Ajanhetkessä on monta paikkaa, entä toisinpäin?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Hetkellä x on monta paikkaa. Hetkellä x on esim. olemassa Jukka Helsingissä ja Wu Pekingissä. He sijaitsevat eri paikoissa, mutta samassa ajassa.

Mutta voiko asia toimia toisin päin? Voiko paikassa y olla olemassa monta eri aikaa? Jos ei, niin miksi? Onko ainoa syy se, ettei sellaisesta ole havaintoa? Voisiko olla?

Kommentit (12)

Vierailija

Jokaisella pisteellä on tietysti monta eri aikaa.

Ne vaan ovat, no, eri aikaan.

Ajan ja paikan suhdetta esineisiin voidaan ajatella myös kuten tässä hauskassa ranskalaisessa dokumentissa. Esimerkiksi tulitikku on neljässä ulottuvuudessa pitkä puulevy, jonka toisessa päässä on rikkireunusta. Sytytyshetken ohi mentäessä rikkireunus loppuu ja vaihtuu tummuneeksi noeksi ja levy alkaa kaventua.

Onpas muuten aika hankala asia selittää sanallisesti.

Kolmiulotteiset olennot kuitenkin tajuavat tuosta levystä vain yhden siivun kerrallaan, jolloin se ilmenee tikkuna.

Vierailija
Peksa
Hetkellä x on monta paikkaa. Hetkellä x on esim. olemassa Jukka Helsingissä ja Wu Pekingissä. He sijaitsevat eri paikoissa, mutta samassa ajassa.

Mutta voiko asia toimia toisin päin? Voiko paikassa y olla olemassa monta eri aikaa? Jos ei, niin miksi? Onko ainoa syy se, ettei sellaisesta ole havaintoa? Voisiko olla?




Rippuu siitä, millaista aluetta "paikalla tarkoitetaan", tarkoitetaan "pistettä" vai laajempaa aluetta. Laajemmassa alueessa eri npeuksilla liikkuvilla havaitsjoilla on hieman oma aikansa.

Kvanttimekaniikassa aikaa ja energiaa koskee Heisenbergin epätarkkuusperiaate samoin kuin impulssia ja paikkaa. Aikaa ei voida määritellä mielivaltaisen tarkasti: aika on silloin todennäköissyyssuure, ja tämä on erilaisten "välibosonien" olemassaolon edellytys. Tapahtumien samanaikaisuus on aina jossakin määrin suhteellista ja ehdollista.

Vierailija

Kysymys kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan, onko yhdessä paikassa monta hetkeä. Kyllä. "Sama paikka, eri hetki" ei kuulosta kovin mystiseltä: tämä tuoli oli muutama hetki sitten tyhjä, mutta tällä hetkellä se on käytössä.

Nykytiedon mukaan aika-avaruutta ei tietenkään ole mielekästä jakaa kahtia hetkeksi ja tilaksi, kuten vielä ennen Einsteinia tehtiin. Ei siis kannata kuvitella, että aika liikuttaisi kellon viisareita kolmiulotteisessa avaruudessa; kellon viisarit ovat kaikissa mahdollisissa asennoissa neliulotteisessa aika-avaruudessa, jonka me koemme todennäköisessä järjestyksessä. Ja tämän aika-avaruuden kokemisen me tunnemme "ajan kulumisena".

Erityistä suhteellisuusteoriasta ei tarvitse kovin monta sivua selata kun jo oppii, ettei ole millään tavalla mielekästä ajatella kahden eri asian tapahtuvan "samalla hetkellä". Aika-avaruus on neliulotteinen liikkumaton kokonaisuus, joten se ei voi muuttua sisältämänsä ajan suhteen (ellei sitten kuvitella aika-avaruutta suurempaa superaika-avaruutta, mutta sellainen olisi turha oletus).

Vierailija
Minnesota
.

Erityistä suhteellisuusteoriasta ei tarvitse kovin monta sivua selata kun jo oppii, ettei ole millään tavalla mielekästä ajatella kahden eri asian tapahtuvan "samalla hetkellä". Aika-avaruus on neliulotteinen liikkumaton kokonaisuus, joten se ei voi muuttua sisältämänsä ajan suhteen (ellei sitten kuvitella aika-avaruutta suurempaa superaika-avaruutta, mutta sellainen olisi turha oletus).




Aika liike, ja liikkeen katsoja on samaa, hetki on siis katsojassa.

Vierailija

Hmm.. Voinko ajatella näin?:

Jossain tuolla on aika ja paikka, jossa olen jo kuollut. Olen tuossa ajassa ja paikassa esim. 90-vuotias. Tuo aika ja paikka on jo nyt olemassa, mutta tässä ajassa ja paikassa oleva muoto on vielä elossa ja voi hyvin.

Entä onko jossain tuolla olemassa aikoja ja paikkoja, jossa olen kuollut jo 50-vuotiaana? Eli onko olemassa monia vaihtoehtoisia aikoja ja paikkoja samalle atomille? Jos on, niin onko niitä olemassa rajattomasti? Eli onko kaikki mahdollinen jo tapahtunut nyt?

Vierailija
Peksa
Hmm.. Voinko ajatella näin?:

Jossain tuolla on aika ja paikka, jossa olen jo kuollut. Olen tuossa ajassa ja paikassa esim. 90-vuotias. Tuo aika ja paikka on jo nyt olemassa, mutta tässä ajassa ja paikassa oleva muoto on vielä elossa ja voi hyvin.


Kyllä, mutta tuosta käyttämästäsi muotoilusta pitäisi poistaa sanat "jossain", "tuolla", "jossa", "tuossa", "jo", "nyt", "tässä" ja "vielä", koska ne määrittävät aikaa ja paikkaa väärällä tavalla 4D-perspektiivistä. Aika tai paikka eivät sisällä itseään, eivätkä ne voi olla itsensä ulkopuolella.

Myös jokaisen verbin aikamuodosta pitäisi tehdä neutraali. Koko lause muuttuu niin merkityksettömäksi, ettei siitä enää selviä oletko yli, alle vai juuri nyt 90-vuotias.

Peksa
Entä onko jossain tuolla olemassa aikoja ja paikkoja, jossa olen kuollut jo 50-vuotiaana? Eli onko olemassa monia vaihtoehtoisia aikoja ja paikkoja samalle atomille? Jos on, niin onko niitä olemassa rajattomasti?

Hieman tällä tavalla multiversumimallia yritetään käyttää kvanttimekaniikan omituisuuksia selitettäessä, ja jopa kvanttitietokoneen toiminta perustuu tälle oletukselle. Kaikki mahdolliset asiat tapahtuvat jossain päin multiversumia, ja loppu on pelkkää todennäköisyyslaskentaa.

Sama atomi on kuitenkin käsittääkseni aina yhdessä ajassa ja paikassa kerrallaan, eikä niitä ainakaan multiversumin perusteella tarvitse olla rajattomasti.

Peksa
Eli onko kaikki mahdollinen jo tapahtunut nyt?

Edelleen, aika ei sisällä itseään.
Mennyt tai tuleva ei tapahdu "nyt", sillä määritelmän mukaan tällä hetkellä tapahtuva ei ole tulevaa tai mennyttä (ja määritelmistähän kielessä aina puhutaan, muutoin "käsi" voisi tarkoittaa "itseä" ja "puhdas" olisi "tyydytetty", eikä mistään tulisi enää mitään kaikkien pestessä käsiään).

Vaikka aika onkin illuusio, tulevaisuus ei ole mennyttä. Värit ovat vain elektromagneettisen säteilyn taajuuksia, mutta meidän ei kannata luopua keltaisen ja sinisen käsitteestä ainakaan silloin, kun olemme banaaniostoksilla.

Vierailija

Öööö,mites se nyt menikään.90 vuotiaana hengissä samassa ajassa ja 50 vuotiaana kuollut samassa paikassa ja ajassa eli sama persoona on edelleen hengissä vaikka on kuollut , Kääk, täytyy funtsia , joutuu vissiin hullun kirjoihin.

Vierailija
arttur
Kääk, täytyy funtsia , joutuu vissiin hullun kirjoihin.



Hulluksi tuleminen on ensimmäinen askel kohti täysjärkisyyttä.

Vierailija

Hieman hankalia kysymyksiä... paljonko kello, missä olen, tai kuka olen?

Havaitsija sivuutetaan?... se katselee touhua, jostain vuorenhuipulta, ja vastailee objektiiviselle kysyjälle, kuten aidon subjektin tuleekin... kyseessä on aito vuoropuhelu, kahden erillisen otuksen välillä, eritteiden vaihto suusanallisesti... ei itselleen höpöttäminen. Raja kahden keskustelijan välillä kulkee kaiketi joella, jota ei saa ylittää...

En osaa sanoa minne se alkuräjähdyksen yksi piste tai paremmikin ei mitään... on sitten kadonnut... ajattomuus ja paikattomuus, ilman havaitsijaa... ehkä se vielä jossain kummittelee, unissamme vainoaa... mielettömyyden syövereissä... hulluuden päiväkirjassa... jos nyt tulkittua kokemusta hulluudeksi tohtii nimittää...

Monimaailma tulkinta (yksi muiden joukossa) puolestaan tarjoaa aidosti skitsofreenisen kokemuksen, salaa jakaantuvan persoonan unohtumattoman elämyksen... Toki omien klooniensa häivyttäminen ikuisesti havaitsemattomiin multiversumeihin (niihin uskomalla) on helpompaa kuin kohdata klooninsa tässä universumissa. Ei kai kukaan toivoisi itseään täällä näkevän ilman hopeapohjaista peiliä... siksi kai sitä itseämme häivytämme, moralla sohimme kohdatessamme.

T:loppuräjähdys

Vierailija

Niels Bohr ja Albert Einstein ovat kuulemma keskustelleet ("Einstein", Boris Kuznetsov) joskus tavatessaan samahetkisyyden ongelmasta. Voiko sellaista ylipäätään olla kahden paikan välillä mikäli universaaliaikaa ei ole olemassa. Valitettavasti keskustelun lopputulemasta ei minulla eikä Boriksella ole tietoa.

Otsikkoa kaukaa hipoen haluaisin asian paremmin, ja kenties oikein, ymmärtäjiltä vastauksen seuraavaan minua kauan vaivanneeseen kysymykseen.

Kun uskomme alkuräjähdysteorian olevan oikea kuvaus maailmankaikkeudesta, miksi oletetaan, että räjähdyksen tapahduttua alussa 'kappaleet' etääntyisivät toisistaan hitaammin kuin ajan kuluessa, jolloin painovoima alkaa hidastaa niiden etääntymistä toisistaan?

Havainnot kaukaisimmista, miljardien valovuosien päässä olevista kohteista, vahvistaa kuitenkin oman näkemykseni: alussa liike oli nopeampaa, mutta hidastuu mitä etäämmäksi alkuräjähdyksestä tulemme. En ymmärrä väitteitä, joiden mukaan tällä hetkellä maailmakaikkeus laajenisi kiihtyvällä nopeudella. Siitä meillä ei voi olla havaintoa.

Vierailija

Viides ulottuvuus kuvaa ajan sivusuuntaa.

Se on sama asia kuin valinta. Muutoin universumi olisi vain putki ja deterministinen. Sitä se ei kuitenkaan ole.

tenthdimension.com kertoo saman teorian jonka minä keksin jo 80-luvulla. Mutta eihän noita voi patentoida muutenkaan.

Uusimmat

Suosituimmat