Länkkäri yhteiskunnan pakonopeus luonnosta.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mitäs mieltä? Tämä kun omasta mielestäni löytyy nykyisten suurten ongelmien syy-seurausketjun aivan alkupäästä. Ihan niistä alkuajoista kun siirryttiin maatalouteen ja saatiin ongelmaksi taudit, on ihminen pystynyt kasvunsa oireet hoitamaan niin että ne eivät ole sen lajin kasvua pysäyttänyt. On tietysti esimerkkejä, joista voi todeta ettei tähän ole aina pystytty kun tarkastellaan jotain eristettyä yhteisöä, esim. pääsiäissaaret. Mutta toistaiseksi, hyvin vielä pörisee jos mittarina on lajin populaation koko. Mutta mielestäni keskeistä ongelmaa ei ihmiset ole vieläkään keksinyt, se on aina keskittynyt jonkin oireen hoitamiseen. Usein se on joutunut uhraamaan jotain, ja lähes poikkeuksetta uhrautumaan on joutunut luonto. Ja tämä uhrattava osuus kasvaa kerta toisensa jälkeen, ja luonto kyllä puolustaa itseään. Tästä on mielestäni huvittava seuraus tämä ilmastonmuutos touhu: ne jotka käyttävät sitä oman (yleensä polittisen) asiansa ajamiseen työkalunaan pelko VS. ne jotka ovat löytäneet monia luonnon puolustusmekanismeja ja ovat varmoja että ne rittävät. Mutta miten luonto voi puolustautua, kun sitä hiljalleen muokataan ihmisen käyttöön sopivaksi tai tuhotaan kokonaan. Tämänkin "Pääsiäissaaren" resursseila on olemassa kriittinen raja. Sitä harvempi ilmastonmuutos skeptikko harvemmin taitaa ajatella, kun taas noita poliitikkoja ei kiinnosta niin paljoa kunhan saavat asiansa ajettua. Koska luonnon puolustusmekanismin voi löytää vain silloin kun se aktivoituu, eli alkaa korjaamaan systeemin tasapainoa horjuttavaa muutosta.
Melko surulliselta kuulosta nämä minun ajatukseni, mutta jos ei meininki muutu on tämä mielestäni todellisuutta. Kehityksellä on suunta, eikä se muutu ilman korjaavaa liikettä. Mielestäni ratkaisu olisi hyvin yksinkertainen, se tarkoittaisi myös luopumasta tästä kamalasta uskonjärjstelmästä joka nostaa ihmisen luonnon yläpuolelle ja ajatustavasta joka on tämän taustalla. Voitaisiin suomessakin palata vaikka tuohon kalevalaan, joilloin ihmiset alkaisivat taas näkemään itsensä osana luontoa. Mielestäni moni jotka ymmärtävät ihmisen osana luontoa, kantavat silti sitä kollektiivista taakkaa joka estää suurempien kokonaisuuksien tarkastelun osana jotain. Tähän mielestäni hyvänä esimerkkinä on tämä elämän etsiminen avaruudesta, miksi pitää löytää elämää ennen kuin voidaan ajatella ettei olla ainutlaatuisia, eikö olisi mielekkäämpää lähteä siitä oletuksesta että maa ei ole mitenkään ainutlaatuinen ennen kuin on todistettu ettei elämä ole mahdollista muualla. Koska jo me ihmisetkin koostumme suurelta osin pienemmistä elämän muodoista ja kuulumme suurempaan kokonaisuteen niin miksi tämä elämän kierto yht'äkkiä loppuisi. Ei ainakaan ole syytä näin olettaa, ei ole löydetty sitä pienintä hiukasta josta kaikki koostuu tai sitä suurinta systeemiä johon galaksimme kuuluu ja joka ei olisi osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Miksi siis olettaa että ne löytyisivät? Niinkuin ei bakteeri varmasti perseessäni ymmärrä olevansa osa minua, niin en minäkään ymmärrä mitä olen osa, mutta sen tiedän että olen osa jotain suurempaa eliötä. Siksi uskon, että hyväksi minulle on se joka on hyväksi luonnolle koska kuulun siihen, ja tämä usko ei ole usko siinä mielessä miten esim. kristinuskossa sana usko käsitetään kristittyjen pirissä. kaikkea muuta.

Kommentit (3)

Vierailija
Alarik
...yhteiskunnan pakonopeus luonnosta.

Mutta miten luonto voi puolustautua, kun sitä hiljalleen muokataan ihmisen käyttöön sopivaksi tai tuhotaan kokonaan.




Tätä voisi verrata maailmankaikkeuden laajenemiseen ja sen kasassa pysymiseen.

Ehkä "henkisyyden"/tiedon&teknologian pitää kehittyä nopeasti, jotta se voi kumota maailmankaikkeuden (teoreettisen?) hajoamisen, tai jotain muuta sellaista.

Ihminen nyt vaan on vaikkapa joku välttämätön tajuntapaha siinä välissä, eikä sen "nousu ja tuho" ole muuta syntymää ja kuolemaa kummempi?

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
Ataraksia

Tätä voisi verrata maailmankaikkeuden laajenemiseen ja sen kasassa pysymiseen.

Ehkä "henkisyyden"/tiedon&teknologian pitää kehittyä nopeasti, jotta se voi kumota maailmankaikkeuden (teoreettisen?) hajoamisen, tai jotain muuta sellaista.

Ihminen nyt vaan on vaikkapa joku välttämätön tajuntapaha siinä välissä, eikä sen "nousu ja tuho" ole muuta syntymää ja kuolemaa kummempi?


Tuosta käy ilmi ihmisen päämäärien pohjautuminen "tarinoihin", kuten eräs kirjailija on kirjoittanut. Maanviljelyksestä alkunsa saanut tarina ihmisen erinomaisuudesta, ihmisen aikaansaamasta "kehityksestä" ja tämän kaiken välttämättömyydestä ja hyvyydestä on se tarina, jota Ataraksia ja me kaikki yleensä toteutamme perustellessamme elämäntapaamme.

On olemassa muitakin tarinoita, sellaisia, joissa ihmisen on pyrittävä elämään tasapainossa luonnon kanssa; joissa ihminen on erottamaton osa kunnioittamaansa luontoa. Näitäkin tarinoita toteuttavia ihmisryhmiä on vielä elossa.

Vierailija

Nyt täysin tahallisesti ja seurauksista tietoisina sahataan irti ruokkivaa kättä oman egonpalvonnan ja hedonististen nautintojen eteen. Suurin osa tietää (jos ei tietoisesti, niin alitajuisesti) ettei tällainen elämän epäkunnioittaminen johda mihinkään muuhun, kuin saastuneisiin elinympäristöihin, hukkaan heitettyihin resursseihin ja valtaviin kaatopaikkoihin.
Materianpalvonta, ihmisten leimaaminen "kuluttajiksi" ja tämä 24/7 tapahtuva mainontatykitys siitä kuinka paska ihminen olet ilman tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä aiheuttaa stressiä, pahoinvointia, vapaa-ajan puutetta, ahdistuneisuutta, mielialahäiriöitä, sosiaalisten suhteiden heikkenemistä, luonnon ylimittaista kuormittamista ja kaikkea muuta ah niin kovin edistyksellistä ja sivistynyttä.
Olemme hyvin pahasti ajatuksiltamme harharaiteilla, mutta emme suostu hyväksymään sitä. Muutos on aina niin hirviän pelottavaa, vaikka se olisikin suotuisaan suuntaan.

Uusimmat

Suosituimmat