Potkitko tutkainta vastaan?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

No, potkiktko?
Jos potkit niin miks?

Mikä saa ihmisen vastustamaan sääntöjä ja määräyksiä?
Onko se vain perussäpisemistä aktoriteetteja vastaan ja oman erikoisuuden korostamista vai onko siinä jotakin muutakin?

Mikä saa ihmisen vastustamaan sääntöjä jopa siinä määrin että joskus mennään idiotismin rajamailla?

Itsellä on joskus todella vaikea asettua johonkin raamiin jonka joku muu on muotoillut. Käytännössä vastustaminen on mennyt jopa niin pitkälle että henkeäni on vakavasti uhattu. Jostain syystä en kuitenkaan voi alistua tai toimia aktoriteetin määräämällä tavalla jos tunnen, että se ei ole loogista, järkevää tai oman käsitykseni mukaan moraalisesti oikein. Näin vertauskuvallisesti - vaikka kysymys olisi laista niin jatkan kävelemistä päin punaista jos autoja ei tule. Tietenkin poliisilla on oikeus silloin sakottaa, mutta harva kehtaa.

Eli alistutko ruotuun vai nostaako päättä ja otat riskin että viikate heilahtaa ja sinut pakotetaan päätä lyhempänä samaan riviin muitten kanssa?

Sivut

Kommentit (24)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005

Yleensä tapanani on pönkittää kuuliaista kulissia, mutta tehdä pieniä tihutöitä salaa (juuri tyyliin kävellä punaisia päin, mieleenikään ei tulisi seistä tonottaa vain siksi että jossain tolpassa palaa joku valo (ellen sitten näe poliisiautoa risteyksessä)). Niin se on aina ollut, lapsesta asti. Mitään isompaa rötöstelyä en ole harrastanut.

Kaipa se on useimmille ihmsille jonkinlainen henkireikä, että saa kokea edes joskus olevansa oma herransa, vaikka yleensä se haluavatkin alistua turvalliseksi koettuun säännöstöön. Siksi en oikein usko, että nykyinen harkitsematon valvonnan lisääminen tuo pitkällä tähtäimellä hyötyjä. Ihmiset alkavat vain pitää yhteiskuntaa arvottomampana ja epäoikeudenmukaisena ja toimia laajemminkin sen etujen vastaisesti. Jossain vaiheessa se sitten kostautuu jotenkin.

Vierailija
Neutroni
Yleensä tapanani on pönkittää kuuliaista kulissia, mutta tehdä pieniä tihutöitä salaa (juuri tyyliin kävellä punaisia päin, mieleenikään ei tulisi seistä tonottaa vain siksi että jossain tolpassa palaa joku valo (ellen sitten näe poliisiautoa risteyksessä)). Niin se on aina ollut, lapsesta asti. Mitään isompaa rötöstelyä en ole harrastanut.




Ei ne sakota vaikka näkiskin jos et aiheuttanu mitään vaaraa kellekkään. On niilläkin sen verta järkee päässä.

Vierailija

Rastin kaikki paitsi kasin, sillä tottahan toki potkiskeluun löytyy mitä moninaisimpia syitä. On näitä kurittomia ihmisiä joille on jäänyt pysyvä murrosikä päälle ja pitää kaikessa harata vastaan, ja on sitten taas se toinen ääripää joka katsoo itse olevansa kykenevämpi päättämään asioista/asioistaan kuin mitä joku ulkopuolinen taho päättää ja määrää. Vakaumuksenkin vimmalla varmasti moni änkyröi sen minkä ennättää. Ja mielenvikaisuuden.

Itse saatan laistaa sellaisissa asioissa joista ei oikeasti ole mitään todellista haittaa kellekään. En ala niitä tähän luettelemaan kun en kaipaa mitään etusormen heristäjiä ja syntilistan laatijoita kimppuuni. Eikä esimerkeillä niin väliäkään, pääpointti on tosiaankin siinä että kukaan ei kärsi eikä vahingoitu. Paitsi jos tietäisi että missä pullikoin vastaan, niin sitten tietysti voisikin katsoa loukkaantuvansa, sillä ainahan on ihmisiä jotka keksivät keittää hernekeittoa nokassaan mitä ihmeellisimmistä asioista.

Onhan siitäkin joku joskus pelihameensa repinyt kun on kuullut minun olevan avoliitossa. Onpas suuri ja mahtava potkaisu yhteiskunnallista moraalia vastaan... Kaikkihan näin nykyään tekevät, että ei tässä mitään suurta draamaa ole. Ei vaan huvita maksaa kaikesta siitä mistä ihmiset yleensä maksavat saadakseen liittonsa virallistettua. Pysyy se liitto pystyssä sormuksitta, papereitta, vihkikaavoitta ja peijaisittakin. Tai jos ei pysy niin siinä ei paljon aviot auta!

(Siis naiminenhan ei ole mikään sääntö, mutta ajattelin asiaa vähän laajemmalta kannalta. Joskushan ihmiset tekevät tavoista, rituaaleista ja perinteistä sellaisen pakkopaidan että äh puh suorastaan!)

Vierailija

Lapsena jumpittelin paljon. Olen kai potenut jotain auktoriteettikammoa alusta asti. Ehkä mulla on auktoriteettifobia?

Luulen että monilla mun ikäisillä, sota-ajan lasten jälkeläisillä suomessa on auktoriteettiongelmia?
Omat vanhemmat varttuivat sota-aikana jolloin oli puutetta kaikesta. Vauraimmalla väestönosallakaan ei ollut aina tarvittavaa hyvinvointia kun kaikkea säännösteltiin eikä kaikki vauraat harjoittaneet pimeitä markkinoita. Siis, yhteiskunta poti läpikotaisin puutetta ja kurjuutta. Miehet oli rintamalla, poissa kotoa, eivät läsnä.. ja kun olivat se oli usein viimeisten jäähyväisten muodossa kirkkomaalla havuseppeleen kera.

Toinen mikä vaikuttaa itselläni on neurostaukseni.
Ekstrovertti, temperamenttinen, haastava luonne.

Yhtälönä vanhemmat joilta puuttui kyky rakastaa asiallisesti = asettaa maltillisesti ja harkiten rajoja, valvoa niiden noudattamista asiallisesti ja ohjata lasten huomiota sellaisiin kiinnostuksenkohteisiin joista olis myöhemmässä elämässä hyötyä.

Paheisiin tunsin viehtymystä. Kaikenlainen epäterveellinenkin kelpasi kunhan sain itse valita ja päättää.
Se mikä oli olevinaan muka vanhempien taholta kasvatusta, se olikin useimmiten vain kieltämistä, typerää kyttäämistä, kurittamista niin että saivat purettua omaa pahaa oloaan ja lopputuloksena lapsen uhma.

Jäävihän minä olen itseni suhteen mutta kun oon kuitenkin yks ikäpolveni edustaja niin siinähän tuota on.
Olletikin oma luonne on se mikä siinä korostuu. Kaikki mun ikäiset ei oo vastarannankiiskiä.
Neurostatus vaikuttaa siihen miten kukin sopeutuu ja jotkut sopeutuu "ihan mihin vaan".
Sota-ajan puute ja kurjuus kuitenkin tuo oman rikkansa soppaan. Ei sellainen voi olla vaikuttamatta.
Toki se niinkin vaikuttaa että hissukat voi alistua helpommin.

Meikäläisten ikäluokassa ehkä kahtiajako on selkeempää?
On selkeempi raja siinä että jotkut pomottaa ja toiset alistuu helpommin.
Ehkä ne nykynuoret, jotka on varttuneet yltäkylläisyydessä, heillä ei ole tarvetta "potkia tutkainta vastaan" ja se edesauttaa parempaa tasa-arvoa? Kun ei tunne itseään uhatuksi ei ole tarvetta uhmata tai alistua.

Vierailija
Pönni

Ehkä ne nykynuoret, jotka on varttuneet yltäkylläisyydessä, heillä ei ole tarvetta "potkia tutkainta vastaan" ja se edesauttaa parempaa tasa-arvoa? Kun ei tunne itseään uhatuksi ei ole tarvetta uhmata tai alistua.



Nojaa empä menis vannomaan. Kyllä niitä hyvien perheitten kakruja on moottoriveneestä kiivenny valaanpyyntialuksiin jne. Ne jotka elää yltäkylläisyydessä säpisee mielestäni yhtälailla joskus jopa enempikin nuoruudessaa. Vanhemmite sitten järkistyvät ja astuvat isiensä porvarillisiin kenkiin. Se on osa kasvamista.

Toi uhatuksi tuleminen ja sen pohjalta toimiminen osuu mielestäni lähemmäksi totuutta ja heijastaa toimintaa kaikkina aikoina, ei pelkästään jossakin nuoruuden kasvuvaiheessa. Itsestäni myös tunnistan tuon piirteen vaikka ei se ainoo syy ole.

Vierailija
Rasputin

Ei ne sakota vaikka näkiskin jos et aiheuttanu mitään vaaraa kellekkään. On niilläkin sen verta järkee päässä.



vantaalla kyllä voipi sakko tulla...
paikallinen sheriffi on sen verran
hullu...

Vierailija
Rasputin
Pönni

Ehkä ne nykynuoret, jotka on varttuneet yltäkylläisyydessä, heillä ei ole tarvetta "potkia tutkainta vastaan" ja se edesauttaa parempaa tasa-arvoa? Kun ei tunne itseään uhatuksi ei ole tarvetta uhmata tai alistua.



Nojaa empä menis vannomaan. Kyllä niitä hyvien perheitten kakruja on moottoriveneestä kiivenny valaanpyyntialuksiin jne. Ne jotka elää yltäkylläisyydessä säpisee mielestäni yhtälailla joskus jopa enempikin nuoruudessaa. Vanhemmite sitten järkistyvät ja astuvat isiensä porvarillisiin kenkiin. Se on osa kasvamista.

Toi uhatuksi tuleminen ja sen pohjalta toimiminen osuu mielestäni lähemmäksi totuutta ja heijastaa toimintaa kaikkina aikoina, ei pelkästään jossakin nuoruuden kasvuvaiheessa. Itsestäni myös tunnistan tuon piirteen vaikka ei se ainoo syy ole.




Mitä valaidenpyynnin vastustamiseen tulee, niin "järkiintyminen" mikäli tarkoittaa huonojen auktoriteettien vastustamisen lopettamista on kylläkin periksiantamista ja kyynistymistä. Enkä sanoisi sitä kasvamiseksi, vaan ennemminkin pystyyn kuolemiseksi. Ei kasvamisen eli ihmisenä kehittymisen pitäisi olla sitä että alkaa hyväksyä kaikki mahdolliset epäoikeudenmukaisuudet.

Onneksi on vanhojakin ihmisiä jotka eivät katso että pitää lisääntyä ja tuhota Maa. Joku partajäärä joka puskee vaikka laivoja nurin valaita puolustaessaan on varmaan aika hemmetin vanha jo, harmikseni en vain muista ikäänsä.

Ihmisillä ei ole nykyään enää muita moraalisia arvoja kuin materiaalisen hyvinvoinnin maksimoimisen arvo. Kaikki muu on pyhien kuluttajien silmissä synti suuri surkia.

Vierailija
Qadesha

Mitä valaidenpyynnin vastustamiseen tulee, niin "järkiintyminen" mikäli tarkoittaa huonojen auktoriteettien vastustamisen lopettamista on kylläkin periksiantamista ja kyynistymistä. Enkä sanoisi sitä kasvamiseksi, vaan ennemminkin pystyyn kuolemiseksi. Ei kasvamisen eli ihmisenä kehittymisen pitäisi olla sitä että alkaa hyväksyä kaikki mahdolliset epäoikeudenmukaisuudet.




Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
Nyt vetäsitkin aiheen sen perimäisille juurille. Kaikki ei luovu koskaan, mutta suurin osa.

Vierailija
Rasputin
Pönni
Ehkä ne nykynuoret, jotka on varttuneet yltäkylläisyydessä, heillä ei ole tarvetta "potkia tutkainta vastaan" ja se edesauttaa parempaa tasa-arvoa? Kun ei tunne itseään uhatuksi ei ole tarvetta uhmata tai alistua.

Nojaa empä menis vannomaan. Kyllä niitä hyvien perheitten kakruja on moottoriveneestä kiivenny valaanpyyntialuksiin jne. Ne jotka elää yltäkylläisyydessä säpisee mielestäni yhtälailla joskus jopa enempikin nuoruudessaa. Vanhemmite sitten järkistyvät ja astuvat isiensä porvarillisiin kenkiin. Se on osa kasvamista.

Toi uhatuksi tuleminen ja sen pohjalta toimiminen osuu mielestäni lähemmäksi totuutta ja heijastaa toimintaa kaikkina aikoina, ei pelkästään jossakin nuoruuden kasvuvaiheessa. Itsestäni myös tunnistan tuon piirteen vaikka ei se ainoo syy ole.




Aattelin ehkä liikaa omaa jälkeläistäni itseni ja isovanhempiensa jatkona.
Itselläni on ollut liian ankara kuri lapsena. Asioita ei perusteltu, minulta ei kysytty mielipidettä. Ei opetettu valitsemaan eikä käyttämään oma aivoja. Auktoriteetteja vaan olis pitänyt totella sokeasti rangaistuksen uhalla, jne.

Oma lapseni saikin sitten nauttia yltäkylläisyydestä.
Materiaalinen elintasonsa oli jokseenkin sama kuin minulla. En minä mitään pula-aikaa elänyt kun sota oli ohi. Podin vanhempieni kokemaa pula-aikaa henkisesti.

Henkinen vapaus, sen pohjalla fyysinen vapaus ja sitäkautta vapaus valita.

Ei kait Greenbeace kaappaa ketään toimintaan?

Mitä tarkoittaa tutkain? Jotain auktoritettia mitä vastustetaan?
Onko valaanpyyntialus komentoa pitävä auktoriteetti jotka "potkitaan" vaan siks kun se olis "tutkain".
En näe asiaa niin.

Terveen ihmisen elinehto, selviytymisen edellytys on olla vapaa, tehdä valintoja, olla kriittinen. Se on eri asia kuin hillua Donquijotena tuulimyllyn kimpussa tai potkia omatekoisia olkiukkoja.

On toki niitäkin jotka luovivat.
Harva kuitenkaan voi ihan tykkänään vaan muitten talutusnuorassa kulkea ja totella ottamatta ikinä kantaa ja vastaamatta itse mistään. Tai no.. ehkä niitäkin on mutta keitä he ovat? Taluttajiensa jatkeita ja niinollen kyvyttömiä itse kapinoimaan persoonattomina ja tutkainten potkiminen voi toteutua välillisesti toisten puolesta.

Vierailija
Qadesha
Ihmisillä ei ole nykyään enää muita moraalisia arvoja kuin materiaalisen hyvinvoinnin maksimoimisen arvo. Kaikki muu on pyhien kuluttajien silmissä synti suuri surkia.




Muuten oli hyvä kirjoitus mutta lopussa ihmisyyttä kohtaan epäitoivoisen kyyninen huokaus. Ristiriitaista jos kaikki ihmiset ei kuitenkaan oo kyynisiä.

Kaikilla ihmisillä ei ole nykyään, eikä lie kaikilla ollut milloinkaan jotakin jne.

Vierailija
Pönni

Henkinen vapaus, sen pohjalla fyysinen vapaus ja sitäkautta vapaus valita.

Mitä tarkoittaa tutkain? Jotain auktoritettia mitä vastustetaan?
Onko valaanpyyntialus komentoa pitävä auktoriteetti jotka "potkitaan" vaan siks kun se olis "tutkain".
En näe asiaa niin.

Terveen ihmisen elinehto, selviytymisen edellytys on olla vapaa, tehdä valintoja, olla kriittinen.
Se on eri asia kuin hillua Donquijotena tuulimyllyn kimpussa tai potkia omatekoisia olkiukkoja.

On toki niitäkin jotka luovivat.

Harva kuitenkaan voi ihan tykkänään vaan muitten talutusnuorassa kulkea ja totella ottamatta ikinä kantaa ja vastaamatta itse mistään. Tai no.. ehkä niitäkin on mutta keitä he ovat? Taluttajiensa jatkeita ja niinollen kyvyttömiä itse kapinoimaan persoonattomina ja tutkainten potkiminen voi toteutua välillisesti toisten puolesta.




Helppo hyväksyä kaikki tuo mitä sanoit.

Tutkaimella tarkoitan auktoriteettia ja säännöstöä jonka mukaan meidän tulisi elää ja toimia. Jostain syystä siihen eivät kaikki pysty ja haluaisin tietää miksi.

Vierailija

en ole ikinä tullut toimeen
auktoriteetin kanssa jolla ei
ole auktoriteettia...

olen pikemminkin yrittänyt ollla
tasapäinen...
mutta ei se saatana onnistu...
aina palaa jostakin...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat