odottelen vastaustasi tähän.

Lierikki Riikonen

pastora
John-3:16,6:47;Silla niin on Jumala maailmaa rakastanut, etta han antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikaan, joka haneen uskoo, hukkuisi, vaan hanella olisi iankaikkinen elama.
Totisesti, totisesti mina sanon teille: joka uskoo, silla on iankaikkinen elama.

Tämä on taas sitä Urantia-soopaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, että kaikki jotka häneen uskovat, uskovat todennäköisesti ihan mitä tahansa.

lierik

Eikö sinulla ole muuta sanottavaa, kuin lainata tuota kaikille tuttua pätkää? Kertoisit vaikka Jumalan rakkaudesta nälkäänkuolevia lapsia kohtaan kehitysmaissa, slummien asukkeja, Kiinan, CIA:n ja muiden keskitysleireirien kidutettavia, Afrikan AIDS:iin kuolevia, Irakilaisia, Venäjän keuhkotautivankiloista, jne. Jumalan rakkaus maanpäällä vielä eläviä kohtaan on kovin valikoivaa. Monista jumalista joihin uskoa, ei jokainen ole edes kuulluut konsanaan ja jumalat eivät tuntemattomista syistä kaikille ilmoittele itsestään.

Minäpä voisin kommentoida tätä aihetta hieman.
Ensinnäkin lähdetäänpä liikkeelle siitä, että suomalaisten (kuten monien muidenkin kansallisuuksien) ihmisten jumala-käsitys on lähtöisin raamatusta ja kristinuskosta, joiden mukaan Jumala on ankara, vaativa, tuomitseva ja rankaiseva. Tämä käsitys on virheellinen. Ankaruus ja vaativuus eivät ole jumalallisia piirteitä, ne ovat inhimillisiä. Tuomitseminen ja rankaiseminen eivät ole jumalallisia tekoja, vaan inhimillisiä. Kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, ovat muotoutuneet kulttuurikertomuksista, muuttuen lopulta maallisen omaisuuden ja vallan haalimiseksi. Kirkko on rikas instituutti, jolla on huomattavasti valtaa ympäri maailmaa. Näin ihmisten itsensä ei tarvitse ajatella tai oivaltaa itse juuri mitään, kun kaikki annetaan valmiina ajatuksista ja uskomuksista lähtien. Ei ole olemassa helvettiä ja paholaista, syntiä, eikä hyvää tai pahaa - ne on keksitty, jotta ihmiset saataisiin elämään tiettyjen sääntöjen mukaan. Sen sijaan, että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, olemme luoneet Jumalan omaksi kuvaksemme. Keksimme, että Jumalan rakkaus on ehdollista ja sen eteen on tehtävä työtä. Jotta saimme ihmiset elämään sen mukaisesti, oli keksittävä synti, joka johtaisi helvettiin ja ikuiseen kadotukseen. Näin saatiin ihmiset käymään kirkossa, rukoilemaan syntiensä anteeksiantoa ja pudottamaan muutaman lantin kolehtiin. Kukapa haluaisi viettää ikuisuutta kiirastulessa? Miksi meille olisi annettu vapaa tahto, jos emme kuitenkaan voisi sitä käyttää ja elää elämäämme kuten haluamme. Paholainen ja helvetti kumoaisivat vapaan tahdon.

Kristinusko vääristeli myös historiamme suurimma opettajan Jeesuksen opetuksia. Hän ei koskaan väittänyt olevansa Jumalan ainoa poika, vaan opetti, että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja Jumala rakastaa meitä, teimme sitten mitä tahansa. Hän opetti, että me kaikki olemme yhtä ("sen minkä teette muille, teette myös minulle") ja voimme löytää Jumalan sydämistämme, ei kirkkojen tai rahallisten lahjoitusten kautta. Hän myös painotti, ettei ketään pitäisi seurata sokeasti, vaan tehdä aina niin kuin sydämissämme tunnemme oikeaksi ja ettei Jumalan rakkaus ollut ehdollista. Juuri näiden opetusten vuoksi hänet tuomittiin kuolemaan, sillä hän alkoi nakertaa papiston valtaa ja olla selvä uhka. Nykyään hänet on nostettu pyhimykseksi, hänen oppejaan toistellaan saarnoissa (osittain vääristeltyinä), mutta kukaan ei kuitenkaan ole valmis elämään niiden mukaan. Kannattaa muistaa, että raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, joka heijastelee niiden aikojen uskomuksia, jolloin mitkäkin tarinat kirjoitettiin. Kannattaa myös muistaa, että teoksesta on vuosisatojen saatossa poistettu sekä siihen on lisätty paljon kaikenlaista, juuri kirkon toimesta.

Jumalan nimissä on tehty mitä järjettömimpiä väkivallan tekoja (esim. ristiretket) ja niitä tehdään edelleen (mm. George W. muistaa mainita Jumalan ja hänen tahtonsa joka puheessaan terrorismista). Minkälainen Jumala oikein käskisi tappaa omia lapsiaan ja pakottaa heidät yhteen "oikeaan" näkemykseen? Ihmisten luoma Jumala.
Meidän on tärkeää ymmärtää, että nuo lierikin listaamat asiat eivät suinkaan ole Jumalan aiheuttamaa kärsimystä, vaan nimenomaan ihmisten. Jumala toki rakastaa Afrikan nälkää näkeviä lapsia siinä missä vankileirien kidutettavia vankeja, mutta miksi ihmeessä Hänen pitäisi siivota meidän itsemme aiheuttamat sotkumme? Nälänhätä olisi korjattavissa sillä, kun tajuaisimme että kaikille on kaikkea riittävästi (tosin nykyään kun kärsimme liikakansoituksesta, asia on hieman kyseenalainen - itseaiheutettua tämäkin) ja lopettaisimme oman etumme tavoittelun. Sen sijaan, että haluaisimme, vaatisimme, ottaisimme ja turvaisimme pelkästään oma tulevaisuutemme, voisimme vaihteeksi antaa jotakin heille, jotka oikeasti tarvitsevat. Ihmiset ovat rotuna vastuuttomia (planeettamme tila kertoo tästä aivan tarpeeksi, vaikka olisitte kuinka sokeita) ja aina kun jokin menee pieleen (yleensä omaa syytämme), olemme valmiita heristämään nyrkkiä kohti taivasta ja kysymään: "Miten Jumala voi sallia kaiken tämän tapahtuvaksi? Miten Jumala voi olla olemassa, kun niin monet ihmiset kärsii? Miten Jumala voi olla olemassa kun sotia syttyy ja lähimmäiseni kuolevat?" Jne. Miten me voimme olettaa, että joku toinen tulisi ja pelastaisi meidät siltä, minkä olemme itse aiheuttaneet? Kaiken lisäksi kehtaamme väittää olevamme "luomakunnan kruunu" (se, että tuhoamme elinympäristömme todella kruunaa tämän kaiken). Sen sijaan, että valittaisimme maailman epäoikeudenmukaisuutta, voisimme itse alkaa toimia sen muuttamiseksi.

Sitten hieman Jumalan kuuntelemisesta. Ihmismielen käsityskyky on rajallinen ja sen vuoksi asioista täytyy muodostaa sellainen käsitys, minkä voimme ymmärtää. Esimerkiksi olemme muodostaneet käsityksen Jumalasta majesteettisena konkreettisena olentona, joka on jossakin tietyssä lopullisessa muodossa. Tämä käsitys on virheellinen, sillä Jumala on kaikki. Jumala on se energia, joka muodostaa maailmankaikkeuden, avaruuden, galaksit, planeetat ja jopa meidät. Se mitä Jumala ei ole, ei ole edes olemassa. Me siis olemme yhtä ja tästä juuri Jeesuskin puhui. Jumala kyllä kuulee meidät, mutta kysymys on siitä, että kuulemmeko me Jumalan. Ihmiset, jotka rukoilevat ja pyytävät apua Jumalalta yleensä saavat sen avun mitä pyytävät, mutta eivät välttämättä näe sitä, koska raamatun oppien muodostamien käsitysten mukaan odotamme aina jonkinlaista taivaallista ihmettä tapahtuvaksi. Kerronpa tähän pieneksi kevennykseksi vitsin aiheesta:

Pieni kylä joutui vedenpaisumuksen valtaan ja kaikki kyläläiset pakenivat kodeistaan läheisille kukkuloille, lukuunottamatta erästä uskovaista miestä, joka ensin asettui talonsa yläkertaan, mutta pian vesi nousi liikaa ja hän joutui kiipeämään katolle, rukoillen Jumalaa pelastamaan itsensä. Jonkin ajan päästä talon viereen tuli soutuvene ja soutaja kysyi tahtoisiko mies häneltä kyydin kuivalle maalle.
"Ei, Jumala kyllä pelastaa minut", mies sanoi ja jäi odottamaan, rukoillen edelleen pelastusta.
Vesi jatkoi nousuaan ja mies joutui kiipeämään savupiipun päälle. Pian paikalle saapui moottorivene, jonka ohjastaja kysyi tarvitsiko mies kyydin kuivalle maalle.
"Ei, Jumala kyllä pelastaa minut", mies vastasi taas ja jatkoi odottamistaan, rukoillen edelleen apua Jumalalta. Vesi jatkoi edelleen nousuaan, kunnes ylsi miestä kaulaan saakka. Paikalle ilmestyi helikopteri roikottaen köysitikkaita. Pilotti kysyi mieheltä haluaisiko hän kyydin kuivalle maalle.
"Ei, Jumala kyllä pelastaa minut", mies vastasi sinnikkäänä ja niin helikopterikin kaartoi pois. Lopulta vesi nielaisi miehen kokonaan ja hän hukkui.
Taivaan portilla mies sitten suuttuneena tivasi Pyhältä Pietarilta, että miksi Jumala ei vastannut hänen lukuisiin avunpyyntöihinsä vaan antoi hänen hukkua. Pietari vastasi: "Hän lähetti sinulle ensin soutuveneen, mutta se ei kelvannut. Sitten hän lähetti sinulle moottoriveneen, eikä sekään kelvannut. Lopulta hän lähetti jopa helikopterin, mutta kieltäydyit siitäkin. Mitä ihmettä sinä oikein odotit?"

Ei ole mikään ihme tässä hektisessä ja vaatimusten täyttämässä maailmassa, jos emme ehdi tiedostamaan Jumalan meille lähettämiä viestejä, kun emme ehdi edes kunnolla viettää aikaa perheidemme parissa - vaatimusten vain kasvaessa. Kuluttaminen ja tuottaminen ei tuo onnea, kuten ei myöskään omistaminen: Aina kun saa jotain uutta, on pian saatava enemmän ja enemmän jne. En kuitenkaan sano, että olisi jokin oikea tapaa elää elämäämme, sillä sellaista ei ole - päädymme joka tapauksessa sinne, minne olemme menossa eli takaisin Jumalaan. En myöskään väitä, että minun tapani olisi parempi, se on vain erilainen. Mutta me voimme muuttaa näkemyksiämme ja käyttäytymistämme, jotta voisimme luoda paremman maailman itsellemme ja jälkipolvillemme. Eikö siis olisi aika alkaa avartamaan mieltämme erilaisille mahdollisuuksille ja alkaa ajattelemaan muutakin kuin omaa etuaan? Vai haluammeko todellakin jättää tällaisen maailman perinnöksi jälkipolvillemme?

Tietoinen
Minäpä voisin kommentoida tätä aihetta hieman.
Ensinnäkin lähdetäänpä liikkeelle siitä, että suomalaisten (kuten monien muidenkin kansallisuuksien) ihmisten jumala-käsitys on lähtöisin raamatusta ja kristinuskosta, joiden mukaan Jumala on ankara, vaativa, tuomitseva ja rankaiseva.

Tämä käsitys on virheellinen. Ankaruus ja vaativuus eivät ole jumalallisia piirteitä, ne ovat inhimillisiä. Tuomitseminen ja rankaiseminen eivät ole jumalallisia tekoja, vaan inhimillisiä. Kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, ovat muotoutuneet kulttuurikertomuksista, muuttuen lopulta maallisen omaisuuden ja vallan haalimiseksi.

Kirkko on rikas instituutti, jolla on huomattavasti valtaa ympäri maailmaa. Näin ihmisten itsensä ei tarvitse ajatella tai oivaltaa itse juuri mitään, kun kaikki annetaan valmiina ajatuksista ja uskomuksista lähtien. Ei ole olemassa helvettiä ja paholaista, syntiä, eikä hyvää tai pahaa - ne on keksitty, jotta ihmiset saataisiin elämään tiettyjen sääntöjen mukaan.

Sen sijaan, että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, olemme luoneet Jumalan omaksi kuvaksemme. Keksimme, että Jumalan rakkaus on ehdollista ja sen eteen on tehtävä työtä. Jotta saimme ihmiset elämään sen mukaisesti, oli keksittävä synti, joka johtaisi helvettiin ja ikuiseen kadotukseen. Näin saatiin ihmiset käymään kirkossa, rukoilemaan syntiensä anteeksiantoa ja pudottamaan muutaman lantin kolehtiin. Kukapa haluaisi viettää ikuisuutta kiirastulessa? Miksi meille olisi annettu vapaa tahto, jos emme kuitenkaan voisi sitä käyttää ja elää elämäämme kuten haluamme. Paholainen ja helvetti kumoaisivat vapaan tahdon.

En usko Jumalaan, mutta rakkauteen on pakko uskoa, kun on sen kokenut. Jos jumala olisi olemassa olisi hän rakkaus ja nimenomaan - ehdoton rakkaudessaan - .

Kiitos Tietoinen, että kommentoit ... ei ole todellakaan hyvää/pahaa, ne on ihmisten keksintöä .. mutta toki hyvää ja pahaa o l o a tunnemme, mutta se onkin jo kokonaan eri juttu. Loppuosa tekstistäsi täytynee lukea myöhemmin.

Ps. et ehkä pane pahaksesi, että pilkoin tekstiäsi, on nääs helpompi "syödä maukasta ruokaa" jota tarjoat. Kertaus on opin .. oivallusten äiti..

qaz
Ps. et ehkä pane pahaksesi, että pilkoin tekstiäsi, on nääs helpompi "syödä maukasta ruokaa" jota tarjoat. Kertaus on opin .. oivallusten äiti..

En missään nimessä pahastu. Ja jos kysyttävää tulee, niin mielelläni niihin vastaan, jos vain pystyn. Tosin netti minulla on päivittäin käytettävissä vain ensi viikon perjantaihin asti.

Tietoinen
qaz
Ps. et ehkä pane pahaksesi, että pilkoin tekstiäsi, on nääs helpompi "syödä maukasta ruokaa" jota tarjoat. Kertaus on opin .. oivallusten äiti..



En missään nimessä pahastu. Ja jos kysyttävää tulee, niin mielelläni niihin vastaan, jos vain pystyn. Tosin netti minulla on päivittäin käytettävissä vain ensi viikon perjantaihin asti.

Mukava kuulla, mutta oho! ... täytynee siis kiirehtää, kun sinulla on netti vain ensi viikon perjantaihon asti.

ensinnäkin en usko jumalaan, enkä mihinkään vastaavaan yksittäiseen älyyn, mutta raamatussa on kyllä paljon todisteita että vaikka maailma on tälläinen mikä on niin jumala voisi sen puolesta silti olla olemassa,

ensinnäkin jumala antoi ihmiselle vapauden valita, siinä mukana tuli vastuu omista teoista,

toiseksi jumala loi ihmisen luomakunnan vaalijaksi, jätti siis meidät "lapsenvahdeiksi"(meni varmaan itte kaljalle tai jotain) ja siksi ei ole koko ajan meitä pelastamassa,

jumala karkoitti ihmisen paratiisista koska ihminen teki syntiä, miksi sen pitäisi meidät pelastaa joka kerta kun itse itsemme pulaan saatamme?

sitten pientä jossittelua elikkäs vaihtoehtoja,

Lusifer niminen enkeli nousi "taivaassa" kapinaan jumalaa vastaan (siitä tuli siis piru) jumala heitti lusiferin alas taivaasta niin syntyi helvetti, entäpäs jos eri heppu tipautettiin alas?

pohtikaa vaikka noita...

Tietoinen

Minäpä voisin kommentoida tätä aihetta hieman.
Ensinnäkin lähdetäänpä liikkeelle siitä, että suomalaisten (kuten monien muidenkin kansallisuuksien) ihmisten jumala-käsitys on lähtöisin raamatusta ja kristinuskosta, joiden mukaan Jumala on ankara, vaativa, tuomitseva ja rankaiseva. Tämä käsitys on virheellinen. Ankaruus ja vaativuus eivät ole jumalallisia piirteitä, ne ovat inhimillisiä. Tuomitseminen ja rankaiseminen eivät ole jumalallisia tekoja, vaan inhimillisiä. Kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, ovat muotoutuneet kulttuurikertomuksista, muuttuen lopulta maallisen omaisuuden ja vallan haalimiseksi.

Olen muuten samaa mieltä ylläolevasta, mutta Jumalan olemassaolosta en.

Osaatko sanoa, mitkä ovat jumalissa jumalallisia piirteitä erotukseksi inhimillisistä piirteistä ja mikä muu kuin ihmismieli määrittelee nuo erot? Ja mistä lähteestä nuo kummatkin piirteet ovat ihmisen tietoisuuteen tulleet. Itse vastaisin taas, että ihmismielestä. Jumalat ovat saaneet kaikki piirteensä ja voimansa ihmismielestä ja siellä ovat jumalien asuinsijat.

Tietoinen
Miksi meille olisi annettu vapaa tahto, jos emme kuitenkaan voisi sitä käyttää ja elää elämäämme kuten haluamme. Paholainen ja helvetti kumoaisivat vapaan tahdon.

Onko meillä kaikilla todellakin vapaa tahto?

qaz

Onko meillä kaikilla todellakin vapaa tahto?

Jeesususkovaisilla ei ole vapaata tahtoa koska raamattu sanelee toimintaohjeet ihmisille jotka eivät osaa ajatella itse.
Hyvä kirjoitus tietoiselta mutta hän unohti kertoa että jeesus oli tavallinen ihminen.

qaz
Tietoinen
Miksi meille olisi annettu vapaa tahto, jos emme kuitenkaan voisi sitä käyttää ja elää elämäämme kuten haluamme. Paholainen ja helvetti kumoaisivat vapaan tahdon.




Onko meillä kaikilla todellakin vapaa tahto?
Filosofisessa mielessä voimme kysyä onko meillä lainkaan vapaata tahtoa. Deterministisen käsityksen mukaan syy- ja seuraussuhteet muodostavat sellaisen jatkumon että vapaalle tahdolle ei jää lainkaan tilaa. Indeterminismi kritisoi tälläistä ja korostaa subjektin itsenäisyyttä päättää omista teoistaan. Jossain määrin vapaa tahto on kuitenkin alisteinen irrallisille tapahtumille tässä maailmassa, täydellistä itsenäisyyttä tekojen suhteen ei tämän mukaan voida saavuttaa. Jos oletamme Jumalan olemassaolon, olisi loogista olettaa samalla myös vapaan tahdon ja intederminismin olemassaolo, koska muuten joudumme paradoksiin siinä että Jumala olettaa meidän tekevän jotain johon emme pysty valmiiksi määrätyn kohtalon takia.

Pohtija
Seuraa 
Viestejä883

Miten voitte sanoa ettei muka hyvää ja pahaa ole olemassa ?

Ovathan hyvä ja paha niin ratkaisevia tekijöitä ja käsitteitä yhteiskunnissamme ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ja yleensä kaikessa mitä teemme.

Minulle ainakin hyvän ja pahan olemassaolo on aivan päivän selvä asia.

Ja mielestäni nuo vastakohdat voidaan vielä hyvinkin jakaa ja erottaa toisistaan seuraavalla logistisella tavalla... (Voi olla toisille jo tutuksi tullutkin aiemmista viesteistäni, mutta laitetanpa ja määrittelenpä sen taas...)

Kaikki mikä yleisesti ottaen (ihmisten ajattelun mukaan) mielletään hyväksi, on sitä, mikä vie ja kehittää elämää eteenpäin. Eli kaikki mikä on hyvää pyrkii edistämään kaiken elämän kehittymistä. Eritoten älyllisen elämän kehittymistä. Älyn ja elämän kasvua, voimistumista, uudistumista ja uuden syntymistä. Kaikilla parhaimmilla ja kauaskantoisimmilla tavoilla. Eli mitä paremmin ja kauaskantoisemmin jokin edistää elämän kehittymistä, sitä enemmän se on hyvää.

Ja kaikki mikä yleisesti ottaen mielletään pahaksi on edellisen vastakohtaa. Eli kaikki mikä on älyn ja elämän kehittymiselle mahdollisena esteenä ja hidasteena tai kehityksen pysäyttäjänä. Juuri pahimmillaan pahuus on silloin, kun se vie kehitystä taaksepäin eli huonompaan suuntaan, tai varsinkin silloin kun elämä kokonaan tuhoutuu ja sen kehittyminen totaalisesti, peruuttamattomasti, loppuu.

Ja vaikka ihmiset eivät tätä asiaa ajattelisi ja tiedostamalla tiedostaisikaan näin, niin koska hyvän ja pahan voi tällä tavalla yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi, saman asian molemmiksi puoliskoiksi (ainakin minun mielestäni), niin ehkä ne juuri siksi ovatkin niin vallitsevia käsitteitä meidän ihmisten, älyllisten ja itsensä tiedostavien olentojen keskuudessa ja yhteiskunnissamme. Ja tuo ymmärrys tuntuu olevan kuin sisäänrakennettuna systeeminä (tosin enemmän tai vähemmän) meissä jokaisessa ihmisessä.
Eli... Ehkä juuri siksi, koska kaikki elämä planeettamme ekosysteemissä on niin kallisarvoista ja korvaamatonta... Varsinkin kaikki älyllinen elämä, ainakin älylliselle elämälle itselleen... Ja siksi koska elämä pyrkii elämään, on näin ollen elämän kehittyminen elämälle itselleen aina parempi suunta kuin sen tuhoutuminen. Siitä oikea ja väärä.

Ainakin siis oikea ja väärä on olemassa oleva konkreettinen asia elämän suhteen. Ehkä se kuitenkin vaatii älyn ja tiedostamisen olemassaolon... Ainakin elämän olemassaolon... Eli varmaan ilman elämää ja tietoista elämää ei oikeaa ja väärää sitten olisikaan... Niin no... Sitäkö te periaatteessa tarkoitittekin ?

"Perhosten liihottelu voi näyttää epämääräiseltä haahuilulta, mutta se on harhaa. Ne tietävät tarkkaan, mitä tekevät."

lierik
Seuraa 
Viestejä4922

Kiitoksia Tietoinen, noin minäkin ajattelen uskonnollisen herkistymisen kausinani, kun yleensä asiaa mietin. Monet uskovat alkavat saarnaamaan vain Raamattuoppia kun näitä kyselee. Kerettiläisen leiman tulet sinäkin saamaan, jollet ole jo saanut.

Sitten:

Iänkaikkinen elämä, mitä se olisi? Harpunsoitto-lakanataivas ei tunnu kovin houkuttelevalta. Ennemminkin Islamilaisten neitsyitten kanssa viettäisin taivasaikaani. Eikö se ole kuitenkin tavoite?

Edit: Oletko sinä yksityisajattelija, vai kuulutko johonkin ryhmään, jotka ovat samaa mieltä kanssasi uskonasioista suurinpiirtein, siis jonkinasteisesti organisoituneena?

Lierikki Riikonen

Osasin odottaa, että vastaukseni herättää keskustelua, mutta sehän on vain loistava asia.
Vastataanpa nyt ensin lierikin kysymykseen: En kuulu mihinkään organisoituun ryhmään, vaan olen herännyt muistamaan eri elämäntilanteideni ansiosta. Heräämisessä minua on myös auttanut muutama eri opettaja, joista ensimmäinen on osa elämääni edelleen. Myös kirjallisuus on auttanut minua vahvistamaan näkemyksiäni ja kokemuksiani, joita olen sitten vaalinut meditoimalla ja hiljentymällä, mikä on alkanut siirtää minua kohti uutta tietoisuutta. Matka ei ole ollut minulle mikään helppo, mutta sitäkin antoisampi. Olin itse ennen ateisti, enkä millään voinut uskoa, että Jumala olisi luonut tällaisen maailman. En koskaan saanut mitään kovin helpolla ja lapsuudesta lähtien jouduin kokemaan kovia, mikä jatkui aina aikuisikään asti. Tässä on tietenkin helppo ajatella, että "jahas, tyyppi on elänyt vaikean elämän ja päästäkseen siitä pois, hän on kehittänyt uskon Jumalaan". Itse asiassa minä pääsin vaikeuksistani ulos ollessani edelleen ateisti ja ihan ottamalla itseäni niskasta kiinni. En ollut rikollinen, mutta elämäni oli täynnä yhden jos toisenlaista tragediaa, läheisten kuolemia, masennusta, läheisten alkoholismia jne. Tietoisuuteen herääminen tapahtui vasta myöhemmin.

Lähdetäänpä sitten purkamaan tätä keskustelua. Ensimmäisenä kommentoin Ratpackin vastausta: Meitä ei ole koskaan karkoitettu pois paratiisista. Me elämme tällä hetkellä nimenomaan siinä paratiisissa, joka meille on annettu, mutta se on nimenomaan meidän omien tekojemme seurausta, ettei se paratiisilta vaikuta. Se paratiisi on kuitenkin huomattavissa niinkin yksinkertaisilla tavoilla kuin esim. menemällä kävelylle metsään ja tarkkailemalla ympäristöä, huomata kuinka kauniilta kasvit ja puut näyttävät tai heräämällä katsomaan auringonnousua, joka on erittäin hieno tapahtuma, samoin auringonlasku. Sen sijaan, että me nauttisimme siitä, mitä meille on annettu, me hakkaamme metsämme, yritämme alistaa luonnon hallintaamme, tuhoamme omia ja eläinten elinympäristöjä, tapamme eläimiä ruoaksemme, saastutamme meremme ja jopa ilman jota hengitämme. Jos joku meidät on paratiisista karkoittanut, niin me itse. Meille todellakin annettiin vastuu maasta, mutta Jumala ei ole jättänyt meitä, eikä Hän missään vaiheessa jätäkään, sillä Jumala on elämä ja elämä on kaikki. Jos elämä meidät hylkäisi, me lakkaisimme olemasta. Ongelma Jumalan ymmärtämisen suhteen on juuri siinä, että hänelle pyritään antamaan kasvot, jotka ihmismieli voisi ymmärtää. Kuten jo aikaisemmin sanoin, Jumala ei ole konkreettinen olento taivaissa, vaan elämä itse, tämä energia, josta mekin olemme muodostuneet. Jumala ei ole erottanut meitä itsestään vaan me olemme erottaneet itsemme Jumalasta, jotta voisimme kokea sen mitä olemme.
Taivaassa ei myöskään syntynyt kapinaa, jonka myötä Lusifer-niminen enkeli olisi syösty pois taivaasta. Ei ole olemassa helvettiä sellaisena kuin me sen käsitämme. Helvetti on sitä, kun olemme erossa Jumalasta. Kun katsomme ympärillemme ja näemme ihmisten kuolevan nälkään, kuolevan ja kärsivän sodissa, näemme ihmisten satuttavan toisiaan sekä henkisesti että fyysisesti arkipäiväisessä elämässä, tuhoamme planeettaamme ja arvostelemme ja tuomitsemme toisiamme (jo pelkästään ulkonäön vuoksi), vaadimme toisiltamme enemmän ja enemmän, vaikka kaikki eivät näitä vaatimuksia pystyisi edes täyttämään (mistä seuraa yleensä jonkinlainen rangaistus), anamme rahan ja tavaran hallita elämäämme (juurikaan edes ajattelematta mitään), niin eikö tämä tila jo tunnu helvetiltä? Kun avaatte television ja katsotte uutisista montako ihmistä on päivän aikana kuollut pommi-iskuissa, ilmaston lämpenemisestä johtuvissa myrskyissä ja maanjäristyksissä, eikö siinä jo ole tarpeeksi helvettiä?

Seuraavaksi sitten vastaus Hurskapöllön kysymykseen: Jumalallisia piirteitä ovat rakkaus, myötätunto, ymmärrys ja anteeksianto. Esimerkkinä otetaan vaikkapa George W. (helppo esimerkki, tiedän, mutta erittäin tehokas). Koko maailma on kritisoinut häntä hänen teoistaan ja tuominnut hänet mielessään sekä julkisesti. Mitä se on auttanut? Ei yhtään mitään. Sen sijaan, että tuhlaisimme ajatuksiamme (ajatus on energiaa, joka lopulta alkaa muodostua fyysiseen maailmaan) hänen tuomitsemiseensa, meidän tulisi yrittää ymmärtää häntä ja tuntea myötätuntoa, sillä hän on selvästi harhautunut (kuten kuka tahansa, joka vahingoittaa tai tappaa/tapattaa toisia ihmisiä). Väkivaltaa ei voida poistaa väkivallalla (se vain jatkaa kierrettä), mutta juuri tuomitseva ajattelutapamme ajaa meitä tähän kierteeseen. Kun joku tappaa jonkun, häntä on rangaistava, sen sijaan että yrittäisimme näyttää hänelle hänen tekemänsä vääryydeen ja saada hänet ymmärtämään tekonsa. Sen jälkeen hänelle tulisi antaa anteeksi hänen tekonsa ja auttaa häntä sopeutumaan takaisin yhteisöömme. Vankila johtaa hyvin usein kierteeseen, jossa ihminen päätyy takaisin vankilaan, joissakin tapauksissa useampia kertoja. Jokainen ihminen ajattelee toimivansa oikein sen puitteissa, miten hän maailman kokee - oli se sitten muiden mielestä oikein tai väärin. Siksi rikollinen mieli ei välttämättä näe, miksi hänen tekonsa on väärin ja juuri siksi meidän kuuluisi auttaa häntä ymmärtämään, ei tuomitsemaan. Meidän pitäisi yrittää saada George W. myös huomaamaan hänen tekemänsä vääryys, kuten pitäisi saada monet muutkin ihmiset huomaamaan omat tekonsa. Se ei varmasti ole helppoa ja se vaatii useimmilta näkemystensä muuttamista, mutta se on mahdollista. Kaikki tässä maailmassa on mahdollista, kunhan sen vain ensin oivallamme.
Totta kai kaikki nuo ajatukset ovat lähtöisin mielistämme, sillä me olemme Jumala, mutta olemme vain unohtaneet sen. Entäpä mikä määrittelee erot? Meidän tekomme. Olemme tuhansia vuosia toimineet käyttäen hyväksemme noita määrittelemiämme inhimillisiä piirteitä, mutta kokeilkaapa ihan arkipäiväisessä elämässänne elää rakkauden, ymmärryksen, myötätunnon ja anteeksiannon kautta niin voitte hämmästyä. Se ei tule olemaan helppoa, mutta se on varmasti sen arvoista.

Sitten qazin kysymys vapaasta tahdosta. Kyllä, meillä kaikilla on vapaa tahto, mutta eri asia on tiedostammeko sitä. Ihmisten on niin helppoa antaa muiden johdattaa ja tehdä päätökset puolestaan, mutta meillä on aina vapaus valita toisin. Voi olla pelottavaa irtautua yleisistä mielipiteistä (etenkin nyky-yhteyiskunnassa) ja valita toisin, mutta se on mahdollista. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta se on mahdollista. Ja tämäkin todennäköisesti vaatii omien näkemysten muuttamista. Ihmisen pitäisi aina seurata korkeinta ajatustaan, minkä tunnistat siitä, että se tuottaa Sinulle suurinta iloa.

Nm: En myöskään väittänyt, että Jeesus olisi ollut jotakin muuta kuin ihminen. Sanoin hänen olevan Jumalan lapsi siinä missä me muutkin, hän vain tiedosti sen jo hyvin nuorena ja yritti opettaa sitä muillekin (traagisin seurauksin). Hänen opetuksensa synnytti uskontoja, jotka eivät kuitenkaan ymmärtäneet hänen opetuksiaan, vaan pahimmillaan jopa vääristelivät niitä.

Sitten lisää vapaasta tahdosta Echin kirjoitusta kommentoiden, mutta ensin haluan sanoa, että kun te luette näitä minun vastauksianne, en pyydä teitä hylkäämään omia näkemyksiänne, mutta pyydän teitä unohtamaan ne hetkeksi ja yrittämään nähdä asian siltä kantilta kuin sen teille esitän. En myöskään halua teidän hyväksyvän sanomisiani sokeasti, sillä silloin kyse olisi vain yhden näkemyksen korvaamisesta toisella, mutta sen sijaan jos löydätte tekstistäni jotakin, mikä tukee teidän omaa näkemystänne, silloin olette oikeilla jäljillä. Meillä jokaisella on oma totuutemme ja sitä meidän on seurattava, mikäli se hyvältä tuntuu, mutta jos se herättää epäilyksiä ja ahdistusta, silloin näkemystä olisi hyvä tarkastella uudestaan eri tavalla.
Echi, huomiosi oli erittäin hyvä. Ihmisen kaikki näkemykset perustuvat arvoarvostelmiin. Mielemme pyrkii asettamaan asiat ja käsitteet eri arvojärjestyksiin, mikä juontuu siitä, että meillä on virheellinen käsitys paremmuudesta. Kukaan meistä ei ole oikeasti sen parempi kuin kukaan toinen, vaikka arvomaailmat ja näkemykset olisivat kuinka erilaisia tahansa. Meidän arvomaailmamme kuitenkin määrittelee sen, miten me toimimme, vaikka se jonkun muun mielestä olisi väärin ja meidän mielestämme oikein. Syy- ja seuraussuhde ei sulje pois vapaata tahtoa, kysymys on vain moraalisista käsitteistä, jotka meille opetetaan lapsesta lähtien. Otetaanpa esimerkkinä vaikka, että olet kaupassa ja mielesi tekee jotakin tiettyä suklaapatukkaa, jota koko kaupassa on enää jäljellä vain yksi kappale. Kun otat patukan, hyllyle saapuu joku toinenkin, joka haluaisi ostaa kyseisen patukan. Tässä tapauksessa sinulla on vapaus valita, otatko itse patukan vai annatko sen toiselle. Mikäli otat sen itse, voit aiheuttaa sillä itsellesi hetkellisen makunautinnon, mutta aiheutat samalla sille toiselle pettymyksen, mutta antamalla patukan toiselle, voit aiheuttaa hänelle hyvän mielen, josta aiheutuu myös hyvä mieli itsellesi ja sen jälkeen voit hyvillä mielin ottaa tilalle jonkin toisen patukan tai lähteä etsimään sitä jostakin toisesta kaupasta ja näin saada myös makunautinnonkin itsellesi. Kysymys on vain siitä, että kuinka kauaskantoisesti seurauksia tarkastelemme. Joskus teon seuraus voi heti teon jälkeen tuntua oikealta, mutta kauaskantoiset seuraukset voivat olla harmia tuottavia, sama toimii toisinkin päin, eli joskus välittömät seuraukset tuntuvat harmillisilta, mutta kauas kantoisina tuottavat iloa. Meillä on aina vapaa tahto, mutta saamamme moraalikäsitykset vain useimmiten ohjaavat sitä, miten sitä käytämme.
Meidän kohtaloamme ei määrää kukaan muu kuin me itse, mutta valinnoistamme ja teoistamme huolimatta lopputulos on kuitenkin sama (tässä tapauksessa se, että muistamme olevamme osa Jumalaa, osa kaikkea elämää). Moraalikäsityksistämme myös juontaa hyvän ja pahan määritelmät. Kun katsomme vaikka luontodokumenttia, jossa leopardi tappaa seepran ravinnokseen, onko leopardi paha, kun se tappaa toisen luontokappaleen? Ei, koska se on sen tapa selviytyä elämässä, aivan samoin kuin meillä on käyttäytymismallimme selvitäksemme elämässä. Mikä yhden mielestä on hyvä asia, voi toisen mielestä olla paha asia. Meillä on sen sijaan valta valita, että tapammeko muita selvitäksemme elämässä, kuten myös valta valita tuhoammeko planeettaamme paremman tuottavuuden vuoksi. Kysymys on myös siitä, että meiltä pyritään riistämään vapaata tahtoamme asettamalla meille yhteiskunnallisia arvojärjestyksiä ja lakeja, joiden mukaan meitä pakotetaan elämään. Me voimme kuitenkin astua halutessamme sen kaiken ulkopuolelle, vaikka seuraukset fyysisessä mielessä voisivatkin olla tuskalliset. Jo se, että emme ajatuksissamme alistu muiden näkemyksille, vaikka niiden puitteissa joutuisimmekin elämään, on vapaan tahdon käyttämistä. En tiedä onko tämä se vastaus, jota hait, mutta tämän minä annan. Tässä oli myös Pohtijalle vastaukseni kysymykseen hyvän ja pahan olemassaolosta.

Lopuksi sitten vielä lierikille iankaikkisesta elämästä ja kerettiläisyydestä. Minun näkemykseni iankaikkisesta elämästä on se, että kun palaamme yhteyteen Jumalan kanssa, päädymme kokemaan tätä kaikkeutta (elämää) sen jokaisessa muodossa vain olemalla tai sitten mahdollisesti voimme aloittaa matkamme alusta uudestaan. Uskon, että ihmisyys on vain alkua tälle suurenmoiselle matkalle ja käymme läpi vielä useita tietoisuuden tasoja jätettyämme fyysisen elämän taaksemme. Ihmisten luomat yhteiskunnat ovat vielä varsin primitiivisiä, vaikka mielellään ajattelemmekin toisin. Primitiivisyydestä kertoo nimenomaan se, että olemme kiinni materiassa, meillä on tarve arvostella ja tuomita, pakottaa muita omiin näkemyksiimme, tuhoamme elinolosuhteemme, emmekä juurikaan halua nähdä asioita muiden kannalta. Tarve on illuusio, joka luo ympärillemme muita illuusioita. Meidän olisi pyrittävä näkemään nämä illuusiot ja astuttava niistä ulos ja yritettävä nähdä asiat kokonaisuutena. Me emme tarvitse mitään, sillä meillä on jo kaikki, koska me olemme osa sitä kaikkea.
Kerettiläisyyden leima ei minua pelota, eikä minua voi sillä vahingoittaa. Jos joku haluaa minut sellaiseksi tuomita, niin siitä vain, saahan sitä kukin tehdä mitä itse haluaa.
Olen kiitollinen teille, että suhtautumisenne on ollut asiallista - yleensä tästä aiheesta keskusteleminen herättää ihmisissä vihamielisyyttä ja syytöksiä. Toki nekin ovat tervetulleita, jos jollakin on tarve niitä ilmaista.
Minä olen todellakin ensi viikon perjantaihin asti täällä käymässä tätä keskustelua, joten lisää kysymyksiä vain, jos niitä mieleen tulee, yritän vastata niihin mikäli vain pystyn. Jos haluatte perehtyä samankaltaisiin käsityksiin/näkemyksiin Jumalasta, joita minä täällä jaan kanssanne, suosittelen lukemaan Neale Donald Walschin kirjaan Keskusteluja Jumalan kanssa. Se on kolmiosainen kirja, joista mieluiten ensimmäinen osa kannattaa lukea ensin, kahdella jälkimmäisellä ei sinänsä ole järjestyksen puolesta väliä. Hänellä on myös muita hieman vaikeampia kirjoja aiheesta (kuten yhteys Jumalaan, joka on jatkumoa keskusteluille), mutta suosittelen ensimmäistä keskustelua.
Kiitos.

lierik
Oletko sinä yksityisajattelija, vai kuulutko johonkin ryhmään, jotka ovat samaa mieltä kanssasi uskonasioista suurinpiirtein, siis jonkinasteisesti organisoituneena?

Tuo minuakin kiinnostaisi. Monella tasolla pystyn keskustelemaan ja elämästä nauttimaan, mutta syvemmän maailmanpohdiskelun tasolla tunnun aina jäävän yksin.

Edit: siis että jos olisi muitakin ajattelijoita.

Katja.
Tuo minuakin kiinnostaisi. Monella tasolla pystyn keskustelemaan ja elämästä nauttimaan, mutta syvemmän maailmanpohdiskelun tasolla tunnun aina jäävän yksin.

Vastasin tuohon jo edellisen vastaukseni alussa, mutta kerronpa vielä, että olen itsenäinen ajattelija, enkä kuulu mihinkään organisaatioon vaan seuraan omaa totuuttani. Minulla on ollut opettajia (kuten minullakin on oppilaani) ja on sellaisia edelleenkin, mutta sen sijaan, että he opettaisivat minua, he auttavat minua muistamaan enemmän itsestäni ja löytämään totuuden sisältäni.
Sinä et ole yksin tässä maailmassa ajatuksinesi, kuten ei kukaan muukaan ole. Jos olet kiinnostunut pohtimaan elämää syvemmällä tasolla, teen sitä mielelläni kanssasi, joten voisin laittaa sinulle yksityisviestin.

Tietoinen
Jos haluatte perehtyä samankaltaisiin käsityksiin/näkemyksiin Jumalasta, joita minä täällä jaan kanssanne, suosittelen lukemaan Neale Donald Walschin kirjaan Keskusteluja Jumalan kanssa.
Kiitos.

Nuo kirjat löytyvät omastakin hyllystä. =)

Toinen missä pohdiskellaan samansuuntaisia, on Anthony de mellon Havahtuminen. Suomessa Liken kustantamana.

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1472

Jokunen aika sitten kaveripirissä satuttiin katurakennustyömaalle. Työmaalla oli kasa noin parin nyrkin kokoisia pyöreitä ja sileitä kiviä joista kivimiehet asettelivat koristekiveyksiä jalkakäytävien päätyihin.
Ihmettelimme niiden sileää ja pyöreää muotoa sekä arvailimme mistähän nämäkin on oikein hankittu. Tulin siinä sitten sanoneeksi että kylläpä meidän maailmankaikkeus ja jumaluus koostuukin monesta kauniista osasesta.
Minua katsottiin tosi pitkään.

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat