Lapsuudenaikainen usko yliluonnolliseen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Uskonnonopetuksen kouluissa ollessa taas ajankohtainen kysymys ainakin osassa maassa nousi mieleeni kysymys siitä, voiko lapsuudenaikainen usko taivaaseen ja helvettiin olla haitallista tai hyödyllistä lapsen henkiselle kehitykselle.
Tulisiko lemmikki kanin tai Reijo-sedän kuoleman jälkeen kertoa lasta lohduttaakseen ihanasta taivaasta, vaikkei siihen uskoisikaan? Vai pitäisikö kertoa ehkäpä todennäköisempi vaihtoehto ruumin hajoamisesta ja vain muistojen elämisestä lähimmäisissä?
Toiseksi, miksi lapsille ylipäätänsä kerrotaan
satuolennoista niin, että lapsi uskoo niihin totena? Ainakin itse uskoin hetkellisesti Joulupukkiin, Hammaskeijuun ja muihin juhlapäivien supersankareihin. Joitakin lapsia huojentaa varmasti myös vilpitön usko jonkin jumalan suojelukseen ja välittämiseen. Voiko tällainen lapsekas ja puhdas usko olla haitallista henkiselle tai maailmankuvalliselle kasvulle, vaikka se lohtua ja turvaa antaisikin?

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija
Lapsuudenaikainen usko yliluonnolliseen



Tässä piilee se vaara, että lapset kasvaessaan aikuisiksi jäävät tietyllä osalla lapsen asteelle.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

Uskon, että Jumalaan uskovat ja rukoilevat lapset elävät turvatumman lapsuuden. Jumalusko on 'human universal' joten voi jossain määrin olettaa, että kyse on evoluutiossa hyödylliseksi osoittautuneesta piirteestä, jolla on vastineensa ihmisen mielessä, taipumuksissa, ihmisluonnossa.

Kysymys vastakkaista väittäville; mitä kerrotte 3-vuotiaalle lapsellenne, kun hän hautajaisissa kyyneleet silmissä kysyy "mihin mummi menee?"? Voi Iida kulta, mummia ei enää ole, hänet lasketaan maahan ja sitten madot syövät hänen ruumiinsa?

Taannoinen brittitutkimus, joka muistaakseni tännekin linkitettiin, totesi muuten vahvalla tilastollisella näytöllä, että usko yliluonnolliseen on lapsille luontaista siinäkin tapauksessa, että vanhemmat (tai muu ympäristö) eivät ole yliluonnollisen käsitettä lapselle suoranaisesti välittäneet.

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006
ppmk

Tulisiko lemmikki kanin tai Reijo-sedän kuoleman jälkeen kertoa lasta lohduttaakseen ihanasta taivaasta, vaikkei siihen uskoisikaan?



Näin minä tekisin. Ihmiselon kurjuutta ehtii pohtia moneen otteeseen myöhemmillä vuosilla, kyllä lapsuuden voi viettää ilmankin. Lasten taivaaseen lentävät niin lapset, mummot, kissat, koirat kuin kanitkin.

ppmk

Toiseksi, miksi lapsille ylipäätänsä kerrotaan
satuolennoista niin, että lapsi uskoo niihin totena?



Ainakin esim. näkillä on vesistöjen ääressä elävillä roolina se, ettei lapsia tarvitse sitoa narulla puuhun tai pitää pihalla häkissä, jos leikkivät ilman vanhempien jatkuvaa valvontaa. Samoin kaivoihin ja muihin kurkistelu on yleensä todettu lapsen terveyttä vaarantavaksi.

Valitettavasti vain ainakin itse huomasin sen, että lapsille on melko turhaa koettaa selittää jonkin asian haitallisuutta järkiperustein, asia menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siksi mietin, että näkin lisäksi tarvittaisiin aivan ehdottomasti jokin rakennustyömailla elävä kummajainen, joka siellä vaanii lapsia ja siksi sinne ei olisi lapsiporukalla hyvä mennä (nimim. pihapiirissä eräs lapsista teloi kätensä rakennusnosturilla, onneksi sentään kukaan ei sahannut sormiaan sirkkelillä tai pudonnut betonirautoihin).

ppmk

Voiko tällainen lapsekas ja puhdas usko olla haitallista henkiselle tai maailmankuvalliselle kasvulle, vaikka se lohtua ja turvaa antaisikin?



Tuskinpa tuo on haitallista. En minä ainakaan näe mitään suurempaa järkeä siinä, että lapsille täytyy esittää aikuisten asiat sellaisena kuin ne aikuiset käsittävät. Ei lapsella ole vielä pohjaa sellaista käsitellä. Minusta lapsuus on terveemmällä pohjalla, jos traumaksi jää Muumien Mörkö haudassa mädäntymisen sijaan.

Javert

Tässä piilee se vaara, että lapset kasvaessaan aikuisiksi jäävät tietyllä osalla lapsen asteelle.



Jaa, liekö tuo nyt kiinni lapsuusaikaisista uskomuksista yliluonnollisiin asioihin.

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006
Javert
MaKo71
Javert

Tässä piilee se vaara, että lapset kasvaessaan aikuisiksi jäävät tietyllä osalla lapsen asteelle.



Jaa, liekö tuo nyt kiinni lapsuusaikaisista uskomuksista yliluonnollisiin asioihin.



No kato ite:

Kotimaan katsaus 1986 - osa 1/2




Minä en yhdistä fundamentalistisuutta, hurmoshenkisyyttä, valtarakennelmien pönkittämistä ynnä muita kyseisen linkin sisältämiä piirteitä lapsuusajan vilkkaaseen mielikuvitukseen ja uskomuksiin yliluonnollisista asioista. Valitettavasti kyseiset ilmiöt ovat (enemmän) aikuisten maailman ilmiöitä ja valitettavan yleisiä erilaisille porukoille aatteesta riippumatta.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Eiköhän se riipu ihan siitä kertojan asenteellisuudesta sitä lasta kohtaan, miten lapsi asian ottaa. Jos sillä kertojalla on jo alunperinkin asenteena sitten sellainen idiootille puhuva asenne, jota toisinaan hoitolaitoksissa oleville vanhuksillekin jopa omien sukulaistenkin eikä pelkästään hoitohenkilökunnan osalta käytetään eli pidetään jotenkin ajattely-ja päättelykyvyttömänä tyyppinä, jolle kaikki pitää pehmustaa asiassa kuin asiassa ja lässytellä söpöyksiä, niin kai se lapsikin aikuisia miellyyttääkseen ja heidän mielikuviansa ylläpitääkseen sitten odotetun reaktion antaa. Lapset ovat erinomaisen älykkäitä aikuisten ja muutenkin ympäristön odotusten peilaamisessa, joten esittävät sitä roolia useinkin, mikä heille tarjolle tuodaan, vaikka sitten omaisivatkin joissakin tapauksissa jo oman mielipiteensä.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija
MaKo71
Minä en yhdistä fundamentalistisuutta, hurmoshenkisyyttä, valtarakennelmien pönkittämistä ynnä muita kyseisen linkin sisältämiä piirteitä lapsuusajan vilkkaaseen mielikuvitukseen ja uskomuksiin yliluonnollisista asioista.



Kuitenkin lapsuusajan uskonnollinen indoktrinaatio antaa hyvät pohjat aikuisajan sekoilulle, mitä tulee maailmankuvan mallintumiseen aikuisena:

ppmk
Voiko tällainen lapsekas ja puhdas usko olla haitallista maailmankuvalliselle kasvulle
MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006
Javert

Kuitenkin lapsuusajan uskonnollinen indoktrinaatio antaa hyvät pohjat aikuisajan sekoilulle, mitä tulee maailmankuvan mallintumiseen aikuisena:

ppmk
Voiko tällainen lapsekas ja puhdas usko olla haitallista maailmankuvalliselle kasvulle



No jaa, kiihkoluontoisten ja fundamentalististen vanhempien lapsista tullee paljon keskimääräistä helpommin kiihkoluontoisia ja fundamentalisteja, aatteesta riippumatta. Ja taitaa niitä silloin tällöin kasvaa aivan tavallisistakin perheistä.

Mutten todellakaan jaksa alkaa aiheesta tämän enempää vääntämään. En pidä sen enempää kiihkokristitystä kuin kiihkoateististakaan, tai kiihkokommunistista sen enempää kuin kiihkonationalististakaan. En pidä sen enempää vapaasta kasvatuksesta kuin remmillä alistamisesta. Jos vanhempien mielestä heidän lapselleen on hyväksi alkaa pohtia omaa kuolemaansa ja yhteiskunnallisia epäkohtia mahdollisimman nuorena, niin minä en siihen pysty puuttumaan sen enempää kuin siihen, että vanhempien mielestä lapselle on parempi elää sillä tavalla, kuin paikallisen seurakunnan maallikkosaarnaaja vanhaa kirjaa tulkitsee.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007
Javert

Kuitenkin lapsuusajan uskonnollinen indoktrinaatio antaa hyvät pohjat aikuisajan sekoilulle, mitä tulee maailmankuvan mallintumiseen aikuisena:




Tuskin kukaan täällä on eri mieltä siitä, että jesus camp tai hamas -meininki ei todellakaan ole lapsen psyykeelle hyväksi?

Ehkä tässä on kuitenkin kyse sellaisesta paljon viattomammasta uskosta johonkin korkeampaan, mihin lapsi voi turvata?

Ehkä kysymyksen voisi asettaa seuraavan suuntaisesti: Tulisiko uskonnottomankin vanhemman tarjota lapselleen yliluonnollisia selityksiä, jos tällaiset selitykset esimerkiksi auttaisivat helpottamaan lapsen surun käsittelyä?

Vierailija
surreal
Tuskin kukaan täällä on eri mieltä siitä, että jesus camp tai hamas -meininki ei todellakaan ole lapsen psyykeelle hyväksi?

Ehkä tässä on kuitenkin kyse sellaisesta paljon viattomammasta uskosta johonkin korkeampaan, mihin lapsi voi turvata?




Juu, mutta kun pirulle antaa pikkusormen, niin se voi viedä koko käden.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007
Javert

Juu, mutta kun pirulle antaa pikkusormen, niin se voi viedä koko käden.




Aika ontto selitys. Ei "pupu meni kanien taivaaseen" tms. tee kenestäkään jihadistia tai kaatajasaarnaajaa.

MaKo71
Seuraa 
Viestejä1467
Liittynyt15.11.2006
surreal
Javert

Juu, mutta kun pirulle antaa pikkusormen, niin se voi viedä koko käden.




Aika ontto selitys. Ei "pupu meni kanien taivaaseen" tms. tee kenestäkään jihadistia tai kaatajasaarnaajaa.



Hehe... Mutta on se hyvä, että fundamentalisti-ateisteillakin on Se Suuri Saatana, Ilmestyskirjan Peto, joka salakavalasti luikertelee viattomaan ihmismieleen ja johdattaa suureen turmeltuneisuuteen ja (ainakin) elinikäiseen kadotukseen.

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007

Meillä on lapsen pienempänä ollessa jouduttu pohtimaan kuolleita elukoita ja ihmisiäkin. Ei pienelle lapselle tarvitse sanoa, että mummon mätänee maassa. Jos 3-vuotias lapsi kysyy, mihin kuollut mummi menee, voi vastata, että mummi on kuollut, mutta me muistamme hänet. Ei siihen tarvitse lisätä, ettei mummia ole, onhan se, meidän muistoissa ja monessa jutussa. Yksinkertaista ja riitti ainakin meidän lapselle. Kun läheinen kuolee, lapsella on hätä, ei kysymykset ole selkeitä. Eikä kuollutta tarvitse unohtaa, hänestä voi puhua ja muistella kaikkea mukavaa ja tyhmääkin.

Ikinä ei myöskään mitään pupu meni kanien taivaaseen höpötetty. Pupu kuoli ja se siitä, ei sille mitään hautajaisia järjestetty. Lapsen kanssa puhuttiin lähinnä siitä, miten onnellisen elämän pupu sai elää. Tai orava, koira, lintu ...

Usko ei auta lasta surussa, siinä auttaa aikuinen, joka antaa lapselle aikaa ja luvan surra. Ja aikuinen, joka näyttää oman surun.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija

Ipanana valehtelin nuoremmille serkuilleni joulun alla ettei joulupukki ja tontut ole totta.

Riäpäle oli joutua roviolle. Se oli hiinä ja hiinä. .

Vierailija

Melkoisen pervoa olis kertoa lapselle että mummia nakertaa nyt madot..
Sen vaihtoehtona sitten jotain hölynpölytaivasjuttuja. Ei.
Minä olen selviytynyt kasvattajana ilman valehtelmista.
Tai no.. joulupukki kävi ekoina vuosina mutta sehän on joulunäytelmä missä joku tuttu mies on pukeutunut joulupukiksi. Lahjat siinä on pääroolissa, jouluruoka, yhdessäolo läheisten kanssa. Toki siihen liittyy toisistaan poikkeavia tarinoita joilla voi lasta viihdyttää ja sivistää. On legenda Itämailla tapahtuneesta verollepanosta kuin myös Pohjolassa suolakinkun popsiminen ettei se härskiinny ja muutenkin varastojen tyhjentelystä silloin kun kohta hankikantoja myöten pääsee riistajahtiin. Ja kaamoksessa tajuttiin aikoinaan tarvittavan kynttilöitä, pikku lahjoja joita puhdetyönä oli tehty pirtin lämpimässä kun ulkona oli kylmää ja pimeetä. Joulusiivokin tehtiin ja kotia laitettiin nätiksi. Estetiikkaa.

Mihin se muksu tarvitsee kaksoistandardeja?
Että siitä tulee isona kiero politikko? Vai?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat