Elämän yksikkö, ykseys, eriytyneisyys

Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Olen miettinyt ihmisen silmiä. Ne ovat rakentuneet niin, että katseen suunta on mahdollisimman helppo todentaa sivullisen. Toisaalta osa ihmisistä ei välttämättä käännä vain silmiään, vaan myös päätään katseen suuntaan.

Outoa äskeiset pienet havainnot ovat siinä mielessä, että jos ihmisen yksikkö on yksilö, ei esim katsesuunnan antaminen ole yksilön etu kovinkaan suoraan, vaan etu koituu lähinnä muiden käyttöön.

Ihminen vaikuttuu useista lajitoveria koskevista havainnoista. Mihin vetää ihmisyksikön raja? Päättyykö yksikkö siihen, mihin iho päättyy? Minusta ei.

Perustelu on se, että jos vaikka jalka katkaistaan, ei katkaistun jalan kautta enää saa tuntemuksia. Silti tuntemuksia saa suoraan havainnoimalla eri aisteilla ihoa kauempaa.

Minusta ihminen ulottuu fyysisesti aistiensa päähän ja ulottuvuus vaihtelee. Toisaalta hän ulottuu myös muihin ihmisiin jos yksikköä jäljitetään tavoitteiden kautta. Tavoitteiden alkupäässä voi olla esim kokonainen yhteisö tai vain joku yksittäinen läheinen tai henkilö itse tai hänen joku osa-alueensa.

Ihminen on siis kuin kupla tai laajenee ajallisesti eikä mahdu tiettyihin perinteisiin kehonsa raameihin. Perustelen tätä mahdottomuutta sillä, että missä ihminen on, jos hänestä aletaan poistaa kerroksia? Missä vaiheessa ihminen lakkaa olemasta ihminen? Missä ihminen sijaitsee?

Minusta koko luomakunta on yhtä yhteytensä ansiosta tosin läheisin ympäristö vaikuttaa yksilöön eniten aivan kuten painovoima vaikuttaa voimakkaimmin läheisimpiin massoihin.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kommentit (4)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Muistuipa aihe mieleen. Saan parhaillaan virtaa youtubesta ilman värähdellessä, minkä aistin miten aistinkaan. Kyseessä ei ole hermotus eikä verisuoniyhteys musiikin tuottajaan, vaan hiukan monimutkaisemmaksi katsottava.

Nojoo.

Heräsi se kysymys, että mikä tekee ihmisyksilöstä tietynlaisen? Oma vahva veikkaukseni on se, että kyse on selviämisestä, jossa vaikuttaa eniten sosiaaliset odotukset. Olemme ympäröivien ihmisten aiheuttama tuotos. Kuka on tärkein toivoja, sen odotuksiin suuntaudut. Näin varmistat jotain tärkeää. Eikö ole yksinkertaista ilman turhia koukeroja? Geneettisellä tasolla jatkuvuus, mutta myös välittömämmin nähtynä aina sekuntitasolle saakka.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

MooM
Seuraa 
Viestejä5508
Liittynyt29.6.2012
eskimo
Olen miettinyt ihmisen silmiä. Ne ovat rakentuneet niin, että katseen suunta on mahdollisimman helppo todentaa sivullisen. Toisaalta osa ihmisistä ei välttämättä käännä vain silmiään, vaan myös päätään katseen suuntaan.

Outoa äskeiset pienet havainnot ovat siinä mielessä, että jos ihmisen yksikkö on yksilö, ei esim katsesuunnan antaminen ole yksilön etu kovinkaan suoraan, vaan etu koituu lähinnä muiden käyttöön.




Laumaelukoita ollaan. Kuvassa oikealla testihenkilöiden katseen hotspotit. Kun malli katsoo tuotetta, tuote kerää osumia paljon paremmin kuin mallin katsoessa kameraan.

En nyt viitsi etsiä, mutta silmänliikekameralla on analysoitu myös Gangnam style -video. EI liene yllättävää, mitä ruumiinosia ihmiset katsovat, kun kuvassa tanssitaan.

Vierailija
eskimo
Olen miettinyt ihmisen silmiä. Ne ovat rakentuneet niin, että katseen suunta on mahdollisimman helppo todentaa sivullisen. Toisaalta osa ihmisistä ei välttämättä käännä vain silmiään, vaan myös päätään katseen suuntaan.

Outoa äskeiset pienet havainnot ovat siinä mielessä, että jos ihmisen yksikkö on yksilö, ei esim katsesuunnan antaminen ole yksilön etu kovinkaan suoraan, vaan etu koituu lähinnä muiden käyttöön.

Ihminen vaikuttuu useista lajitoveria koskevista havainnoista. Mihin vetää ihmisyksikön raja? Päättyykö yksikkö siihen, mihin iho päättyy? Minusta ei.

Perustelu on se, että jos vaikka jalka katkaistaan, ei katkaistun jalan kautta enää saa tuntemuksia. Silti tuntemuksia saa suoraan havainnoimalla eri aisteilla ihoa kauempaa.

Minusta ihminen ulottuu fyysisesti aistiensa päähän ja ulottuvuus vaihtelee. Toisaalta hän ulottuu myös muihin ihmisiin jos yksikköä jäljitetään tavoitteiden kautta. Tavoitteiden alkupäässä voi olla esim kokonainen yhteisö tai vain joku yksittäinen läheinen tai henkilö itse tai hänen joku osa-alueensa.

Ihminen on siis kuin kupla tai laajenee ajallisesti eikä mahdu tiettyihin perinteisiin kehonsa raameihin. Perustelen tätä mahdottomuutta sillä, että missä ihminen on, jos hänestä aletaan poistaa kerroksia? Missä vaiheessa ihminen lakkaa olemasta ihminen? Missä ihminen sijaitsee?

Minusta koko luomakunta on yhtä yhteytensä ansiosta tosin läheisin ympäristö vaikuttaa yksilöön eniten aivan kuten painovoima vaikuttaa voimakkaimmin läheisimpiin massoihin.





Katse on paljon muutakin, kuin vain silmäys. Katseella viestitetään, omaa itseään, suhtautumistaan, siis sitä sisäistä olemustamme, mitä olemme, asenteitamme, tunteitamme, sulkeutuneisuuttamme, avoimuutta, jne,,

Yhteys on olemassa, sanoisin vähän samaan tapaan, kun kappale mangetisoituu, sillä on kaksi vaihtoehtoa, suuntaa, mutta atomit, osaavat jostain syystä jota ei ainakaan vielä tiedetä, valita saman suunnan. Ne skaalautuvat, ihmisessä on myös tälläisia taipumuksia.

Kyllähän ne atomit jota meissäkin on ovat oman skenaarionsa muodostaneet, muodostaneet elämää, olentoja. Samassa meressä silti kaiken kaikkiaan vaelletaan, atomien joukossa, joukko atomeja, muotoon sidottuna.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Pirullisen vaikea kysymys, mihin ihminen päättyy. Itse katsoisin päättyväni iholleni, mutta jos joku tulee seisomaan eteeni niin sanotusti lärviini kiinni, niin kyllähän siinä tulee tunne että rajani on ylitetty. Tässä juuri taannoin bussissa joku tarrasi istuimeni selkänojaan kiinni ja kahmaisi samalla useita hiuksiani kouraansa vaikkei minulla ole edes erityisen pitkä tukka. Yritin kiskoa itseni irti, mutta tyyppi ei edes huomannut vetoa sormiensa alla, joten ei auttanut kuin istua kiltisti ja odottaa että ääliö häipyy, kun ei minussa ole naista karjaista että irti tukastani.

...kun ei tiedä että mikä vanhus siellä mahdollisesti keikkuu ja haparoi ympäristöään...

Voisin ajatella niinkin että rajani kulkee siellä minne yletyn kädellä huitomaan. Mutta on se jo aika kaukana ja jos olisi rakastettu jonka kanssa pystyy olemaan lähekkäin, se olisi liian kaukana se raja. Noh, kun ei ole rakastettua, niin sanoisinpa että toistaiseksi päätyn ojennetun käteni keskisormeen.

Mikä kuulostaa jotenkin härskiltä...

Uusimmat

Suosituimmat