Psykiatria enemmän sopeuttamisideologia kuin tiede

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Psykiatria on siinä mielessä takapuoli edellä puuhun kiipeämistä että onnen ja onnellisuuden käsitteet puuttuvat kokonaan psykiatriasta.

Jos menen psykiatrille voivottelemaan alakuloisuuttani ja kerron sukulaisten tai ties minkä työkavereiden syrjineen minua, alkaa psykiatri muuttaa minua eli uhria antamalla vauhtipillerireseptin. Näin sitten suvaitsemattomat saavat rauhassa jatkaa elämäänsä syrjijöinä ja synteettisellä vauhtipillerillä vikinäni on vaiennettu.

On siis ollut havumetsävaltiomme mittapuiden mukaan sosiaalisesti liian rohkeaa, että olen valittanut joistain, psykiatrin silmissä, itseäni arvovaltasemmista henkilöistä joten minut on huumattava uusia iskuja kestämään.

Sivut

Kommentit (22)

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005
Häpeällinen ho-hoo
[size=85:3bu8x9rw]Psykiatria on siinä mielessä takapuoli edellä puuhun kiipeämistä että onnen ja onnellisuuden käsitteet puuttuvat kokonaan psykiatriasta.

Jos menen psykiatrille voivottelemaan alakuloisuuttani ja kerron sukulaisten tai ties minkä työkavereiden syrjineen minua, alkaa psykiatri muuttaa minua eli uhria antamalla vauhtipillerireseptin. Näin sitten suvaitsemattomat saavat rauhassa jatkaa elämäänsä syrjijöinä ja synteettisellä vauhtipillerillä vikinäni on vaiennettu.

On siis ollut havumetsävaltiomme mittapuiden mukaan sosiaalisesti liian rohkeaa, että olen valittanut joistain, psykiatrin silmissä, itseäni arvovaltasemmista henkilöistä joten minut on huumattava uusia iskuja kestämään.[/size:3bu8x9rw]


Jep jep, psykiatria on lääketieteen haaroista hypoteesipitoisimpia ja sosiaalisesti vaarallisimpia, koska se patologisoi käyttäytymistä oireiden hoitamisen ohella. Joskus se hoitaa jopa sairauksiakin.

Suomessa medikalisaation kritiikki on yhä lapsenkengissään, jotne nostan hattua pelinavauksesta. Itse olenkin kritisoinut nykypsykiatriaa täälllä jo aika lailla.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Neonomide
Itse olenkin kritisoinut nykypsykiatriaa täälllä jo aika lailla.

Jaa missä? Mulla vissiin menny ohi... Onko täällä joku ketju ollu?

Hämmentää.

Vierailija
Neonomide

Jep jep, psykiatria on lääketieteen haaroista hypoteesipitoisimpia ja sosiaalisesti vaarallisimpia, koska se patologisoi käyttäytymistä oireiden hoitamisen ohella. Joskus se hoitaa jopa sairauksiakin.



Muotoilisin ennemminkin niin, että psykiatria on lääketieteen haaroista huuhaapitoisin.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005

Veit jalat suustani.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Yksi asia, mihin ei ole ehkä kiinnitetty tarpeeksi huomiota, on psykiatrisen diagnostiikan kulttuurisidonnaisuus. Psykiatrinen diagnoosijärjetelmä on nykyisin pitkälti Amerikan Psykiatriayhdistyksen laatima, jolloin amerikkalainen kulttuuri saattaa korostua liikaa normaaliuden määritelmissä.

Kuitenkin jos miettii, millainen on amerikkalainen mainstream-käsitys siitä, millainen on ns. normaali ihminen, niin se on oikeastaan aika poikkeava maailman mittakaavassa. Menestyvä ihminen on siellä positiivinen, puhelias ja ulospäinsuuntautunut, ehkä vähän impulsiivinen tyyppi. Hän on käytännöllinen ja hyveenä pidetään uskoa Jumalaan, kunhan henkilö ei liikaa korosta uskoaan tai etnistä taustaansa. Jos korostaa, silloin hän ei mene enää mainstream -ihmisestä.

Ainakin noita ominaisuuksia pidetään heillä periaatteessa hyvinä, kun taas vaikka kiinalaisten tai japanilaisten näkökulmasta tuollainen ihminen voisi olla liian itseään korostava, häikäilemätön, pinnallinen, tekopyhä ja epäluotettava. Kumpikaan tulkinta ei ole automaattisesti oikea tai väärä, mutta kuvaa sitä, miten mieletöntä on tehdä ihmisen käytökselle maailmanlaajuisia standardeja.
Euroopan maidenkin välillä on isoja, yksilöiden käytökseen asti ulottuvia kulttuurieroja. Osa vanhemmista psykiatrisista diagnooseista on laadittu 1920-30 luvun Saksassa. Miten ne heijastelevat aikansa ja kulttuurinsa ihmiskäsitystä? Onko näitä asioita riittävästi pohdittu psykiatriassa tieteen sisällä?

Psykiatriset diagnoosit kuvaavat sairauksia, poikkevuutta, mutta siinä samalla ne myös määrittävät normaaliutta, jota onkin vaikeampi määritellä. Normaaliudeksi jää ne keskimääräiset piirteet ja käytös, joka jää diagnostisten määritelmien ulkopuolelle, niinkö?

Vierailija

Se että lääketiede on ulottanut lonkeronsa tavallisen käyttäytymisen poikkeavuuksiin, yhä löyhemmin kriteerein, johtuu medikalisaatiosta. Medikalisaatio on ominainen kaikille lääketieteen erikoisaloille, ja sille tulisi iskeä luu kurkkuun, tai hoidon keskeisimmät tavoitteet voivat hämärtyä!

Psykiatria on joskus muinoin ollut vankien/potilaiden sitomista, alistamista ja lobotomiaa. Tämä ei tarkoita että psykiatria olisi nykyäänkin epätiedettä. Olihan itse lääketiedekin pari sataa vuotta sitten yhtä hyödytöntä, kuin nykyään tunnetut uskomushoidot.

Psykiatria pyrkii nykyään olemaan tiedettä siinä missä sisätautioppi tai dermatologiakin! Alalla tehdään jatkuvasti huippututkimusta, kun uusien aivokuvantamismenetelmien avulla pyritään selvittämään aivojen rakenteellisten ja toiminnallisten poikkeavuuksien syitä. Myös psykiatrinen lääkekehitys noudattaa samaa periaatetta kuin muukin lääketutkimus; etsitään elimistöstä esim reseptoreita, joihin voitaisiin vaikuttaa tietyillä molekyyleillä niin, että saadaan toivottu vaste tietyssä käyttäjäryhmässä.

Psykiatriassa on saavutettu lääkkeillä merkittäviä saavutuksia, esimerkkinä psykoosien hälveneminen monen potilaan kohdalla. Ei aina, mutta joskus, psykoottinen potilas voi olla itselleen ja koko ympäristölle vaaraksi, kun ei erota todellisuutta oman mielen tuotoksista ja päässä kuuluvista äänistä.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Kulttuurisidonnaisuutta olen monesti minäkin pohtinut. Amerikkalaiset standardit eivät niinkään kummaksuta kuin se, että psykiatrisen "terveyden" määritelmä muuttuu sitä mukaa, kun yhteiskunta muuttuu, vaikka ihminen ei muutu biologisesti miksikään.

Ihmisen siis tulisi sopeutua kulloiseenkin yhteiskuntaan ja pitää ininät sisällään. Manhattanilaisen tulisi sopeutua omaan elinympäristöönsä ja sotkamolaisen omaansa, samoilla diagnostisilla kriteereillä.

Ihmiskontaktien ja lääkityksen tulee riittää, muusta ei yleensä puhuta. Jos sekoaa käsittämättömien ja turhauttavien virikkeitten täyttämässä betonilähiössä, niin ongelma on psykiatrian mielestä aina ihmisen. Ihmistä on muutettava.

Psykiatria on todellakin sopeuttamista - ja joskus jopa vaientamista.

Vierailija

Esc:

Psykiatria pyrkii nykyään olemaan tiedettä siinä missä sisätautioppi tai dermatologiakin! Alalla tehdään jatkuvasti huippututkimusta, kun uusien aivokuvantamismenetelmien avulla pyritään selvittämään aivojen rakenteellisten ja toiminnallisten poikkeavuuksien syitä.



Ei paremmat tutkimusmenetelmät poista sitä psykiatrian perusongelmaa, että millä perusteella jokin poikkeavuus määritellään sairaudeksi, ja millä oikeutuksella? Esim. homoilla saattaa olla erilaiset aivot kuin muilla tietyiltä osin, voiko sillä perusteella kertoa, onko homous sairaus, mielestäni ei voi. Näin siksi, että kaikkien aivot ovat yksilölliset ja niissä on yksilöllisiä eroja, poikkeavuuksia. Pitäisi siis ensin pystyä määrittelemään, millaiset ovat psyykkisesti terveet aivot. Ei sellaista määritelmää ole vielä kyetty laatimaan.

Esc:

Myös psykiatrinen lääkekehitys noudattaa samaa periaatetta kuin muukin lääketutkimus; etsitään elimistöstä esim reseptoreita, joihin voitaisiin vaikuttaa tietyillä molekyyleillä niin, että saadaan toivottu vaste tietyssä käyttäjäryhmässä.



Juu, mutta kenen tarpeesta se lääkitseminen lähtee? Yksilön vai yhteiskunnan? Millainen on toivottu vaste ja kuka siitä saa päättää? Huomaatko, että ihmisen käytöksen normittaminen johtaa aina subjektiiviseen arvottamiseen.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Aiheeseen liittyen voisi todeta, että eräs julkkispsykiatri taannoin käsitteli kirjassaan pahuutta. Kirjassa nostettiin esille ainakin seuraavat ilmiöt: uskonto, eläinsuojelu, eläinrakkaus, luonnonsuojelu ja aseistakieltäytyminen. Mitään ei varsinaisesti todettu eikä väitetty, mutta esiin nostaminenkin kertoo psykiatrian sopeuttavasta luonteesta melkoisesti. Itseäni ainakin oudoksutti tuollaisiin ilmiöihin viittaaminen pahuuden yhteydessä, ikään kuin pahuuden ilmentyminä. Yhteiskunta on aina terve, yksilö sairas.

Vierailija
Esc

Psykiatria pyrkii nykyään olemaan tiedettä siinä missä sisätautioppi tai dermatologiakin! Alalla tehdään jatkuvasti huippututkimusta, kun uusien aivokuvantamismenetelmien avulla pyritään selvittämään aivojen rakenteellisten ja toiminnallisten poikkeavuuksien syitä.



Tämä on totta mutta silti psykiatriaan liittyy yhä edelleen vähintään kyseenalaisia oppeja kuten musteläiskätestit, unien tulkitseminen, psykoanalyysi, älykkyys- ja muut vastaavat testit.

Sekä tietysti se, että lääketieteessä diagnoosit perustuvat objektiivisiin tietoihin, esimerkiksi tieteellisen instrumentin mittaustuloksiin. Psykiatriassa diagnoosit perustuvat enemmän tai vähemmän psykiatrin subjektiivisiin tuntemuksiin siitä olisikohan potilas nyt sairas vai terve.

Kolmas ongelma on se, että monet psykiatrian hoitomuodot perustuvat oletuksiin ja hypoteeseihin, ei empiiriseen tutkimusmateriaaliin.

Esimerkkinä vaikkapa post-traumaattisen stressin hoito jossa vuosikausia hoitomuodoksi suositeltiin traumatisoivan tilanteen läpikäyntiä terapiassa. Ja viime vuosina kun asiaa jopa alettiin tutkia havaittiin, että ohhoh, tällainen traumaattisen asian vatvominen itse asiassa hidastaa potilaan paranemista!

Esc

Psykiatriassa on saavutettu lääkkeillä merkittäviä saavutuksia, esimerkkinä psykoosien hälveneminen monen potilaan kohdalla. Ei aina, mutta joskus, psykoottinen potilas voi olla itselleen ja koko ympäristölle vaaraksi, kun ei erota todellisuutta oman mielen tuotoksista ja päässä kuuluvista äänistä.



Tottakai ja psykiatriassa lääkkeillä on saatu aikaa hienoja tuloksia. Mutta näiden lääkkeiden kehitys on tapahtunut perinteisen lääketieteen menetelmin, psykiatrit ovat tällä välin lähinnä keskittyneet istuttamaan potilaita sohville kertomaan lapsuudestaan ja seksielämästään.

Vierailija

Moukale:


Kirjassa nostettiin esille ainakin seuraavat ilmiöt: uskonto, eläinsuojelu, eläinrakkaus, luonnonsuojelu ja aseistakieltäytyminen. Mitään ei varsinaisesti todettu eikä väitetty, mutta esiin nostaminenkin kertoo psykiatrian sopeuttavasta luonteesta melkoisesti. Itseäni ainakin oudoksutti tuollaisiin ilmiöihin viittaaminen pahuuden yhteydessä, ikään kuin pahuuden ilmentyminä.



Pidettiinkö kirjassa noiden asioiden kannattamista pahuutena vai kannattamattomuutta?

Skeptikko:

Tottakai ja psykiatriassa lääkkeillä on saatu aikaa hienoja tuloksia. Mutta näiden lääkkeiden kehitys on tapahtunut perinteisen lääketieteen menetelmin, psykiatrit ovat tällä välin lähinnä keskittyneet istuttamaan potilaita sohville kertomaan lapsuudestaan ja seksielämästään.



Kyllä psykiatritkin ovat näitä lääketutkimuksia tehneet. Minusta oleellinen kysymys on, miksi jotain tiettyä käytöstä tai tunnetta pitäisi lääkitä? Mielestäni vastaukseksi tähän ei riitä, että voidaan aivoista osoittaa, että tietty tunne on olemassa.

Vastaus voisi olla yksilön kärsimyksen lievittäminen. Jos se on seurausta jostain ongelmasta todellisuudessa, eikö se silloin tavallaan vääristä ihmisen todellisuuskäsitystä, että turruttaa tunteet lääkkeillä. Onko tunteet olemassa vain itseä varten? Kun ajattelee vaikka jotain historiallista tapahtumaa, niin eikö ole tärkeää seuraavan sukupolven kannalta, että edellisellä on tunnemuistoja siitä? Näin he eivät ehkä toista samoja virheitä.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
väläys

Pidettiinkö kirjassa noiden asioiden kannattamista pahuutena vai kannattamattomuutta?

Kuten aiemmin kerroin, kirjassa ei suoraan väitetty mitään, kirjoittaja lienee halunnut säilyttää jonkinlaisen juridisen tai kriittisen suojan itsellään. Mutta sävy oli joka tapauksessa sellainen, että mainittujen asioiden kannattamisen voidaan kirjoittajan mielestä katsoa edustavan pahuutta tai ainakin liittyvän kiinteästi pahojen luonteiden profiiliin.

Sinänsä tuo sävy sai minut ihmetyksen valtaan, koska pahimpia rikoksia tehtailevat yksilöt edustavat mielipiteiltään usein päinvastaista puolta: kovuutta, tiukkaa joukkokuria ja asevelvollisuuden ja sotainnon puolustamista henkeen ja vereen.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
väläys
Kyllä psykiatritkin ovat näitä lääketutkimuksia tehneet. Minusta oleellinen kysymys on, miksi jotain tiettyä käytöstä tai tunnetta pitäisi lääkitä? Mielestäni vastaukseksi tähän ei riitä, että voidaan aivoista osoittaa, että tietty tunne on olemassa.

Vastaus voisi olla yksilön kärsimyksen lievittäminen. Jos se on seurausta jostain ongelmasta todellisuudessa, eikö se silloin tavallaan vääristä ihmisen todellisuuskäsitystä, että turruttaa tunteet lääkkeillä.


Eihän tiettyä käytöstä lääkitäkkään jos siitä ei ole ilmeistä haittaa itselle tai ympäristölle. Ja nämä pällilääkkeet ovat siitä mielenkiintoisia, että ne eivät niinkään vaikuta tunteisiin vaan siihen kuinka todellisuus koetaan. Ne siis korjaavat yksilön omaa todellisuutta vastaamaan realistista arkitodellisuutta. Yksilö on siitä huolimatta vapaa tuntemaan mitä tykkää. Käytöstä tai tunnetta ei läkitä koskaan, vaan sairautta.

Hämmentää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat