Seuraa 
Viestejä45973

Muutettuani maalle, kauas valosaasteesta, olen päässyt nauttimaan upeasta tähtitaivaasta. Aiemmin tähtien tarkempi tiirailu ei ole juurikaan kiinnostanut, mutta nyttemmin olen jopa harkinnut kaukoputken hankkimista. Kun en kaukoputkista ja niihin liittyvästä teknisestä puolesta yhtään mitään ymmärrä, niin toivoisin kanssakeskustelijoiden sivistävän minua asiassa.

Mitkä ovat kaukoputken olennaisia ominaisuuksia näin aloittelijan kannalta?

Missä hinnoissa liikutaan, kun puhutaan hinta-laatu -suhteeltaan pätevistä kaukoputkista aloittelijan tarpeisiin?

Kuinka hyvin näillä harrastelijaputkilla tarkalleen ottaen näkee?

Haaveissa olisi, että putkeen saisi mahdollisesti kamerankin kiinni, jotta voisi ottaa kuvia taivaankappaleista.

Erittäin otettu olisin, jos joku viitsisi nähdä vaivaa ja selvittää minulle mitä kaukoputkien ominaisuuslistojen kryptiset termit oikeastaan tarkoittavat näin maallikon kielellä.

  • ylös 10
  • alas 5

Sivut

Kommentit (34)

Vaimon RET 45 :lla olen omin silmin nähnyt mm Saturnuksen renkaat. Tämä on ostettu, joskus 1980 luvulla.

Ei mikään huippulaite tämäkään, mutta riittää meille harrastelijoille.

Laadukkaisiin okulaareihin laittaisin rahaa. Kamera-adaptereitä löytyy eri järkkärisovituksille. Muistaakseni oli nimeltään joku T-adapteri tai vast.

Täältä löytyy varsin hyvä FAQ http://www.astronetti.com/putkifaq/index.htm

Olen

Mitkä ovat kaukoputken olennaisia ominaisuuksia näin aloittelijan kannalta?



snautti mulle opetti...
halvimmat on päässä kiinni..
eli silmät...

sitten tulee putket...
kiikarit-...

ursasta saa opastuksen
ja vehkeet...
joskus LIDL myy.. tai stokka
aivohäiriöissään oikeesti halvalla...

Olen

Missä hinnoissa liikutaan, kun puhutaan hinta-laatu -suhteeltaan pätevistä kaukoputkista aloittelijan tarpeisiin?.



riippuu... 100e saa jo ihan hyvän...
riippuu tietty budjetista..

Olen

Kuinka hyvin näillä harrastelijaputkilla tarkalleen ottaen näkee?



mitä odottaa... vaikee sanoo....
kuu friikki ainakin onnelinen...

Olen

Erittäin otettu olisin, jos joku viitsisi nähdä vaivaa ja selvittää minulle mitä kaukoputkien ominaisuuslistojen kryptiset termit oikeastaan tarkoittavat näin maallikon kielellä.



aijaa.. sä olitkin proo...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Olen
Muutettuani maalle, kauas valosaasteesta, olen päässyt nauttimaan upeasta tähtitaivaasta.



Kademieli iskee... Itse joudun tiirailemaan kaikkein huonoimmalta
mahdolliselta paikaita: Kerrostalon parvekkeelta Helsingin kupeessa.


Aiemmin tähtien tarkempi tiirailu ei ole juurikaan kiinnostanut, mutta nyttemmin olen jopa harkinnut kaukoputken hankkimista. Kun en kaukoputkista ja niihin liittyvästä teknisestä puolesta yhtään mitään ymmärrä, niin toivoisin kanssakeskustelijoiden sivistävän minua asiassa.

Mitkä ovat kaukoputken olennaisia ominaisuuksia näin aloittelijan kannalta?




1. Hinta. Ei kannata sijoittaa satoja ja tuhansia euroja, jos
ei kiinnostus jatkukaan. Jos kiinnostus jatkuu, niin ne rahat
menevät kuitenkin viheltäen mennessään. Roskaa saa kuitenkin ilmaisestikin ja roska tappaa kiinnostuksen harrastukseen hyvin nopeasti, joten aloittelijankin kannattaa varautua satojen eurojen satsaukseen.

2. Helppokäyttöisyys ja siirrettävyys. Jos putki on iso ja painava mötikkä, se lepäilee helposti kellarin komerossa.
Helppokäyttöisyyteen liittyy myös käytettävä jalustatyyppi:
Alt-Az jalusta on helppo pystyttää, ja lisäksi niihin saa usein
ns. Go-To -järjestelmän, joka mahdollistaa tuhansien taivaan kohteiden vaivattoman etsinnän. Alt-Az jalusta ei kuitenkaan
sovellu tähtitaivaan kuvaamiseen muutamaa sekuntia pitempiä valotusaikoja käyttäen kuvakentän kiertymisen vuoksi.

Ns. "ekvatoriaalinen" jalusta mahdollistaa myös kuvauksen, mutta se vaatii ohjausmoottorit ja voi olla hankala suunnastaa maapallon akselin suuntaiseksi (riippuu tietenkin havaintopaikasta).

Dobson-jalusta on kaikkein yksinkertaisin ja helppokäyttöisin, mutta ei sovellu tähtikuvaukseen juuri lainkaan. Dobson sopii sen sijaan erinomaisesti visuaalihavainnointiin.

Jalusta onkin eräs tärkeimipiä yksittäisiä komponentteja. Jos sinulla on heiluva ja tärisevä jalusta, niin kymmenien tuhansien eurojenkaan optiikasta ei ole mitään hyötyä.

3. Kiinnostuksen kohde. Jos olet kiinnostunut syvän taivaan kohteista, niin valovoima on ykkösenä listalla, joten Newtonilainen, tai Refraktori (linssikaukoputki). Linssikaukoputki voi olla hankalakäyttöinen (vaatii joskus
käyttäjältään akrobaatin taitoja) ja hyvät linssikaukoputket maksavat maltaita.

Jos olet kiinnostunut planeetoista ja kuusta, niin Katadioptrinen riittää (sopii jonkin verran myös syvän taivaan kohteille, mutta niissä on aina heikompi valovoima)
mainiosti, jos valokuvaus ei ole tärkeätä, niin Dobson -putki suo erinomaisen hinta-laatusuhteen (Dobson jalustalla ei voi
kuvata muuta kuin muutaman sekunnin valotusaikoja käyttäen).


Missä hinnoissa liikutaan, kun puhutaan hinta-laatu -suhteeltaan pätevistä kaukoputkista aloittelijan tarpeisiin?



Pika-arvio: 300-700 euroon.


Kuinka hyvin näillä harrastelijaputkilla tarkalleen ottaen näkee?



Tuohon on mahdodonta vastata lyhyesti. Kauniin värikkäät näkymät galakseista voi kuitenkin unohtaa parhaimmillakin putkilla. Jotkut pettyvät näkemiinsä harmaihin tuhruihin.


Haaveissa olisi, että putkeen saisi mahdollisesti kamerankin kiinni, jotta voisi ottaa kuvia taivaankappaleista.



Lähes kaikkiin putkiin saa kiinni digitaalijärjestelmäkameran, mutta ongelma on lähinnä se, että jalustan jatkuva suuntaus täytyy tavallisimmin suorittaa erillisen ns. "Guider-putken" ja ohjausjärjestelmän avulla, ja tuolloin aletaan jo puhua syvällisemmästä tutkimusmatkasta lompakon syövereihin.


Erittäin otettu olisin, jos joku viitsisi nähdä vaivaa ja selvittää minulle mitä kaukoputkien ominaisuuslistojen kryptiset termit oikeastaan tarkoittavat näin maallikon kielellä.



Suosittelen 'murjaanin' linkin lisäksi tätä:

http://foorumi.avaruus.fi/

Sekä ursan sivuja:

http://www.ursa.fi/

Termeissähän löytyy...

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Neutroni
Seuraa 
Viestejä37016
Olen
Mitkä ovat kaukoputken olennaisia ominaisuuksia näin aloittelijan kannalta?



Yleisiä keskusteluja aiheesta löytyy hakutoiminnolla. Henkilökohtaisemman vastauksen saamiseksi voisit täsmentää, minkälaisista kohteista olet kiinnostunut, mikä on budjetti ja mitä odotat kaukoputkelta?

Missä hinnoissa liikutaan, kun puhutaan hinta-laatu -suhteeltaan pätevistä kaukoputkista aloittelijan tarpeisiin?



Omasta mielestäni aloittelijan yleistähtikaukoputkeksi sopii vähintään 100 millinen peili- tai katadioptrinen putki (linssi- ja peiliputken kombinaatio). Sellainen putki kustantaa uutena noin 300-500 E. 100 millisellä putkella näkee kohtuullisesti planeettoja ja kirkkaimpia syvän taivaan kohteita. Sitä pienemmillä käyttö on niin rajoitettua, että on hyvin kyseenalaista kannattaako putkea ollenkaan ostaa. Kiikari on myös yksi mahdollisuus. Jos ostat yleiskiikarin, kannattaa valita 7-8 kertainen suurennos ja 40-50 millinen objektiivi. Varsinaisia tähtikiikareita on isompiakin, mutta niiden käyttö liikkuvien kohteiden tarkkailuun on huomattavasti hankalampaa.

Jos tiedät haluavasi erityisesti nähdä syvän taivaan kohteita (galakseja, tähtijoukkoja, kaasusumuja jne.), osta heti kättelyssä vähintään 200 millinen putki. 100 millisellä näet vain kirkkaimmat ja nekin huonosti. Siihen alkaa sitten rahaakin palamaan reippaammin.

Kuinka hyvin näillä harrastelijaputkilla tarkalleen ottaen näkee?



Jos vertaat vaikkapa netissä ja kirjallisuudessa nähtäviin kuviin, erittäin huonosti. Kohteet ovat yleensä epämääräisiä havaintokyvyn rajamailla olevia sumuläikkiä normaaleilla harrastajavälineillä. Useimmille kaukoputken ostajille näkymät ovat epäilemättä pettymyksiä. Havaintotaitojen lisääntyessä yksityiskohtia alkaa erottua enemmän, mutta yhtä kaikki mitään dramaattisia näkymiä on aivan turha odottaa. Jos se vain on mitenkään mahdollista, yritä päästä ensin katselemaan sen luokan putkella kun ajattelet ostaa.

Haaveissa olisi, että putkeen saisi mahdollisesti kamerankin kiinni, jotta voisi ottaa kuvia taivaankappaleista.



Useimpiin vakavasti otettaviin harrastajaputkiin saa sovitteita erilaisille kameroille.

Erittäin otettu olisin, jos joku viitsisi nähdä vaivaa ja selvittää minulle mitä kaukoputkien ominaisuuslistojen kryptiset termit oikeastaan tarkoittavat näin maallikon kielellä.



Lainataan erään kaukoputken luetteloa:
# maksutov-cassegrain-tyyppinen peilikaukoputki

Maksutov-Cassegrain on kaukoputken optinen rakenne, jossa muistaakseni pallomaisen pääpeilin edessä on linssi. Apupeili on etulinssin keskellä ja fokusoi valon pääpeilin reiästä ulos. Rakenne on polttoväliinsä näden lyhyt ja kevyt. Se on 100 millin kokoluokassa hyvin suositeltava, jos sinun täytyy siirrellä putkea paljon. Newton on perinteinen peilikaukoputki. Se on pitkä ja raskas, mutta hieman halvempi kuin katadioptriset putket. Kuvanlaadullisesti noissa ei kai ole eroa.

# objektiivin läpimitta 127 mm

Objektiivin läpimitta määrää putken valonkeräyskyvyn. Samalla se määrää suurimman järkevän suurennoksen, joka on (tämän kokoluokan objektiiveillä) samaa luokkaa kuin objektiivin läpimitta milleinä.

# polttoväli 1500 mm (f/11,81)

Putken suurennus on objektiivin ja okulaarin polttovälien suhde. Iso objektiivin polttoväli antaa helpommin ison suurennoksen pienellä näkökentällä ja pieni päinvastoin. Näkökenttään vaikuttaa myös moni muu asia.

# okulaarit (1,25") 10 ja 25 mm

Okulaari on se, josta katsellaan kuvaa. Se määrää suurennuksen objektiivin polttovälin pysyessä vakiona.

# suurennukset 60x ja 150x, barlowin kanssa lisäksi 120x (ja 300x)

Barlow on putken ja okulaarin väliin tuleva linssistö, joka pidentää putken tehollista polttoväliä. 300 kertainen suurennus on noin pienellä putkella melko turha. Kuva kyllä suurenee, mutta "resoluutiota" ei tule lisää. Itse jäisin kaipaamaan laajan näkökentän antavaa noin 30-kertaista suurennosta, jolla voi katsella avoimia tähtijoukkoja.

# optinen 6x30 etsin

Etsin on pieni kaukoputki, jonka avulla putki suunnataan. 60-kertaisella suurennoksella tuollaisen putken näkökenttä on todennäköisesti asteen verran. Sellaisella on äärimmäisen vaikea löytää haluttua kohdetta.

# tietokoneohjattu SynScan AZ GoTo -jalusta

Goto-jalusta on tietokoneohjattu moottoroitu jalusta, joka suunnataan aluksi muutaman tähden avulla ja kääntää sen jälkeen putken haluttuun suuntaan. Itse en näe sellaisen käytössä järkeä, koska hankalan kohteen etsiminen on kuitenkin se harrastuksen ilo ennemmin kuin näkökyvyn äärirajoilla olevan sumuläikän visuaalinen anti. Mutta jos haluaa harrastaa luetteloimalla mahdollisimman paljon nähtyjä kohteita, Goto helpottaa elämää rajusti.

# seuranta

Maan kiertäminen kiertää isommilla suurennoksilla kohteet nopeasti (kymmenissä sekunneissa tai minuuteissa) ulos näkökentästä. Siksi putkea täytyy koko ajan kääntää. Goto-putkissa se tapahtuu automaattisesti. Hyvin tarkka seuranta on välttämätön myös valokuvauksessa.

# yli 42900 kohdetta: Kuu ja planeetat (9), nimetyt tähdet (212), NGC-luettelo (7840), IC (5386), Messier (110), Caldwell (109), kaksoistähdet (55), muuttuvat tähdet (20), SAO (29523), käyttäjän määrittelemät (25)

Goto-aparaatissa on mukana härpäke, jossa voi listalta valita mitä katsot.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Seppo_Pietikainen



Unohdin melko tärkeän pointin: Aloittelijan kannattaa vakavasti harkita käytetyn putken ja jalustan hankkimista esim. Ursan tai
avaruus.fi - sivustojen kautta. Optiikka ei kulu käytössä.

Edullisin tapa aloittaa voisi kuitenkin olla tutustuminen tähtitaivaaseen planisfäärin, tähtikartastojen ja kunnollisien kiikareiden kanssa.

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Olen
Mitkä ovat kaukoputken olennaisia ominaisuuksia näin aloittelijan kannalta?

Paras kaukoputki on ehdottomasti sellainen, jota tulee myös käytettyä!

Moni ostaa helposti aloittelijalle liian monimutkaisen/painavan/vaikeakäyttöisen laitteen, joka jää sitten nurkkaan keräämään pölyä koska sitä ei viitsi raahata ulos pakkaseen, pystyttää, säätää kohdalleen ja opetella käyttämään.

Siksipä monesti aloittelijalle suositeltavin hankinta on hyvät (muttei kuitenkaan liian painavat) kiikarit.

Ehkä löydät infoa tästä aiemmasta keskustelusta: tahtitiede-ja-avaruus-f6/milla-hinnalla-keskiverto-kaukoputki-t35032.html
Ja hyödyllistä infoa kaukoputkista ja sellaisen hankinnasta löytyy myös sieltä astronetistä: http://www.astronetti.com/
Mielestäni paras ja informatiivisin foorumi on kuitenkin Cloudynights: http://www.cloudynights.com/ubbthreads/ ... ds.php?Cat

murjaani
Vaimon RET 45 :lla olen omin silmin nähnyt mm Saturnuksen renkaat. Tämä on ostettu, joskus 1980 luvulla.

Juu samaisella peiliputkella aloitin itsekin harrastuksen samoihin aikoihin, eli 80-luvulla. Maksoi jotain 1500 wanhan markan paikkeilla, eikös? Kyllä sillä jo aika pitkälle pötkii. Mm. M57, Lyyran rengassumu näkyy hyvissä olosuhteissa kun oikein vedet silmissä jaksaa tihrustaa.

Myöhemmin rakensin itse 20cm reflektorin alusta loppuun. Oli kova homma ja vaati kärsivällisyyttä, mutta lopputulos oli kieltämättä palkitseva.

Aloittelevan tähtiharrastajan ei tosiaan kannata alkuun investoida suuria summia kalustoon, koska innostus saattaa lopahtaa kesken kaiken. Jos ennen oman putken hankkimista on katsellut hienoja ja näyttäviä otoksia syvän taivaan kohteista, saattaa olla pettymys kun niitä ei sitten näekään "livenä" omalla putkella omin silmin.

Itse olen löytänyt paljon hyviä ohjeita ja neuvoja havainnoimmisesta ja kaukoputken perusteista tuolta:
http://www.ursa.fi/ursa/nuoriso/tahtile ... index.html

Sivuston päivittäminen on lopetettu aikoja sitten, mutta todella hyviä neuvoja sieltä kyllä löytyy helposti.

Olen juuri ostanut kaukoputken netistä, muttei ole aivan vielä saapunut perille. Ensimmäinen putki kyseessä.
http://www.villenoptiikka.net/shop/kaup ... 5&show=all
Hintaa 95 euroa, postikuluineen hieman yli 100 euroa.

Odotellessani olen havainnoinut taivasta kiikareilla; mukavasti erottuu Jupiterin kuut ja avonainentähtijoukko M45. Andromedankin löytää ja Uranuksenkin löysin kovan etsinnän jälkeen. Ilmainen Cartes du Ciel -ohjelma on kyllä oiva apuväline kohteiden etsimisessä.

Harmi, ettei kiikareissani ole jalustaa, kuva heiluu harmittavasti.

En vitsi nyt kertoa missä jamassa näin erään tähtitornin rakentajan mutta sinne siitä ei ollut.
Laiteorientoitunut lähestyminen on kaupallisesti hyvä. Jos siihen ei provosoitaisi, olisi putkia lainaan tai vuokralle. Ei ole myöskään tähtiharrastajayhteisöjä omalla tähtitornillaan, vaikka yhteishankinnalla saisi tehokkaat välineet.
Netin hyvän kuvatarjonnan vuoksi oma laite ei tuo sitä iloa kuin ennen on voinut tuoda.

Perehdyn vastauksiinne hieman myöhemmin tänään, kun ehdin töistä kotiutua. Halusin tässä välissä pikaisesti kiittää vastauksista, joita on tullut tosi runsaasti jo lyhyessä ajassa. Kiitos siitä!

Neutroni
Seuraa 
Viestejä37016
tietää
Laiteorientoitunut lähestyminen on kaupallisesti hyvä. Jos siihen ei provosoitaisi, olisi putkia lainaan tai vuokralle.



Yritä tehdä kaukoputkivuokraamosta bisnes ja mieti sitten, miksi niitä ei ole.

Ei ole myöskään tähtiharrastajayhteisöjä omalla tähtitornillaan, vaikka yhteishankinnalla saisi tehokkaat välineet.



Kyllä niitä jonkin verran on. Nykyään vain ihmiset taitavat pelätä rahojen sijoittamista yhteisiin juttuihin riitojen ja vastaavien pelossa. Tosin kyllä ne ostavat yhteiskämppiä (taloyhtiöistä) hyvin estottomasti - ja riitelevät sitten.

Netin hyvän kuvatarjonnan vuoksi oma laite ei tuo sitä iloa kuin ennen on voinut tuoda.



En minä usko, että hienot visuaaliset elämykset ovat koskaan olleet tähtihavainnoinnissa se keskeinen anti, koska niitä ei kerta kaikkiaan saa ilman pienen valtion budjetin sijoittamista. Pikemminkin se on löytämisen iloa, kun etsii jonkin taitotasolleen ja laitteilleen sopivan vaikean kohteen ja näkee sen.

Seppo_Pietikainen
Olen
Muutettuani maalle, kauas valosaasteesta, olen päässyt nauttimaan upeasta tähtitaivaasta.

Kademieli iskee... Itse joudun tiirailemaan kaikkein huonoimmalta mahdolliselta paikaita: Kerrostalon parvekkeelta Helsingin kupeessa.

Tiedän tunteen. En itse ennen muuttoa edes muistanut miltä tähtitaivas paljainkin silmin voi näyttää.

Seppo_Pietikainen
1. Hinta. Ei kannata sijoittaa satoja ja tuhansia euroja, jos ei kiinnostus jatkukaan. Jos kiinnostus jatkuu, niin ne rahat menevät kuitenkin viheltäen mennessään. Roskaa saa kuitenkin ilmaisestikin ja roska tappaa kiinnostuksen harrastukseen hyvin nopeasti, joten aloittelijankin kannattaa varautua satojen eurojen satsaukseen.

Tämä varmastikin on tosiaan aika oleellinen asia. Ei sitä mielellään tuhlaisi liikoja harrastukseen, jos se sitten pian jo jääkin. Toisaalta, jos säästää väärässä paikassa, niin jo huono putkikin riittänee tappamaan innostuksen, sen vaihtuessa pettymykseen.

Seppo_Pietikainen
2. Helppokäyttöisyys ja siirrettävyys.

Nappasin tästä tarkemmat analyysit pois jotta viesti ei paisuisi ihan mahdottoman pitkäksi, mutta olen huomioinut ja ottanut ylös kirjoituksesi kokonaisuudessaan.

Tietystikin haluaisin nähdä mahdollisimman syvälle avaruuteen äärettömän hyvällä laadulla, putki jalustoineen saisi olla mahdollisimman kevyt ja ketterä, ja valokuvaamiseenkin täydellinen.

Ehkä kuitenkin olennaisinta olisi nähdä hyvin aurinkokuntamme planeettoja ja saada niistä laadukkaita värikuvia. Siirreltävyys sinänsä ei ole kovin suuri ongelma, jos mötikkä ei ihan järjettömiä paina (paljonkohan nämä yleensä painaa, täytynee perehtyä tarkemmin annettuihin linkkeihin).

Jalustan osalta taivaan kohteiden vaivaton etsintä olisi ainakin alkuun aika hyvä juttu, joten kuvailemasi Alt-Az -jalusta Go-To -järjestelmällä olisi varmaan ok (kiesus näitä termejä). Haluaisin välttää hankaluudet hommassa alkuun pääsemiseksi, joten "ekvatoriaalinen" jalusta ei sopisi siinä mielessä, ja jos Dobson rajoittaa liikaa kuvaamismahdollisuuksia, niin ei sitten oikein sekään.

Jos vertaillaan Alt-Az + Go-To -systeemiä Dobsoniin, niin kumpi loppujen lopuksi on helppokäyttöisempi ja kummalla kuvaaminen onnistuu paremmin? Ilmeisesti kuvaamisen kannalta valotusajat ovat ongelma molemmissa, joten kysymys kuuluu: vaativatko kaukoputken läpi kuvatut kohteet pitkiä valotusaikoja?

Seppo_Pietikainen
3. Kiinnostuksen kohde.

Planeetoista ja kuusta ainakin tällä hetkellä olen kiinnostunut. Toki kaukaiset galaksit kiinnostavat, mutta ilmeisesti niiden laadukas havainnointi vaatisi jo aikamoista rahallista satsausta?

Seppo_Pietikainen
Olen
Missä hinnoissa liikutaan, kun puhutaan hinta-laatu -suhteeltaan pätevistä kaukoputkista aloittelijan tarpeisiin?

Pika-arvio: 300-700 euroon.

Tämä kuulostaa ihan realistiselta haarukalta minulle, kun lompakkooni kurkistin.

Seppo_Pietikainen
Olen
Kuinka hyvin näillä harrastelijaputkilla tarkalleen ottaen näkee?

Tuohon on mahdodonta vastata lyhyesti. Kauniin värikkäät näkymät galakseista voi kuitenkin unohtaa parhaimmillakin putkilla. Jotkut pettyvät näkemiinsä harmaihin tuhruihin.

Jos planeetat näkyvät harmaina tuhruina, niin sitten petyn minäkin. Haluaisin nähdä planeetat hyvissä väreissä ja erottaa niistä jotain yksityiskohtiakin. Toiveajattelua?

Seppo_Pietikainen
Lähes kaikkiin putkiin saa kiinni digitaalijärjestelmäkameran, mutta ongelma on lähinnä se, että jalustan jatkuva suuntaus täytyy tavallisimmin suorittaa erillisen ns. "Guider-putken" ja ohjausjärjestelmän avulla, ja tuolloin aletaan jo puhua syvällisemmästä tutkimusmatkasta lompakon syövereihin.

Okei. Eikö siis ole vain mahdollista liittää digijärkkäriä kaukoputkeen ja sojottaa sillä jonnekin?

Kiitos vielä linkkivinkeistä.

Luettuani kaikki vastaukset läpi näyttäisi kynnyskysymykseksi muodostuvan se, kuinka hyvin omaan budjettiini sopivilla laitteilla oikeastaan näkee? Mitenköhän ihmeessä noita laitteita pääsisi testaamaan sopivissa oloissa? Vai löytyisiköhän joltain/jostain esimerkiksi kuvia, jotka on otettu esim. Sepon mainitsemaan 300-700 €:n haarukkaan menevällä putkella + digijärkkärillä? Ennen isompaa perehtymistä teknisiin asioihin luulisin tämän olevan aika olennaista. Toisaalta tunnen kyllä pientä paloa myös laajempaan taivaankohteiden opetteluun ja tutkiskeluun kuin vain henkeäsalpaaviin kuviin planeetoista yms. Tässä alkuun kuitenkin riittänee joku laadukas kirja.

Tilanne on siis oikeastaan se, että ensi vuonna vapaa-aikani näyttäisi näillä näkymin lisääntyvän aika merkittävästi, ja tähän rakoon etsin harrastusta. Harrastuksen pitäisi olla yksinäinen, hiljainen, rauhoittava ja inspiroiva. Tällä hetkellä tämä kaukoputkihomma kuvitelmissani täyttää nuo kriteerit aika sopivasti. Tosin tietämykseni on sitä luokkaa tällä hetkellä, että ehkä juuri ja juuri pystyn luettelemaan aurinkokuntamme planeetat ja osan niistä jopa oikeassa järjestyksessä.

Em kohteiden valotusajoissa on suuri vaihteluväli.

Täysikuu on yllättävän kirkas, joten puhutaan helposti 1/125 s tai lyhyemmistä valotusajoista. Haarukointimenetelmällä sopiva arvo löytyy. Planeettojen kuvauksessa ( en ole itse kokeillut ) vaadittaneen minuuttien valotusaikoja.

Jos pitkiä valotusaikoja käytät, ei tukevan jalustan osuutta voi aliarvostaa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä37016
Olen
Luettuani kaikki vastaukset läpi näyttäisi kynnyskysymykseksi muodostuvan se, kuinka hyvin omaan budjettiini sopivilla laitteilla oikeastaan näkee? Mitenköhän ihmeessä noita laitteita pääsisi testaamaan sopivissa oloissa?



Jos kaupungissasi on tähtiharrastajien yhdistys, niin sitä kautta voisi löytyä laitteidensa esittelijöitä.

Vai löytyisiköhän joltain/jostain esimerkiksi kuvia, jotka on otettu esim. Sepon mainitsemaan 300-700 €:n haarukkaan menevällä putkella + digijärkkärillä?



En nyt äkkiä keksi tuollaisia kuvia, koska harrastajilla on yleensä käytössään isommat putket, erikoisia suodattimia ja vastaavia välineitä. Noilla pienillä putkilla jalustat soveltuvat yleensä aika huonosti kuvaamiseen. Tässä on joitain esimerkkejä paremmilla laitteilla kuvatuista harrastuskuvista: http://astro.kuvat.fi/kuvat/Tahtikuvat/ Noilla pikkuputkilla laatu jää olellisesti heikommaksi.

Tähdet ja avaruus -lehdessä on myös kuvia. Parhaimmillaan muutaman tonnin harrastelaitteilla saa (pitkälti nykyisen kuvankäsittelyn ansiosta) todella upeita kuvia sumumaisista kohteista. Planeettojen kuvaaminen ei onnistu kovinkaan laadukkaasti, koska pienet putket ja ilmakehä rankaisevat rajummin.

Jos haluat saada hyviä kuvia, rehellisesti pitää sanoa, että mitkään tähtikuvausvehkeet eivät ole hintansa väärttejä näinä aikoina, jolloin miljardibudjeteilla toimivat avaruusjärjestöt julkaisevat kaikki kuvansa netissä. Itse tekemisen iloa se vain tuottaa.

Toisaalta tunnen kyllä pientä paloa myös laajempaan taivaankohteiden opetteluun ja tutkiskeluun kuin vain henkeäsalpaaviin kuviin planeetoista yms. Tässä alkuun kuitenkin riittänee joku laadukas kirja.



Tähtikartaston avulla voit opetella tähdistöt. Se vaiva tuskin menee hukkaan, ostitpa sitten putken tai et.

Neutroni
Olen
Luettuani kaikki vastaukset läpi näyttäisi kynnyskysymykseksi muodostuvan se, kuinka hyvin omaan budjettiini sopivilla laitteilla oikeastaan näkee? Mitenköhän ihmeessä noita laitteita pääsisi testaamaan sopivissa oloissa?



Jos kaupungissasi on tähtiharrastajien yhdistys, niin sitä kautta voisi löytyä laitteidensa esittelijöitä.

Ihme ja kumma: pikaisellakin googlauksella näyttäisi tästä pikkukylästä löytyvän asianharrastajia!

Neutroni
Olen
Vai löytyisiköhän joltain/jostain esimerkiksi kuvia, jotka on otettu esim. Sepon mainitsemaan 300-700 €:n haarukkaan menevällä putkella + digijärkkärillä?



En nyt äkkiä keksi tuollaisia kuvia, koska harrastajilla on yleensä käytössään isommat putket, erikoisia suodattimia ja vastaavia välineitä. Noilla pienillä putkilla jalustat soveltuvat yleensä aika huonosti kuvaamiseen. Tässä on joitain esimerkkejä paremmilla laitteilla kuvatuista harrastuskuvista: http://astro.kuvat.fi/kuvat/Tahtikuvat/ Noilla pikkuputkilla laatu jää olellisesti heikommaksi.

Äh. Harmin paikka.

Neutroni
Tähdet ja avaruus -lehdessä on myös kuvia. Parhaimmillaan muutaman tonnin harrastelaitteilla saa (pitkälti nykyisen kuvankäsittelyn ansiosta) todella upeita kuvia sumumaisista kohteista. Planeettojen kuvaaminen ei onnistu kovinkaan laadukkaasti, koska pienet putket ja ilmakehä rankaisevat rajummin.

Aloittelevalle harrastelijalle pari tonnia alkaa raapaista vähän turhan isoa lovea lompakkoon. Tai ainakin tälle aloittelevalle harrastelijalle.

Neutroni
Jos haluat saada hyviä kuvia, rehellisesti pitää sanoa, että mitkään tähtikuvausvehkeet eivät ole hintansa väärttejä näinä aikoina, jolloin miljardibudjeteilla toimivat avaruusjärjestöt julkaisevat kaikki kuvansa netissä. Itse tekemisen iloa se vain tuottaa.

Pahuksen avaruusjärjestöt! No ei, onhan se mahtavaa kun kaikki on netin ulottuvilla.

Neutroni
Tähtikartaston avulla voit opetella tähdistöt. Se vaiva tuskin menee hukkaan, ostitpa sitten putken tai et.

Täytynee tähtikartastoon perehtymällä tunnustella, että löytyisikö sitä innostusta tähän harrastukseen vähän muustakin kuin elämää suurempien kuvien napsimisesta.

Kiitos muuten aiemmastakin viestistäsi, jossa selvensit termejä. Käytän selityksiäsi avuksi, kun tutkiskelen vielä noita putkien ominaisuuksia tarkemmin.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä37016
Olen
Aloittelevalle harrastelijalle pari tonnia alkaa raapaista vähän turhan isoa lovea lompakkoon. Tai ainakin tälle aloittelevalle harrastelijalle.



Se on totta. Siksi ajatus siitä, että ostaisi heti alussa sellaiset vehkeet, jotka kelpaisivat vielä myöhemmin taitojen karttuessa vakavaan harrastukseen, on monellakin tapaa huono.

Tuollaisen muutaman satasen aloittelijaputken voi aivan hyvin ostaa käytettynä ja siitä saa ihan siedettävän hinnan (parhaimmillaan saman kuin on käytetystä maksanut), jos sen myöhemmin myy.

Neutroni

Tuollaisen muutaman satasen aloittelijaputken voi aivan hyvin ostaa käytettynä ja siitä saa ihan siedettävän hinnan (parhaimmillaan saman kuin on käytetystä maksanut), jos sen myöhemmin myy.



ehdottamasti...
ensin halpa... sitten kun sekoaa
niin voikin panna kaikki lastenpuuro rahat
kiinni putkiin...

törkeen siistiä on sitten
kun rahat riitää omaan kupuun jossain
vuoristossa... koneelta sitten kattoo
ikinä edes paikalla käymättä taivaan ihmeitä...

omena
törkeen siistiä on sitten
kun rahat riitää omaan kupuun jossain
vuoristossa... koneelta sitten kattoo
ikinä edes paikalla käymättä taivaan ihmeitä...

En aio pidättää hengitystä sitä odotellessa.

Tässä pitkästi lätinää tähtivermeistä kuvaamisen kannalta, ja vähän kattelunkin. Tulipa muuten pirun pitkä lätinä. Mutta tässä on paljon hyviä linkkejä. Ja vinkkejä. Joistain asioista voivat jotkut olla eri mieltä, näissähän ei aina ole absoluuttisia totuuksia tarjolla. Kysele pois jos tarvitset täsmennystä mihin vaan.

Astrokuvaamisessa pääsee alkuun pelkällä digijärkkärilläkin. Jo kameran objektiivilla voi ottaa monipuolisia, kiinnostavia ja näyttäviä kuvia tähtitaivaasta. Pelkkä halpa seurantajalustakin voi olla suureksi hyödyksi. Rajana on ennen kaikkea kuvaajan taidot ja taiteellinen silmä.

Tähtikuvausharrastuksen ideana ei ole kilpailla suurten teleskooppien kanssa, mutta osaava harrastaja voi toki laitteillaan tuottaa tieteellisestikin kiinnostavia havaintoja (esim. taannoinen törmäys Jupiteriin, supernovat, asteroidit, komeetat, muuttuvat tähdet jne..). Osaavat harrastajat voivatkin laitteillaan ja osaamisellaan täydentää ammattiteleskooppien rajallisella käyttöajalla saatavia havaintoja ja osallistua jopa erilaisiin tieteellisiin projekteihinkin. Tosin vaadittaville laitteille voi helposti tulla hintaa tuhansia euroja.

Harrastajavälineillä voi kuvata paljon sellaistakin, mitä suurilla teleskoopeilla ei tyypillisesti kuvata. Joskus harrastajien ottamat kuvat voivat olla paljon näyttävämpiäkin kuin astronomien ottamat ja käsittelemät kuvat, sillä tähtitieteilijät eivät kuvatessa ja kuvankäsittelyssä yleensä panosta niinkään estetiikkaan vaan saatavaan informaatioon (silloin tällöin julkaistavia PR-kuvia lukuun ottamatta). Lisäksi harrastajavehkeillä kuva-ala on tyypillisesti laajempi kuin pro-teleskoopeilla, joten harrastaja voi kuvata laajempia taivaan ilmiöitä, jollaisia pro-teleskooppien pitää kuvata aikaa vievästi mosaiikkeina.

Tähtikuvaukseen vaadittava välineistö riippuu ihan siitä mitä haluaa kuvata ja millaisia kuvia tehdä. Tässä muutamia erilaisia vaihtoehtoja ja mitä niillä voi saada aikaan. Kaikilla tekniikoilla voi tehdä todella näyttäviä kuvia erilaisista yötaivaan ilmiöistä ja kohteista.

0. Ei kameraa tai kaukoputkea lainkaan - pelkkä nettiyhteys, kuvankäsittelysoftat ja ripaus uteliaisuutta ja osaamista.

Eri teleskoopit, luotaimet ja muut havaintolaitteet tuottavat koko ajan valtaisia määriä uutta kuvadataa. Mutta kussakin tieteellisessä projektissa on vain rajallinen määrä palkattuja henkilöitä käsittelemässä saatua kuvadataa ja tuottamassa siitä kuvia. Lisäksi heidän ensisijainen hommansa on keskittyä kuvista saatavaan tieteeseen, ei niiden estetiikkaan tai näyttävyyteen. Vaikka projekteissa tuotetaankin jonkin verran näyttäviä PR-kuvia, jää moni otettu upea kuva käsittelemättä ja julkistamatta odottamaan joskus koittavaa käsittelyvuoroaan.

Tässä harrastajat voivat auttaa paljon.

Eri projekteissa raaka, käsittelemätön kuvadata on eri tavoin saatavilla netissä ja harrastajien toivotaankin käsittelevän datasta näyttäviä tai informatiivisia kuvia. Joissakin projekteissa on harrastajien käyttöön tehty jopa ohjelmistotyökalujakin tätä tarkoitusta varten (esim. Hubble). Monet harrastajat erikoistuvatkin seuraamaan tiettyä projektia ja keskittyvät tuottamaan sen datasta uusia kuvia. Tällaisia projekteja ovat mm. Hubble, Cassini ja Mars-mönkijät.

Esimerkkinä Cassini-luotain. Projektin kuvaustiimin johtaja Carolyn Porco pitää kunnia-asiana, että Cassinin kuvadata on mahdollisimman pian harrastajien saatavilla, vain tunteja datan vastaanottamisen jälkeen. Aluksi data on saatavilla kalibroimattomana ja häviöllisesti jpeg-pakattuna, ja vasta myöhemmin kalibroituna. Silti pakatullakin datalla voi saada kaikenlaista kiinnostavaa aikaan, ja sillä on myös uutisarvoa.

Joitakin tekemiäni kuvia Enceladuksen lähiohituksesta maaliskuussa 2008 pian kuvadatan julkaisun jälkeen:

Videona: http://www.youtube.com/watch?v=l5PqLPU2VA4
(Lisää juttua Enceladuksen ohituksesta ketjussa: tahtitiede-ja-avaruus-f6/enceladus-flyby-t28093.html)

Toinen astrokuvauksen alue, jossa harrastajat voivat tuottaa uutta tietoa ja uudenlaisia kuvia on vanhojen missioiden historiallisten kuvien käsittely moderneilla kuvankäsittelyohjelmilla. Vanhoistakin kuvista saa näyttäviä moderneilla tekniikoilla ja löytyypä niistä joskus jopa uutta tietoakin (esim. vanhat kuvat Marsista, Venuksesta, Kuusta ja ulkoplaneettojen kuista).

Tässä erittäin asiantunteva foorumi aiheesta: http://www.unmannedspaceflight.com/inde ... owforum=57

Hinta: 0 € (softat saattavat maksaa, monet ilmaisia)
Plussat: Uuden löytäminen ja oppiminen, laadukas ja runsas kuvadata, valinnanvapaus, uutisarvo ja informatiivisuus, ei värjöttelyä pimeässä pakkasessa ja pilvisäät senkun naurattavat.
Miikat: Voi viedä mukanaan. Jännetupin tulehdukset.

1. Pelkkä digijärkkäri. (laakulmakuvaus, wide field astrophotography)

Jo pelkällä digikameralla ja sen objektiivilla saa aikaan näyttäviä kuvia yötaivaasta ja sen eri tapahtumista (esim. linnunrata, revontulet, planeettojen konjunktiot, nuori kuunsirppi, tähtikuviot, laajat sumut, meteoriparvet jne..). Monet tähtitaivaan hienot kohteet ovat todella laajoja, mutta niitä ei näe paljaalla silmällä koska ne ovat niin himmeitä. Kameran pitkillä valotuksilla ne tulevat näkyviin värikkäinä ja näyttävinä. Suurennos ei siis ole aina tarpeen ja joskus se on haitallistakin kuvan aiheesta riippuen, kun kohde ei mahdu kuvaan.

Ilman seurantajalustaa tähdet alkavat mennä viiruiksi pitkillä valotusajoilla. Aika riippuu linssin polttovälistä. Mitä suurempi on objektiivin polttoväli ja suurennos, sitä lyhyemmillä valotusajoilla maapallon pyöriminen alkaa vaikuttaa ja tähdet piirtävät viivaa (esim. jo parissakymmenessä sekunnissa). Tätä voi kompensoida kuvankäsittelyssä ottamalla paljon riittävän lyhyitä valotuksia ja pinoamalla ne softalla yhdeksi kuvaksi. Halutessa viirut voi myös laskennallisesti palauttaa takaisin pistemäisiksi tähdiksi. Seurantajalusta ei siis ole mitenkään välttämätön varuste tällaisessa kuvaamisessa, mutta hyödyllinen ja monet käyttävätkin sellaista.

Oikein säädetyn moottoroidun seurantajalustan kanssa tähtien viirut eivät ole ongelma ja valotusajat voivat olla pitkiä. Koska kamera on kevyt vehje, ei käytetyn jalustankaan tarvitse olla ylimitoitettu, vaan edullisempikin kevyt seurantajalusta riittää. Lisäksi jalustan ei tarvitse olla huipputarkka seurannassaan, sillä tässä tekniikassa suurennokset ovat pieniä. Ja se gotokin on tarpeeton. Joten pienikin budjetti riittää jalustaan.

Esimerkkinä vaikkapa klassinen aihe Orionin laajat sumut, jotka eivät mahdu teleskoopin kuvaan, mutta tulevat hienosti esiin jo 40-80 mm objektiivilla ja digijärkkärillä (en linkitä kuvia, mutta kannattaa vilkaista):
http://www.chapaccd.com/deepsky/astrotrac.html
http://www.footootjes.nl/Astrophotograp ... field.html
Muita klassisia ja näyttäviä laajakulmakohteita: http://www.spacypics.com/widefield.htm

Onpa laajakulmatekniikoilla löytynyt aivan uusia ennen tuntemattomia tähtisumujakin, jotka laajuutensa ja himmeytensä vuoksi ovat aiemmin jääneet huomaamatta (esim. Enkelisumu): Unexplored Nebulae Project

Tällä sivulla on listaa ja havainnollisia kaavakuvia tähtitaivaan laajoista kohteista, jotka eivät himmeyttään erotu paljaalla silmällä, mutta joiden koko taivaalla on moninkertainen täysikuuhun verrattuna: http://calgary.rasc.ca/bigthings.htm

Hinta: Halutessa kevyt moottoroitu seurantajalusta, GOTO ei ole tarpeen. Hinta ~150€ ylöspäin, esim: http://www.astroshop.eu/equatorial-with ... 876182c26b

Plussaa: Kuvaamisen helppous ja edullisuus. Tulokset hienoja, varsinkin taitavan käsittelyn jälkeen. Taivaalla paljon näyttäviä, vaihtelevia ja kiinnostavia kohteita. Kameraan on helppo hankkia ja vaihtaa objektiiveja kuvaustarpeen mukaan.

2. Linssikaukoputki (=refraktori) ja digijärkkäri.

Mielestäni linssikaukoputki (refraktori) soveltuu tähtikuvaukseen paremmin kuin peilikaukoputki. Tämä on kuitenkin subjektiivinen mielipiteeni. Refraktorin etuja peilikaukoputkeen verrattuna ovat mm. optinen laatu, keveys, kameran kiinnityksen helppous, suurempi aukkosuhde ja laajempi kuva-ala. Haittana tietysti hinta.

Kuvausvälineiden keveyden vuoksi niille riittää kevyempi ja samalla edullisempi seurantajalusta, kuin raskaammille peilikaukoputkille. Kameran kiinnityskin on tyypillisesti helppoa ja vaatii vain sovitinrenkaan hankkimisen, jolloin kaukoputki kiinnitetään kameran runkoon kuten mikä tahansa objektiivi.

Suuremman aukkosuhteen (f-luku, focal ratio) vuoksi valotusajat voivat olla lyhyempiä kuin tyypillisesti hitaammalla peilikaukoputkella (poislukien nopeat Newtonit). Tässä jargonissa "nopea" tarkoittaa suurta aukkosuhdetta (esim. f/6) ja "hidas" pientä (esim. f/24). Minkä tahansa kaukoputken aukkosuhteen voi laskea seuraavasti: aukkosuhde = polttoväli / objektiivin tai peilin halkaisija, N=f/D

Ja koska optisen radan pituus eli polttoväli (f, focal length) on refraktoreissa tyypillisesti lyhyempi kuin peilikaukoputkissa, on refraktorien kuva-ala laajempi kuin peilikaukoputkissa. Kuvan kokoon ja samalla suurennokseen vaikuttaa luonnollisesti myös kameran kennon koko: mitä pienempi kennon pinta-ala, sitä suurempi on suurennos samalla polttovälillä. Tällä sivulla on kätevä laskuri suurennoksen ja kuva-alan laskemiseen, ja samalla esimerkkejä eri kohteiden laajuudesta taivaalla: http://www.astro.shoregalaxy.com/dslr_calc.htm

Tähtisumujen ja lähigalaksien kuvaamiseen ei tarvita erityisen suuria suurennoksia, koska kohteet ovat taivaalla niin kookkaita. Tarvittaessa putken polttovälin ja samalla suurennoksen voi moninkertaistaa loittoputkella (esim. Barlow), mutta samalla aukkosuhde pienenee ja valotusaika pitenee vastaavasti (esim. 2xloittoputki vähintään puolittaa aukkosuhteen f/6 -> f/12).

Linssikaukoputkessa tulee olla akromaattinen tai paljon mieluummin apokromaattinen objektiivi (=APO). Näissä objektiiveissa on kaksi tai kolme linssiä, joiden tarkoitus on korjata värivirhettä, jossa valon eri aallonpituudet taittuvat hieman eri tavalla. Näistä edullisempia ovat kahden linssin akromaattisella objektiivilla tehdyt putket. Parempi apokromaattinen objektiivi taas on yleensä tehty kolmesta eri lasia olevasta linssistä. Aidot kolmen linssin APO:t ovat melkoisen kalliita putkia, mutta on kehitetty edullisempia kahden linssin "semi-APOja" (doublet), joilla hinta-laatusuhde on korkea. Lisäksi usein näkyvä kirjainyhdistelmä on ED (Exceptional Dispersion), joka viittaa linssin lasin koostumukseen (esim. fluoriittilasi).

Esimerkkejä APOjen hinnoista: http://telescopes.net/doc/2600/cat/1052/by/price
Ja akromaattisten putkien: http://telescopes.net/doc/2600/cat/1051/by/price
(jargonia: OTA = Optical Tube Assembly eli se ns. kaukoputki)

Esimerkiksi tämmöisellä edullisella (499 €), pienellä 80/480 mm, nopealla (f/6), apokromaattisella putkella saa jo melkoisen näyttäviä tähtikuvia aikaiseksi, kun siihen heittää vaikkapa digijärkkärin perään ja kiinnittää setin asialliseen jalustaan: http://www.astroshop.eu/meade-apochroma ... ta/p,10199

Tässä esimerkkejä kyseisellä hinta-laatusuhteeltaan erinomaisella putkella eri kameroilla otetuista kuvista.

Orionin suuri sumu M42, digijärkkäri Canon XTi, valotus 4x10 min (?).

M8 ja M20, digijärkkäri Canon 40D, valotus 20x120 s.

Paikallisen joukkomme galaksit M81 ja M82, CCD-kamera SBIG ST-10XME, William Optics 0.8 MkII reducer (laajentaa kuvakenttää ja lyhentää polttoväliksi 410 mm, f 5.13), Astrodon suotimet, valotukset yhteensä: luminanssikanava 20x30 s ja RGB kukin 10x30 s.

Eli edullisellakin apokromaattisella refraktorilla voi saada ihan näyttäviä ja kiinnostavia astrokuvia aikaan.

Harrastajarefraktorien mersuja puolestaan edustavat esimerkiksi Takahashin APO:t, ja niiden hintakin on sitten sen mukainen: http://telescopes.net/doc/2500/mftr/Tak ... tk-tsk9001

Tämä lyhyt tutoriaali selventää astrokuvausta digijärkkärillä ja linssiputkella: http://www.astro.shoregalaxy.com/dslr_astro.htm

3. Peilikaukoputki (=reflektori) ja digijärkkäri.

Myös peilikaukoputki (=reflektori) useimmiten soveltuu kuvaamiseen digijärkkärin kanssa. Tämä riippuu kuitenkin monesta tekijästä (esim. putken tyyppi), eikä välttämättä ole aina aivan yksinkertaista, eivätkä kaikki kuvaustekniikat ole putkella välttämättä mahdollisia. Joskus jo kameran kiinnitys putken (tai kameran) tarkennuskohtaan voi olla vaikeaa. Niinpä asiaan tulisi kiinnittää huomiota jo kaukoputkea valitessa, ja selvittää mitä lisävarusteita digijärkkärin liittämiseksi putkeen vaaditaan. Joka tapauksessa erilaisia peilikaukoputkia käytetään paljon tähtikuvauksessa.

Varsinkin edullisemmissa ja pienikokoisissa peilikaukoputkissa refraktorien luontaisiin ominaisuuksiin kuuluvat kuvausvirheet vaikuttavat tähtikuvauksessa (mm. vinjetointi, aberraatio), mutta niiden vaikutusta voi jonkin verran vähentää rajaamalla kuvaa tai kuvankäsittelyllä.

Koska minulla ei ole kokemuksia astrokuvaamisesta reflektorin avulla, en viisastele tästä enempää.

Hyviä neuvoja ja tietoa löytyy esim. näistä lyhyistä kirjoituksista:
Jenny’s Astrophotography Experience...a 5 part adventure
Thinking of getting a First telescope with astrophtography in mind?

4. Jalusta teleskoopilla kuvaamiseen

Jalustaan kannattaa panostaa. Tai oikeastaan jalustaan TÄYTYY panostaa. Muuten seuranta heittää eikä kuvaaminen suju. Ja menee hermot. Ja harrastuksesta hupenee huvi.

Ensinnäkin jalustan on oltava kyllin tukeva kuvauslaitteiden kokonaispainolle. Ja sen on oltava tarkka seurannassaan. Molemmat ominaisuudet maksavat. Lisäksi olisi hienoa, jos jalustan pystytys olisi helppoa ja nopeaa myös pimeässä ja pakkasessa.

Mitä parempi ja tarkempi seuranta, sitä pidempiä valotuksia jalustalla pystyy ottamaan. Ja mitä pidempi valotus, sitä parempi signaali/kohina-suhde yksittäisiin valotuksiin saadaan. Ja mitä tarkempi ja luotettavampi seuranta, sitä kivempaa on astrokuvaaminen ja sitä antoisampaa on polttaa seteleitä yksikseen keskellä yötä sysipimeässä pakkasessa. Jalustaan kannattaa panostaa.

Useimmissa edullisen hintaluokan moottoroiduissa jalustoissa on hieman klappia seurannassa mm. mekaniikan työstötarkkuuden vuoksi. Monet harrastajat kompensoivat tätä pienillä säädöillä ja modauksilla esim. vaihtamalla tehdasrasvat parempaan, hinkkaamalla matoruuveja, säätämällä matoruuvien kireyttä ja opettamalla ohjaustietokoneen kompensoimaan seurannassa ilmenevät mekaniikan pienet virheet. Tietokoneohjaus mahdollistaa myös erillisen seurantaputken ja -kameran käytön, jolloin seuranta tarkentuu huomattavasti. Lisäksi tietokoneohjauksella voi tarkasti seurata muitakin kohteita kuin tähtiä esim. Kuuta, asteroideja, satelliitteja, komeettoja yms. kohteita joiden liike poikkeaa tähtitaivaan vuorokautisesta liikkeestä.

Kuvauskäytössä kaukoputkelle sopiva jalusta on moottoroitu ekvatoriaali (EQ) tai moottoroitu Alt-Az-jalusta (jossa mieluusti lisävarusteena saatava EQ-kiila). Goto-ominaisuus ei ole välttämätön, mutta tietokoneohjauksesta on todella paljon hyötyä sen monipuolisuuden vuoksi, niinpä goto tulee tavallisesti ohjaustietokoneen mukana ikäänkuin kaupan päälle. Dobsonit kannattaa kuvauskäytön yhteydessä unohtaa, vaikka muuten kätsyjä jalustoja ovatkin (ja kyllä jotkut tietty niilläkin kuvaavat mutta mutta... ei ainakaan minun hermoilla onnistuisi).

Ekvatoriaalin etuna on seurannan tarkkuus, edellyttäen että se on pystytetty ja suunnattu oikein. Jalustasta riippuen sen suuntaaminen voi olla työlästä ja tarkkuutta vaativaa. Oikein suunnattu ekvatoriaali seuraa tähtitaivasta juuri maapallon pyörimisen mukaisesti ja pitkätkin valotukset ovat mahdollisia.

Alt-Az-jalusta on edullisempi kuin saman kokoluokan ekvatoriaali. Goto-tyyppiset Alt-Az-jalustat ovat monesti myös helpompia ja nopeampia pystyttää kuin ekvatoriaalit, mikä on aloittelijan kannalta merkittävä etu. Haittapuolena näissä jalustoissa on se, etteivät niiden akselit ole maapallon pyörimisakselin suuntaiset. Siksi pitkillä valotuksilla putken kuvakenttä kiertyy. Tästä ei tietenkään ole haittaa, jos ei kuvaa pitkillä valotusajoilla. Lisäksi kiertymistä voi kompensoida kuvankäsittelysoftassa.

Seurannan tarkkuuden vuoksi tähtikuvauksessa ekvatoriaalit ovat suositeltavampia jalustoja, mutta kyllä Alt-Az-jalustallakin pystyy toki hienosti kuvaamaan.

Yleensä tulee edullisemmaksi ostaa putki ja jalusta samassa paketissa. Mikäli hankkii valmiin kaukoputki-jalusta-yhdistelmän kannattaa varmistua, että kyseinen jalusta kykenee luotettavaan seurantaan vielä silloinkin kun sen kannettavaksi laitetaan kaukoputken painon lisäksi kameran ja sen liittämiseen vaadittavien lisäosien paino.

Hintaesimerkkejä goto-ekvatoriaaleista: http://www.astroshop.eu/telescope-acces ... 876182c26b
Ja edullinen goto alt-az-jalusta: http://www.optcorp.com/product.aspx?pid=10602

5. Planeettakuvaus: webbi- tai CCD-kamera digijärkkärin sijaan.

Olipa putki ja jalusta mikä tahansa on planeettapotrettien ottaminen perinteisellä digijärkkärillä hankalaa, syynä mm. kennon koko ja suljinjärjestelmä. Planeettojen kuvaamisessa jo muutaman kympin kevyt webbikamera voi pestä perinteisen digijärkkärin mennen tullen. Ja niin tekevät astrokuvaukseen tarkoitetut CCD-kameratkin (hinnat alk. muutaman satasen). Tähänkin on poikkeuksensa, siitä edempänä.

Planeettojen kuvaamisessa käytetään paljon (modattuja) webbikameroita tai astrokuvaukseen tarkoitettuja CCD-kameroita. Näiden etuina on planeettojen kuvaamiseen soveltuvat kennot ja käytön helppous. Planeettakuvauksessa kameralla otetaan suuri määrä (satoja) kuvia hyvin lyhyillä valotusajoilla hyvin nopeaan tahtiin. Kuvista valitaan softalla ne parhaat, joissa on vähiten ilmakehän aiheuttamia häiriöitä ja niistä niputtamalla koostetaan lopullinen kuva.

Koska valotusajat ovat hyvin lyhyitä, ei seurannankaan kanssa ole niin hirveä tarkkaa, kunhan se planeetta pysyy kuvassa. Tällä tekniikalla ovat lopputulokset todella näyttäviä ja joskus löytyy uuttakin. Esimerkiksi viimeksi tapahtuneen törmäyksen Jupiteriin havaitsi ensimmäisenä planeettaa kuvannut harrastaja.

Tässä melko tyypillinen esimerkki webbikameralla kuvatusta planeetasta. Ihan hieno ja havainnollistaa ilmakehän muuttuvan vaikutuksen hyvin, mutta ei edusta huippujälkeä nykymittapuun mukaan:

(Välineinä Philipsin ToUCam webbikamera nopeudella 5 kuvaa sekunnissa, Stellarvue SV152 apokromaattinen refraktori ja 4X Televue Powermate-loittoputki, lähde: http://cs.astronomy.com/asycs/forums/p/ ... 30011.aspx)

Nykyään tilanne on kuitenkin muuttumassa digijärkkäreiden osalta. Jotkut uudet digijärkkärit (esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Canon_5D_MKII) pystyvät kuvaamaan suuriresoluutioista videokuvaa (esim. full HD) riittävän suurella nopeudella (esim. 30 fps), riittävällä herkkyydellä ja riittävän pitkään. Tällaisella kameralla planeettakuvauskin onnistuu kätevästi. Tai vaikkapa ISS:n ja sukkulan (WOW!): http://www.cloudynights.com/ubbthreads/ ... ll/fpart/1

6. Suotimet

Erilaiset suotimet ovat astrokuvauksessa toki erittäin hyödyllisiä, mutta eivät välttämättömiä. Oikeastaan niistä on eniten iloa kunnollisen tähtikuvaukseen tarkoitetun CCD-kameran kanssa, mutta kyllä niitä käytetään digijärkkärinkin kera esimerkiksi kaupunkien valosaasteen vähentämiseen. Lisäksi jotkut modaavat digijärkkäriään sen verran, että poistavat siinä olevan infrapunasuotimen kuvakennon edestä. Joissain kameroissa sitä ei lainkaan ole kuten tähtikuvaukseen tarkoitetussa Canon 20Da:ssa.

Katselua varten kannattaa hankkia ainakin kuusuodin, muita sitten tarpeen ja katseluhalujen mukaan.

7. Katselukäyttö - refraktori vs. reflektori.

Katselukäytössä refraktori soveltuu hyvin mm. planeettojen, Kuun, Auringon (aurinkosuodin pakollinen!!!), tähtijoukkojen sekä läheisten suurten tähtisumujen (esim. Orion) ja naapurigalaksien katseluun (esim. Andromeda). Pienten tai pintakirkkaudeltaan himmeiden kohteiden (esim. kaukaiset galaksit ja sumut) katseluun refraktori ei sovellu yhtä hyvin kuin suurempi peilikaukoputki. Mutta planeettojen katselussa monet suosivat nimenomaan refraktoria, sillä refraktorin kuva on kontrastisempi kuin samankokoisen peilikaukoputken. Laadukkaat refraktorit ovatkin kadehdittuja planeettaputkia.

Refraktorin suorituskyvyn kannalta sen objektiivin halkaisija merkitsee paljon, samoin kuin apo- tai akromaattisuus. Todella laadukkaat refraktorit ovat huomattavasti kalliimpia kuin vastaavan kokoiset tai suuremmat peilikaukoputket. Ja koska samalla rahalla saa joko pienen refraktorin tai suuremman reflektorin, on suuri reflektori monesti se houkuttelevampi hankinta katselukäyttöön.

Katselussa suurennoksen määrää käytetty okulaari, ja putken erottelukyvyn määrää objektiivin (tai pääpeilin) halkaisija. Mitä suurempi objektiivi, sitä himmeämpiä asioita voi erottaa ja sitä kontrastisempi kuva on. Ja mitä suurempi objektiivi, sitä suurempi on erottelukyky ja sitä suurempia suurennoksia voi katselussa käyttää ja sitä tarkempia detaljeja voi erottaa.

Koska peilikaukoputkissa pääpeili on tyypillisesti suurempi verrattuna saman hintaluokan linssiputken objektiiviin, voi peiliputkella nähdä himmeämpiä kohteita ja suuremman erottelukyvyn vuoksi käyttää suurempia suurennoksia ja nähdä pienempiä yksityiskohtia katselussa.

Laadukkaisiin okulaareihin kannattaa satsata. Ja niitä kannattaa hankkia muutamia erilaisia eri kohteisiin ja käyttötarkoituksiin. Valikoimaa kannattaa kartuttaa vähitellen tarpeen mukaan. Samoin suodatinkokoelmaa.

Tällä erinomaisen monipuolisella laskurilla voi laskea hyvinkin yksityiskohtaisesti eri okulaarien ja teleskooppien yhdistelmiä, niiden tuottamia suurennoksia ja kuvakenttiä, sekä odotettavissa olevia näkymiä: http://www.stargazing.net/naa/scopemath.htm

Vaikkapa peilin läpimitaltaan parikymmensenttisellä (8 tuumaa) reflektorilla näkyy käytetystä okulaarista riippuen esimerkiksi seuraavaa:
Kuu on tietysti upea, mutta vaatii kirkkautensa vuoksi suodattimen.

Planeetat näkyvät hyvin kirkkaina. Saturnuksen renkaat erottuvat hienosti, ja hyvällä kelillä niissä erottaa Cassinin jaonkin. Jupiterin pilvivyöt erottuvat. Marsissa voi erottaa eri alueiden eri tummuusasteet. Myös muut planeetat toki näkyvät, joskaan ne eivät yhtä näyttäviä kuin edelliset.

Avoimet tähtijoukot ja pallomaiset tähtijoukot näkyvät kauniina. Mutta varsinkin pallomaisiin joukkoihin himottaisi saada lisää kontrastia suuremmalla peilillä.

Orionin suuri tähtisumu näyttää laajalta ja kirkkaalta. Se onkin samalla ainoa sumu, jossa hyvällä kelillä voi juuri ja juuri erottaa aivan aavistuksen väriäkin. Kaikki muut sumut näkyvät silmälle harmaina. Muitakin galaksimme tähtisumuja on helppo bongailla, jahka silmät ovat tottuneet pimeään. Toiset ovat näyttävämpiä kuin toiset, mutta niiden löytäminen on aina yhtä hauskaa.

Andromedan galaksi näkyy kirkkaine keskustoineen ja tummine kierrehaaroineen täyttäen helposti koko kuva-alan (se on taivaalla ISO, muttei niin kovin näyttävä). Kaikki muutkin paikallisen joukkomme suuret galaksit näkyvät mm. M51, M81 ja sen naapuri M82. Myös kaukaisempia galakseja on mahdollista bongailla esim. Neitsyen klusterista, mutta niihin ei pienellä putkella kannata laittaa kovin suuria suurennoksia. Ihan hienoja tihruja ne ovat joka tapauksessa - varsinkin laajakulmaokulaarilla kun niitä näkyy kerralla monta. Sieltäpäin taivasta esimerkiksi Sombrero-galaksin muoto erottuu ja tumma viirukin saattaa hyvällä kelillä erottua.

Kuten sumutkin, näkyvät galaksit himmeinä, ne vaativat pimeään tottuneet silmät ja opeteltua taitoakin katsella. Wikipediassa on lista Messier-kohteista, jotka ovat tähtitaivaan näkyvimpiä tähtijoukkoja, galakseja ja sumuja. Useimpien Messier-kohteiden wikisivuilla kuvaillaan miltä ne näyttävät erilaisilla harrastajateleskoopeilla. Kuvauksia löytyy myös vaikkapa täältä: http://www.nightskyinfo.com/archive/

Lisäksi on erilaisia softia, joilla voi simuloida eri kohteiden näkymistä eri teleskoopeilla ja okulaareilla, mutten ole koskaan niitä kokeillut. Tässäpä linkkiä:
http://www.mydob.co.uk/eyepiece_simulator.php
http://www.telescope-simulator.com/inde ... icle&id=45
(tuo ensimmäinen näyttää melko uskottavalta simulaatiolta, joskin ainakin minun näytölläni vähän liian himmeältä)

Mutta kaikkein paras tapa kokeilla on mennä kattelemaan jonkun muun kaukoputkella!

8. No mikäs putki sitten?

Vaikka seuraava kuulostaa älyttömän yksinkertaiselta nyrkkisäännöltä, on se putken valinnan kaikkein tärkein kriteeri: Paras putki on sellainen, jota tulee käytettyä.
Tässä paino ja käytön helppous ovat oleellisia tekijöitä. Pakkasessa kun ei ole kiva viritellä vehkeitä pystyyn paria tuntia ja sitten huomata taivaan vetäneen pilveen. Muutaman tuollaisen yön jälkeen sitä alkaa miettiä kuinka lämmintä, helppoa ja mukavaa se postimerkkeily taas olikaan.

Putken valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota hinta-koko-laatu -suhteeseen. Nämä eivät aina kulje käsi kädessä. Optiikan ja muun työn laatu vaikuttaa todella paljon putken suorituskykyyn. Joskus pienempi putki on suorituskyvyltään parempi kuin saman hintaluokan suurempi putki. Toisinaan löytyy hinta-laatusuhteeltaan poikkeuksellisia helmiä, kuten se aiemmin linkittämäni Meaden apokromaattinen pikku refraktori. Vastaavia löytöjä voi tehdä myös reflektoreissa. Eli ei kannata antaa pelkän koon hämätä, vaan lueskella käyttäjien kokemuksia ja arvosteluja eri putkista.

Katselukäyttöä varten kannattaa muistaa panostaa laadukkaisiin okulaareihin. Pakettiputkien mukana tulee tietysti yleensä pari-kolme erilaista okulaaria. Okulaarien laatu vaihtelee. Toisinaan löytyy edullisiakin hintaluokkansa normaalilaadun ylittäviä okulaareja. Siksi kannattaa lukea käyttäjien kokemuksia ja arviointeja eri okulaareista, kallis ei aina ole hinta-laatu-suhteeltaan paras hankinta. Tyypillinen ensimmäinen ostos putken okulaarien lisäksi on jokin laadukas laajakulma-okulaari. Lisäksi ainakin kuusuodin ja barlow ovat tarpeen, jollei niitä tule putken mukana.

Pakettiputkissa kannattaa muistaa kiinnittää huomiota myös mukana tulevaan jalustaan ja sen painorajoihin. Joissakin paketeissa on hintaa saatu alaspäin tinkimällä jalustan painorajan suhteen, jolloin paketissa tulevan putken paino on kyseisen jalustan kantokyvyn ylärajoilla. Tällöin esimerkiksi kuvausvälineiden paino saattaa ylittää jalustan kyvyt ja seuranta muuttua epävarmaksi. Pelivara tässä suhteessa on aina eduksi.

Budjetoimallasi reilulla 500 egellä saa kyllä ihan mukavan pienen teleskoopin kattelukäyttöön ja mahdollisesti kuvaamiseenkin. Jos aikoo tehdä tähtikuvaamista on muistettava laskea hintaan mukaan kuvaamiseen liittyvät pienet lisähankinnat ja niiden yhteishinta (esim. sovittimet kameran kiinnittämiseksi, kaapelit, etälaukaisin yms. pientä tilpehööriä).

Esimerkiksi laadukas pieni apokromaattinen refraktori sopii hyvin tähtikuvaamiseen ja katselukäyttöön (erityisen hyvin planeetoille kohtuullisilla suurennoksilla). Mutta koska tarvitsisit myös laadukkaan ja riittävän tukevan jalustan kuvaamiseen, taitaa budjettisi ylittyä, jollet sitten löydä sopivaa refraktoria tai jalustaa käytettynä.

Niinpä parempi vaihtoehto sinulle taitaa olla jo muidenkin ehdottama pieni reflektori jalustoineen (esim. edullinen Alt-Az-jalusta gotolla). Näitä saa edullisimmin paketteina, joissa on mukana putki ja jalusta, jotka erikseen hankittuina tulisivat useimmiten kalliimmiksi.

Esimerkkejä eri tyyppisistä reflektoreista.

Newtonit ovat rakenteeltaan kaikkein yksinkertaisimpia peliteleskooppeja. Niinpä ne ovat muita reflektoreja edullisempia ja saat kookkaamman peilin edullisempaan hintaan. Newtoneita saa Dobson- tai EQ-jalustoilla, joita molempia on olemassa sekä käsikäyttöisiä, että moottoroituja goto-systeemejä. Molemmat jalustat ovat katselussa oikein hyviä, dobson on yksinkertaisuutensa vuoksi toki näppärämpi pystytettävä. Joissakin Newton-paketeissa löytyy myös AZ-goto-jalustoja.

Newton-putki soveltuu tähtikuvaukseen, mutta digijärkkärin kanssa putken tasapainottaminen saattaa muodostua ongelmalliseksi. Siksi moottoroitukaan Dobson-jalusta ei sovellu tähtikuvaukseen yhtä hyvin kuin EQ- tai Az-jalusta. Kevyt webbikamera on keveytensä vuoksi oiva kamera Newtonin kaveriksi ja monet tekevätkin hienoja planeettakuvia näillä.

Hintahaarukassa 500-700 egeä saat joko isomman Newton-putken (esim. 8"-10") Dobson-jalustalla tai pienemmän Newtonin (esim. 6"-8") EQ- tai AZ-jalustalla joko moottoreilla, gotolla tai ilman. Mitä suurempi peili, sitä enemmän valoa putki kerää ja sitä himmeämpiä kohteita voit erottaa. Ja mitä suurempi peili, sitä suurempi on myös yksityiskohtien erotuskyky. Mutta nämä ovat nyrkkisääntöjä - isompi ei välttämättä ole aina suorituskyvyltään parempi, vaan optiikan ja työn laatu merkitsevät paljon.

Hintaesimerkkejä Newtoneista:
http://www.astroshop.eu/telescopes/10/p ... =Reflector

Hintahaarukassa 500-700 € tulevat kyseeseen myös edulliset pienet Smith-Cassegrain- (=SCT) tai Maksutov-tyyppiset (=MAK) reflektorit. Niitä löytyy joko ilman jalustaa taikka EQ- tai AZ-jalustan kanssa moottoreilla, gotolla tai ilman. Jalustoista AZ-goto on tyypillisesti helpoin pystyttää ja käyttää, mikä on aloittelijan kannalta arvokas asia. Hintaluokassa peilien koko liikkuu välillä 3"-5" (<127mm).

Hintaesimerkkejä: http://www.astroshop.eu/en/telescopes/1 ... idt-Newton

Riippuu sitten putkesta ja jalustasta voiko siihen kiinnittää digijärkkärin ja miten kätevästi sen voi tehdä. Mutta digijärkkärillä voi toki harrastaa astrokuvausta ilman kaukoputkeakin, kameran voi esimerkiksi kiinnittää teleskoopin päälle reppuselkään ottamaan valotuksia omalla objektiivillaan teleskoopin hoitaessa seurannan (jos vain jalustan painoraja ja tasapainotus sen sallii).

Cloudynights käyttäjäkokemuksineen on arvokas saitti vehkeiden ominaisuuksien vertailuun kattelussa ja kuvaamisessa: http://www.cloudynights.com/index.php
Kuukauden paras astrokuva-ketjussa on esimerkillisen hienoja kuvia, joita on otettu kaikenlaisten hintahaarukoiden laitteilla - alkaen pelkästä kameraobjektiivista aina useiden tuhansien systeemeihin: http://www.cloudynights.com/ubbthreads/ ... t/all/vc/1
Taito on oleellisempaa kuin pelkät hienot vermeet - vaikka onhan niistä kalliista huippuvehkeistä toki valtavan paljon apua taitavalle kuvaajalle.

Whoa. Pisin lätinä ikinä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat