Hullun leima rekistereissä ikuinen?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Uusimmassa Tiede-lehden numerossa oli lyhyt, harvinaisen kantaaottava juttu ”Varo hullun leimaa”. Minullakin tällainen leima on papereissa, vaikka en itseäni hulluna pidäkään, eikä taida kukaan tuntemanikaan pitää. Sinäkään tuskin pitäisit minua hulluna, jos istahtaisin viereesi tai juttelisit kanssani.

Oma tarinani on sellainen, että 90-luvun alussa sairastuin pahaan masennukseen. Ainoa diagnoosi minkä koskaan kuulin oli psykoottinen masennus, vaikka en kyllä muistini mukaan harhoja nähnyt enkä kokenut muutenkaan, tosin ajatukset toivottomuudesta, tulevaisuudettomuudesta ja itsestäni kelvottomana olivat suunnattoman vahvoja. Olin vähän reilu 20-vuotias, ja syyksi epäiltiin jonkinlaista identiteettikriisiä (tiedä häntä, elämäni kyllä muuttui kovin sporttisesta vähän boheemiksikin opiskelijaksi).

Seurasi noin viikon laitoshoitojakso, jonka aikana masennus- ja unilääkitys sekä antipsykoottina klorpromatsiinia sairaala-ajan (en tosin sillä mitään vaikutusta havainnut). Sitten viikko tai kaksi käyntejä päiväsairaalassa, jonka jälkeen kotiin ”kokoaikaisesti” edelleen lääkityksessä, joka oli masennus- ja unilääkitys. Kerran viikossa oli tapaaminen psykologin kanssa.

Alku oli hyvin vaikeaa, ja siihen liittyi myös yksi vakavamielinen itsetuhoyritys sekä silloin lähivuosien aikana kaksi muuta, jotka olivat luonteeltaan enemmänkin epätoivoisia tekoja ja hätähuutoja ilman tarkoitusta kuolla. Masennus- ja unilääkitys jatkuivat, sitten pääsin YTHS:lle terapiaan, jossa kävin valmistumiseeni asti, noin 1,5 vuotta.

2000-luvulle tultaessa masennus helpotti, ja ainoa mitä tarvitsin oli lievähkö nukahtamislääke, joka oli lähinnä seurausta henkisestä riippuvuudesta. Pientä takapakkiakin tuli. Vuonna 2002 olin niin sietämättömän stressaavassa, luonteeltaan itselleni tyystin sopimattomassa työssä, että masennus iski, etupäässä unettomuuden muodossa. Kävin työterveyshuollossa, josta sain masennuslääkityksen, jota tarvitsin 3 kk.

Vuonna 2004 ystäväni teki itsemurhan, minkä seurauksena kävin kaksi kertaa juttelemassa työterveyshuollon psykiatriselle sairaanhoitajalle.

2006 olin eronnut ja työtön, ja halusin varmuuden vuoksi masennuslääkityksen tueksi, jotta pysyisin varmasti jaloillani. Kuuri kesti 10 kk.

2008 toinen läheiseni teki itsemurhan, minkä seurauksena kävin kunnallisessa terveydenhuollossa keskustelemassa kahdesti psykologin kanssa kriisiapuna. Aloitin masennuslääkityksen taas tueksi, mutta lopetin sen parissa päivässä, kun käytölle ei ollut tarvetta, jaksoin itsekin.

Kaikki nämä vuodet olen silti opiskellut, käynyt työssä, harrastanut ja parisuhdekin on ollut pitkään. Ainoa lääkitys läpi näiden vuosien on ollut nukahtamislääkitys, joka on nykyään eräs väsyttävä allergialääke, koska en itse halunnut käyttää varsinaisia unilääkkeitä. Nukahtamisongelmatkin ovat nykyään aika lieviä.

Koen itseni hyvin työkykyiseksi ja toisinaan onnelliseksikin. Pakkoneurooseja on ollut (pääasiassa iltaisin, ei huomaa päälle) siitä asti kun masennus väistyi. Niiden kanssa pystyn kyllä elämään. Mutta tiedän, että papereissa olevat merkinnät kertovat omaa kieltään.

Kuitenkin, jos tarkastelee tätä kerrottua ja jakaa sen tapahtumien kulun noin 15 vuodelle, niin varsinainen psykiatrinen hoito painottuu sairauden alkuajoille. Tällä vuosituhannella lääkärikäyntini ovat olleet lähinnä reseptien uusimista (se nukahtamislääke). Enkä ole muuhun juuri tarvetta kokenutkaan. Pakkoneuroosien vuoksi olin halukas keskusteluapuun, mutta sellaista ei järjestynyt.

Nyt tuntuu aina kiusalliselta, kun joutuu käymään uusimassa esimerkiksi ihan jonkun muun ”alan” reseptiä tai käymään vaikka jonkin venähdyksen vuoksi terveyskeskuksessa. On sellainen syyllinen, pelokas ja levoton olo, että kaikki näkevät kaiken mitä minusta on kirjoitettu ja suhtautuvat minuun jo etukäteen hulluna, outona, ongelmaisena, elävän kuolleena tms.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nyt tietoni jakautuvat useiden eri tahojen tiedostoihin: kahden kunnan terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon rekistereihin, työterveyshuollon (niitäkin kaksi eri firmaa) tiedostoihin ja vielä YTHS:n rekistereihin. En tiedä, miten nämä laitokset voivat keskenään vaihdella tietojaan, ja mihin aikoinani suostuin tietojen luovuttamisen suhteen, tuskin kielsinkään.

Edellä mainitun rikollisen olon lisäksi hullun leimastani on ollut haittaa käytännössä toistaiseksi vasta kahdesti: ensimmäisellä kerralla hain tapaturmavakuutusta, jonka firma hylkäsi, koska vastasin rehellisesti olleeni viimeisen 5 vuoden sisällä ”hoidossa”, joka oli silloin noita 2000-luvun alkuvuosien pikakäyntejä ja nukahtamislääkkeiden uusimisia. Toisella kerralla evättiin sairaskuluvakuutus samasta syystä aivan viime vuosina.

Nyt kun leimaa ei saa puhdistetuksi, eikä edes uutta diagnoosia tämän päivän osalta (joka todennäköisesti olisi jonkinlainen ahdistuneisuusneuroosi, ei ainakaan mitään kovin ”hullua”, niin ei tässä voi muuta kuin odotella, mitä vaikeuksia seuraavaksi tulee eteen. Vakuutusyhtiölle toimitin taannoin hoitaneen lääkärini kirjoittaman (suljetun nipun papereita) jonkin sortin selvityksen vakuutushakemusta varten heidän pyynnöstään, ja vaikea olisi uskoa, etteikö tietoja olisi kirjattu saman tien myös heidän järjestelmiinsä, jossa ne ovat edelleen ja ikuisesti.

Enemmän minua kuitenkin häiritsee tuo julkisen terveydenhuollon rekisteri. Kuka tahansa henkilökunnasta voi tietenkin tutkia tuttujensa ja heidän tuttujensa tiedot, eikä mikään estä juoruamasta eteenpäin. Olen kuullut jopa kaverini isän (lääkäri) kertoneen nimellä potilaistaan kotioloista, joten ei ole pelkoa, että hullun leimasta voisi päästä irti.

Voimia kaikille entisille, nykyisille ja tuleville ”hulluille”!

Kommentit (5)

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Yleensä hullun leima (tai muutkaan potilastiedot) ei näy edes saman kunnan sisällä esim. keskussairaalan ja terveyskeskuksen välillä. Toisen kunnan terveydenhuollossa tiedot eivät näy, ellei itse niitä sinne erityisesti välitä.

Kohta tosin saattaa tulla käyttöön valtakunnallinen potilastietokanta, jonka jälkeen tiedotkin saattavat olla helpommin välitettävissä ja nähtävissä.

Vierailija

Kyse on osa yleisemmästä pyrkimyksestä kehittää synkkien havumetsien syrjäisestä Suomesta valvontavaltio.

Vierailija
Embuske

Minullakin tällainen leima on papereissa, vaikka en itseäni hulluna pidäkään

Niin, eihän hulluilla hätä vaan hoitajilla.

Vierailija
Cicero
Embuske

Minullakin tällainen leima on papereissa, vaikka en itseäni hulluna pidäkään

Niin, eihän hulluilla hätä vaan hoitajilla.



Suurin hätä taitaa olla jokaisella ihmisellä, jonka lähimmäiset tai tuntemattomat eivät vaivaudu hoitamaan itseään kuntoon, vaan liikkuvat (terveen paperein) aikapommeina. Syynä joko se, että ei tiedosta vikaa tai ei välitä siitä.

Kulaushaikara
Seuraa 
Viestejä1023
Liittynyt27.4.2009

No nyt tulee sitä MUTU-tietoa:

Sisareni juuri valitteli, että ei saanut jotain vakuutusta (työpaikan?), koska hänellä oli lievä masennus pari vuotta sitten ja sai siihen jotain mielialalääkettä. Ei ollut kai töistä pois silti, muistelen. Ja nyt eri työpaikka, jossa ei kiusata.

Vakuutusta ei saa, ellei diagnoosista ole tietty aika (viisi vuottako?) eikä lääkkeitäkään kai enää saa syödä.

Eli yllättävissä paikoissa tulee tämä vastaan.

Uusimmat

Suosituimmat