Miksi yhä puhutaan työnantajista vaikka orjuus on loppunut?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Paljon muitakin kummallisia puheenparsia on joissa riittää varmaan etenkin muista kulttuureista tulevilla ihmettelemistä, mutta tuo minua on ihmetyttänyt jo nuorena kun olin ammattiyhdistysliikeaktivisti.

Vaikka puhutaan demokratiasta ja tasa-arvosta ei ikäänkuin sisäistetä mitä ne oikeasti tarkoittavat. Palkkatyöläiset itsekkin puhuvat työnantajista ikäänkuin jossakin olis taho joka antaa palkkaakin sitten ilman että työvoima olis myynnissä ja ostettavissa.

Saivartelua kyllä mutta mielestäni aiheellista.

Muiden maiden kulttuureista ollaan välillä hyvinkin hanakoita nyppimään kuin rusinoita pullista sanoja ja sanontoja jotka on ristiriidassa meikäläisen kulttuurin kanssa.. tai tässätapauksessa muka, kun yhä verbaalisella ja takuulla käytännönkin tasolla demokratia, tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus lain edessä jne. on osin vain kulissia ja etenkin työnsä myyjä on usein alisteisessa asemassa ilman asianmukaisia oikeuksia vaikuttaakseen siihen millä hinnalla työnsä myy ja syy on jumittuminen vanhoihin arvoihin ja asenteisiin, alamaisuuteen suhteessa niihin jokka on edustaneet perinteisesti työnantajaa ilman sovittua hintaa työvoimasta. Orjalle voi työtä antaa, vapaalta ihmiseltä työvoima on ostettava.

Varmuudenvuoksi laitan tähän maininnan että ei, en ole mikään stallari tai kommari. Puhun tasa-arvosta ja sen idean sisäistämisestä enkä ole kyynikkokaan. Uskon ja luotan muutokseen.. tai sen säntelyyn niin että ihmiset luo itse kulttuuriaan, voi vaikuttaa sen sisältöön eikä asioita päätä mikän yliluonnollinen entiteetti jossakin ulkopuolella. Mitään ei saa jos ei älyä pyytää tai vaatia. Työtä ei tarvitse saada eikä antaa ellei ole kyse talkootöistä ja niistä ei nyt ole kyse.

Sivut

Kommentit (69)

Vierailija

Hyvä kysymys. Jos kerran toinen osapuoli on työntekijä, niin toinen voisi olla työnantajan sijasta työnteettäjä.

Vierailija

ay-aktivisteille yms. tekisi hyvää ruveta pienyrittäjäksi (+pari kolme palkollista) pariksi vuotta. Sen jälkeen katsoisi työnantajia aivan eri kantilta.

Vierailija
Moses Leone
Hyvä kysymys. Jos kerran toinen osapuoli on työntekijä, niin toinen voisi olla työnantajan sijasta työnteettäjä.



Juu, ja mikä se on palkansaaja? Ihan noinko vain joku antaa mulle palkkaa mitään itselleen vaatimatta?

Vierailija
Peter Bätrefolk
Moses Leone
Hyvä kysymys. Jos kerran toinen osapuoli on työntekijä, niin toinen voisi olla työnantajan sijasta työnteettäjä.



Juu, ja mikä se on palkansaaja? Ihan noinko vain joku antaa mulle palkkaa mitään itselleen vaatimatta?

Ehkä voitaisiin puhua palkanansaitsijasta.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008

Mihin tämä semanttinen kikkailu sitten johtaisi?

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija

Jos oletamme, mikä oletus todennäköisesti pitää jokseenkin paikkansa, että elämme jonkin asteisessa markkinataloudessa, pitäisi ilman muuta puhua työn myyjistä ja työn ostajista.

Eli jos minä olen työtön, taho jota nykyään kutsutaan työnantajaksi on todellisuudessa työnostaja, ja minä vastaavasti olen työnmyyjä.

Kapitalismissa kysymys on siis hintaneuvotteluista. Millä hinnalla työnostaja haluaa ostaa työtä, ja toisaalta, millä hinnalla minä olen valmis myymään sitä.

Jos esim. oman myyntihintani minimi on 12 eur/h, niin kaikki alle tämän tarjoavat työnostajat karsiutuvat pois.

Vierailija
Vasara
ay-aktivisteille yms. tekisi hyvää ruveta pienyrittäjäksi (+pari kolme palkollista) pariksi vuotta. Sen jälkeen katsoisi työnantajia aivan eri kantilta.



Ei ole mitään työnantajia. Ei ole mitään katsottavaa.

Ihan turha tässä on ruveta pullistelemaan komentajan asenteella tai uhriutumaan marttyyrinkruunua päähään sommitellen. Olen ihan vakavissani.

Kokoomuksen vaaliteemanakin oli taannoin työläisteema ja siinä on vinha perä että valtaosa suomalaisista on duunareita, palkkasuhteessa työvoiman tilaajaan joka ostaa sitä työvoimaa maksaen sen mukaisesti tuotteesta mitä tarvitsee, miten paljon sitä on tarjolla, minkä laatusta se on, paljonko työvoiman ostaja itse hyötyy siitä, jne.

Konsensus on usein kuin kirosana palkkatyöläisille mutta periaatetasolla ja etenkin näin teoreettisesti asioita pitäis voida puida ilman turhia tunteenpurkauksia.

Konsensus ei ole konsensus jos kyse ei ole molemminpuolisesta sitoutumisesta siihen, reiluudesta ja rehellisyydestä. Rehellisyyden nimissä työmarkkinoilla ei ole mitään antamisvelvoitteita tai muutenkaan kyse antamisesta.

Lepo vaan ja turha ressata..

Vierailija
Naksuttaja
Mihin tämä semanttinen kikkailu sitten johtaisi?

Ei ehkä mihinkään, mutta ainakin se on enimmäkseen harmitonta.

Vierailija
Naksuttaja
Mihin tämä semanttinen kikkailu sitten johtaisi?



Jumalattomaan nimihirviöön. Työnantaja-nimike korvattaisiin virkkeellä. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka maksaa rahallisen korvauksen luonnolliselle henkilölle korvauksen tämän oletetusti tekemästä työstä, joka on johtanut sellaisten aineettomien tai aineellisten hyödykkeiden syntyyn joita tämä rahallista korvausta maksava luonnollinen henkilö taikka oikeushenkilö voi välittää rahaa vastaan toisille henkilöille käyttäen tässä välitystehtävässä mahdollisesti apunaan toisia henkilöitä joillekka hän myös maksaa rahallista korvausta oletettujen hyödykkeiden tuottamisesta.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008
Rasputin
Naksuttaja
Mihin tämä semanttinen kikkailu sitten johtaisi?



Näennäiseen tasa-arvoon?



Cool.

Nimim. Olpidista tekee mieli kompata.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija
googeli
Naksuttaja
Mihin tämä semanttinen kikkailu sitten johtaisi?



Jumalattomaan nimihirviöön. Työnantaja-nimike korvattaisiin virkkeellä. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka maksaa rahallisen korvauksen luonnolliselle henkilölle korvauksen tämän oletetusti tekemästä työstä, joka on johtanut sellaisten aineettomien tai aineellisten hyödykkeiden syntyyn joita tämä rahallista korvausta maksava luonnollinen henkilö taikka oikeushenkilö voi välittää rahaa vastaan toisille henkilöille käyttäen tässä välitystehtävässä mahdollisesti apunaan toisia henkilöitä joillekka hän myös maksaa rahallista korvausta oletettujen hyödykkeiden tuottamisesta.



Työnostaja, työnmyyjä - mitä pitkää tuossa olisi? Tekisi selväksi mistä lopulta on kysymys.

Vierailija
Olpidis
Jos oletamme, mikä oletus todennäköisesti pitää jokseenkin paikkansa, että elämme jonkin asteisessa markkinataloudessa, pitäisi ilman muuta puhua työn myyjistä ja työn ostajista.

Eli jos minä olen työtön, taho jota nykyään kutsutaan työnantajaksi on todellisuudessa työnostaja, ja minä vastaavasti olen työnmyyjä.

Kapitalismissa kysymys on siis hintaneuvotteluista. Millä hinnalla työnostaja haluaa ostaa työtä, ja toisaalta, millä hinnalla minä olen valmis myymään sitä.

Jos esim. oman myyntihintani minimi on 12 eur/h, niin kaikki alle tämän tarjoavat työnostajat karsiutuvat pois.




Hyvä! Just noin. Markkinataloudestakin puhutaan ikäänkuin ymmärtäen mitä se on mutta kun käsitettä aletaan purkaa näkyy ettei siitä ollakkaan tosissaan kiinnostuneita.
Ehkä tässä on vastakkain vanhemmat ja nuoremmat ihmiset?
Joskaan minä en o mielestäni nuorisoedustsja kun oon jo yli viiskymmentä.

Nimenomaan kapitalismin ideana pitäis olla just se että asioista puhutaan niitten oikeilla, täsmällisillä nimillä. Kyse ei ole mistään nepotismista, ei nationalistisestakaan kimppakivasta vaan aikuistenoikeesti globaalista markkinataloudesta, kapitalismista jossa mydään ja ostetaan käypään hintaan.

Se että kapitalisminkin suomista porsaanrei´istä mennäviiletellään läpi aiheuttaen tuhoa ja kurjuutta, se ei johdu kapitalismin luonteesta sinällään. Se johtuu vaan inhimillisyyydestä ja sitä me ihmiset voidaan säädellä laeilla keskinäisin sopimuksin. Reiät pitää tukkia ja systeemiä parantaa, puitteita parantaa.

Vierailija
Moses Leone
Peter Bätrefolk
Moses Leone
Hyvä kysymys. Jos kerran toinen osapuoli on työntekijä, niin toinen voisi olla työnantajan sijasta työnteettäjä.



Juu, ja mikä se on palkansaaja? Ihan noinko vain joku antaa mulle palkkaa mitään itselleen vaatimatta?

Ehkä voitaisiin puhua palkanansaitsijasta.



Jeps! Työn "antaminen" on tavallaan vain jäävuoren huippu. Demokratian ja tasa-arvon "titanik" voi törmätä menneen ajan orjayhteiskuntaan jos ei olla valppaina.

On paljon inhimillisiä paheita, mm. ahneus ja vallanhimo, ihmisen itsekkyys, sekin että pääseminen johonkin asemaan voi sumentaa järkeä. Nousukkaita riittää kyllä mutta mikään tuotanto ei lepää minkään nousukkaitten ja pikkupomojen varassa jotka eivät miellä' olevansa työmarkkinoilla ihan vaan töissä.

Sitkeessä istuu ikivanhat apinoitten tavat, töniminen, tuuppiminen ja kyykyttäminen jos siihen mahdollisuus on. Työmarkkinoilla ei pitäis olla nykyään varaa moiseen pelleilyyn.

Vierailija
googeli
Naksuttaja
Mihin tämä semanttinen kikkailu sitten johtaisi?

Jumalattomaan nimihirviöön. Työnantaja-nimike korvattaisiin virkkeellä. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka maksaa rahallisen korvauksen luonnolliselle henkilölle korvauksen tämän oletetusti tekemästä työstä, joka on johtanut sellaisten aineettomien tai aineellisten hyödykkeiden syntyyn joita tämä rahallista korvausta maksava luonnollinen henkilö taikka oikeushenkilö voi välittää rahaa vastaan toisille henkilöille käyttäen tässä välitystehtävässä mahdollisesti apunaan toisia henkilöitä joillekka hän myös maksaa rahallista korvausta oletettujen hyödykkeiden tuottamisesta.



Työvoiman ostaja, ammattitaidon ostaja, työsuorituksen ostaja ja myyjät. Siinä sulle hirviöö..

Tämän antaja jäävuoren huippuna toki tuo mukaan myös muuta hullunkurista, naaraspuoliset virkamiehet.. hah hah hah..
Semantiikalla päästään kait juurikin johonkin apinalauma tuuppimiseen missä liha puhuu eikä sanoilla sitten olekkaan kuin helinän arvo? Niin ei tarvitse olla ja niin ei saa olla. Jos/kun tarpeeksi suuri enemmistö saadaan ymmärtämään asioita niin ehkä orjuudesta voidaan pikkuhiljaa irrotella ja luopuakkin joskus.

Sananvapaus ainakin on minun puolellani arvon konservatiivit jotka niin olette kiintyneet kaikkeen minkä toivoisitte pysyvän tukena ja turvana kunnes kuolema korjaa pois.. Takuulla pysyykin noi vanhat määritelmät voimassa niin kauan kun niitä jankuttavat jäärät jaksaa vääristellä semanttisesti sitä minkä ei pitäis ikäänkuin olla mutta on..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat