"Ihminen on olemassa vain suhteessa toisiin"

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Näin tuon otsikon lauseen taas jossain. Heräsi vastarinta ja ihmetys.

Voidaan saivarrella että jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei ole kuuntelemassa niin lähteekö siitä ääni? Minusta tuo on vain snobbailevaa kikkailua - annetaan ymmärtää että kasveilla on merkitystä vain jos joku elukka on havainnoimassa niitä.

Täsmälleen sama asia tulee mieleen tuosta suhteissa olemisesta ainoa oikeana ihmisenä olemisen mallina. Onko sitä muka jotenkin automaattisesti olematon tai epäihminen jos ei ole toisia ihmisiä joihin voi suhteutua?

Yksinkertaisesti otsikon lause on mielestäni naurettava, mutta jos ketään kiinnostaa niin pohditaan asiaa. Tietenkin se että tuon pohdiskelun tänne enkä suorita sitä vain omassa päässäni osoittaa että tarvitsen suhteutusta muihin ja ihmissuhteita ylipäätään (kukapa ei), mutta tarkoittaako se sitä että jos olen hiljaa enkä kenenkään kanssa tekemisissä niin ihmisyyteni katoaa välittömästi BLUFF?

Kommentit (15)

Vierailija
Qadesha
Näin tuon otsikon lauseen taas jossain. Heräsi vastarinta ja ihmetys.

Voidaan saivarrella että jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei ole kuuntelemassa niin lähteekö siitä ääni? Minusta tuo on vain snobbailevaa kikkailua - annetaan ymmärtää että kasveilla on merkitystä vain jos joku elukka on havainnoimassa niitä.

Täsmälleen sama asia tulee mieleen tuosta suhteissa olemisesta ainoa oikeana ihmisenä olemisen mallina. Onko sitä muka jotenkin automaattisesti olematon tai epäihminen jos ei ole toisia ihmisiä joihin voi suhteutua?

Yksinkertaisesti otsikon lause on mielestäni naurettava, mutta jos ketään kiinnostaa niin pohditaan asiaa. Tietenkin se että tuon pohdiskelun tänne enkä suorita sitä vain omassa päässäni osoittaa että tarvitsen suhteutusta muihin ja ihmissuhteita ylipäätään (kukapa ei), mutta tarkoittaako se sitä että jos olen hiljaa enkä kenenkään kanssa tekemisissä niin ihmisyyteni katoaa välittömästi BLUFF?


Ehkä se ei ole enää niin naurattava, jos et ota sitä kirjaimellisesti.

"Ihminen on kuin sana. Se saa merkityksensä suhteistaan toisiin." Samuli Paronen

Vierailija
Qadesha
Näin tuon otsikon lauseen taas jossain. Heräsi vastarinta ja ihmetys.



jotenkin tuntuu että sinun
on vaikeaa hyväksyä tarpeesi
muihin ihmisiin...

haluasitko olla yksinäinen susi
joka jolkottaa vuoristossa ja uljaasti
ulvoo kuuta...

joku ikä kriisi..... ?
mulla meni jo... onneksi..

niin siis mielikuva sinusta
vain on tälläinen... ehkä väärä...
mutta tätäkään ei olisi ellei
minua olisi...

olisiko sinua jos meitä muita ei olisi...
ei ainakaan mielikuvina... ja tunteina...
saati sitten fyysisenä...
joten mielestäni minuakaan ei olis
jos muita ei olisi...

tappaisin itseni...
vittuuko täällä yksin murjottaa
ku vois murjottaa kimpassa...

Jägermeister
Seuraa 
Viestejä1013
Liittynyt23.4.2008
Qadesha
Näin tuon otsikon lauseen taas jossain. Heräsi vastarinta ja ihmetys.

Voidaan saivarrella että jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei ole kuuntelemassa niin lähteekö siitä ääni? Minusta tuo on vain snobbailevaa kikkailua - annetaan ymmärtää että kasveilla on merkitystä vain jos joku elukka on havainnoimassa niitä.

Täsmälleen sama asia tulee mieleen tuosta suhteissa olemisesta ainoa oikeana ihmisenä olemisen mallina. Onko sitä muka jotenkin automaattisesti olematon tai epäihminen jos ei ole toisia ihmisiä joihin voi suhteutua?

Yksinkertaisesti otsikon lause on mielestäni naurettava, mutta jos ketään kiinnostaa niin pohditaan asiaa. Tietenkin se että tuon pohdiskelun tänne enkä suorita sitä vain omassa päässäni osoittaa että tarvitsen suhteutusta muihin ja ihmissuhteita ylipäätään (kukapa ei), mutta tarkoittaako se sitä että jos olen hiljaa enkä kenenkään kanssa tekemisissä niin ihmisyyteni katoaa välittömästi BLUFF?




Jos olisi olemassa vain sinä, ei edes Mirkka Rekolaa, mihin sinun ihmisyyttäsi tai eläimellisyyttäsi verrattaisiin?

Muuten olen tietysti samaa mieltä otsikon naurettavuudesta. Näitä pohditaan, kun ei ole muuta tekemistä?

---

Vierailija

Millaistahan olisi elää ihmisenä jota ei jatkuvasti verrata johonkuhun, tai joka ei itse vertaa itseään? Voiko ihmiselle kehittyä suuruudenhulluuksia mikäli hänellä ei ole ketään johon verrata? Ainakaan alemmuuskomplekseja ei varmaankaan synny.

Emmänyttiä että onko tämä joku minun ikioma ongelma kuten omena arveli. Ei se ainakaan ikäjuttu ole, vaan joku mikä on ihmetyttänyt jo vuosia, tai ainakin kun sattuu sellaisten ihmisten kanssa tekemisiin jotka käyvät vähättelemään sitä mitä ihminen kokee omana itsenään ja oman itsensä seurassa. Joillekin koko elämä on pelkkää muiden ihmisten kanssa suhteilua, pelkkää dialogia, ei lainkaan monologia. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa tietenkään. Ehkä jotkut ovat dialogi-ihmisiä ja jotkut päiväkirjaihmisiä, mutta uskallan epäillä että eivät ne dialogia käyvätkään ihan niin emppiksiä ja symppiksiä ole kuin toisinaan uskovat olevansa. En näe siinä mitään erityisen hohdokasta että on kaikkialla puuttumassa toisten ihmisten asioihin, mukamas sosiaalisena ja osallistuvana ihmisenä. Jos ei pysty olemaan hetkeäkään yksin omien ajatustensa parissa, jotain on vialla. (Kuten varmaankin silloinkin jos ei halua ikinä olla missään tekemisissä kenenkään kanssa.)

Joku kultainen keskitie tässäkin asiassa kiinnostaa, niin että ei mitätöitäisi niitä ihmisiä jotka eivät ole kiinteästi ja 24/7 yhteydessä muihin ihmisiin. Jotkut (kuten minä) eivät kestä intensiivistä yhteyttä; annosteltu ja rajallinen yhteys on luontevampi ja turvallisempi vaihtoehto.

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008

Mitä merkitystä ihmisellä sitten muka on yksinään? Kuka sitä merkitystä arvioi?

Tai tuossa puun tapauksessa, mitä merkitystä sillä on, jos kukaan ei ole nauttimasta sen tuottamasta hapesta?

Everything you know, is about to change.

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
Teekkari
Mitä merkitystä ihmisellä sitten muka on yksinään? Kuka sitä merkitystä arvioi?

Jokaisella on arvo sinänsä. Kaikilla ihmisillä on vanhemmat ja jokaista on hoivattu niin, että on jäänyt henkiin. Vaikka olisi myöhemmin ihan yksin, on arvokas ja se merkitys pitää jokaisen itse ymmärtää.

Kuten aloittaja totesi, kysymys on outo, mutta toisaalta periaatteellinen.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija
Teekkari
Mitä merkitystä ihmisellä sitten muka on yksinään? Kuka sitä merkitystä arvioi?

Tai tuossa puun tapauksessa, mitä merkitystä sillä on, jos kukaan ei ole nauttimasta sen tuottamasta hapesta?




Jos joutuu erilleen muista ihmisistä, joutaa vaikka kuolla pois suotta täällä kupeksimasta? Eikä kai se puukaan sitä varten maasta esiin ponnistaudu että pääsee tuottamaan happea ilmakehään, vaan siksi että pääsee olemaan olemassa (ei tämä tietenkään ole mikään tieteellinen olemisen funktio...)

Pitääkö jonkun päästä aina hyödyntämään (hyväksikäyttämään) toista olentoa jotta sillä olennolla on olemassaolon oikeutus?

Vierailija

Jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei ole kuuntelemassa niin lähteekö siitä ääni? Minusta tuo on vain snobbailevaa kikkailua - annetaan ymmärtää että kasveilla on merkitystä vain jos joku elukka on havainnoimassa niitä?
Suosikkikirjailijani mukaan (Terry Prathcett) se nyt vaan kaatuu ja narahtaa,vaikkei olisi ketään paikalla. Samoin, inspiraatio ja suurkeksintö voi osua vaikka talitiaiseen, joka ei pysty nakuttamaan saamansa oivallusta maailmankaikkeuden tarkoituksesta maitopullon korkkiin luettavassa muodossa. Ja samaan aikaan joku insinööri miettii loistavaa lintujen ruokinta-automaattia. Sori ,mulla ei ole tuota kirjaa käsillä juuri nyt, mutta tuo oli idea.
Siis, mikään ei ole erillään ympäröivästä todellisuudesta. Jos maailma olisi vain sinun unesi, miksi sitten minäkin uneksin maailmasta, joka ei ole minun uneni.Kliseee, hyi minua!
Tekoni sysivät toisia, ja toisten teot minua, vaikka istunkin tässä ihastuttavassa kotiluostarissani ja vaihdan rakkaiden ystävieni seuran ja keskustelun tällaiseen ajanvietteeseen juuri tänään. Voimia, t. Katjusha

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Ihminen ei ole itsenäinen ja muista riippumaton ellei itse kasvata ruokaansa, tee lääkkeitään, hoida jätehuoltoaan yms. Jokainen elävä olento on jossain määrin riippuvainen toisista elämän muodoista. Se puu tarvitsee hiilidioksidia tuottaakseen happea ja sitä tuotetaan esim.muiden elävien olentojen uloshengityksessä. Samaten jotkut kasveista ovat erikoistuneet esittämään jonkun hyönteislajin naarasta feromonien tuoksua myöten ja huijaavat ko. hyönteislajin uroksen yrittämään parittelua kukan kanssa, jolloin siitepöly leviää saman kukkalajin kukasta kukkaan. On olemassa rukoilijasirkka, joka muistuttaa tiettyä orkidealajia naamioituessaan ja käyttää ravinnoksi sitä kukkaa pölyttämään tulleita hyönteisiä. Kaikki ovat sidoksissa kaikkiin eikä ihminenkään voi olla riippumaton toisista kovinkaan helposti. Jos todella ollaan riippumattomia toisista, niin silloin tehdään kaikki itse ja toisaalta henkisellä tasollakaan ei haeta muiden hyväksyntää tai yritetä todistella jotain itsestään ja riippumattomuudestaan muista, koska sellaisessa tilanteessa muilla ja muiden mielipiteillä ei ole merkitystä jo alkuunsakaan.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija

Ajattelin jostain syystä noilla suhteilla nimenomaan käläkälä-tyyppisiä ihmissuhteita, en perustavanlaatuisempaa olemassaoloa johon kuuluvat juurikin perustarpeiden tyydyttelyt.

Ehkä se suhteessa toisiin vaan jotenkin hämäsi; tai se yhteys missä lausahduksen luin. Kirveelläkään en nyt saa mieleeni kuka sen sanoi ja missä yhteydessä, kaiketikin se osui jostakin lehdestä silmiin. Jos kyseessä oli joku naisten lehti, ei ihme että ihmissuhteet pintaliitotasolla tulivat ensimmäiseksi mieleen.

Tietenkään en kuvittele että pärjäisin itse päivääkään ilman muita. Useimmat elämääni ylläpitävät ihmiset tietenkin jäävät anonyymeiksi. Osalle sanoo hei, kuten kaupan kassoille, mutta ei näihin kumminkaan tutustu.

Onko pari- ja ystävyyssuhteiden ylläpito elintärkeää? Ei välttämättä nykyään, ellei toinen ihminen elätä toista omalla toimeentulollaan. Elintärkeimpiä ihmissuhteita saattavatkin siis olla juuri nuo anonyymisuhteet (maanviljelijät, teurastajat, kaupanmyyjät ynnä muut palvelusammatissa olevat tahot)...!

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008
Qadesha
Teekkari
Mitä merkitystä ihmisellä sitten muka on yksinään? Kuka sitä merkitystä arvioi?

Tai tuossa puun tapauksessa, mitä merkitystä sillä on, jos kukaan ei ole nauttimasta sen tuottamasta hapesta?




Jos joutuu erilleen muista ihmisistä, joutaa vaikka kuolla pois suotta täällä kupeksimasta? Eikä kai se puukaan sitä varten maasta esiin ponnistaudu että pääsee tuottamaan happea ilmakehään, vaan siksi että pääsee olemaan olemassa (ei tämä tietenkään ole mikään tieteellinen olemisen funktio...)

Pitääkö jonkun päästä aina hyödyntämään (hyväksikäyttämään) toista olentoa jotta sillä olennolla on olemassaolon oikeutus?

Toinen ihminen tekee toisesta arvokkaan antamalla tälle. Niin rakkeudenkin kohde on arvokas rakkauden vuoksi.

Edit: Ainakin itse koen näin. Jos minua ei rakastaisi kukaan olen arvoton. Koska minua rakastetaan olen arvokas, jos minua ei olisi rakastava osapuoli menettäisi rakkautensa.

Kylläpäs muotoilin hyvin. Saa vapaasti käyttää, vaikka muistelen, että tuo on puolittainen lainaus jostakin, en vain muista mistä.

Everything you know, is about to change.

Vierailija

Mutta entä jos ihminen onnistuu jotenkin väistämään tai menettämään kaikki tilaisuudet rakkauteen koko elämänsä ajan... Entäpä lapset joita heidän vanhempansa eivät rakasta, vaikka tähän maailmaan ovatkin nämä tekaisseet? Moisten lasten voi olla kovin vaikea aikuisena itsekään rakastaa, kun eivät sellaisesta mitään tiedä.

Noh, voihan sitä tietenkin olla hyödyllinenkin muillakin tavoilla.

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008
Qadesha
Mutta entä jos ihminen onnistuu jotenkin väistämään tai menettämään kaikki tilaisuudet rakkauteen koko elämänsä ajan... Entäpä lapset joita heidän vanhempansa eivät rakasta, vaikka tähän maailmaan ovatkin nämä tekaisseet? Moisten lasten voi olla kovin vaikea aikuisena itsekään rakastaa, kun eivät sellaisesta mitään tiedä.

Noh, voihan sitä tietenkin olla hyödyllinenkin muillakin tavoilla.

No minun mielestäni tuo ei ole mahdollista, mutta se on sitten uskon asia.

Everything you know, is about to change.

Vierailija
Qadesha
Näin tuon otsikon lauseen taas jossain. Heräsi vastarinta ja ihmetys.

Voidaan saivarrella että jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei ole kuuntelemassa niin lähteekö siitä ääni? Minusta tuo on vain snobbailevaa kikkailua - annetaan ymmärtää että kasveilla on merkitystä vain jos joku elukka on havainnoimassa niitä.

Täsmälleen sama asia tulee mieleen tuosta suhteissa olemisesta ainoa oikeana ihmisenä olemisen mallina. Onko sitä muka jotenkin automaattisesti olematon tai epäihminen jos ei ole toisia ihmisiä joihin voi suhteutua?




Ihmisestä tulee ihminen vain, jos kasvaa ihmisten keskellä. Suuri osa kaikesta siitä, mikä mielestämme on nimenomaan ihmiselle tyypillistä (mm. puhe) kehittyy vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Toisaalta suuri osa näistä ihmisyyden ilmentymistä toteutuu nimenomaan ja ainoastaan ihmisyhteisössä toimiessa.

Jos joutuisi täysin eroon muista, voisin hyvin kuvitella, että vähitellen monetkin ihmisyyden tunnusmerkit alkaisivat häipyä näkymättömiin. Mutta ei tällaiseen riitä pelkästään se, että asuu yksin vailla ystäviä. Onhan silloinkin vielä jatkuvasti suhteessa muihin - vaikkakin etäisesti. Kyllä suurempaan muutokseen vaadittaisiin vuosikausien oleskelu täysin eristettynä. Silti varmaan jo lapsuudessa omaksutut piirteet jäisivät vielä jäljelle, sillä luulisin tämän 'suhteessa olemisen' siirtyvän helposti esim. eläimiin tai muuhun ympäröivään luontoon. Mutta ne tavallaan olisivatkin silloin muiden ihmisten roolissa - eli muut olisivat läsnä ihmisen ajatuksissa edelleen.

Kaatuvasta puusta varmasti lähtee ihan samanlaiset ääniaallot kuunteli sitä joku tai ei. Mutta onkin sitten hieman filosofinen kysymys, voiko näitä ääniaaltoja kutsua 'kuulumiseksi', jos ei kuulijaa ole. Kuulemisen, näkemisen, katselemisen käsitteisiin on tavallaan leivottu sisään joku kokija - subjekti. Eikä tämä pidä sisällään mitään itse tapahtuman vähättelyä. Mitenkäs mitään voisi kuulua ilman kuuloelintä kuuntelemassa?

Nämä käsitteet on muodostettu meidän tarpeisiimme. Vasta myöhemmin on osattu kuuluminen selittää väliaineessa liikkuvina aaltoina. Fysiikan selitys ei ole ihmisen läsnäolosta riippuvainen ja onkin neutraalimpi. Arkipäivässä kuitenkin kuuluminen tai ei-kuuluminen on käyttökelpoisempi käsite, koska harvoin kuulumattomalla ääniaallolla on suurta merkitystä toiminnallemme. Tai ainakaan emme sitä ilman mittareita huomaa.

...mutta tarkoittaako se sitä että jos olen hiljaa enkä kenenkään kanssa tekemisissä niin ihmisyyteni katoaa välittömästi BLUFF?



Ihmisellä on aika hyvä muisti. Toiset ovat sen kautta jatkuvasti olemassa, vaikkeivät olisi läsnä. Jopa yksin ollessasi jatkuvasti olet suhteessa muihin. Se on opittu jo vauvana ihmiseksi toisten ihmisten keskellä kasvaessa. Tästä on osoituksena esim. taipumus tuntea syyllisyyttä tai häpeää myös sellaisista teoista, joita kukaan muu ei näe tai tiedä.

Vierailija

Juu, tämä susilapsi-ilmiö tässä minulta unohtui vallan, sekin.

Olen joskus väitellyt (miehen kanssa) siitäkin että mahtaisivatko ihmiset osata paritella jos eivät olisi koskaan nähneet moista, ainakaan ihmisten suorittamana. Kuvittelisin että eivät. Jos miehelläkin tulee erektio, joita kuulema tahattomasti tulee kautta elämän, niin miksi hän alkaisi tunkea sitä naiseen jonka aukko olisi vielä kaiken lisäksi ummessa, kun oltaisiin sellaisessa Adam & Eva Robinson -tilanteessa missä ei ole koskaan oltu muiden ihmisten kanssa tekemisissä...

Kaikenpuolineni ihmismäiseen olemassaoloon liittyvä todellakin siis edellyttää että on edes lapsena oleskeltu muiden ihmisten keskuudessa (jotka, eli nämä muut, ovat alunperin oleskelleet muiden ihmisten keskuudessa jne. ad infinitum).

Uusimmat

Suosituimmat